me vaan riidellään joka ilta.. :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "punasipuli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"punasipuli"

Vieras
sunnuntai, maanantai ja tää ilta. mies on yövuorossa töissä ja itse teen normaalia päivävuoroa. se aika kun ollaan kotona yhtaikaa, me riidellään. kamalan paha mieli...

vaikka kuinka yritettäis olla sovussa, niin jostain se riita aina alkaa. hirveä huuto oli tänäänkin..
meillä ei onneks ole lapsia, niin niiden ei tarvitse kärsiä tästä ainaisesta rähinästä.

pakko purkaa sydäntä edes tänne, muutakaan paikkaa mulla ei ole.
 
Onks miehes aina yövuorossa vai vaihtuuko esim. viikottain? Onko jotain väsymystä tai jotain? Meillä ainakin on välillä kausia, ku riidellään enempi, mut sit ne menee ohi. Toivottavasti näin teilläkin.
 
mies on kolmivuorotyössä.. nämä yövuoro viikot on ihan pahimpia. aamuvuorot sitten..
helpoimpia ehkä iltavuorot, kun ollaan vähiten tekemisissä keskenään. minä lähden aamulla töihin klo 8.30, mies jää nukkumaan. mies lähtee töihin klo 13.30. itse tulen töistä klo 17 ja mies vasta klo 22 jälkeen, jolloin itse olen jo nukkumassa..

väsymystä tai ei, tuntuu, ettei kumpikaan enää jaksa katsoa toisen naamaa. kumpikaan ei saa aikaiseksi tavallisia kotihommia, kun niistäkin vaan riidellään kummanko vuoro oli mitäkin tehdä. :/
 
Positiivinen puoli: Joka parisuhteessa on hyviä ja huonoja aikoja. Ainakin kommunikoitte. Aika monessa perheessä toinen katsoo telkkaria ja toinen on koneella. Ja puhutaan vain jos on pakko.

Negatiivinen puoli: Jos aiotte hankkia lapsia niin tilanne EI helpotu. Oikeasti. Toisen pahimmat ominaisuudet kertaantuu tuhannella. Jos on taipumista siihen, että kriisitilanteessa käännytään toista vastaan eikä tueta niin vauva pahentaa tilannetta.

Eli arvaat varmaan mitä suosittelen...
 
Miten ois ihan selkeä keskustelu? Pöydän ääreen istumaan ja KESKUSTELEMAAN asioista. Mihin suhteenne on ajautumassa, haluatteko estää sen vai oletteko tulleet tienne päähän.

Ja miehen kolmivuorotyö varmasti väsyttää. Varsinkin yöt. Ihminen kun on kuitenkin "säädetty" nukkumaan öisin, ja jos yön valvoo ja vielä muutamankin niin vähemmästäkin sekaisin menee. Päivisin kun uni ei kuitenkaan ole samanlaista kun öisin.

Mitä kotitöihin tulee, pitäisikö tehdä selkeät säännöt, kuka tekee mitä? Yövuoroissa miehen pitääkin saada nukuttua päivisin, mutta esim. tiskien laitto ja vaikka imurointi herättyään tms. ei pitäisi olla paha nakki. Ja hommat vaihtelee työvuorojen mukaisesti. Jokaiselle jotain.

Kauheesti et kertonut tilanteesta, mutta alkuun varmaan pääsisi sillä asiallisella keskustelulla. Sopikaa etukäteen, että kumpikaan ei korota ääntä eikä puhu toisen päälle/keskeytä toista.
 
