Masennus, ahdistus, paniikkihäiriö. Kysymyksiä joihin toivon vastauksia!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aurinko"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aurinko"

Vieras
Olen kärsinyt voimakkaasta paniikkikohtauksesta alkaneesta masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta yli 16 - vuotta.
Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Tällä hetkellä melko huonosti.

Olen vihdoin ja viimein päässyt Kelan tukemaan terapiaan, mutta eka käynnin jälkeen (oireita oli kyllä jo ollut ilmassa) sain todella voimakkaan paniikkikohtauksen yöllä.
Pahinta oli se järkyttävä sekoamisen pelko, ja koko kroppassa oleva vapina joka ei tahtonut rauhoittua millään. Ja siitä lähti taas alamäki joka jatkuu edelleen. Kauhea ahdistus heti aamulla, ja tuo lihasten tärinä / vapina! Onko teillä ollut sitä paniikkihäiriöiden välissä?

Jouduin pyytämään lääkäriltä rauhoittavia, sainkin opamox 15 mg otettavaksi tarvittaessa. Ja nyt tuntuu, että mähän oon siis täys hullu, kun en pärjää ilman rauhoittavia! Toi oli mulle jotenkin tosi iso takapakki.

Olen syönyt n. 10 v citalopramia, aluksi 10 mg, nyt useamman vuoden ajan 20 mg. Tuntuu, ettei tuo lääke enää auta samalla tavalla kuin ennen. Millaisia annoksia te syötte kyseistä lääkettä samantyyppisiin oireisiinne? Olen käsittänyt, että annos voisi olla isompikin kuin tuo, mikä minulla on.
Ja jos joku teistä on aloittanut terapian, pahenivatko oireet alussa, ja kuinka nopeasti terapiassa käynti alkoi tuottamaan tulosta?
 
Mulla kaksisuuntainen plus liuta just ahdistuksia, paniikkia jne.

Ja kyllä, mulla voimakasta vapinaa useinkin. Terapiassa käynyt nyt 5v... En oikein osaa sanoa auttaako vai ei. Sellasta lätinää se siellä vaan on.

Nyt lääkityksenä masikseen zoloft, kaksisuuntaseen litium ja ketipinor ja päivittäin joudun minäkin ottamaan opamoxia. 1-5 menee pvässä, eli hyyyyvin vaihtelevasti.

Ota ihan iisisti vaan, et sä mikään hullu ole. Tälläisiä vaivoja ihmisillä nyt vaan on.

Tsemppiä :)
 
Kovasti voimia sullekkin eevee! Nämä vaivat on tympeitä, mutta onneksi mua ainakin lohduttaa se, että huonon jakson jälkeen tulee aina parempi aika! Ja mä en aijo luovuttaa, en todellakaan. Se ei ole vaihtoehto! Haluan olla hyvä äiti kolmelle lapselleni, mutta välillä pitää käydä vähän pohjalla, jotta voi nousta taas ylös. :)
 
Hienoa että sulla on noin mahtava asenne! :)

Itse en aina ole pystynyt olemaan kahdelle lapselleni niin hyvä äiti, mutta he on niin isoja että asioista on puhuttu kotona avoimesti, kuten että miksi äiti on välillä poissaoleva taikka kiukkuinen taikka maniassa.. Lapset onkin ihan tasapainoisia ja koulu sujuu hyvin. Jotain siis oikein kuitenkin olen tehnyt.

Jatka samaan malliin. Nää voi olla elämänmittaisia ongelmia, niiden kanssa vaan oppii elämään kun niin päättää ja täysin yrittää.

Hyvää ystävänpäivää :)
 
Minulla alkoi terapia viime syksynä. Nyt sain reseptin voxraan ja aloittelen sen pian. Käsittääkseni se ei auta paniikkiin tai ahdistukseen?? mulle ei ssri lääkkeet sovi pahan sivuoireen takia.
Opamox menee mullakin 7,5mg, pian voin sen nostaa sinne 15mg. Harmikseni minullakin esiintyy yöllisiä paniikkikohtauksia, kuin joku istuisi päällä enkä voi liikkua, sydän hakkaa, hikeä pukkaa jne.. kohtauksia tulee muulloinkin mutta nuo yölliset nyt vaan on rankkoja kun en pääse liikkumaan, keho lukkiutuu..
terapia minusta pahentanut oireilua ainakin nyt.

HOX! Käyttekö normisti töissä/koulussa tms..? miten siellä voitte/saatte pysymään hallinnassa oireet?
 
Mä olen tällä hetkellä pidemmällä saikulla. Mulla kokeiltiin sellaista paja toimintaa syksyllä. Ei onnistunut. Huomattiin että olen enemmänkin työkyvytön kun ensin luultiin. Nyt mulla saikku 31.5 saakka, sitten taas katsellaan uudelleen. Mutta kuulemma ei oikeita töitä vaan jotain kuntouttavaa 4h/pvä paja juttua jos on löydetty oikea lääkitys ja siihen pystyn. Tällä hetkellä sinnittelen että selviän edes kotona arjesta.
 
30 vuotta sitten sairastuneena olen saanut apua Xanorista ja Beettasalpaajasta. Xanoria ei onneksi enään paljon kirjoitella koska se "koukuttaa". Annokseni on edelleenkin minimi ja tarvittaessa, mutta alussa meni paljon.
Mielenrauhaa hakiessa menee enemmän aikaa kuin ennen (ilman lääkkeitä) ja ei se tahdo onnistua ilman alkoholia (en suosittele) ja rauhaa (suosittelen).
Terapia ei sopinut minulle mutta ei se haittaakaan tehnyt. Psygologi sanoi että haen sympatiaa kun tulin talvella kesäkengät jalassa, jolloin ajattelin että ei ole minun juttu ja hän on väärässä ammatissa.
Tämä on jaksamisen maratoni mihin ei ole vain yhtä lääkettä....vaan päivä kerrallaan.
Kuten sanotaan että lasi voi olla puoleksi täynnä tai tyhjä....eikä se ole viisastelua. Tsemppiä kaikille!
 
siis pitäs tietää miks ja millon ja mitkä ajatukset että tulee ahdistus oireet.
Siinä parantumisessa pitäs olla tuki henkilö joka tukee. En pois sulkis vaihtoehto hoitoja koska ne voi olla niitä jotka tukee sitä mitä koet. homeopaatti tai joku muu terapeutti.
 

Yhteistyössä