Masentunut vai laiska?

[LisaMarie]

Mutta tuo kulisseissa eläminen on minulle opetettu jo ihan pikkulapsesta asti (isä oli alkoholisti ja suht hyvässä työpaikassa kuitenkin eikä esim. äidin vanhemmat saaneet saada selville edes että se polttaa tupakkaa) niin että sitä ei ihan noin vain kitketä. "Ei anna luonto periksi" niin kuin sanoit. Hulluksi en kyllä haluaisi.

No tuopa taitaa olla avain.
Mä olen alkoholistiperheestä -mun vanhemmat ei juonu, motta molempien isät ja isoisät niin pitkälle kun kukaan tietää. Vanhemmat oli paennu tunne-elämänsä paskaa uskontoon ja kasvatettiin täysin läheisriipuvaiseksi, siitä oli tehty hyve!
Mun mies on alkoholistiperheestä ja itse alkoholisti. Enhän mä tienny muunlaisia miehiä olebvan olemassakaan. Mies on nimenomaan ahkera ja töissä käyvä ihminen.
Mä luulen, että Al-Anon ryhmä vois olla se, joka auttaa suo.

 

[ap]

Oot suorittajaluonne ja tehnyt liikaa töitä. Ihminen TARVITSEE lomaa. Yritä tasapainottaa koulun ja vapaa-ajan suhde. Ja niin, että se vapaa-aika on koulua/työskentelyä merkityksellisempää. Yritä rentoutua ja tehdä jotain ihan leppoisaa, hauskaa, kivaa, "turhaa"... (=ei suorittavaa harrastamista!). Jotkut vetävät sitten taas vapaa-ajankin harrastukset överiksi, jolloin kierteeseen tulee vain se lisäys, että työsuorittamisen lisäksi pitää suorittaa vielä kovemmin vapaa-aikaa, jotta pääsee irti työn suorittamisesta..

Meidän koulussa ei tuota opiskelua kovin helpolla vähennetä.. kun on aina yksi kurssi kerrallaan joka kestää kuukaudesta kahteen, se on sitten joko tehtävä siinä ajassa tai jätettävä tekemättä.

Hirmu hyviä ja ihania ja fiksuja vastauksia te olette sanoneet. En vain enää näe kuinka pystyisin niitä soveltamaan. Alaa en haluaisi vaihtaa, vaikka tiedänkin että se työkin on sitten joskus kamalan stressaavaa. Opiskelua olisi enää jäljellä alle 2 vuotta, en halua aloittaa uutta alaa nyt.

 

[ap]

Oot suorittajaluonne ja tehnyt liikaa töitä. Ihminen TARVITSEE lomaa. Yritä tasapainottaa koulun ja vapaa-ajan suhde. Ja niin, että se vapaa-aika on koulua/työskentelyä merkityksellisempää. Yritä rentoutua ja tehdä jotain ihan leppoisaa, hauskaa, kivaa, "turhaa"... (=ei suorittavaa harrastamista!). Jotkut vetävät sitten taas vapaa-ajankin harrastukset överiksi, jolloin kierteeseen tulee vain se lisäys, että työsuorittamisen lisäksi pitää suorittaa vielä kovemmin vapaa-aikaa, jotta pääsee irti työn suorittamisesta..

Meidän koulussa ei tuota opiskelua kovin helpolla vähennetä.. kun on aina yksi kurssi kerrallaan joka kestää kuukaudesta kahteen, se on sitten joko tehtävä siinä ajassa tai jätettävä tekemättä.

Hirmu hyviä ja ihania ja fiksuja vastauksia te olette sanoneet. En vain enää näe kuinka pystyisin niitä soveltamaan. Alaa en haluaisi vaihtaa, vaikka tiedänkin että se työkin on sitten joskus kamalan stressaavaa. Opiskelua olisi enää jäljellä alle 2 vuotta, en halua aloittaa uutta alaa nyt.

