Marraskuiset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lucille
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä on ensimmäinen valmennus parin viikon päästä. Koska pienellä paikkakunalla asutaan, eikä tämän vuoden aikana odoteta täällä syntyvän edes 10 vauvaa(!), olemme miehen kanssa ainoat valmennuksessa. Saadaan siis oikein yksilövalmennusta.;) Toivottavasti siellä on sellainen henkilö, jolta saisi hyviä vinkkejä ja paljon tietoa...

Vähän kyllä kauhistuttaa tuo alhainen lapsimäärä tämän vuoden osalta. Neuvolasta ei tietenkään voida kertoa nimiä eikä lukumääräkään selvinnyt tuon tarkemmin, kun yritin kysellä. En siis tiedä onko syntyneitä enempää kuin kaksi, jotka tähän mennessä olen lehdestä bongannut ja onko minun jälkeeni muilla lapsosia tulossa. LA on kuitenkin 11.11, joten voisi kuvitella, että mahdollisesti samaan valmennukseen olisi voinut osallistua myös joulukuun odottajia tai vaihtoehtoisesti meidät olisi voitu pistää samaan lokakuun odottajien kanssa... Toivottavasti tämän vuoden lapsisaldo olisi enemmän kuin 3!!! Näitä juttuja miettiessä tulee välillä väkisinkin sellainen olo, että onkohan sitä valinnut asuinpaikkansa väärin... Itsellä olisi suuremmalla paikkakunnalla enemmän seuraa (täällä ei järjestetä äideille MITÄÄN toimintaa) ja lapsellakin kaveripiiri voisi muodostua selvästi laajemmaksi kun "valinnanvaraa" olisi enemmän.

Vauvan liikkeistä on ollut puhetta. Meillä edelleen liikutaan aika ahkerasti ja aikataulukin on aika samanlainen päivittäin niiden aktiivisempien mullerrusten suhteen. Välillä on kuitenkin ollut sellaisia päiviä, että esim klo 12 "jumppa" on jäänyt tavallista paljon vaisummaksi ja sittenhän sitä on alkanut miettiä mikä voisi olla pielessä. Onko itse syönyt liikaa/liian vähän/vääriä ruokia, saako vauva tarpeeksi kaikkea, onko juonut riittävästi, toimiiko istukka kunnolla jne jne.

Minuun on alkanut iskeä malttamattomuus. Haluaisin jo tietää millainen tyyppi tuolla mahassa oikein oleilee! Toivon kyllä, että pikkuinen vielä pysyy kiltisti kasvamassa n. 2kk. Kun edessä on käynti äitipolilla, olen hiukan mietiskellyt kehtaisiko sitä kysyä, josko yrittäisivät taas katsoa kumpi on tulossa. Meidän pieni on salaisuutensa halunnut ainakin tähän asti pitää... Toivoisin myös kokoarviota. Aiemmilla kerroilla, kun olemme ultrassa käyneet, se on tehty. En tiedä miten tuo kohdunkaulan/kohdunsuun tilanne ultralla käytännössä edes hoidetaan eli sisäkautta ultraamalla vai kuinka??? ja jos ultraus tehdään sisäkautta, katsotaanko vauvaa välttämättä ollenkaan... No muutaman päivän päästä asia selviää, onneksi!

Taas alkoi uusi rv. Enää n. 10 viikkoa jäljellä!!! Huh huh sanon minäkin.

Janniina 30+0
 
Meillä täällä perhevalmennuksessa on ollut n. 10 pariskuntaa, mutta ainoastaan minulla laskettu aika on marraskuussa. Muilla on syys- tai lokakuussa ja kaikki odottajathan eivät valmennuksiin edes osallistu. Noita uusia valmennuksia vähän mietiskelin lisää ja ajattelin osallistua siihen ravintoa koskevaan valmennukseen ja sitten mieheni kanssa parisuhdevalmennukseen kun terkkari suositteli sitä ja sanoi, että se on noista valmennuksista ehkä paras ja kuulemma tosi suosittu.

Me kysyimme rakenneultrassa suoraan, että pystyykö sitä jo sanomaan kumpiko tulee ja kätilöhän sen sitten heti katsoi ja kertoi eli kysy ihmeessä vaan kumpiko näyttäisi olevan tulossa jos haluatte sen tietää.

Minulla neuvolalääkäri on katsonut kohdunkaulan/kohdunsuun tilanteen aina kun on sen sisätutkimuksen tehnyt. En muista onko ultratessa sanottu siitä mitään. Kyllähän vauvaa voidaan ultrata myös sisäkautta... ainakin np:ssä ja sitten myös rakenteessakin ultrattiin myös sisäkautta vauvaa. En tosin tiedä minkälaista tai kuinka selvää kuvaa saa kun vauva kasvaa ja kun 4D:ssä kävimme niin siellä pitää kuulemma käydä ainakin ennen viikkoa 30 (mielummin siis aikaisemminkin) että saa hyvää kuvaa.
 
KM71: Kysyimme rakenneultrassa sukupuolta, mutta jalat olivat tiukasti ristissä ja muutenkin sellaisessa asennossa pikkuinen pysytteli, ettei saatu riittävän tarkkaa näkymää. Myöhemmin kävin mahakipujen takia äitipolilla ja silloin tarkistettiin, että pikkuisella on kaikki ok ja istukka samoin. Tuolloinkin yritettiin katsoa kumpi on tulossa, mutta jälleen masukki tahtoi salaisuutensa pitää. Tulevalla käynnillä on tarkoitus katsoa, etteivät ahkerasti toistuvat supparit ole saaneet kohdunkaulaa kypsymään liikaa ja kohdun suuta aukeamaan. Alkoi mietityttää että kumpaakohan tapaa (vatsan päältä vai sisäkautta) asian selvittämiseen käytetään, sillä käsikopelollahan asiaa tarkisteli jo tk lääkäri, joka tuonne äitipolille sitten lähetteen laittoi. Olen vain saanut sellaisen käsityksen, että hiukan nuivasti saatetaan suhtautua tuohon sukupuolen kyselemiseen, varsinkin kun menen sinne äitipolille kohdunkaulan/kohdunsuun vuoksi... Täytyy varmaan ottaa mies mukaan ja käskeä sen kysyä. Saavat sitten suuttua miehelle, jos siltä tuntuu!:)
 
