Marraskuun masuasukit kesäkuussa

[SaraTuulia]

Voi onnea kaikille uusille ultrakuulumisista!

Tervetuloa marraskukka!

Onko kellekkään tähän mennessä kehittynyt minkäänlaisia pelkotiloja/ajatuksia synnytykseen liittyen? Itse odotan kovastikkin marraskuuta, mutta joitain hieman jännitystä herättäbiä ajatuksia on herännyt ja joihin pitäisi perehtyä tarkemmin vielä ennen h-hetkeä

kumma kyllä nämä ajatukset eivät liity piikkeihin vaikka olen todellinen jänishousu mitä neulohin tulee pienen nuppusen takia kärsii kyllä muutaman neulankin piston<3

SaraTuulia 21+2

 

[jenha86]

minä kävin shoppailemassa tänään itselle h&m aleissa itselle 3 erilaista mamma paitaa maksoi yhteensä 21 €. tervetuloa marraskukka voi susupala nyt joudut jännäämään loppuun asti

 

[anskuli79]

Marraskukka tervetuloa

Kisu Mä tiedän sun tunteen :heart: Ääneen en ole itse maininnut, mutta mielessäni olen läpi käynyt kerta toisensa jälkeen. Ultrassa kun vauvan sukupuoli selvisi niin sisällä kävi sellainen raskas tunne että TAAS... Pettymys oli suuri... Haaveena oli se pieni vaalean punainen unelma... Varsinkin kun raskaus ei ollut suunniteltu niin se kolahti kun ei
luoja suonut sitä prinsessaa... Nyt kun olen asiaa sulatellut niin kyllä tähän sopeutuu... Pitää siskon vauvalle ostella niitä vaaleanpunaisia ihanuuksia... Onhan minulla kuitenkin jo yksi tyttö vaikka se jo iso onki :kiss: Pääasia kuitenkin on se että vauva on terve :heart:
Sinänsä jännä kun minulla ei ole oireet yhtään poikamaiset eikä sitä viiruakaan masuun oo ilmestyny ja kyl se aiemmin on kaikilla pojilla tullu =) Jotenkin liikaa uskoitui niihin oireisiin, niin se pettymys tuli varmaan sen myötä...

SaraTuulia Kyseli peloista... Minulla ei suoranaisia synnytyspelkoja ole tullut, mutta jotenkin tulevaisuus hirvittää... Eniten pelottaa se kuinkä pärjää ym. vaikka lapsia onkin ennestään ja pieninkään vielä iso ole...

Mulla mielialat vaihdellu todella paljon viime aikoina ja muutamana yönä ollut kivuliaita suppareita... Tää viikko syönyt sisälleen iloa ja surua... Alku viikosta tyttökoira käytettiin miehissä siinä toivossa että saisimme karvaisia syksyvauvoja ja eilen päättyi yli 9vuotta kestänyt elämä toisella koiralla :heart: Olo on kuin olisi antanut kuoleman tuomion omalle lapselleen :'( Mutta näitä raskaita päätöksiä on tehtävä... Toivotaan että pian saisimme hauva vauvoja ja uuden pienen kasvatin sitä kautta hoiviimme oman pienen lisäksi :heart:

Anskuli&Papu 21+4

 

[SaraTuulia]

Iso :hug: sinulle anskuli79, rakkaista lemmikeistä on vaikea luopua. Meillä koiralle on vuoden sisään mahtunut kaksi silmäleikkausta, yksi kumpaankin silmään ja leikkauksen vaihtoehtona oli lopetus. Nyt tiputellaan tippoja ilmeisesti lopun ikää, mutta se on pieni vaiva siitä jos toinen saa elää kivutonta ja normaalia koiran elämää

Anteeksi aiheesta hairahdus, mutta on ne vain kuin rakkaita lapsia<3

SaraTuulia 21+2

 

[jenha86]

Minillä oli eilen illalla kova meno päällä, en tiedä sainko hänet oikeasti nukahtamaan/ rauhoittumaan kun hyräilin mutta sen jälkeen kun aloin hyräillä hän kyllä selvästi hillitsi menoa :heart: Jenna+mini 20+5

 

