Toggle sidebar

Maine Coon, norjalainen metsäkissa vai siperiankissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vippis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Se ragdolli!! Ehdottomasti. Norskit ja maine coonit on näyttelyissä ekana hermostumassa ja hyökkäämässä. Eli ovat petoja enempi kuin esim. ragdoll.
Meillä on räkkäri ja on kyllä koira enempi ku kissa. Viisas ja tottelevainen, aivan lutuna kissa. Ja täälä löytyy siis lilabicolori väriltään. Lähes valkoinen. Myös vieraissa herättää kiinnostusta upealla ulkonäöllään ja sinisillä silmillään.
 
Mulla norskityttö :wave: Mukava kaveri ja ollut koko ikänsä (6 vuotta) terve kuin pukki. Turkki on helppohoitoinen ja kissi luonteeltaan aivan ihana, tätä en tosin pitäisi niinkään välttämättä rotuominaisuutena vaan yksilöllisenä persoonallisuuden piirteenä :) Kissarotujen jalostuksessa ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole keskitytty luonteenpiirteisiin vaan painotetusti ulkonäöllisiin ominaisuuksiin joten en välttämättä lähtisi jonkin odotetun luonteenpiirteen mukaan valitsemaan rotukissaa... Persoonia ja temperamentteja kuitenkin on yhtä monta kuin kissaakin joka rodussa, vaikka joitakin yleistyksiä voidaan tehdä (esim. itämaisten vilkkaus).

Terveyttä painottaisin valintaperusteena :)
 
Tuolla minun jälkeen laittoi Maine Coonista ettei lasten kanssa, niin samaa mieltä olen ettei varsinkaan pienten lasten kanssa. Meillä minä olen ketä määrää kissalle, mutta muille kanssa tuota pörhistelyä ja hyökkäilyä tekee ja voi jopa kiukkuisena purra päähän. Meillä tyttö oli hiukan kiusannut, niin minä sain muutaman hampaanreiän päähäni, kun kostaa kaiken minulle. Maine Coon on kissa joka vaatii kärsivällisyyttä "kouluttaa", mutta kyllä antaa meille paljon myös rakkautta ja juttelee todella paljon. Tulee ilmoittamaan kun on Hänen mielestään aika mennä nukkumaan, jos vesi on liian likaista siitä kuulemme kyllä lujaa. Maine Coon "keskustelee" eri äänenpainoilla, -korkeuksilla ja on sanottu että se on sellaista laulavaa se "puhe". On myös hyvä vahti kotona, me olemme ilmoittaneet etti kannata mennä meille jos emme ole kotona sisällä, vastassa voi olla suuri "hymyilevä" ja muriseva kissa. Maine Coon on ihana kissa, mutta en ihan ap:lle sitä suosittele ensimmäisenä. Kerron vain millainen kissa on että jos joku miettii Maine Coonia heille, niin kuten aiemminkin laitoin on rotu mihin kannattaa todellakin ensin tutustua ja tutkia kuin heti mennä ostamaan. Meidän kissa on hyvällä sukutaululla ja tuli meille Ruotsista kun siellä asuimme, paperit on oltava kunnossa ja passin voimassa. Niin ja Maine Coon ei aina pidä pesemisestä tai harjaamisesta ja molempia on tehtävä. Meillä tähän tarvitaan 2-3 ihmistä kun voimaa on kissalla ja todella terävät kynnet ja "raatelu"hampaat. (kaiken kokeneena sanon että ei ole helppoa kun kissa raapii ja puree sinut verille) Jos et harjaa, turkki rastoittuu ja sitä ei ole mukava enään leikata. Meillä muutaman pienen rastan olen joutunut poistamaan, kun ilma aika sähköistä ja harjaus päivittäinkään ei ole auttanut...
 
Meillä siperiankissoja, jotka otettiin ennen lapsia. Niistä "koulutettiin" sylikissoja. Niiden kanssa juostiin näyttelyissä yms. Ihania kissoja saatiin aikaiseksi. Siperialaisemme ovat uroksia, sosiaalisia ja koiramaisia. Nyt lasten tulon myötä ne ovat jatkuvasti siellä missä muutkin ja antavat lasten kanniskella ja retuuttaa ihan miten vaan. Joskus saattavat kevyesti purra itsepuolustukseksi jos niitä sattuu. Lapset ovat oppineet käsittelemään, hoitamaan ja arvostamaan lemmikkejä. Kissoilla on oma paikka vintissä, jonne lapset eivät pääse. Siellä on mm. raapimapuu, ruoka- ja juomakupit ja hiekkalaatikko. On tärkeää että pääsevät halutessaan pakoon lasten hälinää, varsinkin kun on esim. useampi lapsivieras.

