masennuksesta

["mie"]

Sain nyt sit vihdoin miehen varaamaan ajan lääkärille. On ollu masentunu jo pitkään, mut ei oo suostunu menemään lääkäriin. Nyt se sit hätäilee ja panikoi, että mitä siellä kysellään, saako saikkua vai jotain pillereitä( ei haluais mitään lääkkeitä) ym. On vaan niin raskasta seurata vierestä...
Onko kellään kokemusta ko. asiasta, siis mikä on lääkäreitten suhtautuminen asiaan? Ei kai sitä vähätellä?

 

[lääkityksellä]

Ei vähätellä. Lääkkeet saa varmasti, ei se muuten ohi mee. Saattaa sairaslomaakin tarvita. Masennuskin on sairaus. SEn kannattaa olla rehellinen kun kertoo lääkärille tuntemuksistaan

 

[*]

Pillereitä saa turhankin helposti. Mieluummin terapiaan ensin ja pillerit vasta viimeinen vaihtoehto. Masennukseen on aina jokin syy, joka ei pillereillä katoa ja kun syy saadaan käsiteltyä ja vasta oikeasti mahdollista parantua. Pillerit voivat hetkeksi oloa helpottaa, mutta eivät ole ratkaisu. Pillerit eivät estä psykooseja tms. - valitettavasti. T. Monia vuosia sivusta seuranneena

 

["vieras"]

Riippuu masennuksen tilasta. Lievä masennus varmaan meneekin ilman lääkkeitä. Vakava masennus ei. Ja lääkehoito on yksi osa-alue masennuksen hoidossa, terapia toinen, ja ne tukevat toisiaan. Ei tietenkään pelkkä lääkitys riitä - ja taas aina ei pelkkä terapia riitä.

Itse olen vakavan masennuksen takia useamman kuukauden saikulla

 

["vieras"]

Pillereitä saa turhankin helposti. Mieluummin terapiaan ensin ja pillerit vasta viimeinen vaihtoehto. Masennukseen on aina jokin syy, joka ei pillereillä katoa ja kun syy saadaan käsiteltyä ja vasta oikeasti mahdollista parantua. Pillerit voivat hetkeksi oloa helpottaa, mutta eivät ole ratkaisu. Pillerit eivät estä psykooseja tms. - valitettavasti. T. Monia vuosia sivusta seuranneena

No, psykoottiseen masennukseen on omat lääkkeensä, ja "perusmasennuksissa" ei välttämättä esiinny psykoottisia häiriöitä, edes vakavassa

 

[*]

Lisäyksenä vielä, että vaikka mukana on psykoosiäestävät ja muuta lisälääkkeet, niin eivät psykooseja estä. Nämäkin ovat lähteneet "perusmasennuksesta" ja terapia ollut aina mukana. Sen takia itse en ainakaan suosittele lääkkeitä, sillä ihminen helposti alkaa toivomaan pillerin voimaan ja kun se ei autakaan lisää se vain psykologista pahaa oloa. Vähän kuin ei se viinakaan helpota kuin hetkeksi. Jokainen tekee mitä haluaa, mutta kannattaa pysähtyä miettimään, koska pillereitä tarjotaan liian helposti.

 

["vieras"]

Lisäyksenä vielä, että vaikka mukana on psykoosiäestävät ja muuta lisälääkkeet, niin eivät psykooseja estä. Nämäkin ovat lähteneet "perusmasennuksesta" ja terapia ollut aina mukana. Sen takia itse en ainakaan suosittele lääkkeitä, sillä ihminen helposti alkaa toivomaan pillerin voimaan ja kun se ei autakaan lisää se vain psykologista pahaa oloa. Vähän kuin ei se viinakaan helpota kuin hetkeksi. Jokainen tekee mitä haluaa, mutta kannattaa pysähtyä miettimään, koska pillereitä tarjotaan liian helposti.

No jos olo on oikeasti jo niin paha, niin kyllä niitä lääkkeitä vaan on syötävä, että olotila tasottuu. Liikaa luodaan hirviö-kuvaa lääkityksestä. Kuitenkin nykyajan lääkkeet on monet siitä hyviä, etteivät aiheuta riippuvuutta. Ja jos ihminen on jo niin huonossa kunnossa, niin mitä ihmeen pahaa siinä on, että lääkkeet oikeasti auttaa???

 

[raskasta]

Kokemusta on. Mies paloi loppuun (teki pitkää päivää ja opiskeli yms) ja todettiin myös keskivaikea masennus. On kaikenlaisia oireita; paniikkikohtausta (lievää), pyörtymisen pelkoa, univaikeuksia (ei vaan nukahda), ei jaksa tehdä mitään, pienikin asia kauheen työn takana. Saikulla ollu jo n. kuukauden, käy lääkärillä ja terapiassa juttelemassa (terapiaa sain olla kyllä useemmin) alotti citalopramin eka puolikkaana viikko, nyt kokonaista. (toinen viikko menossa, en tiedä onko auttanut oloa jo). Onneks tajusi mennä lääkäriin vihdoin, oireista kärsiny jo yli vuoden. Tsemppia teille, aika parantaa!

