V
"vieras"
Vieras
Syksyllä näin miehessäni uupumuksen merkkejä ja hänelle tärkeät asiat muuttuivat "ei huvita yhtään"-asenteeksi.
Muutenkin syksy oli hänellä hyvin kiireinen ja siihen sivuun kuoli vielä minun läheinen ihminen. Mieheni ei ehtinyt olemaan riittävästi tukenani ja tästä itse taisi ottaa kovia paineita. Minä kyllä pärjäsin,vaikka hän ei kiireiltää ehtinyt antaa aikaa ja minulla oli tukiverkosto muista läheisistä.
Yhtenä kiireisen jakson jälkeen mies palasi takaisin meidän arkiseen elämään ja hän makasi vain sängyssä tuijottaen seiniä. Ei oikeastaan puhunut mitään ja tätä kesti monta päivää. Toki ihmettelin tätä käytöstä,koitin puhua ja taisin jopa hermostua tästä. Minusta tuntui pahalta nähdä ihminen sellaisessa tilanteessa ja ei jaksanut nousta,vaikka lapset huutelivat isää.
Tästä muutama päivä, niin minä tiuskaisin hänelle ja kehoitin ryhdistäytyä. Hän tokaisin siihen "ennen kun jatkat puhumista, niin minä tahdon erota".
Olin aivan ihmeissäni tästä asiasta. Ei mitää selitystä ja sama seiniin tuijotus jatkui.
Hänen kiireet jatkui, yritin puhua ja mitään ei saanut irti hänestä. Hän oli hyvin surullinen.
Minäkin olin "shokissa" ja yritin saada selitystä. Ei mitään järkevää selitystä tullut alussa "en jaksa, ei kiinnosta" olivat ainoat.
Tätä jatkui muutaman viikon ja aina välillä yritin puhua. Oikeastaan minä puhuin, yritin ehdottaa kaikkea ja löytää selitystä tilanteelle. Ei selitystä.
Ainoastaan itse pystyin kertomaan tunteeni, miten näen asiat ja miten olen valmis korjaamaan asiat, jos ne sitä vaatii.
Jossain vaiheessa mies alkoi hiukan puhua, tosin kaikki olivat syytöksiä milloin mistäkin asiasta ja ne kaikki olivat minun vikani.
Otin vastaan kaiken, koska näin olevan todella pahasti "sekaisin" ja läheiset huomasi samaa. Vältteli kaikkia,puhumista ja selviä masennukseen liittyviä piirteitä näkyi. Otin asian puheeksi, josta tietenkin kaikki syyt löytyi taas niskoilleni ja kuinka teen hänestä masentunutta.
Päätin, että en enää painosta puhumaan ja ehkä hänen pitää yrittää nähdä asioita itse.
Pari kuukautta meni tässä synkkyydessä ja jonain hetkenä hän alkoi hiukan muuttumaan. Kuitenkin aina eroon ja ystävyyn viitaten. Eropapereista puhu alusta asti ja vielä nytkään hän ei niitä ole laittanut eteenpäin. Sanoin, että suostun yhteiseen eropäätökseen vasta, kun saan ymmärtää mistä kaikki johtuu ja miksi asioita ei voisi korjata.
Muutti vuodenlopulla pois kodistamme.
Muutaman kiireisen ajan jälkeen hän hakeutui seuraani.
En halua painostaa häntä mitenkään. Ensimmäinen viikko muutosta meni hänellä hyvinkin vaivalloisesti ja vieraili luomme. Kuitenkin itse yritin näyttää vahvaa ihmistä, puhua normaalisti ja kasvattaen luottamusta. Huumoria ja naurua, näitä paljon käyttäen. Tämä alkoi tehoamaan mieheen.
Alkoi enemmän ja enemmän hakeutua seuraamme. Pyysi ulos minua, juteltu enemmän kun koskaan ja pelailtu yhdessä pelejä yms. Hän kehuu minua paljon ja jopa tuntuu,että flirttailee minulle
Sanoi, että on jopa valmis menemään terapiaan,että meidän ystävyys säilyy.
Jotenkin tämä tilanne on minusta omituinen, kun hänestä huokuu jokin tahto lähestyä ja kuitenkin tuntuu pelkäävän jotain.
Nyt hänelle ollut jotenkin itsestään selvyys, että tulee aina minun luokse ja jää yöksi jne.
Aikaisemmin hän vältteli minua kuin ruttoa(vieläkään ei tule esim.nukkumaan viereen), nyt kuitenkin haluaa saunaa samaa aikaa ja jopa tuntuu, että yrittää iskeä omaa vaimoaan
Jokin tässä on ihmeellistä. En ymmärrä tätä tilannetta ...