Suosittelen ottamaan selvää vanhempien luonteista, terveydestä yms. Tietenkin jos kasvattajalla olisi pieniä lapsia, pennut tottuisivat käsittelyyn jo hyvin nuorena. Uroskissat yleensä narttuja sosiaalisempia.
 
Edelliseen takkuuntumiskeskusteluun viitaten voisin jatkaa, että ragdollin turkki ei takkuunnu lainkaan. Turkki on ihanan pehmeä, kuin pumpulia mutta takkuja et siihen saa. Sitä voi harjailla irtokarvoja pois, aina en tee sitäkään, mutta takkuja ei ole.
 
Käytiin katsomassa ragdollia.. ja ihan en syttynyt kerrasta. Maine Coonia olen alkanut jättää nyt ajatuksissani taka-alalle, kyllä taitaa tuo siperiankissa pitää tällä hetkellä ykkössijaa :) Kyllä ei ole helppoa tällainen ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vippis:
Käytiin katsomassa ragdollia.. ja ihan en syttynyt kerrasta. Maine Coonia olen alkanut jättää nyt ajatuksissani taka-alalle, kyllä taitaa tuo siperiankissa pitää tällä hetkellä ykkössijaa :) Kyllä ei ole helppoa tällainen ;)
Click to expand...

Okei. =) Olisi kiva kuulla mikä ragdollissa oli sellaista, että ei sytyttänyt? Ulkonäköseikka vai luonne vai mikä? Makujahan kun on monia, mielenkiinnosta kysyn. Itsekin kissakasvattaja nimittäin.
 
[QUOTE="jenni";27779130]Okei. =) Olisi kiva kuulla mikä ragdollissa oli sellaista, että ei sytyttänyt? Ulkonäköseikka vai luonne vai mikä? Makujahan kun on monia, mielenkiinnosta kysyn. Itsekin kissakasvattaja nimittäin.[/QUOTE]

Ne oli jotenkin liian säyseitä mun makuuni. Että ehkä aavistuksen enempi kaipaisin sellaista kissamaista särmää :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vippis:
Ne oli jotenkin liian säyseitä mun makuuni. Että ehkä aavistuksen enempi kaipaisin sellaista kissamaista särmää :D
Click to expand...

Okei. =) Olet kyllä oikeassa, ragdollit ei varsinaisesti ole mitään "rocki-kissoja", kuin esim just mainitsemasi norjalaiset metsäkissat tai maine coonit. Totta on, että niissä on varmasti särmää jo ulkonäöllisestikin. Ragdollit on enempi sellasia fiksuja ja filmaattisia. =)
 
[QUOTE="jenni";27779448]Okei. =) Olet kyllä oikeassa, ragdollit ei varsinaisesti ole mitään "rocki-kissoja", kuin esim just mainitsemasi norjalaiset metsäkissat tai maine coonit. Totta on, että niissä on varmasti särmää jo ulkonäöllisestikin. Ragdollit on enempi sellasia fiksuja ja filmaattisia. =)[/QUOTE]
Ja siperiankissasta ei minulla ole henk. koht kokemusta, joten siitä en kommentoi etten johda sinua harhaan. Mutta varmasti löydät lopulta sen oikean juuri teille sopivan rodun! Kyllä sitä sitten huomaa kun se juuri oikea rotu kävelee vastaan, sen tuntee kyllä. =) Onnea etsintään.
 
[QUOTE="jenni";27779475]Ja siperiankissasta ei minulla ole henk. koht kokemusta, joten siitä en kommentoi etten johda sinua harhaan. Mutta varmasti löydät lopulta sen oikean juuri teille sopivan rodun! Kyllä sitä sitten huomaa kun se juuri oikea rotu kävelee vastaan, sen tuntee kyllä. =) Onnea etsintään.[/QUOTE]

Kiitos!

