Siis ajatus oli että se lähtee itsestään, jos on lähteäkseen. Itsestään=ei käskemällä.
Masennukseen suhtautuminen?
- Viestiketjun aloittaja AivanSama
- Ensimmäinen viesti
Kieltämättä on hämmentävää, millaisen paskamyrskyn saa niskaansa, jos kokee, että masennuspotilaan olisi hyvä yrittää tarttua kiinni arkeen ja alkaa työstää itseään. En oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella? Onko parempi jättää ihminen sänkyyn kusemaan housuunsa ja antaa sille vaan riittävästi lääkkeitä ja sanoa, että ei kannata edes yrittää?
V
vierailija
Vieras
Ja mitä tarkoitat "hoitamattomana"?
Mä oon ohjannu monenmonia ihmisiä psykiatrille ja rohkaissu lääkitykseenkin, mut maailman sivu on ollut oikeastikin masentuneita ihmisiä jotka on päässeet masiksesta läheistensä avulla. Eli ei aina psykiatriaa tarvita.
(Nyt sä tietty sisäluet tuon että olen psykologeja ja lääkitystä vastaan...)
V
vierailija
Vieras
Ei lähde, ei ainakaan ilman suoranaista ihmettä.
Niinpä...heitä paapotaan joskus ihan liikaa.
Samalla kun olen sitä mieltä että jokainen tarvitsee rakkautta ja huomioimista.
Mut aina masennus ei ole yhtä kuin "lupa jättää kaikki levälleen tai käyttäytyä kuin p*rsereikä."
Viimeksi muokattu:
Suru voi johtaa masennukseen. Joidenkin mukaan se johtuu epäonnistuneesta surutyöstä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2009/16/duo98251
Mutta tuli AivanSaman viestin henkilöstä mieleen, että onko sen ihmisen perusongelma tai ongelmien alkusyy huomiotta jääminen ihmissuhteissaan, ei niinkään masennus?
Monet syyttelijät ja rettelöijät on jääneet vaille huomiota lapsena ja nuorena, tai heitä ei ole tasapäistetty tavalliseen huomion odottamiseen. Ja sit he näkevät itsensä aina uhrina, ja kokevat ihmisten eriävän mielipiteen hylkäämisenä.
Näkevät aina kaiken hylkäämislaseilla katsottuna.
Monet syyttelijät ja rettelöijät on jääneet vaille huomiota lapsena ja nuorena, tai heitä ei ole tasapäistetty tavalliseen huomion odottamiseen. Ja sit he näkevät itsensä aina uhrina, ja kokevat ihmisten eriävän mielipiteen hylkäämisenä.
Näkevät aina kaiken hylkäämislaseilla katsottuna.
V
vierailija
Vieras
Ihminen jonka tunnen menetti lapsensa ja sai kaikki mahdolliset avut mitä antaa voidaan ja sairastui syvään masennukseen silti, sekä hän että vaimonsa. Se vaan ei aina mene niin kuin sinä asiasta ajattelet.
V
vierailija
Vieras
Ei, kun pitää ymmärtää neuvoa asioista, joista tietää jotain. Mä en mene neuvomaaan autoasentajaa sytystulppien vaihdon jälkeen miten sytys viritetään. Vaikka tiedän ettå niin pitää tehdä.
Joka ikinen masennuspotilaan omaiselle annettava opus kertoo ettei nämä "ota itseä niskasta kiinni ja liiku" kommentit ole oikein. Ja sinullekin täällä toistuvasti jopa perusteltu miksi. Niin ei kun sama jankkaus. Olettaisin että masnnuspotilaiden omaisten ohjeet on kirjoittanut tahot, joilla on tietämys miten ko. tautiin suhtautua.
Ja vitun loukkaavaa on että kehtaatkin sanoa että masennuspotilaat kusee housuunsa. Kertoo tyhmyydestä.
V
vierailija
Vieras
Luuletko sinä oikeasti, että vakavasti masentunut käyttää tilaansa tekosyynä yhtään mihinkään?
