Masennuslääkkeet ja raskaus

[pipipää]

Vasta suunnitellaan miehen kanssa raskautta ja mietintää aiheuttaa minun mielialalääkitykseni. Olen syönyt Seromexia jo pari vuotta ja en usko, että pystyn olemaan ilman sitä. Minulla on hyvin voimakkaita pelkotiloja, jotka pysyvät kurissa vain lääkityksen avulla.

Onko kellään kokemusta mielialalääkkeiden käytöstä raskauden aikana. Olen ymmärtänyt, että etenkin raskauden viimeisellä kolmanneksella lääkkeistä luopumista suositellaan. Onko tämä aina käytäntö? Itseäni ainakin hirvittäisi lääkkeestä luopuminen. Pitääkö tässä tilanteessa vain luopua lapsihaaveesta

Meillä on yksi lapsi, joka on syntynyt ennen lääkkeen käytön aloittamista ja lapsiperhearkeemme ei sairauteni juurikaan vaikuta.

 

["hmm"]

No ehkä olisi järkevämpi yrittää saada se pää kuntoon, ennen kun alkaa lapsia tekemään.

 

["koi"]

[QUOTE="hmm";23381412]No ehkä olisi järkevämpi yrittää saada se pää kuntoon, ennen kun alkaa lapsia tekemään.[/QUOTE]

samaa mieltä.

 

[ei kannata]

[QUOTE="koi";23381423]samaa mieltä.[/QUOTE]

samoin.

On olemassa vain todella harvoja psyykelääkkeitä, joista olisi raskaudessa vain vähän haittaa lapselle. Monet aiheuttavat ongelmia kehityshäiriöistä vaikka mihinkä.

 

[Pipipää]

Koskaan en varmaan tle päätäni täysin kuntoon saamaan. Lääkäri epäili, että en ehkä koskaan tule pärjäämään ilman lääkkeitä. Mutta lääkkeillä pärjään hyvin ja ihmettelenkin miksi olisin huonompi äiti, kun käytän masennusläkkeitä, kuin vaikka joku verenpainelääkkeiden käyttäjä tai diabeetikko.

Ikä alkaa myös pikkuhiljaa tulla vastaan, joten lapsi on tehtävä lähivuosina.

 

["vieras"]

jos et pysty lääkkeitä nakkaamaan nurkkaan, miten kestät kakaran parkumiset? Se on tahdosta kiinni.

 

["UUDI"]

Jos lääkityksen lopettaminen tuottaa äidille pahaa haittaa, ei sitä tarvitse tehdä. Lääkärin kanssa jutellessa varmaan löytyy se oikea tie.

 

["hmm"]

Koskaan en varmaan tle päätäni täysin kuntoon saamaan. Lääkäri epäili, että en ehkä koskaan tule pärjäämään ilman lääkkeitä. Mutta lääkkeillä pärjään hyvin ja ihmettelenkin miksi olisin huonompi äiti, kun käytän masennusläkkeitä, kuin vaikka joku verenpainelääkkeiden käyttäjä tai diabeetikko.

Ikä alkaa myös pikkuhiljaa tulla vastaan, joten lapsi on tehtävä lähivuosina.

Sinänsä ihan reilu kysymys. Mutta ikävä tosiasia nyt vain on, että mielisairauksiin suhtaudutaan kulttuurissamme eri tavalla kuin fyysisiin sairauksiin. Ja jotenkin tuntuu pahemmalta, että itse aiheuttaisi lapselle psyykkisiä ongelmia kuin esim. geeniperimän kautta fyysisiä sairauksia.

 

[Non compos mentis]

Oletko saanut terapiaa niihin pelkotiloihin?

 

["Uudi"]

[QUOTE="vieras";23381488]jos et pysty lääkkeitä nakkaamaan nurkkaan, miten kestät kakaran parkumiset? Se on tahdosta kiinni.[/QUOTE]

Varmaan ne pelkotilat on vähän eri asia, kuin lapsen itku.

 

[med]

Lääkkeet on sille lapselle haitallisia.

 

[sfs]

Koskaan en varmaan tle päätäni täysin kuntoon saamaan. Lääkäri epäili, että en ehkä koskaan tule pärjäämään ilman lääkkeitä. Mutta lääkkeillä pärjään hyvin ja ihmettelenkin miksi olisin huonompi äiti, kun käytän masennusläkkeitä, kuin vaikka joku verenpainelääkkeiden käyttäjä tai diabeetikko.

Ikä alkaa myös pikkuhiljaa tulla vastaan, joten lapsi on tehtävä lähivuosina.

ei puhuttu että olisit huonompi äiti tms. Kyse oli siitä että lääkkeistäsi on haittaa raskausaikana sikiölle. se on fakta.

Kokeile jta muuta, terapiaa tms.?

