"Markku Jokisipilä HS:n päätöksestä julkaista Rydmanin yksityisviestejä: "Erittäin huonosti harkittua, vaarallista ja hämmästyttävää""

[vierailija]

Pyh, mä en kadu äänestäneeni persuja. Koska tiedän, että puheistaan huolimatta ovat väkivallattoman ja rauhallisen Suomen puolella, toisin kuin punavihreät.

Ja kaikista eniten mua pelottaisi aikuisena olla jonkin nätin naispääministerin fanityttö, joka ei koskaan, koskaan osaa tuoda kritiikkiä idolistaan. Se sokea fanitus on teinien hommia, ei enää aikuisten.

Entä Purra? Mä olen sympatiseerannut häntä, mutta ainakin pariin kertaan olen palstalla lisännyt, että en palvo häntä enkä pidä täydellisenä. Virheitä tekevä hänkin on. Olen kritisoinut useinkin persuja.

Osaatteko, Alepa ja se boldaaja-harmaa, kertaakaan kritisoida punavihreitä? Osaatteko kertaakaan kehua porvareita/persuja? Ette. Olette sokeita fanittajia. Sen takia teidän arvioihinne ei voi luottaa, koska ette näe vastapuolessa mitään hyvää, vaikka kaikissa on jotain hyvää ja jotain huonoa.

Jokaisen on nähtävä KOKONAISUUS. Jos näkee vain oman ideologian kannalta, ei omaa luotettavaa ja oikeaa kuvaa.

 

[vierailija]

Sitä "parempaa" vittuilua ja nimittelyä à la Alepa...huokaus.

Sun on ihan turha valittaa persujen puheista, kun itse suollat ties ja mitä.

Ja hän vielä kutsuu sitä pilailuksi.

 

[vierailija]

Helsingin Sanomat ylitti rajan

Muistan ajan, kun poliitikot ja taitelijat käräyttivät toisiaan neuvostovastaisuudesta. Se oli silloisen poliittisen ympäristön suurin synti. Jopa oikean laidan poliitikko menetti mahdollisuutensa edetä urallaan, jos hänessä havaittiin Neuvostoliittoa koskevaa epäluuloa. Tätä asennetta nuuhkittiin k

www.korhola.com

"Helsingin Sanomat on astunut merkittävän julkista ja yksityistä koskevan rajan yli julkaistessaan Wille Rydmanin ja tämän tyttöystävän viestejä vuodelta 2016. Päätoimittaja Laura Saarikoski perustelee päätöstä poliitikon mielipiteiden yhteiskunnallisella merkityksellä. Taustalla on oletus, että yksityisviestit paljastavat asenteet aidoimmillaan – siksi poliitikon menneiden yksityisviestien kaivelu on oikein, koska se tekee oikeutta tekevän ja tarpeellisen paljastuksen tämän arvomaailmasta.

Näin saattaisi tosiaan olla, jos eläisimme maailmassa, jossa ihminen ei olisi keksinyt ironiaa, sarkasmia ja mustaa huumoria, sanoilla ja merkityksillä leikittelyä tai kielipeliä. Elokuva The Invention of Lying (2009) kuvaa sitä osuvasti. Mutta ihmisille, joille paskanpuhuminen ja tabujen rikkominen ystävän kanssa voi olla terapiaa, Helsingin Sanomien logiikka on oikeusmurha. Ja olen varma, että jokainen toimittaja sen tietää itsekin. Useimmat ihmiset ovat elämässään joskus panneet joskus leikiksi asian, josta heitä on oikeudettomasti syytetty: ”Mitäs me roistot ja varkaat” ei ole välttämättä tunnustus rikoksesta.

Parodiahorisontin yli meni todella se, että juutalaisen seurakunnan pitkäaikainen tukija tulkittiin antisemitistiseksi hänen ironiansa vuoksi."

Tahallinen väärinymmärtäminen on näissä kohuissa lehdistön vakiotoimintaa. On niin paljon mehukkaampaa yksinkertaisesti ottaa kaikki todesta. Paitsi anteeksipyynnöt ja selitykset tietenkin.

 

[vierailija]

Helsingin Sanomat ylitti rajan

Muistan ajan, kun poliitikot ja taitelijat käräyttivät toisiaan neuvostovastaisuudesta. Se oli silloisen poliittisen ympäristön suurin synti. Jopa oikean laidan poliitikko menetti mahdollisuutensa edetä urallaan, jos hänessä havaittiin Neuvostoliittoa koskevaa epäluuloa. Tätä asennetta nuuhkittiin k

www.korhola.com

"Helsingin Sanomat on astunut merkittävän julkista ja yksityistä koskevan rajan yli julkaistessaan Wille Rydmanin ja tämän tyttöystävän viestejä vuodelta 2016. Päätoimittaja Laura Saarikoski perustelee päätöstä poliitikon mielipiteiden yhteiskunnallisella merkityksellä. Taustalla on oletus, että yksityisviestit paljastavat asenteet aidoimmillaan – siksi poliitikon menneiden yksityisviestien kaivelu on oikein, koska se tekee oikeutta tekevän ja tarpeellisen paljastuksen tämän arvomaailmasta.

Näin saattaisi tosiaan olla, jos eläisimme maailmassa, jossa ihminen ei olisi keksinyt ironiaa, sarkasmia ja mustaa huumoria, sanoilla ja merkityksillä leikittelyä tai kielipeliä. Elokuva The Invention of Lying (2009) kuvaa sitä osuvasti. Mutta ihmisille, joille paskanpuhuminen ja tabujen rikkominen ystävän kanssa voi olla terapiaa, Helsingin Sanomien logiikka on oikeusmurha. Ja olen varma, että jokainen toimittaja sen tietää itsekin. Useimmat ihmiset ovat elämässään joskus panneet joskus leikiksi asian, josta heitä on oikeudettomasti syytetty: ”Mitäs me roistot ja varkaat” ei ole välttämättä tunnustus rikoksesta.

Parodiahorisontin yli meni todella se, että juutalaisen seurakunnan pitkäaikainen tukija tulkittiin antisemitistiseksi hänen ironiansa vuoksi."

Tahallinen väärinymmärtäminen on näissä kohuissa lehdistön vakiotoimintaa. On niin paljon mehukkaampaa yksinkertaisesti ottaa kaikki todesta. Paitsi anteeksipyynnöt ja selitykset tietenkin.

Oli se aikaa kun itänaapuria ei saanut arvostella puolella sanallakaan ja jokaisella poliitikolla oli, tai ainakin olisi halunnut omaavan, ns kotiryssän.

Vasemmiston ilmiantajat ravasivat mykyisessä Venäjän suurlähetystössä ilmiantamassa niitä poliitikkoja jotka eivät olleet sataprosenttisen myötämielisiä Moskovaa kohtaan.

Kreml valitsi Suomelle presidentit, ministerit ja puolueet hallitukseen.

Se oli vasemmiston unelmien aikaa.

 

[vierailija]

Olin taas oikeassa. Markku pyysi lausuntoaan anteeksi.