S
sekaisin
Vieras
Hei,
Pakko kysyä mielipiteitä ihmisiltä erittäin vaikeassa tilanteessa.
Rakastuin silmittömästi erääseen 3 lapsen äitiin (olkoon nyt vaikka tässä Pirjo) noin 4 vuotta sitten.
Lähtökohta ei ollut helppo.
Pirjon aikaisempi suhde oli pitkä ja lopussa erittäin vaikea ja tästä suhteesta kaikki lapsetkin ovat peräisin. Lisäksi Pirjo oli aloittamassa opiskeluita AMK:ssa, joten tilanne jo tuolloin mietitytti minua.
Noh kriisejä tuli ja erottiin useaan otteeseen kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Lapset pitivät minusta, mutta suhteessamme suurimmaksi ongelmaksi tuli naisen järkyttävän kova stressi lähinnä koulusta, mikä aiheutti sen, että hänen vähäiset voimavarat riitivät vain lapsiin sekä kouluun. Minä jäin täysin paitsioon. Yhteistä aikaa ei oikeastaan ollut hetkeäkään eikä tämän lisäksi myöskään minkäänlaisia rakkauden osoituksia. Noh rakkautemme ei kuitenkaan kuollut vaan päätimme, että emme yritä enää uudelleen ennenkuin hänen opiskelut ovat päättyneet. Odotin luonnollisesti viimeisen puoli vuotta tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa ja se vihdoin tuli.
Ajattelin, että asiat alkavat vihdoin luistamaan. Nyt kuitenkin on tullut esiin muita ongelmatilanteita kuten myös vanhoja. Seksiä ei hirveästi ole eikä varsinkaan rakkaudenosoituksia. Mikä aiheuttaa minussa sellaista tunnetta, että hän ei aidosti rakasta minua.
Hän meni nytkin kesällä viikoksi lasten ja vanhempiensa kanssa asuntovaunulla jonnekin leirintäalueelle viettämään tähän asti parasta kesäviikkoa, mutta ei ottanut minua mukaan, vaikka niin minä kuin lapsetkin olisivat halunneet minut mukaan.
Lisäksi en päässyt lapsen kevätjuhlaan kun hän siirtyi ala-asteelta yläasteelle. Täälläkin olisin halunnut olla mukana. Hän sanoi syyksi, ettei halua minun olevan mukana, koska ei halua minun näkevän kun hän kyynelehtii "katsomossa".
Lapset olisivat halunneet minut mukaan myös sinne asuntovaunulle ja jopa hänen vanhemmatkin olivat varanneet pullapitkon, kun luulivat että tulisin mukaan. Tästä minulle taas tulee sellainen tunne, että hän häpeää minua. Hän itse sanoo, että hänen sukulaiset on hänen sukulaisiaan ja hänen kaverit on hänen kavereitaan ja että ei minun tarvitse heitä nähdä eikä hän muutenkaan halua että näen hänen vanhempiaan. Olen kuitenkin ihan lyhysti heidät kerran nähnyt ja tervehtinyt ja mukaviltahan ne vaikuttivat.
Tuntuu kurjalta, että minut jätetään ulos tälläisistä yhteisistä kivoista perhehetkistä sekä erityisesti siitä, että en saa rakkauden osoituksia osakseni. Hän ei oma-aloitteisesti halaa minua, suukottele saati mitään muutakaan, ei esim. sano rakastavansa minua.
Lisäksi hän on lasten syntymän myötä muuttunut hyvin herkkäuniseksi, joten nukumme yöt erillään. Muuten hän ei saa nukuttua ja on hyvin kireä ja ilkeä väsyneenä.
Hän on kuitenkin erittäin kaunis nainen, joten kaikki tämä aiheuttaa minussa valtavaa epävarmuutta siitä että hän ei oikeasti rakasta minua ja näistä monista syistä tuntuu erityisen pahalta kun jotkut miehet yrittävät vokotella häntä. Miten voisin olla huoleton ja varma hänen tunteistaan kun ne ei näy mitenkään?
Olen turhaan keskustellut asiasta hänen kanssaan. Hän ei vain pysty osoittamaan rakkauttaan minulle. Hän ei myöskään halua enää lapsia, joten omaa lasta en koskaan saa.
