Matkan pituus on suhteellista

[päätön]

3 - 400 km menee päivän aikana vaikka huvikseen ajeluun

 

[vieras]

Niin, tässä ei nyt ollu varsinaisesti mitenkään tarkoitus pohtia tuota matlkaa isovanhempien luo, vaan yleensä mielikuvaa siitä mikä on pitkä matka.
Kyun asuu maalla (tai vaikka Lapissa, jonka joku jo mainitsikin) 100 km on semmoinen "kauppamatka" jonka voi heittää kevyesti joka ilta. Kaupugissa asuvalle se taas on pitkä.
Sen huomaa hyvin, kun asuu 65 km:n päässä kaupungista, Itse käy kaupungissa monta kertaa viikossa, eikä se ole mikään matka, mutta kaupungissa asuvat kaverit ei koskaan pääse kylään, kun matka on niin kamalan pitkä!

Joo, tämän huomannut kans, its etapaan kaupungissa asuvia ystäviäni suht usein mut ksokaan ei kukaan meille tule kun se on niinhankalaa...samat bussit ne kulkee tännekkin päin millä mä sinne kaupunkiin kuljen.

 

[LisaMarie]

3 - 400 km menee päivän aikana vaikka huvikseen ajeluun

Näimpä...
Oltiin juuri viikko isovanhempien luona Lapiussa (vaikka tässä nyt ei pointtina ollukkaan isovanhemmat) ja havaittiin että mittariin kertyi viikon aikana 4000 km Vaikka ei muka juuri lainkaan ajeltu perillä. Ja matka on tasan 1000 km pihasta pihalle, joten tuli siinä sitten joka päivä ajeltua liki 300 km, eikä edes käyty oikein missään!

 

[monenlaisia]

Mä olen myös useasti ihmetellyt, että miten joillekin ihmisille muutaman sadan kilometrin matka tuntuu niin mahdottomalta. Me reissataan usein vajaa 400 km isovanhempien luo ja emme koe sitä mitenkään hankalana. Mutta ehkä se onkin vaan tottumiskysymys. Kun reissaa usein, siihen tottuu.

Sepä se, tottumiskysymys.
Ja jotenkin myös mielikuva asia.
Kaverin kanssa jokin aika sitten puhuttiin, että hänen tyttärensä asuu Helsingissä. Kirjasto matkaan pitää varata 3 tuntia, kun bussilla menee. Mä ehdin siinä ajassa käydä hyvin lähimmän kaupungin kirjastossa, jonne on 65 kilometriä. Silti olevinaan samalla paikkakunnalla oleva asia on lähempänä, vaikka aikaa voi matkaan mennä yhtä paljon, ehkä kauemmin.
Myös lapset tottuu matkoihin niin, että joku tunnin matka ei ole mitään ja lähtevät ihan mielellään johonkin 300 kilmometrin päähän, jos sielä on jotain kivaa.

Tottuu joo, paitis me matkapahoinvointilaiset. Reissaaminen ei oikeasti ole aina mukavaa.

Mun mielestä vähän vaikea verrata suoraan erilaisiin perheisiin. Kun toisilla ei ole kuin yksi auto, jota tarttee työmatkoihin. Ja tämä työmatkalainen voi olla vielä vaikkapa erittäin vastuullisessa (lue paljon töitä) hommissa..jollon ei tosiaan tuosta noin vaan lähdetäkään viikonloppureissuille tai yhdeksi illaksi käväseen yhtään missään (kun ollaan töissä). Ja lapset, jos on kouluikäsiä, niin opiskelu on kuitenkin tärkeää. Samoin voi sitten olla toisella työt ja opiskelut, joita ei ihan helposti saa myöskään järjesteltyä.

Lisäksi monilla tosiaan tulee noita fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia matkustelusta, että en lähtis suoraan vertaamaan. Toiset muutenkin pitää ajelusta, toiset eivät yhtään.

Ja sekin vaikuttaa, että millasta on työ ja kuinka paljon se vie vapaa-ajasta ym. On vähän eri asia verrata vaikkapa kotiäidin ja töissä käyvän äidin väliltä. Ja noissakin on vielä eroja, että jos äiti on paljon ylitöissä..niin sekin vaikuttaa suoraan kaikkeen vapaa-ajan aktiviteettiin.

Sitten joillakinhan voi olla niin vaikeat vanhemmat, ettei sinne juuri huvita usein mennä. Sekin on näiden vanhempienkin oma valinta, jos eivät halua tulla toimeen ihmisten kanssa. Sellaisia oikeesti on.

Ja lopuksi sanoisin, matkapahoinvointilaisena, että autolla ON merkitystä. Jos on surkea prutku käytössä, niin ei sillä huvita kyllä lähtee mihinkään. Varsinkaan talvella. Ensinnäkin matkapahoinvointi pahenee, ohitukset ovat tuskaa (varsinkin jos ei ole sellanen kunnon tie) ja turvallisuuseikat eivät ole ihan hyviä kuitenkaan. Taas sitten uudella autolla lähtee mielellään reissuun, matkapahoinvointi voi olla jopa täysin poissa, ohitukset sujuu helpommin mutkaisillakin tiessä kun autosta löytyy potkua jne. Ja kaikilla ei ole tosiaan varaa ostaa sitä uutta autoa.

Sitten tietysti se, että kaikilla perheillä ei ole varaa maksella niitä bensoja. Mutta sitten vois toivoa, että isovanhemmat tulis vastaan..jos ei autolla, niin vaikka bensakuluissa? En tiedä näistä tilanteista tarkemmin, mutta tiedän tapauksia, jossa isovanhemmilla käydään vähemmän perheen varallisuuden pienuuden takia.

 

[juu]

Niin, tässä ei nyt ollu varsinaisesti mitenkään tarkoitus pohtia tuota matlkaa isovanhempien luo, vaan yleensä mielikuvaa siitä mikä on pitkä matka.
Kyun asuu maalla (tai vaikka Lapissa, jonka joku jo mainitsikin) 100 km on semmoinen "kauppamatka" jonka voi heittää kevyesti joka ilta. Kaupugissa asuvalle se taas on pitkä.
Sen huomaa hyvin, kun asuu 65 km:n päässä kaupungista, Itse käy kaupungissa monta kertaa viikossa, eikä se ole mikään matka, mutta kaupungissa asuvat kaverit ei koskaan pääse kylään, kun matka on niin kamalan pitkä!

No sehän siinä on, että kun mielestäni se on oma valinta asua korvessa Eli siis nämä kaupunkilaiset asuvat kaupungissa siksi kun haluavat, että välimatkat ovat lyhyitä. Lapissa asuvat, tai muuten korvessa asuvat, taas hyväksyvät sen että joka risaukseen käytetään aikaa, bensiiniä ja vaivaa.

Mutta onhan se ikäseikkakin, että eivät kaikki isovanhemmat siellä lapissakaan kevyesti heitä satoja kilsoja kauppamatkan tähden. Hekin joutuvat muuttelemaan lähemmäs kauppoja, kun ei enää jaksa sitä rumbaa. Tai ei näkö ole huono jne.

Mua ainakin huolestuttaa joskus, kun isovanhemmat väsyneinä ajelevat. Näin ollen käydään itse ennemmin heillä, vaikka hekin käyvät täällä (varsinkin kun ovat matkalla ulkomaille, käyvät usein).

Muistetaan joka tpaauksessa, että ei väsyneenä rattiin. Sitten se ei olekaan enää pikku juttu =)