[Susimieli]

synnytysjännitys, mulla on vähän sama tilanne kun Kisulla, haluan tällä kertaa pärjätä epiduraalia lievemmillä puudutteilla pidempään ja mielellään kokonaan, esikoisesta sain epiduraalin tosi aikaisessa vaiheessa jo kun olin niin kipeä, ja se hidasti osaltaa avautumisvaihetta. Tällä kertaa osaan siis pelätä kipua sekä synnytyksen venymistä, ja haluan tehdä kaikkeni jotta tällä kertaa selvittäisiin vähän nopeammin urakasta. Toivon että pystyn hallisemaan itseni enkä menisi aivan paniikkiin kivun edessä, yritän psyykata itseäni sillä että mitä kauemmin kestän kipua, sitä nopeammin se on ohi. Huh huh. Odotan synnytystä kauhun sekaisella jännityksellä.

 

[Pippari]

Välillä se synnytys jo mietityttää, mutta varsinaista pelkoa se ei vielä ainakaan ole saanut aikaan. Lähinnä mietin sitä, ehdinkö sairaalaan ajoissa, autosynnytys ei kiinnostaisi.. myös ponnistusvaiheen kipu pelottaa hiukan, esikoisesta kun en tiedä siitä mitään tehokkaan (liian myöhään laitetun) epiduraalin takia

Pelot koskevat edelleen -aikaa-ennen-synnytystä- koska rakenneultrakin on vasta edessä.. vielä 1,5 vkoa.

Sukupuoli halutaan tietää, itse veikkailen poikaa.

Onko muilla satunnaisia vatsakipuja/ tuntemuksia mahassa? Mulla aina joskus kohtu vihlaisee hiukan (oisko jotain löystymisjuttuja?), joskus ylempääkin mahasta. Kai ne suolet siellä hakee uutta paikkaansa kun pötsi kasvaa

-Pippari rv 19+1

 

[luna_82]

Musta tuntuu että mä en oikeen vielä edes tajua että tosiaan jos kaikki menee hyvin niin synnytys on osa tätä juttua Jotenkin tää ei vieläkään oo oikeen konkretisoitunu mulle. Toisaalta se on ehkä hyväkin, etten stressaa etukäteen liikaa. Mutta kyllä mua synnytys on aina jännittänyt. Ihan pienenä jo päätin että mulle kyllä tehdään keisarinleikkaus
Mutta nyt kyllä oon alatiesynnytyksen kannalla kuitenkin
Eniten jännittää ehkä se kipu, jota en osaa kuvitella ja se että entä jos jossain vaiheessa uuvun kipuun niin etten jaksa, vaikka on pakko jaksaa. Eli jos sit jotenkin vauvan terveys vaarantuu jos mun voimat loppuukin. Oon kyllä kuullu että ne voimat jostain aina löytyy, mutta kun eka synnytys niin kaikkea miettii... En usko että mulla mikään kummonen kipukynnys on, joten toivon että jostain saan sit voimia sen kivun kestämiseen, etten kans liian aikasin tarttis järeempiä kipulääkityksiä, jos se voi pidentää synnytystä. Koko synnytys tuntuu niin tuntemattomalta asialta, että tuntuu se aika hurjalta. Mutta ainakin vielä oon positiivisin mielin, mutta sekin voi johtua siitä etten tosiaan vielä tajua asiaa kun siihen on viä aikaa.
I-panan esitietolomaketta kun katselin ja siinä kyseltiin jo synnytykseen liittyviä toiveita, niin ei viä kyllä mitään hajua, pitänee ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista..

Mutta tänään poksuu 20 viikkoa! Miten tää aika on sujahtanu yhtäkkiä näin nopeesti, juurihan olin np-ultrassa ja ajattelin että rakenneultraan on ikuisuus, ja nyt se on huomenna!!