 

[ap]

Mutta tuo kulisseissa eläminen on minulle opetettu jo ihan pikkulapsesta asti (isä oli alkoholisti ja suht hyvässä työpaikassa kuitenkin eikä esim. äidin vanhemmat saaneet saada selville edes että se polttaa tupakkaa) niin että sitä ei ihan noin vain kitketä. "Ei anna luonto periksi" niin kuin sanoit. Hulluksi en kyllä haluaisi.

No tuopa taitaa olla avain.
Mä olen alkoholistiperheestä -mun vanhemmat ei juonu, motta molempien isät ja isoisät niin pitkälle kun kukaan tietää. Vanhemmat oli paennu tunne-elämänsä paskaa uskontoon ja kasvatettiin täysin läheisriipuvaiseksi, siitä oli tehty hyve!
Mun mies on alkoholistiperheestä ja itse alkoholisti. Enhän mä tienny muunlaisia miehiä olebvan olemassakaan. Mies on nimenomaan ahkera ja töissä käyvä ihminen.
Mä luulen, että Al-Anon ryhmä vois olla se, joka auttaa suo.

Tämä oli mennyt ohi. En usko että tässä kuitenkaan mistään alkoholiin liittyvästä on kyse. Joo, mun isä oli/on alkoholisti, mutta se ei näy mun nykyisessä elämässä muuten kuin etten pidä siihen yhteyttä. Oma mieheni on minun tietääkseni normaali, saattaa viikonloppuisin ottaa lonkeroa jos ollaan saunassa käymässä tms mutta ei saa siitä sellaisia "kicksejä" kuin alkoholistit eikä myöskään siitä jos jättää alkon ottamatta. Minulla taas on niin olematon sosiaalielämä etten ole baarissakaan käynyt yli vuoteen - joskus juon yhden lasin viiniä kotona mutta en enempää ja osa menee aina ruuanlaittoon kun uhkaa muuten vanheta kaappiin.

Ainut mitä lapsudellani on väliä on kai se että meni miten huonosti tahansa, sitä ei saa näyttää.

 

[LisaMarie]

Ainut mitä lapsudellani on väliä on kai se että meni miten huonosti tahansa, sitä ei saa näyttää.

Ja tuo on juuri se, miten alkoholismi on vaikuttanu sun elämääsi.
Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi, että elää tavallaan aina jonkun muun kautta. Miettii mitä muut tahtoo ja jos ei tiedä, olettaa ja arvaa.
Kyse ei olekkaan siitä, että se alkoholismi suoraan vaikuttaisi sun elämään enää mitenkään, vaan se on tehny sinusta sen, mitä olet. Sen takia olisi hyvä oppia ymmärtämään sitä, miten elämä alkoholispirheessä ihmiseen vaikuttaa. Jos live-ryhmä tuntuu liian kaukaa haetulta, tässä linkki el-anon ryhmään: http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/
Toipuminen vie vuosia sen jälkeen, kun on päässy asian vaikutuspiiristä pois.
Mieheni on ollu nyt 2 vuotta raittiina ja mä pystyn vasta pikkuhiljaa näkemään, miten se on mun elämään vaikuttanu ja myöntämään sen, että mä olen alkoholistiperheestä.

http://www.myllyhoito.fi/apuanyt/huoli-laheisen-paihteen-kaytosta

Läheisilmiön seurauksena lapsista kasvaa aikuisia, jotka eivät tunnista tervettä parisuhdetta. He eivät kykene tuntemaan läheisyyttä parisuhteessa. Heistä on normaalia, että heitä kohdellaan huonosti ja että heidän tunteitaan ja tarpeitaan ei nähdä, koska he tottuivat tähän jo lapsuuskodissaan.