V
vierailija
Vieras
Kyllä niitä semmoisiakin on.Luuletko sinä oikeasti, että vakavasti masentunut käyttää tilaansa tekosyynä yhtään mihinkään?
Mitä masennuspotilaalle siis tulee sanoa?
Pitääkö sen antaa rauhassa maata sänkynsä pohjalla ja lääkitä itseään? Onko se sille hyvä?
Ja mitä tulee tuohon housuun kusemiseen, niin joku tuolla aiemmin kertoi, että hänen tuttunsa oli niin masentunut, ettei jaksanut nousta sängystä vessaan, vaan kusi housuunsa.
A
Aqela
Vieras
Masentuneen ihmisen toimintakyky
Masennus alentaa tavallisesti ihmisen toimintakykyä, eikä hän siksi selviä yhtä helposti niistä tehtävistä joista hän suoriutuu hyvin silloin, kun ei ole masentunut. Aktiivisuus on vähäistä ja hidastunutta, toimeen tarttuminen on haastavaa, tarmokkuutta ja energisyyttä ei tahdo oikein löytyä. Päätöksenteko vaikeutuu ja voi tuntua hyvinkin ahdistavalta.
”Ruokakaupassa vain tuijotin leipähyllyjä, enkä osannut valita, minkä leivän ottaisin. Lopulta alkoi ahdistaa ja itkettääkin. En sitten ostanut leipää.”
Ruokailun säännöllisyyteen ja terveellisyyteen sekä muuhun henkilökohtaiseen hyvinvointiin panostaminen usein vähentyy masentuneella ihmisellä. Suihkussa käyminen saattaa tuntua isolta urakalta ja siksi se jää helposti huomiseksi. Myös seksuaaliset halut ja seksistä nauttiminen heikkenevät monilla masennuksen myötä. Useasti seksuaalisuuden muutokset liittyvät masennuksen lääkitykseen, mutta ne voivat olla myös osana masennusta.
Toiminta voi olla tavalla tai toisella itseä tuhoavaa. Tämä näkyy usein vaikkapa päihteiden käytön määrissä tai tavoissa. Ei ole myöskään tavatonta, että käyttäytyminen liikenteessä tai harrastuksissa tulee jollakin tavalla itseä uhkaavaksi. Tämä heijastelee pahaa oloa, toivottomuutta ja avuttomuutta – toiveena saattaa olla, että jospa tapahtuisi jokin onnettomuus; ”pääsisin vain pois tästä kaikesta”.
Masennus voi vaikuttaa ihmisen kykyyn toimia niin paljon, että kyky opiskeluun tai työhön heikkenee selvästi. Toisilla taas masennus on enemmän mielen tasolla ja toimintaan riittää energiaa kohtalaisen hyvin.
Masennus ja mielen toiminta
Masentuneen muisti heikkenee, hajamielisyyttä, pienten ja isojen asioiden unohtelua tulee paljon. Saatat unohtaa kesken lauseen, mitä olit sanomassa. Ajattelukin käy tahmeaksi. Jos looginen ajattelu on ollut aiemmin helppoa, voi se nyt olla lähes mahdotonta. Keskittyminen lukemiseen tai toisen ihmisen pidempään jatkuvaan puheeseen on haastavaa, mahdotontakin välillä.
Tunnetilat vaihtelevat ärtymyksestä ahdistukseen ja lähes täyteen tunnetason lamaannukseen; ilottomuus ja kiinnostuksen puute ovat masennuksessa tavallista. Kuitenkin hyvän olon hetkiäkin mahtuu masentuneeseen mieleen. Tyypillisesti esimerkiksi liikunta ja mukavat hetket muiden kanssa tuovat hyvää oloa ja hyvää mieltä. Pääsääntöisesti mieliala on kuitenkin enemmän tai vähemmän matala.