Minulla on sellainen tunne, että ansaitsisin sitä läheisyyttä ja rakkaudenosoituksia, sillä olenhan tässä suhteessa jo luopunut mahdollisuudesta saada omia lapsia sekä siitä että en saa nukkua raikkampani vieressä.
Miltä tämä kuulostaa? Mitä voin tehdä? Onko omakohtaisia kokemuksia kenelläkään joko miehen tai naisen puolelta?
Sitten yksi tilanne, joka voi vaikuttaa huvittavalta, mutta valmiiksi arka tilanne vaan kärjistyi seuraavaan.
He olivat olleet siellä vanhempiensa vaunulla ja hän oli vielä edellisiltana hehkuttanut puhelimessa kuinka ihanaa ja hauskaa heillä oli keskenään siellä vaunulla. Noh lapset olivat jääneet sinne kun hän palasi kotiin. Asun vielä omassa kodissani, joten lähdin sitten hänen luokse. Hän otti aurinkoa takapihallaan ja kun saavuin menin halaamaan häntä jne. Noh sitten kysyin, että lähdetäänkö kahdestaan uimaan kun on niin jumalattoman kuuma. Noh hän sanoi, ettei voi lähteä kun on niin palanut siellä vaunulla tästä, tästä ja tästä. Noh sitten vähän hämmästyneenä kysyin, että miten sä voit sitten ottaa takapihalla aurinkoa, sama aurinkohan se siellä rannalla on, että käydään nyt pikaisesti pulahtamassa. Noh ei hän sitten lähtenyt. Hän siis oli lasten kanssa siellä vaunulla uinneet ja saunoneet monta päivää. Noh siinä ei sitten mitään tapahtunut, hän vain makoili, joten päätin sitten lähteä ystäväni kanssa uimaan. Lähes heti tämän jälkeen hän laittoi viestiä, että exän sisko tulee grillaamaan hänen luokseen ja haluavat viettää keskenään illan. Noh tästä sitten pahoitin mieleni, että miten voi olla, että heti kun lähdin pois hän sai lihansa ylös ja tekemään jotain, mutta minun kanssa oli enemmänkin EVVK asenne vaikka ei oltu moneen päivään nähty. Mielestäni vastaanotto ei ollut erityisen lämmin vaan päinvastoin erityisen kylmä.
Pakko kysyä mielipiteitä ihmisiltä erittäin vaikeassa tilanteessa.
Rakastuin silmittömästi erääseen 3 lapsen äitiin (olkoon nyt vaikka tässä Pirjo) noin 4 vuotta sitten.
Lähtökohta ei ollut helppo.
Pirjon aikaisempi suhde oli pitkä ja lopussa erittäin vaikea ja tästä suhteesta kaikki lapsetkin ovat peräisin. Lisäksi Pirjo oli aloittamassa opiskeluita AMK:ssa, joten tilanne jo tuolloin mietitytti minua.
Noh kriisejä tuli ja erottiin useaan otteeseen kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Lapset pitivät minusta, mutta suhteessamme suurimmaksi ongelmaksi tuli naisen järkyttävän kova stressi lähinnä koulusta, mikä aiheutti sen, että hänen vähäiset voimavarat riitivät vain lapsiin sekä kouluun. Minä jäin täysin paitsioon. Yhteistä aikaa ei oikeastaan ollut hetkeäkään eikä tämän lisäksi myöskään minkäänlaisia rakkauden osoituksia. Noh rakkautemme ei kuitenkaan kuollut vaan päätimme, että emme yritä enää uudelleen ennenkuin hänen opiskelut ovat päättyneet. Odotin luonnollisesti viimeisen puoli vuotta tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa ja se vihdoin tuli.
Ajattelin, että asiat alkavat vihdoin luistamaan. Nyt kuitenkin on tullut esiin muita ongelmatilanteita kuten myös vanhoja. Seksiä ei hirveästi ole eikä varsinkaan rakkaudenosoituksia. Mikä aiheuttaa minussa sellaista tunnetta, että hän ei aidosti rakasta minua.
Hän meni nytkin kesällä viikoksi lasten ja vanhempiensa kanssa asuntovaunulla jonnekin leirintäalueelle viettämään tähän asti parasta kesäviikkoa, mutta ei ottanut minua mukaan, vaikka niin minä kuin lapsetkin olisivat halunneet minut mukaan.