Aikuisina he eivät kykene luottamaan kehenkään. He eivät osaa suojautua, he ovat ylivastuullisia huolehtijoita, jotka kontrolloivat pakonomaisesti itseään ja muita. Muiden ihmisten mielialat ja käytös ohjaavat heidän elämäänsä. Lepääminen ja hellittäminen on vaikeaa. He kokevat, että heillä on vain velvollisuuksia, mutta ei lainkaan oikeuksia. He sairastelevat, käyttävät päihteitä tai ovat työnarkomaaneja. He liittyvät lahkoihin tai haalivat valtaa ja materiaa. He eivät tiedä, miksi voivat niin huonosti ja saavat usein jonkin seuraavista diagnooseista: vatsahaava, loppuun palaminen, migreeni, verenpaine tms. Psykosomaattiset oireet ovat yleisiä, kuten vilustuminen, päänsärky, vatsavaivat ja väsymys.

 

[vieras]

Oot suorittajaluonne ja tehnyt liikaa töitä. Ihminen TARVITSEE lomaa. Yritä tasapainottaa koulun ja vapaa-ajan suhde. Ja niin, että se vapaa-aika on koulua/työskentelyä merkityksellisempää. Yritä rentoutua ja tehdä jotain ihan leppoisaa, hauskaa, kivaa, "turhaa"... (=ei suorittavaa harrastamista!). Jotkut vetävät sitten taas vapaa-ajankin harrastukset överiksi, jolloin kierteeseen tulee vain se lisäys, että työsuorittamisen lisäksi pitää suorittaa vielä kovemmin vapaa-aikaa, jotta pääsee irti työn suorittamisesta..

Meidän koulussa ei tuota opiskelua kovin helpolla vähennetä.. kun on aina yksi kurssi kerrallaan joka kestää kuukaudesta kahteen, se on sitten joko tehtävä siinä ajassa tai jätettävä tekemättä.

Hirmu hyviä ja ihania ja fiksuja vastauksia te olette sanoneet. En vain enää näe kuinka pystyisin niitä soveltamaan. Alaa en haluaisi vaihtaa, vaikka tiedänkin että se työkin on sitten joskus kamalan stressaavaa. Opiskelua olisi enää jäljellä alle 2 vuotta, en halua aloittaa uutta alaa nyt.

Tuo kaikki tässä ketjussa kertomasi kuulostaa niin tutulta, nimittäin minulta. Olen ollut jo useita vuosia työelämässä ja oppinut jo tunnistamaan itsessäni nuo suorittamisen "oireet". Joskus aikoinaan opiskellessa (ja vielä joskus työelämässäkin) tuli itselle ihan vastaavanlaisia tilanteita eteen. Sinulle tekisi ehkä hyvää saada levätä muutama päivää ja koota ajatuksia. Minusta sinä olet yksinkertaisesti vain hieman väsähtänyt. Huilaa muutama päivä (mutta älä jää sänkyyn makaamaan, vaan esim. ulkoile), äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Tilanne saattaa korjaantua ihan sillä. Ja ole jatkossa vähän armollisempi itsellesi.

 

[ap]

Kiitos LisaMarie sekä muut. Ehkä tämä tästä jostakin päin alkaisi paranemaan.. Ehkä huomenna. Tänään en vielä jaksa.

Mulle oli varattuna aika mielenterveyteenkin muistaakseni ensi viikolle. Kun vain muistaisi mitä kaikkea siellä kannattaa sitten sanoa. 45min ei riitä kaiken listaamiseen. Lääkereseptin kouraan survoneellekin lääkärille piti muka varata kolmas aika, mutta sen jätin sentään tekemättä. En halua elää lääketokkurassa.

 

[ap]

Oot suorittajaluonne ja tehnyt liikaa töitä. Ihminen TARVITSEE lomaa. Yritä tasapainottaa koulun ja vapaa-ajan suhde. Ja niin, että se vapaa-aika on koulua/työskentelyä merkityksellisempää. Yritä rentoutua ja tehdä jotain ihan leppoisaa, hauskaa, kivaa, "turhaa"... (=ei suorittavaa harrastamista!). Jotkut vetävät sitten taas vapaa-ajankin harrastukset överiksi, jolloin kierteeseen tulee vain se lisäys, että työsuorittamisen lisäksi pitää suorittaa vielä kovemmin vapaa-aikaa, jotta pääsee irti työn suorittamisesta..

