Masennus

[itku]

Alakuloisuus vaihtui todella pahaan oloon, joka vaihtui itsemurha-ajatuksiin. Apua en ole lapsen neuvolasta saanut, kun siellä sanottiin että päivä kerrallaan kyllä se helpottaa. En jaksa ajatella elämää eteenpäin, kun tuntuu ettei elämää vain ole enää.
Olen kaiket päivät lapsen kanssa, itken ja yritän selviytyä jotenkin. Mies ei ymmärrä. Ystäviä tai kavereita ei ole. Tai on ns kavereita yksi, mutta hän ei pidä yhteyttä enkä enää jaksa olla se joka aina ottaa yhteyttä.

Nukahdan siihen, että mietin miten pääsisin pois kaikesta ja kuinka järjestän asiat ennen kuin sen teen. Ahdistaa...

 

[äiti]

Missä päin asut? Haluaisin auttaa sinua.

 

[ap]

Missä päin asut? Haluaisin auttaa sinua.

En nyt paikkakuntaa voi sanoa.. länsisuomessa. Tää kaikki on vain niin väsyttävää etten jaksa enää edes nukkua.

 

[??]

Onko vauva juuri syntynyt? Onko esikoinen? Joudutko yövalvomaan pahasti? Mikä sinua ahdistaa? Sun pitää nyt miettiä mikä on sulle parasta, on tehtävä muutos, noin ei voi jatkua.

 

[n]

Terveyskeskukseen huomenna mars mars. Kerrot, missä jamassa olet. Varmasti saat apua !

 

[ap]

Lapsi on pari kk vanha. Olin näissä ajatuksissa raskausaikana jo. En usko, että tästä voi nousta. Pilaan lapsen ja miehen elämän ja en vain näe tässä elämässä mitään iloa. En ymmärrä miten minä olen edes lapsen saanut, kun maailmassa olisi parempia äitejä kuin minä

 

[Amp2]

Joo, terveyskeskukseen, masennukseen täytyy saada apua. Ei siitä selviä elämällä "päivä kerrallaan". Voimia, täällä taistellaan saman asian kanssa, mutta ilman lasta :hug:

 

[mä]

Kertoisit paikkakuntasi, täällä palstalla on moni äiti ilman kaveria niin saattaisi nokat kohdata

 

[äiti]

Joo, ei tarviikaan paikkakuntaa sanoa. Oletko täysin yksin lapsen kanssa?
Entä sukulaiset? Mitä jos pyytäisit vaikka kylään jonkun lähiomaisen?
Tai menisit jonkun luo vähäksi aikaa? Vanhemmat?
Minkä ikäinen lapsi sulla on?
Annan neuvon: vaikka sua väsyttäis, muista ulkoilla ja syödä hyvin.
Perusasiatkin ovat tärkeitä. Itse oon huomannu jo aikaa sitten että pahinta on
liiallinen sisällä olo, kaikki tuntuu pahemmalta silloin.

 

[n]

Älähän nyt, olet maailman paras äiskä vauvallesi . Sulla on ollut jo raskausaikana masennusta ja pätkäyöunet ja hormonit ei oloa paranna yhtään. Otat huomenna rohkeasti yhteyttä terveyskeskukseen

 

[ap]

Olen aika yksin. Ei ole sukuakaan. Oikeastaan vain mies ja lapsi. Olen yrittänyt pakottaa itseni tekemään asioita, mutta en jaksa vaan enää kun ei siitä mitään apua ole. Toivon koko ajan että joku rekka ajaisi yltseni ja lopettaisi mun ja muiden kärsimykset.

 

[Sheddon]

:hug:

Jos neuvolassa eivät ole halukkaita auttamaan, etsi netistä esim kriisipäivystyksen puhelinnumero. Etsisin sen sinulle, jos tietäisin vähän tarkemmin missä päin asut. Kysy sieltä mitä voit tehdä ja mistä saada apua. Jos puhelimessa puhuminen tuntuu hankalalta, ei sinun tarvitse alkaa erittelemään mielentilaasi. Kysyt neuvoa miten lähteä liikkeelle. Tässä kuitenkin olennaista on oma tahtosi saada apua.