Lisäksi en päässyt lapsen kevätjuhlaan kun hän siirtyi ala-asteelta yläasteelle. Täälläkin olisin halunnut olla mukana. Hän sanoi syyksi, ettei halua minun olevan mukana, koska ei halua minun näkevän kun hän kyynelehtii "katsomossa".
Lapset olisivat halunneet minut mukaan myös sinne asuntovaunulle ja jopa hänen vanhemmatkin olivat varanneet pullapitkon, kun luulivat että tulisin mukaan. Tästä minulle taas tulee sellainen tunne, että hän häpeää minua. Hän itse sanoo, että hänen sukulaiset on hänen sukulaisiaan ja hänen kaverit on hänen kavereitaan ja että ei minun tarvitse heitä nähdä eikä hän muutenkaan halua että näen hänen vanhempiaan. Olen kuitenkin ihan lyhysti heidät kerran nähnyt ja tervehtinyt ja mukaviltahan ne vaikuttivat.
Tuntuu kurjalta, että minut jätetään ulos tälläisistä yhteisistä kivoista perhehetkistä sekä erityisesti siitä, että en saa rakkauden osoituksia osakseni. Hän ei oma-aloitteisesti halaa minua, suukottele saati mitään muutakaan, ei esim. sano rakastavansa minua.
Lisäksi hän on lasten syntymän myötä muuttunut hyvin herkkäuniseksi, joten nukumme yöt erillään. Muuten hän ei saa nukuttua ja on hyvin kireä ja ilkeä väsyneenä.
Hän on kuitenkin erittäin kaunis nainen, joten kaikki tämä aiheuttaa minussa valtavaa epävarmuutta siitä että hän ei oikeasti rakasta minua ja näistä monista syistä tuntuu erityisen pahalta kun jotkut miehet yrittävät vokotella häntä. Miten voisin olla huoleton ja varma hänen tunteistaan kun ne ei näy mitenkään?
Olen turhaan keskustellut asiasta hänen kanssaan. Hän ei vain pysty osoittamaan rakkauttaan minulle. Hän ei myöskään halua enää lapsia, joten omaa lasta en koskaan saa.
Minulla on sellainen tunne, että ansaitsisin sitä läheisyyttä ja rakkaudenosoituksia, sillä olenhan tässä suhteessa jo luopunut mahdollisuudesta saada omia lapsia sekä siitä että en saa nukkua raikkampani vieressä.
Miltä tämä kuulostaa? Mitä voin tehdä? Onko omakohtaisia kokemuksia kenelläkään joko miehen tai naisen puolelta?
Sitten yksi tilanne, joka voi vaikuttaa huvittavalta, mutta valmiiksi arka tilanne vaan kärjistyi seuraavaan.
He olivat olleet siellä vanhempiensa vaunulla ja hän oli vielä edellisiltana hehkuttanut puhelimessa kuinka ihanaa ja hauskaa heillä oli keskenään siellä vaunulla. Noh lapset olivat jääneet sinne kun hän palasi kotiin. Asun vielä omassa kodissani, joten lähdin sitten hänen luokse. Hän otti aurinkoa takapihallaan ja kun saavuin menin halaamaan häntä jne. Noh sitten kysyin, että lähdetäänkö kahdestaan uimaan kun on niin jumalattoman kuuma. Noh hän sanoi, ettei voi lähteä kun on niin palanut siellä vaunulla tästä, tästä ja tästä. Noh sitten vähän hämmästyneenä kysyin, että miten sä voit sitten ottaa takapihalla aurinkoa, sama aurinkohan se siellä rannalla on, että käydään nyt pikaisesti pulahtamassa. Noh ei hän sitten lähtenyt. Hän siis oli lasten kanssa siellä vaunulla uinneet ja saunoneet monta päivää. Noh siinä ei sitten mitään tapahtunut, hän vain makoili, joten päätin sitten lähteä ystäväni kanssa uimaan. Lähes heti tämän jälkeen hän laittoi viestiä, että exän sisko tulee grillaamaan hänen luokseen ja haluavat viettää keskenään illan. Noh tästä sitten pahoitin mieleni, että miten voi olla, että heti kun lähdin pois hän sai lihansa ylös ja tekemään jotain, mutta minun kanssa oli enemmänkin EVVK asenne vaikka ei oltu moneen päivään nähty. Mielestäni vastaanotto ei ollut erityisen lämmin vaan päinvastoin erityisen kylmä.