Tuosta kohdunsuun tarkistamisesta, sen voi katsoa ultralla sisäpuolelta, siinä näkee selvästi kohdun kaulan pituuden ja sen suljetun osan pituuden. Yleensä kyllä jos on ultra paikalla niin sitten katsotaan myös vatsan päältä miten vauva jakselee. Ainakin näin omalla kohdallani kun viimeksi kävin äitipkl:lla.
Lantion liitokset ovat alkaneet vaivata, paikat vissiin löystyy. Tuntuu välillä ikävältä kävellessä. En muista että ekassa raskaudessa olisi ollut juurikaan tällaista, onko muilla kokemusta?
IIU 30+3
 
iiu: Kiitos ultra-tiedoista!!!
Tuohon paikkojen löystymiseen kommentti; minulla on jo valmiiksi liikaa joustoa nivelissä ja nyt raskauden myötä tuo ominaisuus on vain korostunut. Siitä johtuvia kipuja liikkuessa on ollut jo tosi pitkään. Löystyminen pakottaa hidastamaan tahtia, samoin kuin nuo supparit. Olen jo ehtinyt elämän aikana tottumaan turhan suureen "joustoon", joten se ei varsinaisesti minua haittaa. Ainoa ärsyttävä puoli on vihlominen, jota ilmenee kävellessä eri puolilla lantiota... Joinain päivinä saa tosissaan miettiä miten päin liikkuu, jotta välttyisi tuolta vihlonnalta.
 
Ok, sitten tosiaan saattaa olla hankala katsoa sukupuolta jos pikkuinen haluaa sen salata :-) Meillä näkyi hyvin niin rakenteessa kun 4D:ssäkin ja muissa ultrissa en sitten olekaan käynyt tuon 4D:n jälkeen. Voihan sitä sukupuolta yrittää vähän kysellä siihen malliin että kun pikkuinen ei ole halunnut sitä aikaisemmin paljastaa niin josko nyt näkyisi jotain... jos on mukava ultraaja niin ei luulisi pahastuvan kun jos pikkusella on otollinen asento niin aika nopsasti sitä sukupuoltakin saa kurkattua.

Saattaa olla pientä löystymistä täälläkin kun välillä kävellessä tuntuu ikävältä ja vauhti on selkeästi hiipunut. Suuremmilta vaivoilta olen kyllä ainakin vielä välttynyt onneksi.

KM71 30+3
 
No niin, neuvolassa tänään: sf-mitta 30! Vatsa on kovin ylhäällä, joten yläkäyrillä vielä mennään, vaikka vauva koko tuntui vastaavan viikkoja. Terhakkaat oli sydänäänet ja muutenkin kaikki ok. Paino noussut tähän mennessä n.9 kg.Itselläni on kovin voimaton kun flunssa pukkaa päälle; jo viides päivä nuhassa ja yskässä, onneksi ei kuitenkaan ole kuumetta.

Terkkari antoi tänään ohjeita tuohon vauvan liikehdinnän seurantaan tai lähinnä siihen jos niitä ei kuulu. Typy on aika hyvin kyllä pitänyt meteliä itsestään, ja en muutenkaan ole asiaa juurikaan murehtinut mutta nyt kun siitä tuli puhetta, niin alkoi skidisti stressaamaan. Päätin kuitenkin, että en aio edelleenkään alkaa pitämään mitään kovin tarkkoja aikatauluja liikkeistä tai niiden lukumääristä. Muuten alan stressaamaan liikaa eikä sekään ole hyväksi. Mielestäni nuo tytön liikkeet on sillä tavalla jo rutinoitunut ja piirtynyt tuonne alitajuntaan että huomaan kyllä aivan varmasti heti, jos kaikki ei ole kohdallaan. Illat on meillä aina sitä tehojumpan aikaa, jota jatkuukin sitten ihan nukkumaanmenoon asti (ja välillä siitäkin eteenpäin;). Päivisin liikkellä ollessani tunnen välillä sellaista pientä kutittelua tuossa oikean kyljen alla, jossa neiti usein pitää varpaitaan. Ja sitten kun menen istumaan tai makaamaan, tunnen selkeämmin kunnon potkut ja muljahtelut. Päivissä on mun mielestä myös pieniä eroja, eli välillä siellä ollaan hieman vireämpiä kuin toisina päivinä.

Noista mielialanvaihteluista, mulla on ollut alusta alkaen tosi "tasainen" fiilis, eli en ole itkustanut tai kiukutellut yhtään sen enempää kuin ennenkään..PAITSI nyt viime viikkoina oon selkeästi tullut paljon herkemmäksi; esim. aloin yhtäkkiä stressaamaan ja kiukuttelemaan siitä, etten ehdi saada kaikkia asioita hoidetuksi ennen vauvan tuloa (kun niitä asioitahan siis on muka niin paljon;) Sitten loukkaannun tosi herkästi, huumorintaju tuntuu kadonneen kun peeru saharaan.. Alan myös itkemään paljon herkemmin, eikä se itku meinaa millään loppua. Ja vaikka kerran saisi jo pyyhittyä kyyneleet, saatan alkaa vollottamaan samasta asiasta vielä uudestaan. Miehen hellyydenosoitukset saattaa myös alkaa itkettämään ("kun tulee niin hyvä fiilis..") Ihan hassua!!!!