Meidän koulussa ei tuota opiskelua kovin helpolla vähennetä.. kun on aina yksi kurssi kerrallaan joka kestää kuukaudesta kahteen, se on sitten joko tehtävä siinä ajassa tai jätettävä tekemättä.

Hirmu hyviä ja ihania ja fiksuja vastauksia te olette sanoneet. En vain enää näe kuinka pystyisin niitä soveltamaan. Alaa en haluaisi vaihtaa, vaikka tiedänkin että se työkin on sitten joskus kamalan stressaavaa. Opiskelua olisi enää jäljellä alle 2 vuotta, en halua aloittaa uutta alaa nyt.

Tuo kaikki tässä ketjussa kertomasi kuulostaa niin tutulta, nimittäin minulta. Olen ollut jo useita vuosia työelämässä ja oppinut jo tunnistamaan itsessäni nuo suorittamisen "oireet". Joskus aikoinaan opiskellessa (ja vielä joskus työelämässäkin) tuli itselle ihan vastaavanlaisia tilanteita eteen. Sinulle tekisi ehkä hyvää saada levätä muutama päivää ja koota ajatuksia. Minusta sinä olet yksinkertaisesti vain hieman väsähtänyt. Huilaa muutama päivä (mutta älä jää sänkyyn makaamaan, vaan esim. ulkoile), äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Tilanne saattaa korjaantua ihan sillä. Ja ole jatkossa vähän armollisempi itsellesi.

Tuota viimeistä lausetta miehenikin hokee nyt, hänen mielestään olen ihan liian ahkera. Ehkä ensi viikonloppuna.. oli tarkoitus käydä kylässä ja aioin ottaa sinnekin koulukirjat mukaan (niinkuin aina, aamuisin esim. voi lukea) ja pyytää miestä että lähdetään jo lauantaina aikaisin kotiin että voin illalla kirjoittaa koulutyötä ja sunnuntaina tietty. Muuten se ei valmistu määräaikaan mennessä. Mutta jos tuon viikonlopun saisikin vain levätä.. se olisi jotain se. Jos.

 

[hello]

Kirjoita paperille kaikki tuntemuksesi sekä toiselle paperille sinulle tärkeitä asioita. Usein asiat alkavat hahmottumaan jostakin syystä kun ne ovat kirjoitettuna paperille. Ikään kuin tyhjentäisi pään.

Hätäkeinona olen monesti saanut apua uupumukseen siitä, että makaan koko päivän sängyssä peiton alla, luen naistenlehtiä ja syön päivän aikana tosi tukevasti ja usein. Seuraavana päivänä on tullut vähän liisää voimia.

 

[vieras]

Kirjoita paperille kaikki tuntemuksesi sekä toiselle paperille sinulle tärkeitä asioita. Usein asiat alkavat hahmottumaan jostakin syystä kun ne ovat kirjoitettuna paperille. Ikään kuin tyhjentäisi pään.

Hätäkeinona olen monesti saanut apua uupumukseen siitä, että makaan koko päivän sängyssä peiton alla, luen naistenlehtiä ja syön päivän aikana tosi tukevasti ja usein. Seuraavana päivänä on tullut vähän liisää voimia.

Hyviä keinoja. Ja muistakaa, että netissä roikkuminen tutkitustikin masentaa... ;-) Eli ylös, ulos ja pienelle happihyppelylle päivänvaloon! Rauhallinen kävely riittää aivan hyvin.

