Mahdoton rakkausko?

[sekaisin]

Hei,

Pakko kysyä mielipiteitä ihmisiltä erittäin vaikeassa tilanteessa.

Rakastuin silmittömästi erääseen 3 lapsen äitiin (olkoon nyt vaikka tässä Pirjo) noin 4 vuotta sitten.

Lähtökohta ei ollut helppo.

Pirjon aikaisempi suhde oli pitkä ja lopussa erittäin vaikea ja tästä suhteesta kaikki lapsetkin ovat peräisin. Lisäksi Pirjo oli aloittamassa opiskeluita AMK:ssa, joten tilanne jo tuolloin mietitytti minua.

Noh kriisejä tuli ja erottiin useaan otteeseen kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Lapset pitivät minusta, mutta suhteessamme suurimmaksi ongelmaksi tuli naisen järkyttävän kova stressi lähinnä koulusta, mikä aiheutti sen, että hänen vähäiset voimavarat riitivät vain lapsiin sekä kouluun. Minä jäin täysin paitsioon. Yhteistä aikaa ei oikeastaan ollut hetkeäkään eikä tämän lisäksi myöskään minkäänlaisia rakkauden osoituksia. Noh rakkautemme ei kuitenkaan kuollut vaan päätimme, että emme yritä enää uudelleen ennenkuin hänen opiskelut ovat päättyneet. Odotin luonnollisesti viimeisen puoli vuotta tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa ja se vihdoin tuli.

Ajattelin, että asiat alkavat vihdoin luistamaan. Nyt kuitenkin on tullut esiin muita ongelmatilanteita kuten myös vanhoja. Seksiä ei hirveästi ole eikä varsinkaan rakkaudenosoituksia. Mikä aiheuttaa minussa sellaista tunnetta, että hän ei aidosti rakasta minua.

Hän meni nytkin kesällä viikoksi lasten ja vanhempiensa kanssa asuntovaunulla jonnekin leirintäalueelle viettämään tähän asti parasta kesäviikkoa, mutta ei ottanut minua mukaan, vaikka niin minä kuin lapsetkin olisivat halunneet minut mukaan.

Lisäksi en päässyt lapsen kevätjuhlaan kun hän siirtyi ala-asteelta yläasteelle. Täälläkin olisin halunnut olla mukana. Hän sanoi syyksi, ettei halua minun olevan mukana, koska ei halua minun näkevän kun hän kyynelehtii "katsomossa".

Lapset olisivat halunneet minut mukaan myös sinne asuntovaunulle ja jopa hänen vanhemmatkin olivat varanneet pullapitkon, kun luulivat että tulisin mukaan. Tästä minulle taas tulee sellainen tunne, että hän häpeää minua. Hän itse sanoo, että hänen sukulaiset on hänen sukulaisiaan ja hänen kaverit on hänen kavereitaan ja että ei minun tarvitse heitä nähdä eikä hän muutenkaan halua että näen hänen vanhempiaan. Olen kuitenkin ihan lyhysti heidät kerran nähnyt ja tervehtinyt ja mukaviltahan ne vaikuttivat.

Tuntuu kurjalta, että minut jätetään ulos tälläisistä yhteisistä kivoista perhehetkistä sekä erityisesti siitä, että en saa rakkauden osoituksia osakseni. Hän ei oma-aloitteisesti halaa minua, suukottele saati mitään muutakaan, ei esim. sano rakastavansa minua.

Lisäksi hän on lasten syntymän myötä muuttunut hyvin herkkäuniseksi, joten nukumme yöt erillään. Muuten hän ei saa nukuttua ja on hyvin kireä ja ilkeä väsyneenä.

Hän on kuitenkin erittäin kaunis nainen, joten kaikki tämä aiheuttaa minussa valtavaa epävarmuutta siitä että hän ei oikeasti rakasta minua ja näistä monista syistä tuntuu erityisen pahalta kun jotkut miehet yrittävät vokotella häntä. Miten voisin olla huoleton ja varma hänen tunteistaan kun ne ei näy mitenkään?

Olen turhaan keskustellut asiasta hänen kanssaan. Hän ei vain pysty osoittamaan rakkauttaan minulle. Hän ei myöskään halua enää lapsia, joten omaa lasta en koskaan saa.

Minulla on sellainen tunne, että ansaitsisin sitä läheisyyttä ja rakkaudenosoituksia, sillä olenhan tässä suhteessa jo luopunut mahdollisuudesta saada omia lapsia sekä siitä että en saa nukkua raikkampani vieressä.

Miltä tämä kuulostaa? Mitä voin tehdä? Onko omakohtaisia kokemuksia kenelläkään joko miehen tai naisen puolelta?

Sitten yksi tilanne, joka voi vaikuttaa huvittavalta, mutta valmiiksi arka tilanne vaan kärjistyi seuraavaan.

