V
vierailija
Vieras
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1932784570094284&set=a.110776635628429&type=3&theater
Adele Kottarainen
23 tim
Kun hyvää tarkoittava poliitikko maahanmuuton ongelmia käsitellessään puhuu “näköalattomasta nuoresta”, niin kenestä hän oikein puhuu? Entä onko hänen esittämä ratkaisu maahanmuuttajan matalasta kynnyksestä laillisiin töihin ratkaisu jengiytymisen ja rikollisuuden estämiseen?
Helppo. Vastauksen tietää lähes jokainen, sillä olemmehan empaattisia.
Koska empatia “tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, itsensä asettamista toisen henkilön asemaan”, empaattinen ihminen tietää miltä tuntuu olla “näköalattomuudesta kärsivä” maahanmuuttajanuori ja mitä hänen päässään liikkuu.
(Jos et pysty tätä mielessäsi kuvittelemaan ja pidät itseäsi yhä empaattisena, et ole empaattinen, vaan harhainen itsepetoksen harrastaja.)
Vaikka en pidä itseäni suurena empaatikkona, pystyn alkeellisilla taidoilla asettumaan toisen ihmisen asemaan. Siten pystyn asettumaan myös ‘näköalattomuudesta’ kärsivän maahanmuuttajanuoren, asemaan ja ajattelemaan hänen ajatuksiaan.
Lähtötilanne. Olet vaatimattomilla kongnitiivisilla- ja kielitaidolla varustettu nuori mies, jolla on koiranpennun keskittymiskyky ja impulssikontrollihäiriö. Koulunkäynnin kanssa oli vähän niin ja näin, mutta testosteronissa löytyy.
Yhteiskunnan sinulle varaama ‘näköalapaikka’ on selvä. Helvetillisen tylsä ja ikävä suorittava työ minimipalkalla, pitkällä työviikolla ja epämiellyttävillä työajoilla aamuheräämisineen.
Pariutumisen näkökulmasta olet hierarkian pohjalla. Eksoottisuutesi on jonkinlainen valtti naisten kanssa, mutta se ei riitä naisten keskuudessa kompensoimaan muita puutteitasi. Joskus heimojen järjestetyt avioliitot serkun tai pikkuserkun kanssa auttavat, mutta olet koneiston mitätön ratas.
Yhteiskunnan tarjoamassa ’näköalassa’ kitkuttelet ahtaassa kuopassasi, sen reunoja tuijotellen, kunnes kuolet pois. Vain täyttynyt käymälä, ennen kun se tyhjennetään, kertoo että olit kerran.
Kas! Muutama kaveri on järjestämässä hässäkkää arkeen ja perustamassa jengiä. Erilaisista bisnesmahdollisuuksistakin puhuivat, helppoa rahaa, joustavat työajat. Otamme tämän reviirin haltuun. Samalla on mahdollisuus hankkia lähipiirin keskuudesta respektiä. No, jos ei kunnioitusta, niin pelkäävät nyt ainakin. Naisetkin tykkäsivät kun olisin jotain muuta kuin nykyinen oma masentava itseni.
Empaatikot voivat jatkaa tuosta mitä maahanmuuttajanuoren päässä liikkuu.
Ajatus, että millään normaaleilla yhteiskunnallisilla toimilla jengiytyminen ja siihen liittyvät negatiiviset ilmiöt voitaisiin torjua silloin, kun ‘riittävä massa’ sopivia ihmisiä on kasassa, ei ole tästä maailmasta. Vastaavat toimet eivät ole onnistuneet missään, jossa on ollut otolliset olosuhteet ilmiölle, eivätkä tule onnistumaan vastaisuudessakaan. Kysymyksessä on luonnonlain kaltainen ilmiö. Tämä on selviö on jokaiselle empaattiselle ihmiselle.
Kun massaa saapuu riittävästi, ovat asuttamistoimet, korttelipoliisit, paapomiset ja kädestäpitämiset kärpästen surinaa korvissa. Jos et ymmärrä tätä, olet empatiahaasteellinen.