Eilen myös ehkä tunsin ekan selkeen tökkäyksen, tuupin kevyesti mahaa kerran vasemmalta ja kerran oikealta kun makasin sängyssä illalla nukkumaan mennessä, niin keskellä vatsaa tuntu "thump" Se saatto kyllä edelleen olla ihan mitä vaan, mutta ensimmäinen selkeä ehkä Ja sit välillä tuntuu kuin tuntisin jotain kääntymiseltä tuntuvaa, tai siis semmosta mukeltamista Mies väittää että kun se pitää kättä mun mahalla niin se tuntee jotain semmoista yleistä mukellusta

luna 20+0 *poksis*

 

[Susimieli]

Huomenna huomenna! Vajaan vuorokauden päästä on ultra! Mun vanhemmat just sanoi ettei heille saa sit kertoa sukupuolta. Esikoisestakaan he ei halunneet kuulla ja sit arvuuttelivat koko ajan sitä Esikoisesta me ei kyllä kerrottu kun kahdelle kummille etukäteen sukupuoli, tästä toisesta ei olla vielä päätetty kerrotaanko muille vai ei. Anoppia kauheesti polttelis saada tietää
Mites muut oletteko kertoneet vauvan sukupuolen vai pitäneet omana tietonanne?

Mahassa muljuu, yölläkin valvoin kuulostelemassa kun vauva havahtui myllertämään vessareissun jälkeen. <3 koko ajan sitä enemmän ja enemmän tajuaa että vauva on todella tulossa ja innolla jo odotellaan!

Susimieli ja Kuopus 19+4

 

[Millimolla]

Tervetuloa Marraskukka ja onnea edelleen hyvistä ultrakuulumisista.
Huomena voin itse sanoa, että ensi viikolla pääsee ultraan, positiivisuuden puolesta . Päässä van pyörii kaikki mahsollinen mitä sieltä voi löytyä. Pitäisi vaan malttaa mielensä ja olla todellakin vain ajattelematta mitään, ennen kuin sinne asti pääsee. Paha tapa pelätä aina etukäteen pahinta...

Synnytyksestä.Itse en jännitä synnytystä, en juurikaan jännittänyt/pelännyt esikoisestakaan. Ehkä tieto synytyksen kulusta ja vaiheista auttoi. Odotin synnytykseltä jonkinlaista voimaantumisen tunnetta(onpas hullun kuuloista), mutta sitä se juuri olikin. Sain epiduraalin, kun kohdunsuu oli 8cm auki, sihen asti menin petidiinillä ja ilokaasulla ja hyvin pärjäsin. Tein raskausaikana, loppuraskaudessa, paljon mielikuvaharjoituksia synnytykseen liittyen ja puhuin miehen kanssa niistä asioista mitä häneltä synnytyksen aikana toivoin. Mielikuvaharjoitukset toimivat hyvin ainakin omalla kohdallani. Voin suositella kaikille Hyvä syntymä-nimistä kirjaa, jonka on kirjoittanut suomalainen kätilö. Kirjassa on mielestäni paljon liibalaabaakin, mutta juuri mm. tuon kivun kohtaamiseen/hallintaan, tukihenkilön merkitykseen on paljon hyvin vinkkejä. Itse huolin kaikki mahdolliset kipulääkkeet kivun asteen mukaan, mutta hengityksellä, liikkumisella ja äänenkäytöllä sain oloani paljon helpommaksi. Ja pitää kuitenkin muistaa että synnytyskipu on positiivista kipua =) tuskin siinä kaiken keskellä edes neuloja ehdin huomata(piikkikammoinen olen)Täytyy lukea tuo kirja itsekin uudestaan.

Maha on valtava, jo nyt. Napa pullottaa. Äitiysvaatteissa menty jo pari kukautta. Ihmiset kummastelee, kun sanon lasketun ajan olevan marraskuussa. Tämä vauva on taas jonkinmoinen jättiläinen, ja sitä mä jännitän.

Supistuksia ollut myös, kivuttomia onneksi. ja puuskutus pahenee. Jospa ensi viikolla hakisin jo Obsidanit apteekista.

Ihana esikoinen käy monta kertaa päivässä silittämässä paijaamassa masua. Kaipa hän ymmärtää masussa oikeasti olevan jotain.

Ja hei, huomena alkaa jo heinäkuu!! Siispä mukavaa kesäkuun viimeistä päivää kaikille!