Mikäli lukemaansa on luottaminen, olisi siperialainen juuri sopivasti noiden välistä - vähän jotain maine coonin kissamaisuutta ja ragdollin säyseyttä. Kassellaan, kassellaan :)
 
Meillä tavallinen matiainen pitkällä karvalla ja mainecoon.Mainecoon on lepposa otus,turkin harjaus kerran viikossa riittää hyvin,ellei näyttelyyn ole viemässä.5 lasta joiden kanssa tulee hyvin toimeen ja jos haluaa olla rauhassa,vetäytyy omiin paikkoihins,mutta yleensä makaa keskellä lattia,että meinaa kmpastua.kynsien le.ikkaus sujuu vaivatta.Uros kissa aikä le leikattu,kun astuu vielä naaraita,niin ei merkkaile mihinkään.hiekkalaatikoo tosi tuoksahtaa välillä =(.
Pitkäkarvainen maatiainen taas pitää harjata useammin,kun alukarva sellaista pehmeää untuvaa,joka menee herkästi takkuun.Kynsien leikkaus on yhtä tahtojen taisetlua ja välillä saatta veri lentää =).
Molemmat ovat ihania karvapalloja ja olen kyllä täysillä rakastnut tuohon cooniin =).meinaan vielä joskus tulevaisuudessa hankkia toisen sellaisen,vaikka ovatkin arvokkaita,mutta sijoitukseen ottamalla saa edullisemmin,mutta siinä on omat velvollisuudet taas sitten,että kannattaa ottaa asioista selvää.
Koti on tyhjä ja hiljainen,kun meidän cooni lähti hoitamaan uroksen virkaa tyttöystavan luokse.Toinen kissa ihmeissään etsinyt taas joka paikasta,vaikka tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta.Sitten odotellaan minkänäköisiä karvapalloja sieltä syntyy ,ja monta ,tai onko asuminen yleensä edes onnistunut =).
 
Täälläkin eräs kissankasvattaja, eri rotu tosin. :)

Täältä et oikeaa vastausta löydä - käy tutustumassa rotuihin! Kasvattajan kotona ja näyttelyissä.

Maine coonit ovat yleensä melko kilttejä (kuten toki muutkin näistä roduista) isosta koostaan huolimatta. Mieti, haluatko ns. näyttelylinjaisen vai lemmikkitasoisen. En lähtisi hakemaan sitä "suurinta mahdollista". Ulkonäöllisesti coonit on näistä roduista isoimpia ja ulkonäöltänsä jylhempiä.

Norskit on isoja, mutta selvästi cooneja pienempiä. Pää on muodoltansa selvästi kapeampi. Samanoloisia kissoja ovat kuin esim. siperialaisetkin luonteeltansa. Leikkisiä ja mukavia.

Siperialainen miellyttää mua siinä, että se on kohtalaisen "tuore" rotu eli ei ole ylijalostettu. Tässäkin löytyy montaa linjaa. Siperialainen sopinee sellaiselle, joka etsii "tavallisen kaunista pitkäkarvaista kissaa", koska muistuttaa minusta näistä roduista eniten maatiaista.

Ehdottaisin sinulle myös tutustumista ragdolliin ja pyhään birmaan.

Ja yksi pyyntö - älä osta mitään mix-pentua. Osta mieluummin aidosti maatiainen. Jos kissaa myydään "oikeana rotukissana, vain paperit puuttuu", on taustalla aina jotain hämärää. Jos haluaa välttää myöhemmät ongelmat kannattaa panostaa hyvinhoidettuun, paperilliseen rotukissanpentuun. Se summa ei loppupeleissä paljoa ole, kun miettii kissan kokonaisikää. Johan sitä yhteen etelänreissuunkin uppoaa sama summa rahaa.
 
nuo 3 rotua oli meilläkin tarkemmassa tutkinnassa, ennenkuin valitsimme maine coonin. Maine Coon sattui löytymään läheltä ja kohtuuhintaan. Todella lepponen kaveri ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa :) Koiramaisia piirteitä löytyy myös. Voin suositella lapsiperheeseen.
 
[QUOTE="jenni";27780415]Mikä muuten sai sinut pudottamaan maine coonin listan häntäpäähän?[/QUOTE]

Vähän ehkä kavahdin noita "kauhutarinoita", ja mikäli olen oikein lukemaani tulkinnut, niin se lie noista roduista dominoivin... Niin lähinnä tuon villakoiraraasun puolesta pelkään ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja 803q5y021bb:
Täälläkin eräs kissankasvattaja, eri rotu tosin. :)
Click to expand...
Oi, saanko udella, notta mitä rotua kasvatat?