Monesti masennuksesta kärsivä kokee aamun erityisen ikäväksi vuorokauden ajaksi, silloin olo on raskas ja ahdistunut. Illalla taas tuntuu usein hiukan keveämmältä ja siksi nukkumaan meno voi olla vaikeaa; ”en millään haluaisi hukata niitä vähäisiä paremman olon hetkiä nukkumiseen”. Nämä vaihtelut liittyvät usein kehon vuorokausirytmin häiriöihin, mistä lisää myöhemmin tässä artikkelissa.
Saavutuksista ja tekemisestä nauttiminen on usein masennuksessa vaikeaa. Tyypillistä ovat myös lohduton yksinäisyys ja surumielisyyden tunteet. Toiset ihmiset ovat ikään kuin tavoittamattomissa ja joukkoon kuulumisen mukavaa kokemusta on vaikea löytää.
Tunnesäätelyjärjestelmien näkökulmasta katsottuna masennuksessa ns. uhkajärjestelmä on lähes jatkuvasti aktivoituneena. Tämä näkyy tähän järjestelmään liittyvien tunteiden hallitsevuutena. Näitä tunteita ovat:
Toisaalta taas vihaisuus tai surullisuus voivat tulla elämänhistorian kokemusten ja oppien vuoksi jollekulle pulmallisiksi. Jos näitä tunteita ei pysty itselleen sallimaan, voi niistä tulla masennuksen syy – puhutaan esimerkiksi tunnelukoista tai mielen jumeista. Joka tapauksessa näissä tilanteissa tunteiden hyväksyminen ja niihin liittyvien elämänhistorian hankaluuksien työstäminen saa masennuksen yleensä helpottamaan.
Ajattelu on kovin negatiivista. Tilanteiden ja puheiden tulkinnat heijastelevat koettua uhkaa. Mieleen jäävät herkästi negatiiviset tapahtumat, kontaktit ja kokemukset. Myönteisiä asioita ja olotiloja on kyllä myös, mutta masentuneessa mielessä ne tahtovat jäädä helposti huomaamatta tai ne unohtuvat saman tien, kun ne ovat ohi. Negatiiviset ajattelun kehät ovat hyvin tyypillisiä masentuneessa mielessä.
”….pitäisi tehdä jotain ruokaa. Väsyttää. Ei jääkaapissakaan taida olla oikein mitään. En jaksa lähteä kauppaan. Ei minusta ole mihinkään, kun en saa kauppaankaan lähdettyä. Mitä Minskukaan mahtaa ajatella, kun en taaskaan mene kauppaan. Ei se voi minua enää pitkään jaksaa katsella. Se on varmaan ihan väsynyt minuun. Sen olis parempi olla ilman minua. Voisi etsiä itselleen paremman miehen. Voi kun voisi vain haihtua pois. Ei minusta ole kenellekään enää mitään iloa. Taidan olla ihan elinkelvoton yksilö.”
Ihan pienikin vastoinkäyminen voi laukaista toivottomuuden ja kelvottomuuden tunteet.
Mielessä pyörivät aika ajoin ajatukset kuolemasta ja sen helpottavuudesta. Masentuneena voi kokea, että on vain taakaksi muille ja sen takia olisi helpompi, jos kuolisi pois. Välillä ihminen voi aktiivisesti tehdä suunnitelmia oman hengen riistämiseksi.
Tärkeää on ymmärtää, että kuoleman ajatukset, toiveet ja välillä jopa suunnittelukin kuuluvat osana masennukseen.
Ne kertovat pahasta olosta. Nämä ajatukset voivat jopa tuntua helpottavilta, kun olo on kovin toivoton. Kuoleman ajatukset tarjoavat jonkinlaista lohtua. Onneksi elossa pysymisen tarve on niin syvä ja vahva, että yleensä masennuksessakin löytyy syitä kuitenkin pysytellä mukana ja antaa elämälle mahdollisuus. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista puhuminen lähes aina helpottaa. On vapauttavaa tietää, ettei ole yksin toivottomuutensa kanssa ja että muutkin ovat näitä ajatelleet ja silti päässeet taas myöhemmin elämästään nauttimaan.