No kurjaa :(
Onks rakkaus kuitenki tallella? Toi on paha, ku lähtee tohon "laskemiskierteeseen" eli miettii kaiken sillai, et mä tein sillonki tän ja ton ja toi ei tehny taaskaan tota jne. Sillon ärsyttää kaikki. Parempi olis vaan jättää tekemättä, jos ei jaksa. Ja kehua toista, jos se tekee ees jotain pientä. Ja sillon ku jaksaa, ni tehä ite. Ja palkita siitä sit itteään. Jos on rakkautta, ni kotityöt ym. on kyl niin turhat asiat haaskata hyvää suhdetta. Tsemppiä teille!
 
me ei osata keskustella ilman, että jompikumpi hermostuu. mies ei osaa kuunnella eikä puhua, minä osaan puhua mutten halua kuunnella. :/
ihan paskaa tämä tämmöinen, jos rehellisiä ollaan. minä en halua riidellä, haluan rakastaa ja rakastella. ja olla rakastettu. mutta ei tästä näköjään mitään tule.. :/ enkä kyllä osaa erotakaan.. miksi tämän pitää olla niin helkkarin vaikeaa!?
 
[QUOTE="punasipuli";24424188]5 vuotta..[/QUOTE]

No, silloin kannattaa istua vaikka iltahämärässä yksikseen ja miettiä, että mitä elämältään haluaa, haluaako riidellä, vai tulla rakastetuksi ja kuulla ihania sanoja sekä hellyyttä.
Jokailtainen/päiväinen riitely vie vaan hermoja ja stressaa älyttömästi...
Tiedän nääs......
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä;24424211:
No, silloin kannattaa istua vaikka iltahämärässä yksikseen ja miettiä, että mitä elämältään haluaa, haluaako riidellä, vai tulla rakastetuksi ja kuulla ihania sanoja sekä hellyyttä.
Jokailtainen/päiväinen riitely vie vaan hermoja ja stressaa älyttömästi...
Tiedän nääs......

mun mies kun ei oo mikään romantikko. se mua vähä rassaakin, kun se ei koskaan sano mitään ihanaa. sillon tällön osoittaa hellyyttä, esim silittämällä olkapäästä ohimennen, mutta siihen se sitten jää. se ei ikinä suutele eikä mitään.. minä taas haluaisin intohimoa!
tosin, eipä sellaisia rakkaus-jutskia tee muutenkaan mieli näin tulehtuneeseen tilanteeseen järkätä.
ei me osata erota... ja se tuntuis jotenkin nololta muutenkin, sitten sitä ois kaikkien silmissä ihan luuseri ja luovuttaja. me on osattu pitää kulissia yllä, eikä kukaan tiedä miten räjähdyspisteessä nämä välit oikeasti onkaan..
 
Kun teillä on tuota puhe/kuuntelu ongelmaa, niin mitä jos kirjottaisitte toisillenne kirjeet?
Kertokaa kirjeissä avoimesti tunteistanne, miltä tän hetkinen tilanne tuntuu, mitä haluatte ja toivotte, mitä odotatte kumppanilta jne...
Kirjeiden pohjalta on helpompi lähteä keskustelemaan, kun toisella on edes jotenkin tiedossa toisen ajatukset.
 
Luuseri, luovuttaja ja noloa?
Minkä helvatan takia, anna muiden ajatella mitä ajattelee, mun mielestä onnellinen parisuhde on 99%elämästä. Kyllä mäkin lähtisin suhteestani samantien, jos ois toi tilanne, tai ei ois kersoja...
Ei se oo luuseri joka onnea haluaa. ;)
 
Kun teillä on tuota puhe/kuuntelu ongelmaa, niin mitä jos kirjottaisitte toisillenne kirjeet?
Kertokaa kirjeissä avoimesti tunteistanne, miltä tän hetkinen tilanne tuntuu, mitä haluatte ja toivotte, mitä odotatte kumppanilta jne...
Kirjeiden pohjalta on helpompi lähteä keskustelemaan, kun toisella on edes jotenkin tiedossa toisen ajatukset.

