Y
Yks hullu
Vieras
Millaisia oireita teillä on ollu, ennen lääkityksen aloittamista? Miten saitte lääkityksen?
Onko teillä joku oikea diagnoosi?
Ite kävin vaihtelevasti terapiassa monia vuosia ennen kuin sain lääkityksen ja vielläkään mulla ei ole diagnoosia, syön mieleiala lääkkeitä, mutta en tiedä mihin vaivaan. Masennusta toki oli ja siitä aiheutuvaa ahdisusta ja todellisuudentajun heikkenemistä, vainoharhaisuuttakin, mutta en tosiaan tiedä, onko mninulla masennus, ahdisuneisuus vai kenties joku persoonallisuushäiriö.
Vaikka käyn yksityisellä psykiatrillam minulla on tunne, että kun se resepti nyt on kirjoitettu, saan luvan pärjätä omillani. Kun sain reseptin käteen, hän sanoi että muutaman viikonpäästä voisit vielä käydä. No, ajan otin heti seuraavalle viikolle ja sitten sillä käynnillä hän antoi selkeästi ymmärtää, että kuukausi piytäisi olla väliä seuraavaan käyntiin.
Mä tunnen olevani jotenkin tyhjänpäällä, koska pelkään, että jos kuitenkin romahdan, en saa aikaa tarpeeksi pian. Tai siis tiedän, etten saa samalle päivälle, varsinkin kun vaikeinta on yleensä viikonloppuisin.
Nyt pitäis sitten päästä ihan noin vaan arkeen kiinni, selvittää paljonko on maksamattomia laskuja ja muuta normaaliin elämään liittyvää...Jotenkin mun mielestä, vaikka sen lääkityksen sainkin, muo ei missään vaiheessa otettu vakavasti. Olin oppinu mestariksi sairauden salaisussa ja loppuun asti pystyin esim. esittämään, että teen töitä...joo, avaamatonta postia on pöydällä iso nippu...Mutta jokatauksessa sain uskoteltua, että kotityöt on trkrmättä, koska työt vie niin paljon aikaa ja lapsilla ja itelklä kuitenkin aina pois kotoa lähtiessä oli siistit vaatteet ja sain julkisivun muilta osin pidettyä pystyssä.
Mulla ei varmaan vielläkään olis sitä lääkitystä, jos mies ei lopulta olis sanonu, että nyt mennään ja hankitaan se ja kertonu totuuden terapeutille, mä olisin varmaan vielläkin onnistunu hämäämään sitä.
Onko teillä joku oikea diagnoosi?
Ite kävin vaihtelevasti terapiassa monia vuosia ennen kuin sain lääkityksen ja vielläkään mulla ei ole diagnoosia, syön mieleiala lääkkeitä, mutta en tiedä mihin vaivaan. Masennusta toki oli ja siitä aiheutuvaa ahdisusta ja todellisuudentajun heikkenemistä, vainoharhaisuuttakin, mutta en tosiaan tiedä, onko mninulla masennus, ahdisuneisuus vai kenties joku persoonallisuushäiriö.
Vaikka käyn yksityisellä psykiatrillam minulla on tunne, että kun se resepti nyt on kirjoitettu, saan luvan pärjätä omillani. Kun sain reseptin käteen, hän sanoi että muutaman viikonpäästä voisit vielä käydä. No, ajan otin heti seuraavalle viikolle ja sitten sillä käynnillä hän antoi selkeästi ymmärtää, että kuukausi piytäisi olla väliä seuraavaan käyntiin.
Mä tunnen olevani jotenkin tyhjänpäällä, koska pelkään, että jos kuitenkin romahdan, en saa aikaa tarpeeksi pian. Tai siis tiedän, etten saa samalle päivälle, varsinkin kun vaikeinta on yleensä viikonloppuisin.
Nyt pitäis sitten päästä ihan noin vaan arkeen kiinni, selvittää paljonko on maksamattomia laskuja ja muuta normaaliin elämään liittyvää...Jotenkin mun mielestä, vaikka sen lääkityksen sainkin, muo ei missään vaiheessa otettu vakavasti. Olin oppinu mestariksi sairauden salaisussa ja loppuun asti pystyin esim. esittämään, että teen töitä...joo, avaamatonta postia on pöydällä iso nippu...Mutta jokatauksessa sain uskoteltua, että kotityöt on trkrmättä, koska työt vie niin paljon aikaa ja lapsilla ja itelklä kuitenkin aina pois kotoa lähtiessä oli siistit vaatteet ja sain julkisivun muilta osin pidettyä pystyssä.
Mulla ei varmaan vielläkään olis sitä lääkitystä, jos mies ei lopulta olis sanonu, että nyt mennään ja hankitaan se ja kertonu totuuden terapeutille, mä olisin varmaan vielläkin onnistunu hämäämään sitä.