Millimolla 18+5

 

[PottuSäkki]

Hei vaan stalkkeri lokakuisista vinkkaa tämmösen mielenkiintoisen sivuston
10 yleisintä urbaanilegendaa synnytyksestä

Mulla synnytyksiä neljä ja tämä viimeisin oli helpoin, nopein ja voimaannuttavin ilman kipulääkeitä.
Hengittäminen, liikkuminen ja ääntely voivat riittää kivunlievitykseksi, kun antaa kehon mennä synnytyksen mukaan ja pian huomaa supistusten rytmin ja tietoisuus siitä, että juuri kun luulee ettei kestä, niin kipu hellittää hetkeksi voimien keräämistä varten

Suosittelen kokeilemaan.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Susimieli kyseli sukupuolen kertomisesta muille. Ollaan kerrottu vauvan sisaruksille ja isovanhemmille. Ja kerrotaan muillekin, jotka kysyvät. Emme pidä sitä siis millään tavalla salaisuutena. Muutama on kyllä jo alkuraskaudessa veikannut poikaa, kun meillä on tullut tyttöjä ja poikia vuoronperään.

 

[jenha86]

pesin toiseksi viimeisen lomapäiväni kunniaksi saunan ja kylppärin...hikistä puuhaa :/ ja voisin myös poksahtaa Jenna+ mini 21+0

 

[nelly83]

Huomenta!!

Viime kirjoittelusta taas 1,5vko.. Lukemassa käyn kyllä lähes päivittäin, mutta jotenkin ei ole mitään kirjoitettavaa, kun raskaudessakaan ei nyt tapahdu mitään ihmeellistä.

Sokereita mittaillaan nyt 2vko sykleillä. Eli viime viikolla mittasin 4 aamuna paastoarvon ja 1h aamupala jälkeen-arvon. Tälläviikolla pitäisi valita joku päivä, jossa mitataan ennen aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa ja sitten taas 1h näiden jälkeen. Tähän asti arvot olleet ok. hirveetä stressiä en tuon ruokavalion kanssa pidä kun kuitenkin paino oli viime neuvolassa laskusuunnassa ja sokeriarvotkin olleet ok. Lähinnä siitä yritän pitää huolen, että tulee säännöllisesti syötyä. Ja tätä mittailua täytyy sitten jatkaa koko raskauden ajan, mutta jos arvot pysyvät näin hyvinä, niin muuta seuranta ei tarvitse.

anskuli ja kisu: mäkin jotenkin samaistun teidän kirjoituksiin tuosta tytön kaipuusta. Itsellä siis kotona kaksi poikaa ja tyttö olisi enemmän, kun tervetullut näiden veljesten jatkoksi. Toisaalta tuo viime raskaus (joka päättyi kkm:ään) on saanut pelot vauvan selviytymisestä ja terveydestä sen verran pintaan, että toivon vaan koko sydämmestäni, että vauva olisi terve ja että tosiaan saisin hänet syliin elävänä sitten marraskuussa. Lisäksi mulla naapuri synnytti kolmannen lapsensa ja jälleen kerran pojan tammikuussa ja hänkin sanoi, ettei sillä sukupuolella enää vauvan synnyttyä ollut väliä, vaikka pelkäsikin pirusti, että pettyy jos tulokas onkin taas poika. Olen siis ajatellut niin, että jos tääkin tulokas on poika, niin sitten mun ei vaan ole määrä olla tyttöjen äiti. Rkkaita nuo pienet on kaikesta huolimatta oli sielä jalkovälissä sitten millaiset vehkeet tahansa:heart:

Onnea taas kaikille ultrassa käyneille hyvistä kuulumisista!!! Itsellä vielä 1,5vko tuohon.. Ja tervetuloa marraskukka mukaan!!

Ai niin anskulille piti vielä toivottaa onnea myös koiran odotusaikaan. Meidän hauvaneiti olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta ja jos nämä suunnitelmat toteutuvat, niin karvaisia vauvoja tulisi sitten joskus ensi keväänä. Tosin meillä neiti menee kasvattajan luokse synnyttämään ja on näin ollen sielä myös siihen asti, kunnes pennut saa mammasta vierottaa. Ja meille ei ole siitä pentueesta tulossa vauvaa, kun koiria löytyy jo kaksin kappalein..

Nyt töiden pariin ennen kun menee ihan romaanin puolelle tämä kirjoittelu...

-Nelly ja murunen 18+5-

 

[Marraskukka]

Heinäkuuta kaikille!

