V
väsynyt äiti
Vieras
Kerrompa tänne vähän tarinaani, kun en tiedä mitä muutakaan taas tekisin..
Jos vaikka joku jaksais ja osais auttaa, ehkä oman kokemuksen kauttakin..
Meillä on kolme pientä lasta, ja mä oon kotiäitinä kotona.
Kahden ensimmäisen jälkeen mulla oli masennusjaksot- ei sitä missään diagnosoitu, enkä lääkkeitä syöny, mutta sitä se oli, jonkinasteista.
Nyt kolmatta odottaessa pelkäsin taas mitä tulee, ja luulin jo päässeeni "helpolla", kun pari kuukautta meni niin hyvällä ololla. Nyt vauva on neljä kk, ja viimisen kuukauden mennyt oma olo niinku olis vähintäänkin käsijarru päällä...
Tuntuu ihan hirveeltä. Olo on sellasta aaltoilua. Ahdistuskohtaukset on aika hetkellisiä, mutta lähes päivittäisiä- sillä hetkellä tuntuu että kaikki murenee päälle, en jaksa mitään, itken vaan, ja tuntuu etten ikinä selviä. Sit on taas toisia hetkiä että kaikki on ihan hyvin ja oon ilonenkin(jopa..)
Mutta ite(ainakin) huomaan, että ei ole hyvä olla, vaikka ulkoisesti kaikki on ihan hyvin. Tuntuu että ei ole iloja niin kuin joskus ennen, ettei millään oo oikeen merkitystä enkä jaksas ryhtyä mihinkään..
ONGELMA on se, että tää tilanne pysyy niin kauan ihan paikallaan, että uskallan hakea apua..kun mulla se näyttää olevan uskalluksesta kiinni. En oo mitenkään ylpeä ihminen, mutta tässä asiassa tuntuu olevan ihan mahdoton kynnys, että lähtisin apua etsimään. Tuntuu, et oon ihan hirveän huono, jos pitää lääkkeistä hakea parempaa mieltä. Auttaako ne?!
En ole tästä oikeen muille puhunu, kun omalle miehelleni ja äitille. on mulla paljonkin kavereita, mut ei tämmöstä puhuta:/ jos alotankin keskustelun, tuntuu ettei kukaan ymmärrä.. mieskin tuntuu olevan sitä mieltä , et asenteesta on kaikki aina kiinni..Onko?! vaikka yritän tsempata, alkaa paha olo aina uudelleen ja uudelleen..
Miten saisin apua helpoiten? En ole rohjennut neuvolan terkkarinkaan kans sen syvällisemmin tän hetken tilnteesta puhua- ohi mennen ollut puhetta, että aiemmin oli paha olla. Välit ei oo kovin läheiset, ja kertominen pelottaa..pitäskö sit kuitenkin mennä vielä neuvolalääkärillekin kertomaan?!
Entä sit jos vaan varaisin lääkäriajan jostain muualta, sanon et ahdistaa, anna lääkkeeitä, - niinkö se menee?! Kun ei mulla joka hetki oo niin paha- ei varmaan muillakaan. USKOOKO ne mua?? ..pelottaa vaan jotenkin niin paljon..tunnen itteni tosi huonoks, kun en jaksa..
ONKO masennus oikeesti sairaus muiden joukossa?! mikä mussa n vikana?? mitä teen...??
Jos vaikka joku jaksais ja osais auttaa, ehkä oman kokemuksen kauttakin..
Meillä on kolme pientä lasta, ja mä oon kotiäitinä kotona.
Kahden ensimmäisen jälkeen mulla oli masennusjaksot- ei sitä missään diagnosoitu, enkä lääkkeitä syöny, mutta sitä se oli, jonkinasteista.
Nyt kolmatta odottaessa pelkäsin taas mitä tulee, ja luulin jo päässeeni "helpolla", kun pari kuukautta meni niin hyvällä ololla. Nyt vauva on neljä kk, ja viimisen kuukauden mennyt oma olo niinku olis vähintäänkin käsijarru päällä...
Tuntuu ihan hirveeltä. Olo on sellasta aaltoilua. Ahdistuskohtaukset on aika hetkellisiä, mutta lähes päivittäisiä- sillä hetkellä tuntuu että kaikki murenee päälle, en jaksa mitään, itken vaan, ja tuntuu etten ikinä selviä. Sit on taas toisia hetkiä että kaikki on ihan hyvin ja oon ilonenkin(jopa..)
Mutta ite(ainakin) huomaan, että ei ole hyvä olla, vaikka ulkoisesti kaikki on ihan hyvin. Tuntuu että ei ole iloja niin kuin joskus ennen, ettei millään oo oikeen merkitystä enkä jaksas ryhtyä mihinkään..
ONGELMA on se, että tää tilanne pysyy niin kauan ihan paikallaan, että uskallan hakea apua..kun mulla se näyttää olevan uskalluksesta kiinni. En oo mitenkään ylpeä ihminen, mutta tässä asiassa tuntuu olevan ihan mahdoton kynnys, että lähtisin apua etsimään. Tuntuu, et oon ihan hirveän huono, jos pitää lääkkeistä hakea parempaa mieltä. Auttaako ne?!
En ole tästä oikeen muille puhunu, kun omalle miehelleni ja äitille. on mulla paljonkin kavereita, mut ei tämmöstä puhuta:/ jos alotankin keskustelun, tuntuu ettei kukaan ymmärrä.. mieskin tuntuu olevan sitä mieltä , et asenteesta on kaikki aina kiinni..Onko?! vaikka yritän tsempata, alkaa paha olo aina uudelleen ja uudelleen..
Miten saisin apua helpoiten? En ole rohjennut neuvolan terkkarinkaan kans sen syvällisemmin tän hetken tilnteesta puhua- ohi mennen ollut puhetta, että aiemmin oli paha olla. Välit ei oo kovin läheiset, ja kertominen pelottaa..pitäskö sit kuitenkin mennä vielä neuvolalääkärillekin kertomaan?!
Entä sit jos vaan varaisin lääkäriajan jostain muualta, sanon et ahdistaa, anna lääkkeeitä, - niinkö se menee?! Kun ei mulla joka hetki oo niin paha- ei varmaan muillakaan. USKOOKO ne mua?? ..pelottaa vaan jotenkin niin paljon..tunnen itteni tosi huonoks, kun en jaksa..
ONKO masennus oikeesti sairaus muiden joukossa?! mikä mussa n vikana?? mitä teen...??