Millaisia raskausoireita teillä muuten tällä hetkellä on? Moni on ainakin maininnut liitoskipuilut, supistelut ja mielialanvaihtelut. Mua vaivaa välillä närästys ja satunnaisesti vetää suonta yöllä jaloista. Hampaita vihloo myös useammin. Piti ihan käydä ne tarkistuttamassa reikien pelossa mutta kipuilut olikin seurausta vähän tulehtuneemmista ikenistä. Sellaisia satunnaisia ruokamielitekoja oli alkuraskaudessa mielestäni paljon enemmän, nyt mulla on vaan tietyt ruuat mitä on pakko saada päivittäin: kaurapuuro, ruisleipä ja banaani. Välillä tekee kyllä mieli jotain leivonnaisia tai karkkiakin mutta kaikista eniten himoitsen kuitenkin kaikkea terveellistä, jogurttia, hedelmiä yms. Ja se kaurapuuro on ihan ykkönen! HS:ssa oli muuten vähän aikaa sitten artikkeli siitä, että raskaana olevat saavat nykyisin syödä kohtuudella maksapasteijaa. Maksaruuat, kuten -pihvit, -laatikot ja -kastikkeet pysyvät kuitenkin pannassa. Itse kävin heti ostamassa maksamakkaraa ja täytyy sanoa, että kyllä maistui hyvältä ruisleivän päällä, slurps!!!

Jen 31+5
 
Äitipolilla käytiin ja kaikki ok. Paikat eivät ole aukeamassa, joten voin lopettaa varomisen. Suppareita tulee ja menee, muttei onneksi kivuliaita. Sukupuoli ei paljastu ennen h-hetkeä. Taas katsottiin, mutta ei siitä erkkikään ota selvää.

Muuten tänne ei kuulukaan oikeastaan yhtään mitään. Mitäs teille muille?

Janniina 30+4
 
Mukavaa kun ketju on vilkastunut!

Meillä oli neuvola maanantaina. Kaikki oli taas ok. Neuvolaan oli tullut myös äippäpolilta tiedot käynnistä ja neuvolan tädin mukaan vauveli oli ihan sopivan kokoinen eikä liian pieni. Arveli että kolmikiloiseksi ehtii hyvin. Täti myös kopeloi tosta mahan päältä ja arvioi että vauveli olis nyt joku 1500-1600 grammanen ja pää alaspäin edelleen. Siinä kopeloidessa myös totesi että vauva on ylätarjonnassa tai jotain.. Ja sitten kyseli monta kertaa että onko supistellu.. ilmeisesti vauva on jo lähtöasemissa siellä!Hui.. Sf-mitta 27cm. Painoa oli tullut kilo kuukaudessa. Nyt painonnousu kokonaisuudessaan on 7kg. Enää ei oo kauheesti aikaa nostaa sitä, toivottavasti vielä pari kiloa saisin. Sain myös liikeseurantaohjeet ja heti pitää mennä äitipolille jos vauva ei liiku normaalisti. Ja sain myös lisää noita valmennusaikoja. Täällä on sittenkin vielä joku lastenhoitotunti ja sitten toinen kerta jolla kerrotaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ym. Ärsyttävää kun pitää mennä yksin niihin jos menen kun mies on töissä niiden aikaan. Olisi ollut mukavaa että mieskin saa jotain tietoa.

Hui ulkona sataa rakeita!

Flunssa on täälläkin. Ensin oli miehellä ja nyt mullakin. Muutenkin on olo alkanu olee aika tukala. Aamulla ja illalla on usein ihan huono olo. Ei auta syömiset juomiset tai lenkkeilyt. Selkä myös edelleen tosi vaikee kun pitää lepuuttaa sitä jatkuvasti. Sit on niskat kans ihan jumissa niin pakko syödä välillä panadoleja, vaikka en oikeestaan tykkää käyttää särkylääkkeitä. Ne kyllä tuntuu auttavan siihen huonoon oloonkin.

Oireita ei kauheesti oo nyt muuta ku se huono olo ja selkä. Se mahaan pistäminenkin on tainnu loppua kokonaan, onneks. Välillä vihlasee mahaan tai nivusiin mut ei pahemmin. Magnesiumitkin oon jättäny ku ei oo enää edes kramppaillu jalat kauheesti. Välillä puutuu kyllä ihan ilman syytä. Siltä on alkanu tuntua, että ei mahduta tähän samaan vartaloon. Keuhkoihin painaa ja rintaan jotenki et enää ei tunnu hyvältä maata edes kyljellään vaan jossain puolittaisessa selkä-kylkiasennossa.. Usein tuntuu myös painontunnetta alamahalla tai tuntuu kauheen raskaalta se maha..

Mielialan vaihtelut ja ihmepelot on mulla kans. Just pelkään että miehelle sattuu jotain niinku just auto-onnettomuus tms.. Nyt on tainnu vähän mennä se pahin itku ja pelko-vaihe ohi, mutta välillä yksin mietin jotain hölmöjä.. Omien voimien riittämättömyys saa tietysti tosi helposti hermostumaan ja itkuseks. Sillon alkaa itkettää ku haluis tehdä jotain mut ei vaan pysty/jaksa. Mieheen on aika rakastunu olo usein, mutta usein myös kiukuttaa kaikki pikku jutut..

Liikkeistä vielä et toi on kans alkanu puskee itteään läpi aina jostain kyljestä tai tosta mahan keskeltä, muutenki liikkeet on taas voimakkaampia. Hikkakin näkyy mahan päältä. Hikkailee pari kertaa päivässä ja kestää tosi pitkään ne hikat.

Ja opiskelut taas jatkuu. Yhen kerran oon jo käyny luennolla ja ei tuntunu istuminen kovin kivalta selässä.. Ei varmaankaan tuu siis hirveesti käytyä koululla nyt. Kun vaan saisin muutaman tentin sitten edes suoritettua.. Ajatuksetkin pyörii aikalailla omassa masussa ja vauvassa..