Täällä sitä hermoillaan noiden liikkeiden vähyyttä. Olen kyllä tuntenut jo selviä liikkeitä ja möyrimisiä, mutta kovin vaimeina. Ja nyt on taas ollut todella hiljaista pari päivää. Mulla on istukka edessä, ja se varmasti vaikuttaa osaltaan asiaan, mutta jotenkin sitä on kuitenkin vähän huolissaan koko ajan. Edellisten kohdalla sain kiukkuisia potkuja aikaan heti kun asetuin sohvalle selälleen makaamaan ja hieman tönin mahaa - nyt pelkkää hiljaisuutta. Kun olisi sitä malttia odotella, että vauva vähän kasvaa.. ja rakenneultra koittaa (ensi viikolla!)

Vauvan sukupuolesta.. Ekan lapsen kohdalla mulla ei oikeastaan ollut toiveita. Tyttö tuli - ja niin ihana tyttö olikin, että seuraavan kohdalla automaattisesti odotin toista tyttöä. Oli jotenkin suuri hämmästys kun syntyikin poika ja veikin vähän aikaa totutella siihen. Nyt tuo ihanuus täyttää 3 vuotta ja pois en antaisi, ihan yhtä rakas on kuin siskonsa. :heart: Tätä kolmatta odotan suurella mielenkiinnolla - alusta asti ollut tosi poika-olo, kaikki merkit on niin kuin poikaa odottaessa ja en ole enää edes osannut asennoitua tyttöön, vaikka sitä ehkä salaa vähän toivoisinkin. Lisäksi tiedän, että tämä vauva on saanut alkunsa täsmälleen ovispäivänä - eikös sekin lupaa poikaa? Aiempien lasten kanssa ainakin toteutunut tämä uskomus, uskonpa siihen siis nytkin.

Mulla on edessä 3. suunniteltu sektio, sekin jännittää. :$ Enenmmän jännittää kuitenkin tällä hetkellä se ensi viikon ultra, mulla on myös paha tapa aina ajatella pahinta mahdollista ja vatvoa sitä sitten yökaudet.. Asiaa pahentaa mun esikoinen, joka odottaa niin innoissaan vauvaa, etten tiedä mitä tapahtuisi jos sitten kävisikin huonosti.

Onnittelut kuitenkin muille ihanista ultrakuulumisista ja tyttö- ja poikalupauksista! :heart:

Vielä viikko olisi täällä töissä painettava sitten voikin sujahtaa kesälomille! Sitä odotellessa...

-Marraskukka & itikka 18+4

 

[KyyneltenHymy]

Hellurei pitkästä aikaan :wave:

Tuli sit lomailtua ja viimeyönä palattiin pojan kanssa kotia, jos päästäs arkeen taas kii ja pysyn teijän mukana

Onnea kaikille tyttö- ja poika lupauksista :flower: Ja hyvistä ultrakuulumisista!

Kiva että muutkin alkaa tuntemaan pienen liikkeitä Itellä on nyt liikkeet voimistunu, ei oo enään epäilystäkään ja mieskin niitä tuntis jos malttas kuulostella

Marraskukka onnea pienokaisesta ja tervetuloa mukaan jutustelemaan:wave:

Empäs saannutkaan rauhassa kirjottaa kun poika keksii ohjelmaa

KyyneltenHymy & Eemeli-Emilia 22+3 (piti raskauslaskurilla kattoo viikot, pikkasen loma tehny muistista hattaraa)

 

[Mirkkeli_]

Rakenneultrassa käyty ja meille on tulossa pieni poika! :heart: Poikaoloni siis piti paikkaansa Tämä meni juuri hyvin kun esikoinen on tyttö niin nyt on sitten molemmat ja hyvin luultavasti lapsiluku täynnä, ellei sitten joskus...
Kaikki oli normaalisti, istukka takana niinkun viime raskaudessakin. Painoarvioksi saatiin 305g, vastasi päivän pienempää kuin on mutta merkattiin kuitenkin viikot 20+0.
Onneksi se on nyt ohi, kyllä taas jännitettiin!

Mirkkeli ja pikkuveli 20+0 <3

 

[Susimieli]

Marraskukka meillä tää toinen vauva on hirmu rauhallinen esikoiseen verrattuna, itsekkin odotan sitä kun se vähän vielä kasvaisi kokoa niin ne pienemmätkin liikkeet tuntuisivat selkeämmin.

