B
blacksky
Vieras
Masennukseni hoito alkoi alkuvuodesta. Sen jälkeen on ollut parempia ja huonompia hetkiä. Olen pettänyt miestäni nuoremman tyypin kanssa johon ihastuin. Olen kuitenkin ollut rehellinen miehelleni, ja yrittänyt pukea sanoiksi pahan oloni ja mahdolliset syyt tekooni. Olen myös käyttänyt aika paljon alkoholia, mikä on ärsyttänyt miestäni. Nyt kriisi on pahimmillaan ja mies vihdoin myönsi että on pettänyt minua jo talvella yhdenillan jutun kanssa. Tunteet eivät voisi olla sekavammat. Toisaalta "vihaa" ja ärtymystä siitä että olen kuukausia kärsinyt huonosta omasta tunnosta kun taas poikaystäväni on ollut se "hyvä ihminen" joka on pysynyt rinnallani teoistani huolimatta. Tosiasiassa hän oli kuitenkin käynyt vieraissa jo paljon aiemmin juuri kun itselläni oli kaikista vaikeinta. Ehkä hyvä, ettei kertonut, mutta "puhtaan pulmusen" näytteleminen on mielestäni ollut aika kaksinaamaista. En missään nimessä vähättele omia tekojani.
Sekavan ja lyhyen sepostuksen jälkeen, haluaisin vain kommentteja, ovatko ihmiset saaneet suhteensa pelaamaan tällaisen jälkeen, voiko siitä selvitä? Työllä ja tuskalla, ja tietenkin oman masennukseni asianmukaisella hoidolla, alkoholin käytön vähentämisellä yms. Jos molemmat ovat pettäneet, niin onko mitään järkeä jatkaa? Vaikka rakkautta onkin ja paljon. Itse haluaisin vain uskoa että tästä selvitään. Muutamia vuosia ollaan yhdessä oltu ja kaikesta pystymme puhumaan (kuten tästäkin) ja yhdessä on mukavaa olla ja olemme toistemme parhaita ystäviä - mutta myös seksi on hyvää! Jos otamme nyt ns. "tauon", onko siinäkään "järkeä", jos lopputulos on että palaisimme yhteen. Ja pystyisimmekö olemaankaan ystäviä, kun kumpikin kaipaa toisen kosketusta ja läheisyyttä intiimimmällä tasolla. Ja taustalla tietenkin oma pelkoni jaksamisesta, kun menettäisin tärkeimmän ihmisen, tämän sairauden keskellä.
Sekavan ja lyhyen sepostuksen jälkeen, haluaisin vain kommentteja, ovatko ihmiset saaneet suhteensa pelaamaan tällaisen jälkeen, voiko siitä selvitä? Työllä ja tuskalla, ja tietenkin oman masennukseni asianmukaisella hoidolla, alkoholin käytön vähentämisellä yms. Jos molemmat ovat pettäneet, niin onko mitään järkeä jatkaa? Vaikka rakkautta onkin ja paljon. Itse haluaisin vain uskoa että tästä selvitään. Muutamia vuosia ollaan yhdessä oltu ja kaikesta pystymme puhumaan (kuten tästäkin) ja yhdessä on mukavaa olla ja olemme toistemme parhaita ystäviä - mutta myös seksi on hyvää! Jos otamme nyt ns. "tauon", onko siinäkään "järkeä", jos lopputulos on että palaisimme yhteen. Ja pystyisimmekö olemaankaan ystäviä, kun kumpikin kaipaa toisen kosketusta ja läheisyyttä intiimimmällä tasolla. Ja taustalla tietenkin oma pelkoni jaksamisesta, kun menettäisin tärkeimmän ihmisen, tämän sairauden keskellä.