Me kasattiin hoitopöytä ja alko tuntua tää kaksio kauheen pieneltä.. Mulla ois kauhee asuntokuume.. Rivitaloon pitäis päästä, että koira sais oman pihan.. Mutta nää mun tulot on nyt ehkä vähän liian pienet kun pitäis vielä opiskellakin monta vuotta..Mies on tietty tällähetkellä töissä, mut en tiiä mihin se yks palkka muka riittää.. Käytiin myös kattoo yhtä aivan ihanaa rivaria, josta omasta pihasta pääs mettälenkkipolulle ym..mutta kyllähän me oikeesti tähän kaksioon mahdutaan vielä ainaki pari vuotta..

Jännää ootella et millon syntyy meidänki ketjuun eka vauva, kun tonne lokakuisiin tuli jo ajat sitte eka jolla oli kiire ulos.. Tietysti saisivat vielä pysytellä kasvamassa. Mutta kuukauden päästä rupee jo olemaan aika valmiita paketteja..
Tulipa taas romaani tästä kirjotuksesta..

Mukavaa odotusta kaikille ja kertokaahan kuulumisianne!

plussa 31+5
 
Tänään on taas sellanen päivä, että on tehny mieli hiekkaa yms vähän enemmän. Pomo sano, että sen äiti oli aikoinaan himoinnu laastia ja jos haistaisin laastin hajun niin voin hyvin kuvitella, että himoitsisin sitä myös. Toivottavasti tää menis nyt jo ohi kun ei sitä hiekkaa yms. voi tosiaankaan alkaa popsia... en tosin tiedä maistuiskos se edes hyvälle, mutta sitä vaan tekis mieli.

Plussa, mäkin oon käyny joissakin valmennuksissa yksin kun mies on ollut töissä. Olishan se mukavempaa mennä aina yhdessä, mutta kun ei voi niin päätin että menen sitten yksin niihin mihin mies ei pääse. Nyt oon menossa ainakin vielä kahteen valmennukseen ja toiseen meen miehen kanssa ja toiseen yksin.

Eilen taas kun olin koiran kanssa kävelylenkillä niin rupes pistään mahaan ja vaikka kuinka hidasti tahtia niin ei auttanu. Ehkä alotin liian rivakasti. Oon aina ollut reipas kävelijä ja nyt vauhti on tietysti hiipunu, mutta tuntuu että vaikka kuinka välillä löntystää niin silti alkaa pistämään. Olen käynyt pyörällä töissä ja onneksi töitä on enää pari viikkoa niin sen ajan pystyn varmasti hyvin pyöräilemään vielä ettei tarvi jalkautua. Matkaa töihin ei ole kuin muutama kilometri, mutta jos joutuu löntystämäänn ja jos alkaa vielä pistämään niin aikaa kuluu kyllä sitten paljon. Pyöräily sujuu kuitenkin muuten normaalisti paitsi tulee ajettua enemmän mies asennossa eli enemmän jalat levällään kun maha on välissä.

KM71 31+1
 
Kävin aamulla neuvolassa, ja oli kyllä ärsyttävä sijainen, kun vakkariterveydenhoitajani oli lomalla. Ei paljoa puhellut, eikä esim. kertonut sf- mittaa ollenkaan, kuunteli sydänääniä varmaan viitisen minuuttia, niin että huolestuin onko jokin hätänä, ja kun kysyin, niin tokaisi vaan jotain vauvan liikkeistä, jotka saa tuon vähän vaihtelemaan.. Niin ja sormesta otettava hemoglobiinikin osui jotenkin huonosti ja sai koko sormen tunnottomaksi!! Ei kyllä ollut hyvä reissu. Onneksi kahden viikon päästä on sitten se oikea täti paikalla, niin pääsen purkamaan mieltä ja kyselemään asioita.

Nyt on OYSkin avannut taas ovet tutustumiskäynneille sinne synnytysosastolle. Se oli koko kesän kiinni jonkin sairaalabakteeri vaaran takia. Pitää mennä käymään ehkä jo tällä viikolla, jotta sitten kun aika koittaa niin osaa mennä oikeaan paikkaan. Ja onhan se mukavaa nähdä mitä altaita tai helpotuskeinoja sieltä löytyykään.

Nyt saatiin mekin vaunut hankittua. Tilattiin se "tervekaupan" ruotsalainen yhdistelmävaunupaketti vähän sillä mielellä että katotaan nyt millanen tuo oikein on kun on niin halpa, mutta oli kyllä tosi iloinen yllätys. Vaikuttaa tosi hyviltä ja jämeriltä vaikka on tuollaiset aika sirot ja sporttiset ja sopii hyvin meidän pikkuauton takakonttiinkin. Takuu on vuoden vauvan syntymästä, joten jos ne on helposti rikkoutuakseen, niin eiköhän ne vuodessa sillon hajoa.. Olin kyllä iloinen että ne oli hyvät, sillä kun oltiin vähän kierrelty kattelemassa niin vastaavista yhtä hyvistä sais kaupassa maksaa heti ainakin pari sataa enemmän.

Olipa kyllä hauskaa, kun anoppi oli kaivanut esiin jotain vauvan vaatteita, joita oli aikanaan säästänyt mieheltä ja sen isoveljeltä, eli tuolta 70- luvun puolivälistä vuoteen 80. Siellä oli jotain ihania neulottuja raidallisia potkupukuja trumpettilahkeilla ja muutenkin mitä hassumpia vaatteita! :) Mukava, että jotain oli edes säästynyt, kun oma äiti oli lahjoittanut aivan kaiken pois.

Neppu 30+3
 
heip!

vauva käänty takasin istumaan ja mä en kestä ku se liikkuu. Nyt tuntuu ihan kamalalta ku se potkii tonne alas.. välillä tuntuu, että joku käsi tai jalka ois vähintään työntymässä ulos.. selkään sattuu kans koko ajan, joten koko oleminen on tuskaa.