Peesi tälle. Kuulostaa siltä että taustalla joku isompi asia joka purkautuu vaan kiukkuna ja turhautumisena. Välillä tulee näitä rankkoja paikkoja, jotkut niistä selviää ja toiset ei.
Auttaisikohan pieni irtiotto arjesta, lomalle? Saisitte puhuttua rauhassa ilman arjen murheita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä;24424344:
Luuseri, luovuttaja ja noloa?
Minkä helvatan takia, anna muiden ajatella mitä ajattelee, mun mielestä onnellinen parisuhde on 99%elämästä. Kyllä mäkin lähtisin suhteestani samantien, jos ois toi tilanne, tai ei ois kersoja...
Ei se oo luuseri joka onnea haluaa. ;)

ja toisaalta mua sitten jäis säälittämään tuo mies.. eihän se itse itselleen mitään voi, ettei ole yhtä romanttinen kuin mitä ehkä haluaisin sen olevan. eikä se sille mitään voi, että on vuorotyö ja kotiarki ahdistaa.
minä kai se sitten olisin heikkopäinen, jos en normaali arkea kestäisi, vaan häipyisin. :( meillä on joskus ollut mukavaakin, siitä vaan on aikaa ja mulla on tosiaan ikävä sitä hyvää vaihetta, kun me voitiin iloita yhdessä asioista.
 
mä en jaksais tuommosta rähinää jatkuvasti jos ei ole mitään kunnollista syytä (esim. sairaus, kuolemantapauksia perheessä jotka saa tunteet sekasin yms. ). mun ajatusmaailma lähtee siitä että mulla on vaan tää yks elämä ja mä haluan elää sen mahdollisimman onnellisena ja jos mä voin omilla valinnoillani vaikuttaa siihen ettei mun tartte kuunnella riitelemistä niin mä todellakin valitsen juuri sen puhtaamman ilman ja jätän riitelevät ihmissuhteet taakseni.
 
[QUOTE="punasipuli";24424402]ja toisaalta mua sitten jäis säälittämään tuo mies.. eihän se itse itselleen mitään voi, ettei ole yhtä romanttinen kuin mitä ehkä haluaisin sen olevan. eikä se sille mitään voi, että on vuorotyö ja kotiarki ahdistaa.
minä kai se sitten olisin heikkopäinen, jos en normaali arkea kestäisi, vaan häipyisin. :( meillä on joskus ollut mukavaakin, siitä vaan on aikaa ja mulla on tosiaan ikävä sitä hyvää vaihetta, kun me voitiin iloita yhdessä asioista.[/QUOTE]
Mitä jos lopettaisit miehesi äitinä olemisen, ei sun pidä sääliä sitä, että se ei halua kotielämää/arkielämää. Ei se sinun vikasi ole, ei sun kuulu sääliä miestäs senkään takia, että jäisi yksin. Itsehän on sitä "kerjännyt"

Äläkä vain kysy, mitä mä teen tähän aikaan koneella :D
 
[QUOTE="punasipuli";24424402]ja toisaalta mua sitten jäis säälittämään tuo mies.. eihän se itse itselleen mitään voi, ettei ole yhtä romanttinen kuin mitä ehkä haluaisin sen olevan. eikä se sille mitään voi, että on vuorotyö ja kotiarki ahdistaa.
minä kai se sitten olisin heikkopäinen, jos en normaali arkea kestäisi, vaan häipyisin. :( meillä on joskus ollut mukavaakin, siitä vaan on aikaa ja mulla on tosiaan ikävä sitä hyvää vaihetta, kun me voitiin iloita yhdessä asioista.[/QUOTE]

miksi ihmeessä sä et ajattele ITSEÄS? mitä turhaan toista säälit jos te ette sovi yhteen? hänkin vois löytää sen puuttuvan kappaleensa, ilmeisestikään se et ole sinä (ainakaan tällä hetkellä) koska ei kukaan onnellisessa suhteessa riitele ja rähise tyhjästä.
 