 

[mä]

Olen aika yksin. Ei ole sukuakaan. Oikeastaan vain mies ja lapsi. Olen yrittänyt pakottaa itseni tekemään asioita, mutta en jaksa vaan enää kun ei siitä mitään apua ole. Toivon koko ajan että joku rekka ajaisi yltseni ja lopettaisi mun ja muiden kärsimykset.

Minäkin olen ihan yksin, lähin tukiverkosto on 700km:n päässä. Olisi kiva tutustua, jos sulla sen verran riittäis energiaa?

 

[n]

Vaikka vaikealta tuntuukin, niin kyllä kannattaisi soittaa psykiatrisen polin hoitajalle jo tänään. Olet masentunut ja tarviit apua.

 

[ap]

Olen aika yksin. Ei ole sukuakaan. Oikeastaan vain mies ja lapsi. Olen yrittänyt pakottaa itseni tekemään asioita, mutta en jaksa vaan enää kun ei siitä mitään apua ole. Toivon koko ajan että joku rekka ajaisi yltseni ja lopettaisi mun ja muiden kärsimykset.

Minäkin olen ihan yksin, lähin tukiverkosto on 700km:n päässä. Olisi kiva tutustua, jos sulla sen verran riittäis energiaa?

Joskus mietin auttaisiko jos saisin sosiaalisia kontakteja lisää... pelottaa jo ajatuskin, kun aina olen jäänyt yksin enkä ole tuttavuuksia saanut yrityksistä huolimatta.. mussa on joku vika eikä kukaan mun kanssa halua kaveerata.

 

[mä]

Joskus mietin auttaisiko jos saisin sosiaalisia kontakteja lisää... pelottaa jo ajatuskin, kun aina olen jäänyt yksin enkä ole tuttavuuksia saanut yrityksistä huolimatta.. mussa on joku vika eikä kukaan mun kanssa halua kaveerata.

Höpö höpö Mä tykkään erilaisista ihmisistä ja pidän rikkautena sitä, ettei kaikki ole samasta muotista valmistettuja.

 

[minttu]

voi että... kumpa voisin auttaa jotenkin. itse asun oulussa ja välillä meinaa vähän samanlaisia ajatuksia olla... :/

 

[ap]

Ei tästä pääse yli eikä ympäri. Turhaa mun kirjoittelu tännekin on, kun ei sekään mitään auta

 

[n]

Kirjoittele vaan

 

[mä]

Ei tästä pääse yli eikä ympäri. Turhaa mun kirjoittelu tännekin on, kun ei sekään mitään auta

Tekaseppas sähköpostiosote, jonka voit laittaa mulle tänne niin kirjottelen sinne illempana!

 

[n]

ÄIMÄ Ry:n sivuilta saat myös tietoa

 

[vieras]

Ei tästä pääse yli eikä ympäri. Turhaa mun kirjoittelu tännekin on, kun ei sekään mitään auta

kyllä sä selviit, kunhan vain haet apua itsellesi! itselläkin lievää masennusta ja yksi päivä kerrallaan mennään... välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja, tuntuu ettei kiinnosta mikään, ei jaksa tehdä mitään, mieli tekisi vain nukkua kirjoita vaan tänne, jos se yhtään helpottaa

 

[Audra]

Mulla oli samanlainen tilanne lapsen syntymän jälkeen. Sain lääkityksen, joka sopii imetyksenkin kanssa, ja olo parani todella nopeasti, parissa viikossa. Ja puoli vuotta itsemurha-ajatusten jälkeen nautin elämästä todella paljon. Tuossa tilanteessa sitä ajattelee, että elämä on ohi, mutta niin ei todellakaan ole. Masennus vääristää ajatuksia. Hae uudestaan apua!