KM71: Joo ehkä siel valmennuksissa on sit muitaki yksin enkä näytä teini-yh:lta siellä.. Ja tosta pistämisestä. Mul oli kans aluks sillein et alko pistää yleensä ku oli kävelly jotain puol kilometriä ja sit se ei tuntunu ku pysähty. Sitten joskus se muuttu semmoseks et pysähtyminenkään ei auttanu. Ja sit joskus se alko tulee se pisto ihan levossakin vaikka ei ollu kävelly mihinkään. Ja oli semmosia päiviä et koko ajan vaan pistää ja se alko tuntuu voimakkaammaltakin. Mutta nyt ei oo siis enää pistäny ollenkaan. oli varmaan 20-30 viikot kun pisti.. ja mul pisti aina siihen samaan kohtaan navasta pari senttii oikealle.. ja supistellessa pisti kans. Mutta siis sitä ei kukaan lääkäri tutkinu mitenkään.. kerran sain pari päivää saikkua siitä.. Kerrohan jos sulla joku innostuu tutkimaan sitä pistämistä, että mikä siinä on.

eipä muuta tällä kertaa.

plussa 32+2
 
Neppu, tilasin myös sen tervekaupan vaunupaketin ja sainkin sen jo viime viikolla, unohdinkin mainita siitä. Kummanko paketin tilasit? Mä tilasin sen classic-vaunupaketin. Päädyttiin kanssa siihen pakettiin kun täällä kaupoissa vaunut on niin kovissa hinnoissa ja kun on paljon investoitavaa niin aateltiin katsastaa että minkälaiset ne on vaikka monet ei haluakkaan netistä tilata vaunuja kun niitä ei nää etukäteen. Ihan hyviltä kyllä vaikuttavat ja kaikenlaista muuta tuli myös mukana mm. matkarattaat, matkasänky ja babysitteri. Niissä on onneksi se vuoden takuu vauvan syntymästä ja ajattelin myös, että eiköhän ne siinä ajassa hajoa jos ovat huonot ja oli myös se 21 päivän tyytyväisyystakuu eli heti kun paketti tuli niin se pistettiin kasaan ja tuli väänneltyä ja käänneltyä ja testailtua että miltä vaikuttavat ja jos en olisi ollut tyytyväinen niin olisin sen palauttanut, mutta tosiaan ihan hyvältä vaikuttaa ainakin näin ensalkuun.

Viikonloppuna taas pisti vähän kun lähdettiin kävelylle, mutta se loppui heti kun hidastin vähän vauhtia ja sen jälkeen ei ole taas pistellyt kun olen yrittänyt aloittaakin tarpeeksi rauhallisesti. Meillä on tuttu terveydenhoitaja joka on joskus muinoin ollut myös äitiysneuvolassa ja tuli juttua mm. siitä ettei pysty oikein kävelemään enää yhtä reippaasti kuin ennen ja hän kysyi, että alkaako supistella niin sanoin, että ei mutta rupeaa pistämään alavatsaan ja eipä hän siihen mitään ihmeempää kommentoinut kun tosiaan auttaa yleensä se pelkkä vauhdin hidastaminen. Sitten kysyin siitä hiekka himosta ja hän sanoi, että se saattaa johtua jonkun hivenaineen puutoksesta ja multitabsia voisi siihen kokeilla. Jossain vaiheessa multitabsia söinkin mutten enää vähään aikaan ennen kun nyt sitten taas kävin hakemassa purkin apteekista. Senkin koostumus taitaa olla muuttunut kun enää siinä ei ole a-vitamiinia, vaikka onkin ihan tavallinen multitabs eli ei mikään raskaana olevien versio. Tosin olen kuullut ja lukenut, että sitä missä oli hieman a-vitamiinia voi syödä myös raskaana ollessa, koska se a-vitamiinipitoisuus oli niin pieni, mutta hyvä näin jos sitä ei enää siinä kutenkaan ole.

Jee, tasan kahden viikon päästä on viimeinen työpäivä. Kelan päätöstä en ole vielä saanut koskien sitä äitiyspäivärahaa... en tiedä missä päätös kupeksii. Äitiyspakkaus tuli kuitenkin postiin kahden viikon sisällä siitä kun hakemus jätettiin. Tosin jossain muistaakseni joku mainitsi ettei se päätös rahasta välttämättä tule niin nopeasti kun sitä ei 100%:n tarkkuudella tiedä koska jää pois jos esim. tulee jotain ongelmia ettei pystykään olemaan töissä loppuun asti ja voi joutuakin jäämään varhennetulle äitiyslomalle niin sen takia päätöksen kanssa ei pidetä kiirettä. Olisi vaan jo kiva tietää, että millä tuloilla sitä sitten elellään ja joutuu pärjäämään. No luulisi sen jo kohta tulevan.

Nyt taas tuntuu, että on välillä ollut ihme ärsyyntymispäiviä eli monet asiat (ei kuitenkaan mieheni :-) ) ärsyttävät suunnattomasti eli vaikkei sinänsä ole mitään järkevää syytä olla ärsyyntynyt niin silti vaan ärsyttää huh huh, olen pistänyt nekin hormonien piikkiin eli eiköhän tää tästä taas iloks muutu kun hormonitoiminta tasaantuu.

KM71 31+4
 
Tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan! Pitäisi vähitellen laitella vauvan tavaroita paikoilleen, ihan varmuuden vuoksi, ja tarkistaa samalla mitä vielä puuttuu. Minulla liitoskivut ovat voimistuneet viimeaikoina ja uutena on tullut yökötys. Masukki on jo sen verran suuri, että ruokaa mahtuu mahaan vain vähän kerrallaan ja aina syömisen jälkeen on sellainen tunne, että tuleeko sapuskat ylös... Kovin avuliaalla tuulella masukki ei ole tämän asian suhteen ollut; hän tykkää töniä ja tuuppia voimalla juuri sellaisiin paikkoihin, että minun olotilani huononee. Miten ihmeessä onnistuukin osumaan juuri arkoihin kohtiin tai monottamaan kohti syötyä ateriaa?;)

Muuten täällä ei mitään uutta. Minä yritän ottaa rauhallisesti selän ja jalkojen takia ja masukki jumppaa aktiivisesti.:)

Hyvää vointia kaikille!