Raskasmielisyys sekä kokemus elämästä ja muista etäällä olosta saa toiset masennuksessaan tarkastelemaan elämää uudella tavalla. Syvämietteisyyteen ja elämän kulun kyseenalaistamiseen voi vierähtää monia hetkiä. Tästä voi saada lohtuakin, kun näkee, ettei elämän ehkä tarvitsekaan olla ”pelkkää oravanpyörässä juoksemista ja materian keräämistä”. Usein käykin niin, että masennuksen läpi käytyään ihminen alkaa arvostaa elämässä erilaisia asioita. Masennuksesta tulee käännekohta, joka on avartanut omaa ajattelua sekä antanut uudenlaista vapauden kokemusta. Elämästä itsestään tulee arvokas, sen sijaan, että arvokasta olisi vain se, mitä elämässään voi saavuttaa.
Masennus alentaa tavallisesti ihmisen toimintakykyä, eikä hän siksi selviä yhtä helposti niistä tehtävistä joista hän suoriutuu hyvin silloin, kun ei ole masentunut. Aktiivisuus on vähäistä ja hidastunutta, toimeen tarttuminen on haastavaa, tarmokkuutta ja energisyyttä ei tahdo oikein löytyä. Päätöksenteko vaikeutuu ja voi tuntua hyvinkin ahdistavalta.
”Ruokakaupassa vain tuijotin leipähyllyjä, enkä osannut valita, minkä leivän ottaisin. Lopulta alkoi ahdistaa ja itkettääkin. En sitten ostanut leipää.”
Ruokailun säännöllisyyteen ja terveellisyyteen sekä muuhun henkilökohtaiseen hyvinvointiin panostaminen usein vähentyy masentuneella ihmisellä. Suihkussa käyminen saattaa tuntua isolta urakalta ja siksi se jää helposti huomiseksi. Myös seksuaaliset halut ja seksistä nauttiminen heikkenevät monilla masennuksen myötä. Useasti seksuaalisuuden muutokset liittyvät masennuksen lääkitykseen, mutta ne voivat olla myös osana masennusta.
Toiminta voi olla tavalla tai toisella itseä tuhoavaa. Tämä näkyy usein vaikkapa päihteiden käytön määrissä tai tavoissa. Ei ole myöskään tavatonta, että käyttäytyminen liikenteessä tai harrastuksissa tulee jollakin tavalla itseä uhkaavaksi. Tämä heijastelee pahaa oloa, toivottomuutta ja avuttomuutta – toiveena saattaa olla, että jospa tapahtuisi jokin onnettomuus; ”pääsisin vain pois tästä kaikesta”.
Masennus voi vaikuttaa ihmisen kykyyn toimia niin paljon, että kyky opiskeluun tai työhön heikkenee selvästi. Toisilla taas masennus on enemmän mielen tasolla ja toimintaan riittää energiaa kohtalaisen hyvin.
Masennus ja mielen toiminta
Masentuneen muisti heikkenee, hajamielisyyttä, pienten ja isojen asioiden unohtelua tulee paljon. Saatat unohtaa kesken lauseen, mitä olit sanomassa. Ajattelukin käy tahmeaksi. Jos looginen ajattelu on ollut aiemmin helppoa, voi se nyt olla lähes mahdotonta. Keskittyminen lukemiseen tai toisen ihmisen pidempään jatkuvaan puheeseen on haastavaa, mahdotontakin välillä.
Tunnetilat vaihtelevat ärtymyksestä ahdistukseen ja lähes täyteen tunnetason lamaannukseen; ilottomuus ja kiinnostuksen puute ovat masennuksessa tavallista. Kuitenkin hyvän olon hetkiäkin mahtuu masentuneeseen mieleen. Tyypillisesti esimerkiksi liikunta ja mukavat hetket muiden kanssa tuovat hyvää oloa ja hyvää mieltä. Pääsääntöisesti mieliala on kuitenkin enemmän tai vähemmän matala.