Rakenneultra oli tänään, sen teki suvussa olevien sydänvikojen takia lääkäri, ja kaikki näytti olevan kunnossa. Kättä piti poskella koko ajan, np-ultrassakin oli samalla lailla. Toivottavasti ei synny käsi poskella!
Niin ja tämä meidän kuopus on kuulemma varmasti tyttö. Eli se haalea tyttöaavistus piti paikkansa. Hassua kun kaikki meitä onnittelee että nyt on sit molemmat ja ollaanpa onnekkaita, ja me kun ei sen kummemmin toivottu kumpaakaan, oltaisiin oltu omasta mielestämme ihan yhtä onnekkaita toisesta pojastakin Ihan kiva että nyt saa ostella söpöjä tytön vaatteita tälle tulokkaalle jä ennen kaikkea onneksi saatiin tietää ylipäänsä kumpi on. Saatiin myös hieno 4D kasvokuva pienestä

Susimieli ja pikkusisko 19+5

 

[luna_82]

Meille tuli huonoja uutisia rakenneultrassa
Sydämen läheltä löytyi nestekertymiä Jos ne kasvaa niin ne voi kai vaikuttaa sydämen ja keuhkojen kehitykseen.
Joudutaan TAYSsiin jatkotutkimuksiin, kätilö sanoi että varmaan erikoislääkäri ja toinenkin tutkii asiaa. Sit vähintään jatkuu seurannat että kasvaako ne kertymät vai ei. Ne voi kai myös pienentyä ja kadota. Voi kun kävisi niin
Jos ne pysyy siellä muttei haittaa kehitystä niin ne leikataan heti syntymän jälkeen. Aivot ja sydän ja koko ym. oli kunnossa, eli toi oli ainut löydös.

Pelottaa niin paljon että oksettaa ja itkettää.
Pelottaa että entä jos joudutaan keskeyttään. Tai entä jos ne kasvaa ja sydän ei selviä tms. Ja kätilö ei osannu sanoa oikeen mitään meiän kysymyksiin.
Pieni mahis kai saada aika TAYSsiin vielä tällä viikolla, mutta saattaa mennä ensi viikolle.

Niin ja pieni poika sieltä ois ehkä tulossa <3
Voi kun kaikki kääntyisi vielä hyvin, pelottaa

 

[Tirppana83]

Rakenneultrassa käyty täälläkin ja poikaa meillekin lupailtiin. Ja näkihän sitä itsekin aika selkeästi sen ulokkeen Eli se pieni poikatuntemus vahvistui ja meillä esikoinen on tyttö, niin on poika tervetullut. Toki tyttökin olisi ollut, olisi sitten enemmän ollut seuraa esikoiselle. Mut kiva päästä niitä poikienkin vaatteita ostelemaan, vaikka varmaan aika paljon pidetään noita tytönkin vaatteita, ne ihan tyttömäiset varmaan jää pitämättä, mutta vauva-aikana ei niin tarkkaa ole etenkään kotona onko nyt punaista päällä vai mitä. Tytölläkin kun on jotain sinisiä vaatteita. Hänen kohdalla ei selvinnyt sukupuoli vielä rakenneultrassa, niin tuli sitten vähän sekalaisia vaatteita ostettua. Myöhemmillä viikoilla sitten selvisi sukupuolikin kun oli pari ylimääräistä ultraa. Ja niitä tulee olemaan nytkin, ehkä sitten joskus reilun kuukauden päästä. Kun on riski kohdunsuun lyhenemiseen liian aikaisin ja viimeksi se oli jo viikoilla 32 enää sentin. Onneksi pysyi vauva marraskuuhun asti mahassa ja tuli vaan viikkoa aiemmin.