Janniina 31+2
 
Hei vaan kaikille minunkin puolesta! on kiva huomata, että täällä on keskustelu vähän vilkkaampaa kuin ennen. itse oon ollu tosi saamaton kirjottamaan.. mä myös ihmettelin, ettei ole vielä kelasta tullut mitään päätöstä äitiysrahasta, mutta en kyllä oo saanu vielä pakkaustakaan. kauankohan siinä oikein kestää...? ois niin kiva päästä niitä vaatteita tutkailemaan... ootteko tehnyt jo paljon hankintoja? mä oon ollu niin innokas, että saadut vauvanvaatteet on jo pestyinä ja silittetyinä kaapissa. siellä sitten käyn niitä välillä kurkkimassa. ajatelkaa kuinka lähellä synnytys jo on!! tuo pikkuinen temmeltäjä on ihan kohta sylissä, eikä enää masussa. varsinkin kun tässä esikoista odotellaan, on tämä jotenkin niin kauheen jännää... ihanaa! vielä kyllä nautitaan kaksinolosta täysin siemauksin! ja siitä että saa levätä ja löhötä kun siltä tuntuu. täytyy ladata akkuja tulevaan.
selkä vaivaa, varsinkin alaselkä, enkä oikeen tiiä mikä auttais. aattelin mennä hierojalle, ainakin osa suostuu hieromaan niin että on kyljelleen. onko kellään kokemusta?
vointeja kaikille!

Natalie 31
 
Kävin tänään äitiyspolilla sovitussa tarkastuksssa ja jäin nyt sitten sairauslomalle. Ä-loman olisi kuulunut alkaa 3.10 mutta nyt verenpaineet olivat lievässä nousussa, vastaanotolla 157/93 joten katsottiin viisaammaksi että jään kotiin lepäilemään. Aikamoinen pettymys vaikka olin koittanut varautua siihen että tässäkin raskaudessa paineet voivat nousta. Edellisessä raskaudessa tuli raju verenpaineennousu viikolla 34, nyt tällainen lievä hieman aikaisemmin. Pitää vain toivoa että rauhoittuu kun on hissukseen ja isommilta ongelmilta vältyttäisiin. Kotonakin mittailin sitten yli 90 alapaineita mutta nyt näytävät taas nomaalistuvan, ehkäpä tässä pääsee vain säikähdyksellä.
Muuten vauvalla oli kaikki hyvin, painoarvio jo 2.2 kg joten iso on! Pää oli alaspäin ja kohdunsuu hyvin kiinni vaikka niitä supistuksia ajoittain edelleenkin on.
Äitiysrahapäätöstä ei myöskään ole kuulunut, sanoivat palkkatoimistosta että laskevat kaikki palkat äitiysloman alkuun ja Kela sitten vasta tekee päätöksen joten aivan viime hetkille saa odottaa.
Hyviä vointeja masuille ja asukeille!
IIU 31+6
 
Päivät menee kyllä tosi nopeesti, vaikka heräilenkin joka aamu jo seiskan jälkeen. Ihanaa kun ilmat on viilentynyt, tämä syksy (sateista huolimatta) on mun mielestä aivan ihana vuodenaika. Ulkoilut kirpsakassa ilmassa ja luonnon ruska-aika piristää kummasti oloa. Fyysisesti olo on aika hyvä, vaikka välillä vauva kiristää ja painaa kovastikin vatsaa. Kävellessä paine on alkanut tuntua myös virtsarakossa ja tuolla peräpäässä, pissalla saa siis ravata jatkuvasti. Janottaakin kovasti koko ajan. Olen myös alkanut nukkumaan olkkarin sohvalla, kun sängyn patja tuntuu liian kovalta selälle ja kyljille. Sohvalla saa mukavasti aseteltua isot tyynyt mieleiseen asentoon ja alusta on muutenkin paljon pehmeämpi. Mieskin saa nyt nukkua yönsä rauhallisesti kun en ole siinä koko ajan ähisemässä;)

Noista mielialanvaihteluista, tuo tunneherkkyys on kyllä jotain tosi outoa. Se, että pienetkin asiat huolestuttavat tai ärsyttävät ja välillä jopa itkettävät. Uutuutena on nyt tullut myös tietynlaiset masisfiilikset. Varsinkin kun on ollut paljon yksin, on kelannut tosi syvällisiä juttuja, miettinyt omaa paikkaansa täällä, tulevaa äitiyttä ja sitä miten se tulee muuttamaan itseä. Välillä on tosi luottavainen ja onnellinen fiilis kun sitten toisinaan oon tosi surullinen. Niinkuin olisi enää muutama viikko aikaa elää tätä nykyistä elämää ennen kuin se tulee muuttumaan joksikin sellaiseksi, mitä en pysty ennustamaan etukäteen. Muutos pelottaa toisinaan. Mutta uskon, että nämä on ihan normaaleja fiiliksiä, ja varsinkin silloin kun on liian kauan yksin ajatustensa kanssa, ne saa turhan suuret mittasuhteet. On vaan jännä, että koko tämän raskauden ajan olen ollut niin täysillä raskaana, rakentanut pesää, kutonut pieniä villasukkia, ylpeänä kantanut mahaa ja iloinnut ja ihmetellyt kehossa tapahtuvia muutoksia, ja nyt vasta olen alkanut jotenkin henkisesti valmistautumaan vauvan tuloon. Nyt tekee mieli vaan rauhoittua ja hiljentyä kaiken tän hösäämisen jälkeen.