He olivat olleet siellä vanhempiensa vaunulla ja hän oli vielä edellisiltana hehkuttanut puhelimessa kuinka ihanaa ja hauskaa heillä oli keskenään siellä vaunulla. Noh lapset olivat jääneet sinne kun hän palasi kotiin. Asun vielä omassa kodissani, joten lähdin sitten hänen luokse. Hän otti aurinkoa takapihallaan ja kun saavuin menin halaamaan häntä jne. Noh sitten kysyin, että lähdetäänkö kahdestaan uimaan kun on niin jumalattoman kuuma. Noh hän sanoi, ettei voi lähteä kun on niin palanut siellä vaunulla tästä, tästä ja tästä. Noh sitten vähän hämmästyneenä kysyin, että miten sä voit sitten ottaa takapihalla aurinkoa, sama aurinkohan se siellä rannalla on, että käydään nyt pikaisesti pulahtamassa. Noh ei hän sitten lähtenyt. Hän siis oli lasten kanssa siellä vaunulla uinneet ja saunoneet monta päivää. Noh siinä ei sitten mitään tapahtunut, hän vain makoili, joten päätin sitten lähteä ystäväni kanssa uimaan. Lähes heti tämän jälkeen hän laittoi viestiä, että exän sisko tulee grillaamaan hänen luokseen ja haluavat viettää keskenään illan. Noh tästä sitten pahoitin mieleni, että miten voi olla, että heti kun lähdin pois hän sai lihansa ylös ja tekemään jotain, mutta minun kanssa oli enemmänkin EVVK asenne vaikka ei oltu moneen päivään nähty. Mielestäni vastaanotto ei ollut erityisen lämmin vaan päinvastoin erityisen kylmä.

 

[sekaisin]

Lisätään vielä edelliseen muutama asia:

Lisäksi hän on kertonut minulle kuinka on nussinut työkaveriaan unessa.

Lisäksi hänellä oli suhde erään eromme aikana, joka sitten päättyi kun päätimme yrittää uudelleen hänen opiskelujen jälkeen. Soitimme tässä "odotusaikana" lähes joka ilta, mutta yhtäkkiä hänestä ei enää kuulunut. Soitin sitten noin reilu viikon hiljaisuuden jälkeen, että mikä on kun ei ole mitään kuulunut. Hän kertoi, että on ollut vaikeaa lasten kanssa ja hän on purkanut pahaa oloaan tähän exäänsä. Loukkaannuin tästä, koska ymmärsin sen niin, etten osaa lohduttaa häntä vaan hänen piti hakea tukea exältään. Tää oli minulle tosi kova paikka, loukkaannuin syvästi.

Sitten hän on jonkun exänsä kanssa suudellut yökerhossa jo silloin suhteemme aikana. Hän kertoi itse, että se olisi mennyt niin että se hänen exä suuteli häntä nopeasti niin ettei hän ehtinyt "väistää" sitä. Eli että kyse ei olisi ollut mistään molemmin puolisesta suukottelusta.

Lisäksi on näitä facebook exiä, joiden kanssa jostain syystä pitää jutella edelleen. Noh joskus tästä asiastakin on keskusteltu ja olen sanonut että en luottaisi kyllä exien hyväntahtoiseen kaveripuheeseen, että helposti on jotain taka-ajatuksia. Noh kahvillehan ne sitten ovat Pirjoa pyytäneet "kaverimielessä", kunnes Pirjo itsekin tunnusti, että eräs niistä oli alkanut ehdotella kaikkea härskiä facebookin kautta.

Yritä tässä nyt sitten elää huoletonta ja onnellista parisuhde elämää tämän kaiken keskellä. Miten voin luottaa häneen, kun en edes tiedä rakastaako hän aidosti minua.

Hänen on vaikea vastata minulle kun kysyn, että rakastaako hän minua. Hän kiertelee ja kaartelee.

 

[sekaisin]

Olemme nähneet vain silloin tällöin nyt sen jälkeen kun hänen opiskelut loppui, sanotaan näin että olen viettänyt siellä hänen luona ehkä noin kolme arki-iltaa viikossa sekä arviolta noin puolet viikonlopusta, joten en mitenkään hirveästi. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu ja hän tekee joskus myös viikonlopputöitä. Olen yrittänyt auttaa myös heidän kotitöissä näinä aikoina kun siellä olen ollut ja hieronut hänen kipeitä niskoja. Ostanut kukkia naistenpäiväksi, lahjan syntymäpäiväksi sekä terassipöydänkin. Tästä huolimatta hän usein kiukuttelee minulle, että minun pitäisi tehdä enemmän ja että hänellä ei ole hirveästi rahaa enkä ymmärrä siitä mitään. Olen yrittänyt sanoa, että voin kyllä tukea häntä rahallisesti tiukkoina hetkinä, mutta hän kiukkuaa vastaan, ettei huoli avustusta. En edes tiedä miten sain ostaa sen terassipöydän. Hän sanoi aluksi että hän makaisi sen takaisin, mutta sanoin ettei tarvitse.