Monesti masennuksesta kärsivä kokee aamun erityisen ikäväksi vuorokauden ajaksi, silloin olo on raskas ja ahdistunut. Illalla taas tuntuu usein hiukan keveämmältä ja siksi nukkumaan meno voi olla vaikeaa; ”en millään haluaisi hukata niitä vähäisiä paremman olon hetkiä nukkumiseen”. Nämä vaihtelut liittyvät usein kehon vuorokausirytmin häiriöihin, mistä lisää myöhemmin tässä artikkelissa.
Saavutuksista ja tekemisestä nauttiminen on usein masennuksessa vaikeaa. Tyypillistä ovat myös lohduton yksinäisyys ja surumielisyyden tunteet. Toiset ihmiset ovat ikään kuin tavoittamattomissa ja joukkoon kuulumisen mukavaa kokemusta on vaikea löytää.
Tunnesäätelyjärjestelmien näkökulmasta katsottuna masennuksessa ns. uhkajärjestelmä on lähes jatkuvasti aktivoituneena. Tämä näkyy tähän järjestelmään liittyvien tunteiden hallitsevuutena. Näitä tunteita ovat:
- ahdistus
- surullisuus
- lamaantuminen
- pelot
- vihaisuus
- ärtyneisyys
- inho
Toisaalta taas vihaisuus tai surullisuus voivat tulla elämänhistorian kokemusten ja oppien vuoksi jollekulle pulmallisiksi. Jos näitä tunteita ei pysty itselleen sallimaan, voi niistä tulla masennuksen syy – puhutaan esimerkiksi tunnelukoista tai mielen jumeista. Joka tapauksessa näissä tilanteissa tunteiden hyväksyminen ja niihin liittyvien elämänhistorian hankaluuksien työstäminen saa masennuksen yleensä helpottamaan.
Ajattelu on kovin negatiivista. Tilanteiden ja puheiden tulkinnat heijastelevat koettua uhkaa. Mieleen jäävät herkästi negatiiviset tapahtumat, kontaktit ja kokemukset. Myönteisiä asioita ja olotiloja on kyllä myös, mutta masentuneessa mielessä ne tahtovat jäädä helposti huomaamatta tai ne unohtuvat saman tien, kun ne ovat ohi. Negatiiviset ajattelun kehät ovat hyvin tyypillisiä masentuneessa mielessä.
”….pitäisi tehdä jotain ruokaa. Väsyttää. Ei jääkaapissakaan taida olla oikein mitään. En jaksa lähteä kauppaan. Ei minusta ole mihinkään, kun en saa kauppaankaan lähdettyä. Mitä Minskukaan mahtaa ajatella, kun en taaskaan mene kauppaan. Ei se voi minua enää pitkään jaksaa katsella. Se on varmaan ihan väsynyt minuun. Sen olis parempi olla ilman minua. Voisi etsiä itselleen paremman miehen. Voi kun voisi vain haihtua pois. Ei minusta ole kenellekään enää mitään iloa. Taidan olla ihan elinkelvoton yksilö.”
Ihan pienikin vastoinkäyminen voi laukaista toivottomuuden ja kelvottomuuden tunteet.
Mielessä pyörivät aika ajoin ajatukset kuolemasta ja sen helpottavuudesta. Masentuneena voi kokea, että on vain taakaksi muille ja sen takia olisi helpompi, jos kuolisi pois. Välillä ihminen voi aktiivisesti tehdä suunnitelmia oman hengen riistämiseksi.
Tärkeää on ymmärtää, että kuoleman ajatukset, toiveet ja välillä jopa suunnittelukin kuuluvat osana masennukseen.
Ne kertovat pahasta olosta. Nämä ajatukset voivat jopa tuntua helpottavilta, kun olo on kovin toivoton. Kuoleman ajatukset tarjoavat jonkinlaista lohtua. Onneksi elossa pysymisen tarve on niin syvä ja vahva, että yleensä masennuksessakin löytyy syitä kuitenkin pysytellä mukana ja antaa elämälle mahdollisuus. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista puhuminen lähes aina helpottaa. On vapauttavaa tietää, ettei ole yksin toivottomuutensa kanssa ja että muutkin ovat näitä ajatelleet ja silti päässeet taas myöhemmin elämästään nauttimaan.
