Samaa mieltä "juuh"in kanssa. Eli muutama tarkkaan harkittu lahja lapselle ei varmastikaan ole pahasta. Itseäni on kuitenkin alkanut suunnattomasti ahdistaa joulua edeltävä lahjarumba. Meillä on 1 v ikäinen poika, jolla on jo kaikkea, joten aiomme joululahjaksi laittaa hänelle vähän rahaa tilille, sillä lahjoja hän tulee takuulla saamaan sukulaisilta, eikä hän vielä varsinaisesti ymmärrä lahjojen päälle. Ongelmana joulun jälkeen on lähinnä, minne kaiken tavaran saamme mahtumaan :/ Ylipäänsä joululahjoissa ahdistaa ainakin omalla kohdallani on se, että läheisillä on jo kaikkea tarvittavaa ja liikaakin niin, että kaapit pursuilevat yli. Ja kuitenkin on sosiaalinen "pakko" ostaa kaikille sisarusten lapsille lahjat, kun näin on ollut aina tapana. Ehkä ensi vuonna voisi repäistä ja kertoa ostavansa vain kummilapsille lahjat ja tiedottaa, ettei meidänkään muksulle tarvitse lahjoja kantaa... Itse voi sitten pari pakettia jotain tarvittavaa ostaa.
Isommille lapsille lahjat ovat tietysti tärkeitä, mutta tarvitseeko niitäkään olla ihan kahtakymmentä? Olen ajatellut, että lapsen kasvaessa, voisi pari lahjaa ostaa, mitä hän eniten haluaa. Kaikkea meidän perheellä onneksi on ja maailma hukkuu tähän muoviin ja krääsään! Huoh... Kaipaisin konkreettisia vinkkejä kulutusoravanpyörästä hyppämiseen joulun aikana, koska silloin tämä ongelma ainakin itseäni eniten koskee.
Ja vielä kommentti tuohon lapsen kasvattamiseen: Eivät pelkät joululahjat varmasti lapsesta ahnetta tee. Minustakin on tärkeää opettaa lapselle toisista välittämistä, eikä vain oman aseman pönkittämistä kyynärpäätaktiikalla. Uskon, että näillä eväillä lapsi myös pärjää elämässä. Tottakai terve itsetunto on hyvästä, mutta mielestäni nykyisin liikaa keskitytään kilpailemiseen jo pienestä pitäen ja empatia unohtuu.
joskus voi olla hyvin raha-asiat elämässä, tärkeintä on että rahan käyttö on hallinassa ja ei ole tuhlaileva elämäntyyli.