Onko siis tässä syynä tuo masennus ja nyt alkanut näkemään valoa? Kertokaas.
Muutenkin syksy oli hänellä hyvin kiireinen ja siihen sivuun kuoli vielä minun läheinen ihminen. Mieheni ei ehtinyt olemaan riittävästi tukenani ja tästä itse taisi ottaa kovia paineita. Minä kyllä pärjäsin,vaikka hän ei kiireiltää ehtinyt antaa aikaa ja minulla oli tukiverkosto muista läheisistä.
Yhtenä kiireisen jakson jälkeen mies palasi takaisin meidän arkiseen elämään ja hän makasi vain sängyssä tuijottaen seiniä. Ei oikeastaan puhunut mitään ja tätä kesti monta päivää. Toki ihmettelin tätä käytöstä,koitin puhua ja taisin jopa hermostua tästä. Minusta tuntui pahalta nähdä ihminen sellaisessa tilanteessa ja ei jaksanut nousta,vaikka lapset huutelivat isää.
Tästä muutama päivä, niin minä tiuskaisin hänelle ja kehoitin ryhdistäytyä. Hän tokaisin siihen "ennen kun jatkat puhumista, niin minä tahdon erota".
Olin aivan ihmeissäni tästä asiasta. Ei mitää selitystä ja sama seiniin tuijotus jatkui.
Hänen kiireet jatkui, yritin puhua ja mitään ei saanut irti hänestä. Hän oli hyvin surullinen.
Minäkin olin "shokissa" ja yritin saada selitystä. Ei mitään järkevää selitystä tullut alussa "en jaksa, ei kiinnosta" olivat ainoat.
Tätä jatkui muutaman viikon ja aina välillä yritin puhua. Oikeastaan minä puhuin, yritin ehdottaa kaikkea ja löytää selitystä tilanteelle. Ei selitystä.
Ainoastaan itse pystyin kertomaan tunteeni, miten näen asiat ja miten olen valmis korjaamaan asiat, jos ne sitä vaatii.
Jossain vaiheessa mies alkoi hiukan puhua, tosin kaikki olivat syytöksiä milloin mistäkin asiasta ja ne kaikki olivat minun vikani.
Otin vastaan kaiken, koska näin olevan todella pahasti "sekaisin" ja läheiset huomasi samaa. Vältteli kaikkia,puhumista ja selviä masennukseen liittyviä piirteitä näkyi. Otin asian puheeksi, josta tietenkin kaikki syyt löytyi taas niskoilleni ja kuinka teen hänestä masentunutta.
Päätin, että en enää painosta puhumaan ja ehkä hänen pitää yrittää nähdä asioita itse.
Pari kuukautta meni tässä synkkyydessä ja jonain hetkenä hän alkoi hiukan muuttumaan. Kuitenkin aina eroon ja ystävyyn viitaten. Eropapereista puhu alusta asti ja vielä nytkään hän ei niitä ole laittanut eteenpäin. Sanoin, että suostun yhteiseen eropäätökseen vasta, kun saan ymmärtää mistä kaikki johtuu ja miksi asioita ei voisi korjata.
Muutti vuodenlopulla pois kodistamme.
Muutaman kiireisen ajan jälkeen hän hakeutui seuraani.
En halua painostaa häntä mitenkään. Ensimmäinen viikko muutosta meni hänellä hyvinkin vaivalloisesti ja vieraili luomme. Kuitenkin itse yritin näyttää vahvaa ihmistä, puhua normaalisti ja kasvattaen luottamusta. Huumoria ja naurua, näitä paljon käyttäen. Tämä alkoi tehoamaan mieheen.
Alkoi enemmän ja enemmän hakeutua seuraamme. Pyysi ulos minua, juteltu enemmän kun koskaan ja pelailtu yhdessä pelejä yms. Hän kehuu minua paljon ja jopa tuntuu,että flirttailee minulle
Sanoi, että on jopa valmis menemään terapiaan,että meidän ystävyys säilyy.
Jotenkin tämä tilanne on minusta omituinen, kun hänestä huokuu jokin tahto lähestyä ja kuitenkin tuntuu pelkäävän jotain.
Nyt hänelle ollut jotenkin itsestään selvyys, että tulee aina minun luokse ja jää yöksi jne.
Aikaisemmin hän vältteli minua kuin ruttoa(vieläkään ei tule esim.nukkumaan viereen), nyt kuitenkin haluaa saunaa samaa aikaa ja jopa tuntuu, että yrittää iskeä omaa vaimoaan
Jokin tässä on ihmeellistä. En ymmärrä tätä tilannetta ...
Onko siis tässä syynä tuo masennus ja nyt alkanut näkemään valoa? Kertokaas.