 

[:(((]

Lääkärin suhtautuminen asiaan on se, että onko itsemurhaaikeita, ajtuksia, yrityksiä. Jos ei vaadi sairaalahoitoa, sieltä saa reseptin masennuslääkkeisiin.
Kävin itse juuri hakemassa tälläsen reseptin. Mitä vittua teen sillä reseptillä, kun en voi parin pikkulapsen kanssa nukkua ehjiä öitä, eikä mitään tukiverkostoa ole rakenteilla. Kyselin onko lääkärin kautta linkkiä sossuun lastenpuolelle, josko saisi apua käytännössä, mutta ei kuulemma ne oo yhteyksissä kuin sillon kun on lapset vaarassa.
Ja sitten kun masennus on keskivaikea ja toistuva, joka voi pahimmillaan viedä täyteen tilttiin, ei siinä vittu jotkut pillerit kokeiluksi auta. Saikkua töistä kyllä saa, yleensä alkaa 2-3 viikon pätkällä. Ja helposti toistetaan. Vajaassa vuodessa voi saada sairaseläkkeen paprut näppeihin.

Masennuksen hoitoon ja tehokkaaseen kuntoutukseen ei ole julkisella sektorilla resursseja riittävästi. Kun taas elämän paine on entistä kovempaa ja epäonnistumista liputetaan kovasti.

 

["vieras"]

Lääkärin suhtautuminen asiaan on se, että onko itsemurhaaikeita, ajtuksia, yrityksiä. Jos ei vaadi sairaalahoitoa, sieltä saa reseptin masennuslääkkeisiin.
Kävin itse juuri hakemassa tälläsen reseptin. Mitä vittua teen sillä reseptillä, kun en voi parin pikkulapsen kanssa nukkua ehjiä öitä, eikä mitään tukiverkostoa ole rakenteilla. Kyselin onko lääkärin kautta linkkiä sossuun lastenpuolelle, josko saisi apua käytännössä, mutta ei kuulemma ne oo yhteyksissä kuin sillon kun on lapset vaarassa.
Ja sitten kun masennus on keskivaikea ja toistuva, joka voi pahimmillaan viedä täyteen tilttiin, ei siinä vittu jotkut pillerit kokeiluksi auta. Saikkua töistä kyllä saa, yleensä alkaa 2-3 viikon pätkällä. Ja helposti toistetaan. Vajaassa vuodessa voi saada sairaseläkkeen paprut näppeihin.

Masennuksen hoitoon ja tehokkaaseen kuntoutukseen ei ole julkisella sektorilla resursseja riittävästi. Kun taas elämän paine on entistä kovempaa ja epäonnistumista liputetaan kovasti.

Itse olen saanut terapia - lääkeapua, akuutti työryhmä käynyt kotona, ja ollut lääkärikäynneilläkin mukana. Ja soskusta on tarjottu konkreettista apua kotiin, mutta en ole sitä nyt ainakaan vielä ottanut vastaan

 

[maximillianna]

Sehän riippuu lääkäristä se suhtautuminen.
Meillä avioliiton ja miehen pelasti lääkäri joka kuunteli miestäni, joka vähätteli ongemiaan ja pelkäsi sairaslomaa. Lääkäri myös kuunteli minua. Teetti miehellä testin ja laittoi saikulle ja seurantaan mielenterveyspuolelle. Lääkkeet ja keskustelu apu auttoi pahimman yli. Sitten jäi lääkkeet ja mies voi entistä huonommin. Uudelleen lääkkeen aloitus helpotti. Myöh. lääkärin tarkastuksessa lääkäri totesi miehen voivan joutua käyttämään lääkettä lopun ikänsä.
MIehen oloa helpotti lääkitys, ulkopuolinen keskustelu apu, runsas lepo, vaimon/perheen tuki ja rautalangasta vääntö miehen vanhemmille, etti kyseessä mikä tahansa viaton masis päivä.

Harva avun tarvitsija osaa tai uskaltaa hakea/vaatia apua. Ei mieskään olisi itselleen apua hakenut ellen olisi osaksi pakottanut (varannut aikaa valmiiks ja kuskannut) ja tehnyt selväksi että olen tosissani, kestänyt ulkopuolisten painetta, vähättelyä asian suhteen ja ollut itse yhteydessä lastensuojelun viranomaisiin. Miehen masennus, kun alkoi vaikuttaa koko perheeseen. Eniten koulu ikäiseen poikaan.

Nykyäänkin masennus vaikuttaa perheessämme, mutta olemme oppineet elämään sen kanssa. Voimia ja jaksamista!

 

["mie"]

Kiitos vastauksista. Pelottaa vaan edelleen, et mies ei uskalla lääkärillä kertoa tulonsa todellista syytä vaan keksii jonkun esim. käsi on kipeä-jutun... Meillä masennusta aiheuttaa työpaikan huono ilmapiiri / siellä kiusaamista.

 

["vieras"]

[QUOTE="mie";25300536]Kiitos vastauksista. Pelottaa vaan edelleen, et mies ei uskalla lääkärillä kertoa tulonsa todellista syytä vaan keksii jonkun esim. käsi on kipeä-jutun... Meillä masennusta aiheuttaa työpaikan huono ilmapiiri / siellä kiusaamista.[/QUOTE]

Onko esimies puuttunut?