Raskasmielisyys sekä kokemus elämästä ja muista etäällä olosta saa toiset masennuksessaan tarkastelemaan elämää uudella tavalla. Syvämietteisyyteen ja elämän kulun kyseenalaistamiseen voi vierähtää monia hetkiä. Tästä voi saada lohtuakin, kun näkee, ettei elämän ehkä tarvitsekaan olla ”pelkkää oravanpyörässä juoksemista ja materian keräämistä”. Usein käykin niin, että masennuksen läpi käytyään ihminen alkaa arvostaa elämässä erilaisia asioita. Masennuksesta tulee käännekohta, joka on avartanut omaa ajattelua sekä antanut uudenlaista vapauden kokemusta. Elämästä itsestään tulee arvokas, sen sijaan, että arvokasta olisi vain se, mitä elämässään voi saavuttaa.
Mutta ymmärrätkö mikä AS:n ketjun pointti on?
Jollakulla voi olla masennus vaikka vuosia. Mutta oikeuttaako se käyttäytymään huonosti? Ei masentunut mikään 2-v. uhmaikäinen pikkulapsi ole.
V
vierailija
Vieras
Tällä palstalla parhaat keinot masennuksesta parantumiseen tietää ne, jotka ei itse ole sairastanut. Melko hassua.
Mä olen sairastanut. Ja parantunut. Ja ylpeä siitä. Yksikään "tsemppaa nyt vähän" kommentti ei todellakaan auttanut. Päinvastoin sai voimaan pahemmin. Niin se vaan on. Masentunut tarvitsee apua niin terapiasta kuin lääkkeistä. Lääkeet vaan on siinä kimurantteja, että kaikki ei sovi kaikille. Ja osa lisää lamaantumista. Tässä kohtaa läheiset voi kertoa huomiota potilaan tilan muutoksesta, varsinkin jos menee huonompaan koska masentuneen onnvaikea itse tunnistaa johtuuko tila masennuksesta vai lääkkeistä.
AivanSama, masentuneet ei kuse alleen! Mene vähän itseesi tuon kommentin tiimoilta. Masentunut ihminen alkaa nähdä valoa kun uni, masennuslääkitys ja tukeva terapia saadaa balanssiin. Ja liikkeelle lähtö tapahtuu ilman kenenkään perseelle potkintaa. Ei ole ihmistä, joka siihen tilaan haluaa jäädä.
Erikseen on sitten vaan ne laiskat joilla ei oikeasti ole aivoissa sitä kemiallista häikkää mikä masennuspotilailla on. He haluavat velloa ongelmissaan, systä niiden vastuun muille, ovat kyvyttömiä näkemään omia vikojaa jne. Nämä ei ole masentuneita, vaan tunne-elämältään kehittymättömämpiä ihmisiä. Valitettavasti vaan itse diagnosoivat itsensä masentuneeksi säälin toivossa ja samalla mustamaalaavat oikeasti sairastavar
Mä olen sairastanut. Ja parantunut. Ja ylpeä siitä. Yksikään "tsemppaa nyt vähän" kommentti ei todellakaan auttanut. Päinvastoin sai voimaan pahemmin. Niin se vaan on. Masentunut tarvitsee apua niin terapiasta kuin lääkkeistä. Lääkeet vaan on siinä kimurantteja, että kaikki ei sovi kaikille. Ja osa lisää lamaantumista. Tässä kohtaa läheiset voi kertoa huomiota potilaan tilan muutoksesta, varsinkin jos menee huonompaan koska masentuneen onnvaikea itse tunnistaa johtuuko tila masennuksesta vai lääkkeistä.
AivanSama, masentuneet ei kuse alleen! Mene vähän itseesi tuon kommentin tiimoilta. Masentunut ihminen alkaa nähdä valoa kun uni, masennuslääkitys ja tukeva terapia saadaa balanssiin. Ja liikkeelle lähtö tapahtuu ilman kenenkään perseelle potkintaa. Ei ole ihmistä, joka siihen tilaan haluaa jäädä.