 

[ap]

Oli tämä ikkuna koneella auki niin sama vaikka päivittää. Piti päivällä lähteä koneelta kun tuli yhtäkkiä kamala päänsärky (minulla ei IKINÄ säre päätä!) ja oksettava olo. Koko päivä onkin mennyt sitten pimeässä maaten. Johtuisiko eilisiltaisesta itkukohtauksesta vai siitä etten saanut aamulla keitettyä aamukahvia vai mistä - en tiedä, mutta kamala päivä oli. Ei siis lepopäivää, ja huomenna on mentävä taas kouluun.

 

[mie oon niin hyvä]

Kikkeliskokkelis, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Kannattiko olla rikkiviisas ja leimata masentuneet laiskoiksi kun itse olet nyt samassa tilassa? Eli YLÖS VAAN VÄTYS, KAIKKI ON ITSESTÄSI KIINNI, OLET VAIN LAISKA PASKA KUN ET JAKSA, MENE LENKILLE JA SYÖ MONIPUOLISESTI!!! Masennusta ei ole olemassa, se on tekosyy laiskuudelle.

 

[Sanna80]

No et ainakaan laiska. Masentunut, väsynyt, loppuunpalanut... Hyvin todennäköisesti.

 

[ap]

Kikkeliskokkelis, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Kannattiko olla rikkiviisas ja leimata masentuneet laiskoiksi kun itse olet nyt samassa tilassa? Eli YLÖS VAAN VÄTYS, KAIKKI ON ITSESTÄSI KIINNI, OLET VAIN LAISKA PASKA KUN ET JAKSA, MENE LENKILLE JA SYÖ MONIPUOLISESTI!!! Masennusta ei ole olemassa, se on tekosyy laiskuudelle.

Ps. en ole tuota mielipidettäni kenellekään masentuneelle sanonut koskaan ääneen vaan yrittänyt olla kiltti ja auttaa, mitä nyt filosofioinut päässäni yksikseni että mikähän on asian laita kun masentuneita on niin paljon. Mutta kiitos vinkeistä! Huomenna ehkä menen jo ulos.

 

[ap]

up

Mie nostan vähän. Loppuisi tämä pääkipeä + pyörrytys + oksetus nyt niin pääsisi vähän selkiyttämään päätään!

Jos joku ihmettelee miksi kaksplussalla tätä valitan, niin vastaus on että olen vauvakuumeilija. Lasta olen halunnut jo kaksi vuotta mutta olen ajatellut etten saa tehdä lasta ennen kuin siihen on varaa. Olisi ehkä loppujen lopuksi tehnyt hyvää keskittyä tässä välissä vuoden tai kaksi lapseen ja sitten opiskella loppuun.. no, se on nyt liian myöhäistä ajatella sitä kun jos nyt raskautuisin olisi lapsen synnyttyä koulua jäljellä enää alle vuosi.

 

[Burnoutista kärsinyt]

Olen samankaltainen tyyppi, en osaisi antaa itselleni ollenkaan lomaa. Rakastan olla tehokas,
tehdä työtä monipuolisesti ja ottaa haasteita vastaan. Vaan kun niitä haasteita tulee sitten liikaa.
Tälläkään hetkellä en oikein hallitse omaa ajankäyttöäni. Lepoon on liian vähän aikaa. En tiedä, mistä päästä karsisin. Elämä on yhtä kaaosta... Alkaa näkyä jo työskentelyn laadussakin.

 

[ap]

Olen samankaltainen tyyppi, en osaisi antaa itselleni ollenkaan lomaa. Rakastan olla tehokas,
tehdä työtä monipuolisesti ja ottaa haasteita vastaan. Vaan kun niitä haasteita tulee sitten liikaa.
Tälläkään hetkellä en oikein hallitse omaa ajankäyttöäni. Lepoon on liian vähän aikaa. En tiedä, mistä päästä karsisin. Elämä on yhtä kaaosta... Alkaa näkyä jo työskentelyn laadussakin.

Se on tätä nyky-yhteiskuntaa, 2000-lukua Pakko täällä on pärjätä näin, eikös.