No joo..se niistä fiiliksistä..nyt taidan kyllä lähteä happihypylle tuonne ihanaan syysauringonpaisteeseen!!!:)

Jen 33+0

 
Naulankantaan, Jen! Ihan samalla lailla miettii hieman sekavin tuntein tulevaa suurta elämänmuutosta. Elämä muuttuu ihan lopullisesti. Enimmäkseen olen kyllä ollut onnellinen, ja innolla odotan tuon masussa myllertäjän näkemistä! Ja jotenkin hän on jo tuttu, tulee höpöteltyäkin välillä. Myös mies juttelee vauvalle joka päivä, on se suloista!
Mullakin on tullut tarve rauhottua ja olla vaan ihan ilman jatkuvaa hässäkkää. Kaikki alkaa ollakin vauvaa varten valmista. Sairaalalaukkua en ole vielä pakannut! Nyt ruoanlaittoon...
 
Olen tässä viimepäivät pessyt vauvanvaatteita ja laittanut hissukseen paikkoja kuntoon tulokasta varten. Verenpaineet ovat onneksi hieman tasoittuneet mutta valitettavasti kuitenkin koholla, joten koitan tappaa aikaa kotosalla hiljalleen pientä puuhastellen.
Täälläkin nukkuminen on vaikeutunut. Oikeastaan voin nukkua vain toisella kyljelläni ja sekin tuppaa puutumaan...Sitten joka aamuyö herään puoli neljän aikoihin ja valvon ainakin tunnin, vauva tuntuu olevan silloin todella aktiivinen mikä ei kyllä helpota uudelleen nukahtamista. Heräily on varmaan jotenkin hormonaalista, yhtäkkiä aamuyöstä onkin ihan virkku. Taitaa olla valmistautumista yöimetyksiin...`)
No jatkampa tässä pyykinpesua....
IIU 32+3
 
Nostelen tässä, kun ollaan taas pudottu toiselle sivulle...

Täällä sujuu ihan mukavasti. Syöminen aiheuttaa vaan usein huonoa oloa ja närästystä. Mutta se menee sitten vähän ajan päästä ohi, ainakin Renniellä. En ole enää töissä, tosin äitiysloma alkaa vasta lokakuun puolivälissä. Työttömänä siis siihen asti. Ihan kiva olla kotona, kun on kaikenlaista tekemistä mitä ei sitten varmasti enää voi/ehdi tehdä kun vauva syntyy. Mä odottelen kyllä ihan rauhallisin mielin vauvan syntymää. Olen ollut koko raskauden ajan ihmeen tasainen. Ei siis mitään tunneailahteluja tai itkukohtauksia ym. Tietysti alkaa jännittämään vauvan syntyminen ja se, miten sen kanssa sitten pärjätään täällä kotona, mutta en ole viitsinyt siitä sen kummemmin stressata. Asioillahan on tapana järjestyä, vai mitä...? :) Nyt kun olen kotona, alan pesemään vauvan vaatteita ja laittamaan paikkoja kuntoon. Jonkin verran on vielä hankintoja tekemättä, mutta homma on (kai) ihan hyvin hanskassa kuitenkin.

Mahassa jumppaillaan aika paljon, vaikka tuntuu että liikkeet ovat vähän vaimentuneet viimeisen viikon aikana. Mahtaako tila alkaa käymään ahtaammaksi? Nyt tulee usein sellaisia isompia muljahteluja, eikä niinkään teräviä potkuja, mitä tuli aiemmin enemmän.

Kävellessä sattuu alavatsaan ja välillä nivusiin, ja olen miettinyt tukivyön hankkimista. Mistäköhän saisi sellaisen tarrakiinnityksellisen suht. edullisesti? (En asu pääkaupunkiseudulla.) En nyt ole varma vielä, että hankinko sitä, mutta kävelylenkkejä ajatellen se kyllä olisi tosi hyvä. Nyt en pysty kovin pitkää lenkkiä tekemään, vaikka mieli tekisi. Nämä raikkaat syysilmat on niin ihania! Nukkuminen sujuu täällä vielä ihan hyvin, paria vessareissua per yö lukuunottamatta. Selällään nukkuminenkin luonnistuu, koska yleensä kun herään, olen selälläni, vaikka käyn nukkumaan kyljelläni.

Edellisellä neuvolakäynnillä viime viikolla mun sf-mitta oli muuten 30, ja se meni ihan yläkäyrällä. Painoakin on tullut aika vauhdilla, vaikken ole tosiaan herkutellut mitenkään enempää kuin aiemmin. Enkä ole mielestäni lihonutkaan muualta kuin vatsasta. :) Toivottavasti painontulo hidastuu tästä. Nyt on siis tullut jo n. 12 kiloa! Apua...

Mukavaa syyskuista viikkoa kaikille!

Lillis 31 (tasan)
 
Hei kaikille pitkästä aikaa!

Täällä vointi on ollut vaihtelevaa. Liitoskivut ovat edelleen pahentuneet ja siten hidastaneetvauhtia entisestään. Apua liitoskipuihin on tulossa neuvolan kautta. Heillä on olemassa tukivöitä ja seuraavalla kerralla etsimme minulle sopivan vyön. Lillis miettikin tuota tukivyö-asiaa. Kannattaa kysyä vyötä lainaan neuvolasta! Meidän onnettoman pieneen neuvolaan noita vöitä on tullut jumpparin kautta ja luulisi sellaisen yhteistyön toimivan isommillakin paikkakunnilla.:)

Tämä oli nyt tällainen pikaviesti. Yritän ehtiä lähiaikoina kirjoittelemaan ihan ajan kanssa!

Hyvää vointia kaikille!