Erikseen on sitten vaan ne laiskat joilla ei oikeasti ole aivoissa sitä kemiallista häikkää mikä masennuspotilailla on. He haluavat velloa ongelmissaan, systä niiden vastuun muille, ovat kyvyttömiä näkemään omia vikojaa jne. Nämä ei ole masentuneita, vaan tunne-elämältään kehittymättömämpiä ihmisiä. Valitettavasti vaan itse diagnosoivat itsensä masentuneeksi säälin toivossa ja samalla mustamaalaavat oikeasti sairastavar
V
vierailija
Vieras
Oikeasto masentunut ei käytä.
Mutta ihmiset joiden on vaikea muuten vaan olla mukana tässä maailmassa, joille ongelmat on aina jonkun muun syy ja itsessä itsessä ei koskaan ole vikaa - tykkäävät diagnosoida itse itselleen masennuksen ja ratsastaa sillä huomioo
Itse olen masennuksesta parantumisen jälkeen ollut paljon vertaistukitoiminnassa ja voin sanoa, heistä kukaan ei ratsasta sairaudellaan. Pääsääntöisesti pitävä salassa kaikilta leimaantumisen pelossa.
Kannattaa ymmärtää tämä suuri ero wannabe-masennuksesta kärsivän ja oikeasti sairastuneen välillä. Piste.
Jos sä olet sairastanut masennuksen niin et sä silti asiantuntija ole jokaisen kohdalla. Se ei myöskään tee sustakaan ihan älyttömän hyvää sisälukutaidon omaavaa tällä palstalla.
Mäkin olen sairastanut ihan oikean masennuksen, täysin pimeä tunneli ja olin varma etten koskaan selviäisi normaaliin elämään jne.
Mutta ei olisi tullut mieleenkään
A) haukkua ja rettelöidä sen takia muille
B) jättää muuta elämää hoitamatta.
Ja yksi asia: masennus voi olla hyvin aito ja vakava, vaikka se ihminen ei käyttäisi psykiatrian palveluja tai lääkitystä.
Ei mulla ollut silloin nuorena hajua, mitä hieno psykologi mulle ees puhui, sen sijaan tuttujen ihmisten kansankielinen tuki auttoi. Ei sen tuen aina tarvitse tulla ammattilaisen kautta.
Suurin osa maailmanhistorian ihmisistä on joutunut tasapainoilemaan arjessa masentuneenakin.
Ja vielä:
Ei ole niin että oikeasti masentunut on täysin ameeba, viaton sääliteltävä jolla on oikeus jäädä vuodeksi makaamaan.
Pointtini on se, että masennuksesta HUOLIMATTA on hyvä pysyä arjessa kiinni.
Tehdä arkea masentuneenakin.
V
vierailija
Vieras
Niin onkin. Jos vanhemmilta löytyy vähänkin diagnoosia, saa lapsi sen hyvin helposti. Vähän sama kuin statiinilääkitys lykätään sydärin saaneelle sohvaperunalle
V
vierailija
Vieras
Itsetehdyt diagnoosit on aina itse tehtyjä diagnooseja.
Masennuksessa on monta muotoa, mutta läheisiä ei tule altistaa omalle sairaudelleen. Läheiset ovat liian lähellä. Paykiatreja on moneen lähtöön, samoin terapiamuotoja. Ne ovat sitä varten ettei masentunut sairastuta ympärillä oleviaan. Siksi ammatti apua tarvitaan, ei yksin masentuneen vaan omaisten jaksamisen vuoksi.
Arjessa kai on pakko pysyä kiinni tai muuten kuolee? On pakko syödä, käydä vessassa jne. Mutta se on ihan vitun vaikeaa ja siinä ei "yritäppä nyt" auta.
Väitän että vertaistukitoiminnassa olen enemmän masennustapauksia nähnyt kuin sinä. Mutta ei tämä toki kisa ole.
V
vierailija
Vieras
Muut ympärillä tekevät sen mahdolliseksi, kun täytyy mukamas
y m m ä r t ä ä.