 

["UUDI"]

Löytyy erilaisia lääkkeitä ja eri annostuksia. Ei tarvi heti toista lyödä. Lääkäri tietää nämä asiat paremmin. Ehkä olis parempi keskustella asiantuntijan kanssa kuin täältä hakea ymmärrystä.
Kyseessä ei sentään ole mikään skitsofrenia.

 

[Pipipää]

[QUOTE="hmm";23381521]Sinänsä ihan reilu kysymys. Mutta ikävä tosiasia nyt vain on, että mielisairauksiin suhtaudutaan kulttuurissamme eri tavalla kuin fyysisiin sairauksiin. Ja jotenkin tuntuu pahemmalta, että itse aiheuttaisi lapselle psyykkisiä ongelmia kuin esim. geeniperimän kautta fyysisiä sairauksia.[/QUOTE]

Sairauteni ei ole perityvää, vaan erittäin hankalan elämäntilanteen laukaisemaa, jonkinlainen alttius sairastumiseen varmasti geeneissäni on. Mutta geeneissä on alttiutta vaikka mihin, eikä suurinkaan osa alttiuksista koskaan aktivoidu.

Ja tosiaankin olen jo yhden lapsen äiti ja lapseni on tasapainoinen ja älykäs. Sairauteni ei vaikuta perhe-elämäämme, joka on normaalia. Mieheni on hyvin tasapainoinen henkisesti ja jos sattuisi käymään niin, että sairauteni pahenisi niin hän kyllä voisi ottaa vastuun perheestä.

Ja kuten jo mainitsin on sairauteni hyvin kurissa lääkkeillä. Olisin vain mielenkiinnosta halunnut tietää, onko kukaan äiti käyttänyt lääkitystä raskauden ajan. Tiedän kyllä, että tämä aihe nostaa esiin kaikenmaailman arvostelijat. Mutta minulle on ihan sama, mitä asioista tietämättömät ihmiset ajattelevat.

 

[Pipipää]

Oletko saanut terapiaa niihin pelkotiloihin?

Olen saanut aiemmin terapiaa, josta hyödyinkin hyvin. Tällä hetkellä olen väliinputoaja, olen liian terve ja köyhä saadakseni terapiaa.
En kuitenkaan usko, että terapia yksin riittäisi avukseni, tosin ehkä se lyhytaikaisesti voisi toimia.

 

[Minki]

Minä oon syönyt mielialalääkkeitä ennen raskautta, sen aikana ja todennäköisesti raskauden jälkeenkin pitkään. Enkä silti koe olevani huonompi ihminen/äiti.

Se lääkkeiden lopettaminen loppuraskaudesta on ihan tapauskohtaista, jos katsotaan hyödyn olevan suurempi kuin haitan, niin annetaan jatkaa ihan loppuun saakka. Imetyksen aikana toisia lääkkeitä ei suositella, mutta niitäkin lääkkeitä on joiden aikana voi imettää. Kannattaa keskustella näistä lääkärin kanssa.

 

["hullu"]

Parempi jos juttelet hoitavan lääkärisi kanssa Toki aivan ideaali tilanne jos ei mitään ylimääräistä käytä mutta kaikki psyyketaudit ei välttämättä pysy "poissa" jos ei pillerejä vedä.
Mutta juttele lääkärillesi hän on se joka sinua osaa neuvoa ja hän on se sinun ja miehesi lisäksi joka tietää ja tuntee sinut että kestääkö kroppasi (pää) raskauden ja sen aiheuttamat hormooni myllerrykset
Tältä palstalta ei mainaan kannata paljon kysellä neuvoja, on sen verran syber hyber gyber mammoja palstalla
Mutta ei muuta kuin jaksamisia ja toivotan onnea jotta sinulle näytetään vihreää valoa lääkärinkin puolesta

 

[nimimerk.kokemustaon]

Olen saanut aiemmin terapiaa, josta hyödyinkin hyvin. Tällä hetkellä olen väliinputoaja, olen liian terve ja köyhä saadakseni terapiaa.
En kuitenkaan usko, että terapia yksin riittäisi avukseni, tosin ehkä se lyhytaikaisesti voisi toimia.

Sinun teksteistä paistaa se läpi ettet itse usko edes paranemiseen tai mihinkään muuhun keinoon, olet liikaa takertunut lääkkeen voimaan ja uskot siihen lääkkeen tuomaan turvaan.
Et ikinä pääse tuosta koukusta pois ennein kuin rupet itse uskomaan siihen että oikesti on mahdollisuus.

 

["joopa"]

Tämä mua ahdistaa kaikissa niin paljon, jos sanon että sairastan masennusta ja kysyn jotain neuvoa jostain, niin sanotaan vaan että pitäsikö lapset hankkia kun pää on selvä, tai jättää kokonaan synnyttämättä. Tai että pitäs kadota maanpäältä kokonaan. Ah ihanaa ahdasmielisyyttä. Kun todella, jotkut syö lääkettä myös verenpaineeseen. Onko se sitten huono?

Mutta luulenpa, että asia selviää paremmin lääkärin kans jutellen. Tai jotenki lääkettä vaihtamalla, annostusta pienentäen.

Jollain munuainen prakaa, dialyysis käydään, jollain mielenterveys prakaa. Se ei välttämättä tarkota että on hullu.

 

[pikkumy]

Ei sitä lääkitystä joudu aina lopettamaan raskauden viimeisellä kolmanneksella ja jokainen pysyvä lääkitys arvioidaan lääkärin kanssa, tarvittaessa teratologista tietopalvelua hyödyntäen, voiko lääkettä syödä tai pitääkö se vaihtaa toiseen turvallisemmaksi tiedettyyn. Ja mihin suuntaan normaali annoskoko muuttuu siinä kohti kun raskaustesti näyttää sitä plussaa.

Tässä maassa on paljon ihmisiä jotka eivät voi lopettaa lääkitystään raskauden ajaksi, eivät he silti sen huonompia äitejä ole vaikka heillä on pysyvä lääkitys.

Muistaakseni seromex on suht yleinen lääke, joten siitä löytyy käyttökokemusta jo hyvinkin paljon. Eli lääkäriltä kysymään.

Sitten avataan se sateenvarjo:

Meilläkin vauvaa yritetään JA minulla on pysyvä lääkitys. Voisin muuten jättää pois, mutta sen jälkeen olisin särkylääkekierteessä. Kaiken lisäksi lääkkeeni on ns. harvinainen (erityislupa) ja särkylääkkeeksikään ei käy perinteinen parasetamol. Teratologista tietopalvelua on lääkäri konsultoinut ja minulla on lupa syödä lääkkeitäni, tasan yksi noista otetaan-vain-jos-pakko-lääkkeistä meni kieltoon. Eikä puhettakaan että lääkitykseni loppuisi jossain tietyssä vaiheessa raskautta.

En silti näe että minusta tulisi huono äiti vaikka syön lääkkeitä. Huono äiti minusta tulisi jos lääkkeet lopettaisin, ottaisin kivut takaisin ja kaiken muun mikä seuraa kun kipuja on 24/7 ja unet jo valmiiksi risaiset, vauvan heräilyt päälle.

 

[Chala]

Ihan yleisellä tasolla masennuslääkkeiden käyttö raskausaikana on vähän liiankin (?) yleistä nykyään. Omaan lääkäriin yhteys niin varmasti löytyy sellainen lääke josta on mahdollisimman vähän haittaa jos et ilman pysty pärjäämään. Mikään lääke ei varmasti aivan täysin haitaton ole, mutta on enemmän ja vähemmän haitallisia joista lääkärit tietää enemmän

 

[Non compos mentis]

Voin olla väärässä, mutta nuo pelkotilat voisivat viitata siihen, että sulla on väärä (ainakin osittain) dg ja tätä myöten myös lääkitys. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö? Kyllä tuollainen vaikuttaa välillisesti lapsiinkin niin paljon, ettei ilman selkeää hoitosuunnitelmaa kannata yksikseen miettiä perheenlisäystä. Lääkkeetön loppuraskaus, kuinka suuri mahdollisuus on vaipua synnytyksen jälkeiseen psykoosiin siinä vaiheessa?

 

["joopa"]

Ja jos imetyksen aikana ei suositella lääkkeitä, niin eihän ole pakko imettää. Äidin terveyskin on kiva asia.

 

[Pipipää]

Sinun teksteistä paistaa se läpi ettet itse usko edes paranemiseen tai mihinkään muuhun keinoon, olet liikaa takertunut lääkkeen voimaan ja uskot siihen lääkkeen tuomaan turvaan.
Et ikinä pääse tuosta koukusta pois ennein kuin rupet itse uskomaan siihen että oikesti on mahdollisuus.

Olin todella lääkevastainen ja pääsin jo aika huonoon kuntoon, ennen lääkkeen aloittamista. Oli todellinen helpotus, kun lääke alkoi toimia. Vuosi sitten yritin lopettaa lääkettä, kun koin olevani hyvässä kunnossa. En edes ehtinyt ajaa lääkettä aivan alas, kun jo jouduin surukseni toteamaan, että aika ei ollut kypsä. Tällä hetkellä lääkkeen lopettaminen ei tule kysymykseen, johtuen siitä mihin aiheeseen pelkoni on tällä hetkellä aktivoitunut. Ehkä joskus....

 

[pilleristi]

Mielenkiintoista lukea Tietäsittepä vaan kuinka paljon jouduin syömään erinäisiä lääkkeitä (erään sairauden vuoksi) kun vartuin keskimmäistä
Eiköhän ne lääkärit tiedä miten neuvoa apeeta .