Janniina 32+2
 
Meiltä ei neuvolasta saa tukivöitä. :( Terveydenhoitaja vaan esitteli jotain tuki- ja apuvälineliikettä, josta saa odottajillekin sopivia tukivöitä, mutta vaikutti sen verran kalliilta (kun oli joku sairaalavälineliike tms.) että ajattelin josko jostain muualta saisi halvemmalla. No, katsellaan... :)
 
Kannattaa katsoa huutonetistä niitä tukivöitä! Mäkin ostin omani (anita) sieltä, kympin vissiin maksoin. Ja senhän saa aina myytyä eteenpäin.

Muuten täällä ei mitään ihmeitä, vaikken oo pitkään aikaan kirjoitellut. Painoa on tullu varmaan jotain 12 kiloa, turvotustakin on. Tosin, oon kyllä syöny herkkuja hirveesti viime aikoina, pitäis vissiin vähän rajottaa.. Maha on IISO, viimeks sf oli 28 (rv 30), nyt vieläkin enemmän. Tuntuu välillä et maha repee kun vauva möyrii ja potkii, muutenkin on pikkasen kosketusherkkä koko maha, varsinkin tosta ylhäältä. Raskausarpia ei oo vielä tullu (kop kop), toivottavasti ei kauheesti tulekkaan.

Onko teillä ilmestyny linea negra? Mulla ei oo ollenkaan, ekasta tuli jo raskauden puolivälissä alhaalta ylös selkee viiva, nyt ei mitään. Jospa tämä sitten meinaisi tyttöä?!

Töissä on jotenki tosi puuduttavaa, toisaalta sen nyt jaksaa kun ajattelee, ettei oo kun vajaat 3 viikkoa enää. Tekis jo mieli päästä pesemään ja silittelemään vauvanvaatteita=)

Närästys vaivaa täälläkin, renska onneks auttaa=)
Yöt menee suht hyvin, kääntyminen on aika vaivalloista, vessassa ei onneks tarvi ravata kun max kerran yössä.

Et semmosta.
Kiva on kyllä lukea muidenkin kuulumisia!

Lness ja rane 31+5
 
Viimeksi valitin kun vauva istu, onneks ei istunukaan sitten kun yhden päivän.
Nyt neuvolakuulumisia.. Olikin tällä kertaa sitten melkein kaikki huonosti.. hemppa laskenu liian alas, verenpaineet liian korkeet ja painoa tullu joku 1050g/viikko lisää.. en oo edes huomannu että oisin syöny mitenkään enemmän huonommin ja epäterveellisemmin.. Vauva raivotarjonnassa ja sf-mitta 29. Saatiin myös joku dvd.

Tänään oli valmennustakin. Ei tullu oikeestaan mitään uutta, imetyksestä ja loppuraskaudesta ja ajasta synnytyksen jälkeen oli se, miehelle olis ollu hyödyllisempi mut se oli töissä. Aikasemmin käytiin siinä synnytysvalmennuksessa. Se oli ihan hyvä. Toisaalta alko ehkä vielä enemmän pelottaa se synnytys.. Oon nähny sen jälkeen joka yö vaan synnytysunia, jotka ei oo ihan painajaisia mut ei mitenkään rentouttaviakaan.. Neuvolassa myös tänään täti kyseli siitä synnytyshommasta ja sai mut hermostumaan.. hmm.. pitäis varmaan käydä siellä pelkopolillakin, mutta se nyt varmaan ainakin on ahdistavaa joten en halunnu ainakaan vielä lähetettä sinne.. Ennen ajattelin et suunniteltu sektio ois kiva saada, mutta nyt mua oikeestaan pelottaa kaikki tavat synnyttää.. Varmaan siis vaan sitten oon ihan hysteerisenä synnyttämässä ja mistään ei tuu mitään.. no on tässä vielä aikaa totuttautua siihen, että se oikeesti pitää synnyttää..

Joo mulle on tullu toi viiva mahaan. Masu on alkanu nyt taas näyttää tyttömahalta. Hermorauniona oottelen myös sitä ärahapäätöstä täällä..Eipä nyt muuta tällä kertaa..

Hyviä vointeja kaikille!

plussa 33+3
 
Tasaista arkea täällä elellään ja paineet onneksi kutakuinkin kurissa, taisi olla viisas veto jäädä sairauslomalle, selvästi työ jo rasitti liikaa. Tuntu vaan hassulle kun mies vie esikoisen päiväkotiin aamulla ja minä jään lorvailemaan kotiin yksikseni. Toisaalta 2vuotiaan kanssa ei paljoa lepäillä ja olenkin huomannut että vernpaineet nousevatkin siten iltapäivällä kun haen hänet päiväkodista...
Plussa, kuinka paljon sulla oli paineet kohonneet? Mietin vain että jos painokin on noussut yli kilon viikossa ja paineet kohoaa niin kannataa tarkkailla tilanetta ja ottaa iisisti. Raskausmyrkytys alkaa usein 32-36 viikolla ja siihen liittyvien turvotusten takia paino voi lähteä tuollatavalla nousuun. En nyt halua pelotella mutta seuraileppa tilannetta, jos tulee yhäkkisiä turvotuksia tai kovaa päänsärkyä niin mittauta paineesi ja virtsan proteiinit. Tilanne voi muttua yhdessäkin päivässä.
Vauva liikkuu kyllä tosi vilkkaasti mahssa, taitaa jo olla niin iso että potkut ovat aika mojovia. Viimeyönä mies herätessään kuuli erikoista tasisesti toistuvaa lorinaa ja ihmettili mistä moinen ääni johtuu. Sitten se oli tajunnut että vauva potkii niin sopivasti suolistoa tai mahalaukkua että kuului loisketta joka potkulla. Huvittavaa ;)

Vointeja!
IIU 32+6
 

Similar threads

P
Viestiä
105
Luettu
3K
P
L
Viestiä
158
Luettu
6K
E
L
Viestiä
128
Luettu
3K
Lapsen saaminen
vielä lisää...
V
L
Viestiä
196
Luettu
5K
L
N
Viestiä
106
Luettu
2K
N

Yhteistyössä