Tällä tulokkaalla onneksi muutenkin kaikki vaikutti olevan hyvin ja painoarvio ilmeisesti 394g, neuvolakorttiin sitä ei ole merkitty, mutta ultrakuvasta bongasin tuollaisen lukeman. Laskettuaika vaihdettiin tuohon 10.11, kun aiemmin se oli 6.11. Kun vastaa sen pari päivää pienempää mitä kuukautisista laskettuna. Tätä tosin piti itse pyytää, kun rajana täällä on 5 päivää ja nyt oli eroa 4 päivää. Kun muuten tulisi ongelmaa kelan kanssa ja en saisi kuukauteen mistään rahaa. Kun esikoisen hoitovapaa loppuu 2.9 ja uusi äitiysloma alkaisi 1.10, jos siis tuo laskettuaika olis sen 6.11. Ja alle kuukaudelta ei makseta kotihoidontukea. Toki voisi aloittaa varhennettuna äitiysloman, mutta silti siihen jäisi noin viikko kun en saisi rahaa. Tosin nyt ilmoitettiin että mies pitää isäkuukauden tältä esikoiselta, eli minulta lähtee 2 viikkoa tuosta vanhempainvapaasta, eli se loppuu jo 20.8. Ja mies ilmoitti pitävän sen myöhemmin ja pitää sen 6 viikkoa sitten heti marraskuun alusta jos vaan mahdollista. Kelan virkailija sanoi että se olisi mahdollista, eli että minä olen äitiyslomalla ja mies isäkuukaudella tästä esikoisesta. Mutta saa nyt nähdä, en usko ihan täysin tuohon vielä. Olisi huippua jos näin kävisi, kun mies pitäisi siihen perään vielä 3 viikkoa isyyslomaa, eli olis koko loppuvuoden kotona meidän kanssa. Helpottaisi aika kovasti kun on kaksi pientä.

Maha tosiaan erottuu jo selvästi, mutta saa sen vielä suht hyvin piiloonkin. Napa on pullahtanut ihan kokonaan, kun ei se ehtinyt kunnolla palautua edellisen raskauden jälkeenkään. Saa nähdä palautuuko ikinä normaaliksi, ennen oli varsin syvä.

Liikkeitä tuntuu jo tosi paljon ja selvästi. Sekin varmaan johtuu tuosta lyhyestä välistä edelliseen. Kova menijä taitaa tästäkin tulla, esikoinen oli kova liikkumaan mahassa ja on nytkin.

Ja lunalle jaksamisia, nuo on aina ikäviä juttuja kun joutuu pienen puolesta murehtimaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja syntyisi terve pienokainen.

Tirppana 21+1

 

[Minnie M]

Tervehdys kaikille, vieläkö mukaan mahtuu joukkoon suureen?
Olen 25-vuotias, raskaus on 4. ja synnytyssairaala KOKS. Laskettu aika on 21.11.-13. Raskaus on sujunut todella kivasti ja ollutkin helpoin tähän mennessä (tai sitten aika vaan kultaa muistot). Jonkun tovin olen jo lueskellut teidän juttuja ja olisikin kiva päästä porukkaan mukaan.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Voi luna! Tosi ikävä juttu. Kamalinta on just se epätietoisuus. Toisaalta jos on pienikin mahdollisuus, että nestekertymät pienenee, niin se on hyvä ja sitten vain toivotaan parasta. Se oma pikkuinen on vaan niin järjettömän rakas, että sitä haluaisi suojella kaikelta mahdolliselta :heart:

Tsemppiä ja kovasti voimia.

 

[starhope]

luna_82 voi rähmä. Mutta vielä ei tiedä joten toivotaan parasta että nestekertymät pienenee ja kaikki menee hyvin!!:hug:
voimahali!!

mulla on RU torstaina ja jännittää mennä - jos saakin huonoja uutisia..no, päivä kerrallaan ja toivon vaan parasta. Ei oikein voi muuta tehdä.. :heart:

onnea kaikille myös jotka saaneet hyviä uutisia ultrasta!!!

 

[anskuli79]

Luna toivotaan että löydökset alkaisivat pienenemään tai ainakin pysyisi ennallaan eikä alkaisi suurenemaan että ei mitään ikävämpiä olisi edessä :hug:

Minnie M tervetuloa joukkoon

Onnittelut kaikille tyttö/poika lupauksista...

Anskuli&Papu 22+0 *poks

 

[hensq]

Melko vähille on jäänyt tämä palstan käyttö joten minut voi poistaa listalta!
Raskauden suhteen kaikki kuitenkin ihan mallillaan Työ, kotielämä ja kesämenot vaan pitävät niin kiireisenä että keskityn tästä lähin vain tuohon fb-ryhmään.

Oikein pulleaa loppuraskautta kaksplussalaisille! Toivottavasti kaikki saavat lapsensa turvallisesti maailmaan! <3