Alkuperäinen kirjoittaja 803q5y021bb:
Täältä et oikeaa vastausta löydä - käy tutustumassa rotuihin! Kasvattajan kotona ja näyttelyissä.
Click to expand...
Ei, vastausta en täältä etsikään, vaan mielipiteitä ja kokemuksia. Olen lueskellut internetiä ja tosiaan aloittanut "kasvattajakierroksen". Ragdoll ja norski käyty katsomassa, nyt etsinnässä siperiankissan omistaja tästä lähistöltä.

Alkuperäinen kirjoittaja 803q5y021bb:
Maine coonit ovat yleensä melko kilttejä (kuten toki muutkin näistä roduista) isosta koostaan huolimatta. Mieti, haluatko ns. näyttelylinjaisen vai lemmikkitasoisen. En lähtisi hakemaan sitä "suurinta mahdollista". Ulkonäöllisesti coonit on näistä roduista isoimpia ja ulkonäöltänsä jylhempiä.

Norskit on isoja, mutta selvästi cooneja pienempiä. Pää on muodoltansa selvästi kapeampi. Samanoloisia kissoja ovat kuin esim. siperialaisetkin luonteeltansa. Leikkisiä ja mukavia.
Click to expand...
Ulkonäöllisesti aavistuksen pehmeämpilinjainen siperiankissa miellyttää minua henk.koht. hieman enemmän kuin coon.

Alkuperäinen kirjoittaja 803q5y021bb:
Siperialainen miellyttää mua siinä, että se on kohtalaisen "tuore" rotu eli ei ole ylijalostettu. Tässäkin löytyy montaa linjaa. Siperialainen sopinee sellaiselle, joka etsii "tavallisen kaunista pitkäkarvaista kissaa", koska muistuttaa minusta näistä roduista eniten maatiaista.
Click to expand...
Tähän "tuoreuteen" kiinnitin itsekin huomioni ja pidän siitä kovin.


Alkuperäinen kirjoittaja 803q5y021bb:
Ehdottaisin sinulle myös tutustumista ragdolliin ja pyhään birmaan.
Click to expand...
Ragdolliin tosiaan olen jo hieman yrittänyt perehtyä. Täytyypä perehtyä vielä tuohon pyhään birmaan, kiitos vinkistä!

Alkuperäinen kirjoittaja 803q5y021bb:
Ja yksi pyyntö - älä osta mitään mix-pentua. Osta mieluummin aidosti maatiainen. Jos kissaa myydään "oikeana rotukissana, vain paperit puuttuu", on taustalla aina jotain hämärää. Jos haluaa välttää myöhemmät ongelmat kannattaa panostaa hyvinhoidettuun, paperilliseen rotukissanpentuun. Se summa ei loppupeleissä paljoa ole, kun miettii kissan kokonaisikää. Johan sitä yhteen etelänreissuunkin uppoaa sama summa rahaa.
Click to expand...
Jep! Kertaalleen olen tämän virheen tehnyt - koiran kanssa, joskus aika paljon nuorempana... ja kyllä olen opikseni ottanut! Kyllä tosiaan aivan ehdottomasti olemme paperillista kissaa nyt ostamassa. Melkoisen hurjia ilmoituksia näkyy kissoistakin liikkuvan internetin ihmeellisessä maailmassa :-/ Ja näin mekin laskimme - 1000 e jaettuna vaikka 15 vuodellekin ei kummoiseksi summaksi jää... ja vakuutukset yms. mietimme hieman toisella tavalla kuin villissä nuoruudessamme.

Olen alkanut tässä kiinnostua jopa näyttelytoiminnasta, ja toisaalta nyt minulla olisi viimeistä kertaa pitkään aikaan mahdollisuutta olla pois työelämästä ja panostaa (läsnäoloa kovin vähän vaativien opiskelujen ohella) harrastetoimintaan, niin olemme kovasti pohtineet myös sijoituskissan mahdollisuutta. Olisi aivan mahtavaa saada kokea pennutuksen ihmekin jossain vaiheessa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa