Itse aloin syömään Sepramia muutama kuukausi esikoisen syntymän jälkeen ja olen siis syönyt niitä vuodesta 2006. Nyt kun tulin uudestaan raskaaksi, lopetin lääkityksen sillä mielialalääkitys on haitallista sikiölle ensimmäisen sekä viimeisen kolmanneksen aikana.
Niistä lääkkeistä ei niinkään ole kehityksellisiä haittoja vaan ne aiheuttavat esimerkiksi vastasyntyneellä hengitysvaikeuksia. Raskauden keskimmäisessä vaiheessa lääkkeitä voi kuitenkin syödä ja toki lääkärin kanssa neuvoteltua niitä voi syödä vaikka koko raskauden.
Itse tiedän, että on erittäin raskasta elää siinä murheellisessa ahdistuksessa ja kuinka voimia vievää se on. Minulla todettiin erittäin vaikea masennus, jota en itse ensin halunnut edes myöntää mutta kun kuolema tuntui enää ainoalta vaihtoehdolta, oli pakko myöntää ettei voimat riitä.
Masennus ja siihen liittyvät mielialasairudet ovat jokaiselle henkilökohtaisia ja niistä ei vain päättämällä pääse yli eikä ympäri. Itse käyn nyt tämän raskauden aikana terapiassa ja voin todeta, että minulla on oikeasti ihan hyvä olla ja koko aika vointini paranee. Lääkkeitä en tällä hetkellä edes kaipaa, ehkä se on tämä raskaus itsessäänkin mikä tuo muutosta ajatuksiin ja elämään. Silloin kun tuntuu, että olen täysin yksin maailmassani eikä tästä ole nousua niin vauva potkaisee ja muistuttaa, kuinka suuren lahjan olenkaan saanut.
Sinuna keskustelisin lääkärisi kanssa ja aloittaisin välittömästi terapian asioiden helpottamiseksi. Et sinä ole yhtään sen huonompi henkilö äidiksi kuin kukaan muukaan, sinun elämäsi ei vain ole vienyt sinne mihin monen muun elämä vie. Tsemppiä suuresti ja aivan varmasti voitat pelkosi raskauden suhteen
Niistä lääkkeistä ei niinkään ole kehityksellisiä haittoja vaan ne aiheuttavat esimerkiksi vastasyntyneellä hengitysvaikeuksia. Raskauden keskimmäisessä vaiheessa lääkkeitä voi kuitenkin syödä ja toki lääkärin kanssa neuvoteltua niitä voi syödä vaikka koko raskauden.
Itse tiedän, että on erittäin raskasta elää siinä murheellisessa ahdistuksessa ja kuinka voimia vievää se on. Minulla todettiin erittäin vaikea masennus, jota en itse ensin halunnut edes myöntää mutta kun kuolema tuntui enää ainoalta vaihtoehdolta, oli pakko myöntää ettei voimat riitä.
Masennus ja siihen liittyvät mielialasairudet ovat jokaiselle henkilökohtaisia ja niistä ei vain päättämällä pääse yli eikä ympäri. Itse käyn nyt tämän raskauden aikana terapiassa ja voin todeta, että minulla on oikeasti ihan hyvä olla ja koko aika vointini paranee. Lääkkeitä en tällä hetkellä edes kaipaa, ehkä se on tämä raskaus itsessäänkin mikä tuo muutosta ajatuksiin ja elämään. Silloin kun tuntuu, että olen täysin yksin maailmassani eikä tästä ole nousua niin vauva potkaisee ja muistuttaa, kuinka suuren lahjan olenkaan saanut.
Sinuna keskustelisin lääkärisi kanssa ja aloittaisin välittömästi terapian asioiden helpottamiseksi. Et sinä ole yhtään sen huonompi henkilö äidiksi kuin kukaan muukaan, sinun elämäsi ei vain ole vienyt sinne mihin monen muun elämä vie. Tsemppiä suuresti ja aivan varmasti voitat pelkosi raskauden suhteen
Tietäsittepä vaan kuinka paljon jouduin syömään erinäisiä lääkkeitä (erään sairauden vuoksi) kun vartuin keskimmäistä