Adele Kottarainen
23 tim
Kun hyvää tarkoittava poliitikko maahanmuuton ongelmia käsitellessään puhuu “näköalattomasta nuoresta”, niin kenestä hän oikein puhuu? Entä onko hänen esittämä ratkaisu maahanmuuttajan matalasta kynnyksestä laillisiin töihin ratkaisu jengiytymisen ja rikollisuuden estämiseen?
Helppo. Vastauksen tietää lähes jokainen, sillä olemmehan empaattisia.
Koska empatia “tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, itsensä asettamista toisen henkilön asemaan”, empaattinen ihminen tietää miltä tuntuu olla “näköalattomuudesta kärsivä” maahanmuuttajanuori ja mitä hänen päässään liikkuu.
(Jos et pysty tätä mielessäsi kuvittelemaan ja pidät itseäsi yhä empaattisena, et ole empaattinen, vaan harhainen itsepetoksen harrastaja.)
Vaikka en pidä itseäni suurena empaatikkona, pystyn alkeellisilla taidoilla asettumaan toisen ihmisen asemaan. Siten pystyn asettumaan myös ‘näköalattomuudesta’ kärsivän maahanmuuttajanuoren, asemaan ja ajattelemaan hänen ajatuksiaan.
Lähtötilanne. Olet vaatimattomilla kongnitiivisilla- ja kielitaidolla varustettu nuori mies, jolla on koiranpennun keskittymiskyky ja impulssikontrollihäiriö. Koulunkäynnin kanssa oli vähän niin ja näin, mutta testosteronissa löytyy.
Yhteiskunnan sinulle varaama ‘näköalapaikka’ on selvä. Helvetillisen tylsä ja ikävä suorittava työ minimipalkalla, pitkällä työviikolla ja epämiellyttävillä työajoilla aamuheräämisineen.
Pariutumisen näkökulmasta olet hierarkian pohjalla. Eksoottisuutesi on jonkinlainen valtti naisten kanssa, mutta se ei riitä naisten keskuudessa kompensoimaan muita puutteitasi. Joskus heimojen järjestetyt avioliitot serkun tai pikkuserkun kanssa auttavat, mutta olet koneiston mitätön ratas.
Yhteiskunnan tarjoamassa ’näköalassa’ kitkuttelet ahtaassa kuopassasi, sen reunoja tuijotellen, kunnes kuolet pois. Vain täyttynyt käymälä, ennen kun se tyhjennetään, kertoo että olit kerran.
Kas! Muutama kaveri on järjestämässä hässäkkää arkeen ja perustamassa jengiä. Erilaisista bisnesmahdollisuuksistakin puhuivat, helppoa rahaa, joustavat työajat. Otamme tämän reviirin haltuun. Samalla on mahdollisuus hankkia lähipiirin keskuudesta respektiä. No, jos ei kunnioitusta, niin pelkäävät nyt ainakin. Naisetkin tykkäsivät kun olisin jotain muuta kuin nykyinen oma masentava itseni.
Empaatikot voivat jatkaa tuosta mitä maahanmuuttajanuoren päässä liikkuu.
Ajatus, että millään normaaleilla yhteiskunnallisilla toimilla jengiytyminen ja siihen liittyvät negatiiviset ilmiöt voitaisiin torjua silloin, kun ‘riittävä massa’ sopivia ihmisiä on kasassa, ei ole tästä maailmasta. Vastaavat toimet eivät ole onnistuneet missään, jossa on ollut otolliset olosuhteet ilmiölle, eivätkä tule onnistumaan vastaisuudessakaan. Kysymyksessä on luonnonlain kaltainen ilmiö. Tämä on selviö on jokaiselle empaattiselle ihmiselle.
Kun massaa saapuu riittävästi, ovat asuttamistoimet, korttelipoliisit, paapomiset ja kädestäpitämiset kärpästen surinaa korvissa. Jos et ymmärrä tätä, olet empatiahaasteellinen.
