N
Niini
Vieras
Kaiken pitäisi olla loistavasti. Koti valmiina vauvaa varten, suht huomioonottava aviomies, vauvalla kaikki hyvin, oma vointi ihan ok...Mut siltikkin jostain syystä vaan itkettää ja masentaa. Vaikka kaikki on hyvin. Tuntuu että olen niin yksin tämän kasvavan masun kanssa ja ainoa lohtu tuntuu olevan tällä hetkellä sisälläni kasvava pieni ihminen. Nämä ovan todella outoja tuntoja minulle, joka on tottunut selviämään tilanteesta kuin tilanteesta vahvana ja itse.
Miehelle yritin jotain sanoa että olisi hyvä jos voisi pitää lähellä enemmän ja helliä, mutta eipä tuo tainnut soperruksestani mitään tajuta.
Ymmärrän että mies ei samalla tavalla pysty eläytymään lapsen tuloon konkreettisesti, koska ovat odotusaikana niin ulkopuolisia koko touhussa. Vaikka silmät kiiluen katellaan ultrakuvia ja tunnustellaan vauvan liikkeitä masussa, ne on oikeesti niin pihalla tästä touhusta mitä oikeesti tapahtuu. Vasta siinä vaiheessa kun saavat oman syntyneen lapsen syliinsä pideltäväksi tajuavat mitä on tapahtunut.
Toivottavasti jotain muutosta oman mielentilaan tulee lähiaikoina, tässä on laskettuun aikaan vielä muutama viikko matkaa, ja jatkuva alakulo ei tee hyvää pienelle ihmiselle. Saati sitte itselle.
Aurinkoa kaikille.
-Niini*
Miehelle yritin jotain sanoa että olisi hyvä jos voisi pitää lähellä enemmän ja helliä, mutta eipä tuo tainnut soperruksestani mitään tajuta.
Ymmärrän että mies ei samalla tavalla pysty eläytymään lapsen tuloon konkreettisesti, koska ovat odotusaikana niin ulkopuolisia koko touhussa. Vaikka silmät kiiluen katellaan ultrakuvia ja tunnustellaan vauvan liikkeitä masussa, ne on oikeesti niin pihalla tästä touhusta mitä oikeesti tapahtuu. Vasta siinä vaiheessa kun saavat oman syntyneen lapsen syliinsä pideltäväksi tajuavat mitä on tapahtunut.
Toivottavasti jotain muutosta oman mielentilaan tulee lähiaikoina, tässä on laskettuun aikaan vielä muutama viikko matkaa, ja jatkuva alakulo ei tee hyvää pienelle ihmiselle. Saati sitte itselle.
Aurinkoa kaikille.
-Niini*