En tiedä olen yrittänyt kaikkea tehdä mitä voin, mutta hän ei vain pysty antamaan minulle vastarakkautta tästä kaikesta. Tuntuu, että hän vaatii paljon, mutta ei anna juurikaan takaisin jopa päinvastoin moittii.

 

[sekaisin]

Mielestäni pieni mustasukkaisuus on hyvä asia ja osoittaa sen, että aidosti välittää toisesta. Silti tiedän, että kirjoittamani perusteella voi saada sen käsityksen että olen hyvinkin mustasukkainen. En voi kieltää ettenkö sitä olisi. En ole koskaan aiemmissa suhteissa ollut näin mustasukkainen, mutta en myöskään koskaan ole ollut näin epävarma toisen ihmisen tunteista.

Olen aikaisemmissa suhteissani tiennyt sen, että toinen rakastaa minua. Näin minun ei ole tarvinnut murehtia ja potea tällaista epävarmuutta. Muistan kuinka edellisessä pitemmässä suhteessa rakkaani lähti Espanjaan tyttökaverinsa kanssa ja hän pillahti itkuun lähtöä edeltävänä iltana, koska hän kertoi että hänelle tulee minua hirveä ikävä. En tarkoita että odottaisin ihan vastaavaa reagointia Pirjolta, mutta exäni kohdalla minun ei tarvinnut hetkeäkään miettiä sitä, että joku tosta noin vain tulisi ja veisi hänet minulta. Suhteemme oli vahva ja myös tuo hetki tuolloin osoitti sen.

 

[Kyllä]

Suo nyt anteeksi mutta kertomasi perusteella naisella ei ole enää mitään mielenkiintoa sinua kohtaan ja ihmettelen miksi ylipäätään tyrkytät ja tunget itseäsi väkisin suhteeseen.
Tunnistan hyvin "kun ei voisi enää vähempää kiinnostaa" - ilmiön. Et edes voi olla mustasukkainen hänestä kun suhteenne vaikuttaa täysin yhdensuuntaiselta. Miksi odotat sitä päivää kun nainen lopulta raaskii käskeä sinun painumaan sinne.... Herää nyt hyvä mies ja jatka elämääsi.

 

[ddddddaaaaa]

Tuo nainen ei rakasta sinua, eikä edes välitä sinusta, vaikutat hänelle yhdentekevältä. Ehkä perässä roikkumisesi ja rakkautesi imartelee häntä jotenkin ja siksi saat olla siinä vieressä joskus tarvittaessa. Jos haluat parisuhteen, jossa molemmat rakastette toisianne, niin vaihda naista. Unohda tuo nainen ihan oman mielenterveytesi vuoksi.

 

[armas ainut]

Samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Ota ja lähde, kenties hän siinä vaiheessa herää kun et enää ole itsestään selvyys. Jos ei niin käy, olet paremman arvoinen..Älä anna käsitellä itseäsi kuin kynnysmattoa.

 

[Siri*]

Hyvin yksipuoliselta vaikuttaa tuo suhde, roikut siinä säälistä tms. syystä, mutta et siksi, että nainen oikeasti haluaisi sinun kanssasi olla.
Tee sinä se päätös ja lähde. Etsi nainen, jonka kanssa voit tehdä niitä lapsiakin, jos niitä haluat. Lopeta ruikuttaminen, roikkuminen ja yhteydenpito, vaikka kipeältä tuntuisikin aluksi. Jonkun ajan päästä huomaat, että se oli ainoa oikea teko tuossa tilanteessa.

 

[Sairas tunne]

"En tiedä olen yrittänyt kaikkea tehdä mitä voin, mutta hän ei vain pysty antamaan minulle vastarakkautta tästä kaikesta. Tuntuu, että hän vaatii paljon, mutta ei anna juurikaan takaisin jopa päinvastoin moittii."

Eikä tämä toteamuksesi kerro sinulle itsellesikin, jotta olet juuttunut epärealistisiin haaveisiin. Kärsit ja kerjäät. Sinusta voi olla yh-äidille jotain hyötyä, sillä sen näen ainoana syynä siihen, että hän vielä sallii sinun roikkua kannoillaan. Tyrkytät itseäsi ja ehkä rahaakin, palveluja, huvituksia yms? Jotkut ovat sen verran härskejä, jotta käyttävät toista tuolloin hyväkseen, varsinkin, kun näkevät hänen olevan tunnekoukussa.

Minusta kertomasi perusteella koko suhteenne alusta alkaen on ollut yksipuolinen, sillä nainen on asettanut kaikki muut asiat sinun edellesi. Nyt hän varmasti jo toivoo sinun jättävän hänet rauhaan.

Jos et pysty yksin irtaantumaan, mene terapiaan. Jos ei potku persuuksille auta, niin jollainhan sinut pitää irrottaa.