[QUOTE="vieras";24424433]miksi ihmeessä sä et ajattele ITSEÄS? mitä turhaan toista säälit jos te ette sovi yhteen? hänkin vois löytää sen puuttuvan kappaleensa, ilmeisestikään se et ole sinä (ainakaan tällä hetkellä) koska ei kukaan onnellisessa suhteessa riitele ja rähise tyhjästä.[/QUOTE]

siinäpä se just on, että mua harmittaa miehen takia, kun se tuskin ketään itselleen löytää. se on itsekin sanonut, että olin aikanaan sen elämän pelastus, että jos ei mun kanssa ois, olis varmaan jo itsensä tappanut. seurustelun alettua oli melkolailla alkoholisoitunut, kauhean ujo ja ahdistunut. nykyään on saanut elämän raiteilleen, koulutuksen ja vakinaisen työpaikan. MUTTA se sairaalloinen ujous varmasti aiheuttaisi yksinäisyyttä.. ja miehellä kun ei ole kavereita, jotka voisivat edesauttaa uusissa ihmissuhteissa..
ei kai ole ihan normaalia ajatella näin toisesta, ihmisestä jota rakastaa.. :/
 
[QUOTE="punasipuli";24424500]siinäpä se just on, että mua harmittaa miehen takia, kun se tuskin ketään itselleen löytää. se on itsekin sanonut, että olin aikanaan sen elämän pelastus, että jos ei mun kanssa ois, olis varmaan jo itsensä tappanut. seurustelun alettua oli melkolailla alkoholisoitunut, kauhean ujo ja ahdistunut. nykyään on saanut elämän raiteilleen, koulutuksen ja vakinaisen työpaikan. MUTTA se sairaalloinen ujous varmasti aiheuttaisi yksinäisyyttä.. ja miehellä kun ei ole kavereita, jotka voisivat edesauttaa uusissa ihmissuhteissa..
ei kai ole ihan normaalia ajatella näin toisesta, ihmisestä jota rakastaa.. :/[/QUOTE]

Nyt on korkea aika sun aikuistua, lopettaa äitinä oleminen. Tosta saa selville, että oot miehes kanssa ainoastaan säälistä...
Kerta sillä on elämä raitelilaan, sekä työpaikka, niin sillä on elämä.
Sä teet itelles vain hallaa tossa suhteessa. Masennut, kun et saa kaipaamaasi hellyyttä, ja ilman hellyyttä ja iloista suhdetta, ei parisuhteessa voi olla niinkuin kuuluisi.
Lopeta miehestäsi huolehteleminen, sulla on vain yksi elämä, ja sä elät sitä just nytte!
Ja jos ajattelet yksinäsi silmät kiinni, voit ehkä huomata, ettet rakastakkaan sitä, kuten puolisoa kuuluisi... HERÄTYS!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä;24424544:
Nyt on korkea aika sun aikuistua, lopettaa äitinä oleminen. Tosta saa selville, että oot miehes kanssa ainoastaan säälistä...
Kerta sillä on elämä raitelilaan, sekä työpaikka, niin sillä on elämä.
Sä teet itelles vain hallaa tossa suhteessa. Masennut, kun et saa kaipaamaasi hellyyttä, ja ilman hellyyttä ja iloista suhdetta, ei parisuhteessa voi olla niinkuin kuuluisi.
Lopeta miehestäsi huolehteleminen, sulla on vain yksi elämä, ja sä elät sitä just nytte!
Ja jos ajattelet yksinäsi silmät kiinni, voit ehkä huomata, ettet rakastakkaan sitä, kuten puolisoa kuuluisi... HERÄTYS!

ihan täysi peesi tähän!

ja haluaakohan ap:n mies koskaan edes lasta vaikka ap haluaisikin? ja jos lapsi tulisi niin kuinkakohan paljon se sekottaisi miehen sisäistä ahdistusta? koska ihan selkeestihän siellä jonkunlaista ahdistusta on takana jos ei osaa edes keskustella riitelemättä.
 

Yhteistyössä