Meenkö ojasta allikkoon jos laitan koiralle tuon haukkupannan (varoitus: pitkä selostus)

["vieras"]

Olen ihan väsynyt tähän remmirähjäämiseen. Tätä on kestänyt jo yli vuoden. Välillä menee paremmin, mutta välillä taas huonommin.

Sisällä on kiltti kuin nalle, ei hauku ovikelloa tai ohikulkijoita tai mitään muutakaan koskaan. Ulkona piru pääsee irti kun näkee vieraan KOIRAN ja meidän koiralla on vielä sairaan korkea ja rasittava haukkuääni. Ihmisiä ei yleensä hauku, ellei henkilö ole a. outo b. käyttäydy sen mielestä oudosti. En tiedä onko koiralla taas joku mörkökausi kun se haukkuu välillä elottomiakin asioita lenkillä (eilen esim. saderänniä)

Ollaan käyty kahdesti koirakoulun kurssilla, mulla on joka lenkillä ne hemmetin namit mukana ja hyödynnän oppeja ja palkkaamista päivittäin. On tuo nyt vähän auttanut, mutta edelleen emme voi ohittaa toisia koiria ilman kohtausta.

Ja mä olen ihan loppu. Nautin lenkkeilystä muuten, mutta en tämän koiran kanssa. Muiden koirien kanssa ei ole ollut samaa ongelmaa. Nyt lasken tunteja koska taas täytyy ton kanssa ihmisten ilmoille lähteä. Lenkit on yhtä väistelyä (vaihdan toiselle puolelle tietä, vaihdan suuntaa, menen syrjään jos tilanne on liian haastava) ja jatkuvaa hereillä oloa että ehdin reagoida kaikkeen ja palkata oikealla hetkellä jne.

Koira on ARKA, ja se purkautuu noin lenkillä. Koira ei ole agressiivinen, vaan pelkohaukkuja. Koira on kooltaan pieni ja siten ihan hallittavissa. Välillä hypähtelee säikähtäneenä eteenpäin kuin kani, kun luulee että joku on sen takana. Olen yrittänyt palkata sitä ja tehdä asioista kivoja ja tilanteista mukavia, esim. kun juokseva lapsi tulee vastaan niin palkkaan kun on rauhallinen jne.

Meillä on haukkupanta, se on ainoa joka on saanut haukkumisen vähentymään, mutta koira inhoaa sitä. Muuttuu se kaulassa taas pelokkaaksi kaniksi. Ja mulle tulee morkkis että sen laitan, lisäksi jotkut on sitä kauhistelleet. Neuvoja?

Asiaa ei auta yhtään että olen viimeisilläni raskaana, mietin jo valmiiksi miten vaunujen kanssa rämmin ympäri metsiä ja peltoja kun toinen koira tulee vastaan.. hah. Menee vähän vaikeaksi koko homma.

 

["pirkko"]

mä käyttäsin sitä pantaa ja kouluttaisin samalla palkinnoin, jos kerran pannasta on kuitenkin apua.

 

["mmm"]

Meillä oli sama ongelma. Tosi meillä ammattilainen sai koiran parissa päivässä (oli siellä viikon) kävelemään hiljaa muiden koirien ohi vaikka toinen olis räyhännyt takaisin. Me koitettiin kanssa kaikki keinot mitkään ei autanut. Lopulta koira myytiin, koska lisääntyvän lapsiluvun takia sille ei ollut tarpeeksi aikaa. uusien omistajien kanssa ongelma on pienentynyt koska heillä on myös uroskoira ja meidän entinen narttu ilmeiseti kokee sen turvaksi. Joskus auttaa kun mukana on vanhempi isompi koira..

 

["vieras"]

[QUOTE="mmm";26567631]Meillä oli sama ongelma. Tosi meillä ammattilainen sai koiran parissa päivässä (oli siellä viikon) kävelemään hiljaa muiden koirien ohi vaikka toinen olis räyhännyt takaisin. Me koitettiin kanssa kaikki keinot mitkään ei autanut. Lopulta koira myytiin, koska lisääntyvän lapsiluvun takia sille ei ollut tarpeeksi aikaa. uusien omistajien kanssa ongelma on pienentynyt koska heillä on myös uroskoira ja meidän entinen narttu ilmeiseti kokee sen turvaksi. Joskus auttaa kun mukana on vanhempi isompi koira..[/QUOTE]

Meillä ei ole varaa nyt palkata ketään henkilökohtaista kouluttajaa :/ meidän toinen koira kuoli hiljattain, arkuus on mielestäni lisääntynyt sen jälkeen. Mutta kyllä se räksytti silloinkin kun toinen koira vielä eli, silloin se tuntui olevan vaan vähän itsevarmempi.

Mutta me ollaan tehty ainakin se virhe tuon koiran kanssa että pentuna ei vietetty tarpeeksi aikaa sen kanssa vain kahden, ja se kiintyi todella vahvasti meidän vanhempaan koiraan. Kulki sen perässä eikä meidän. Luulen että koira ei luota minuun, välillä tuntuu ettei se edes tajua että olen vieressä ja suojelen, vaikka olen koittanut vahvistaa johtajuutta ja näytän eleitä että hallitsen tilannetta. Mutta esim. sisällä meillä ei ole mitään johtajuusongelmia.

 

["vieras"]

Onko sulla toista koiraa jonka voisit ottaa lenkille turvaksi koirallesi?
Esim. ystävän koira joka on koirallesi tuttu?
Omalla koirallani väheni tuo arkuus ja samalla haukkuminen huomattavasti lenkillä kun oltiin ystäväni koiran kanssa, koira ei luottanut minun suojelevan häntä, mutta toisen koiran kanssa tuntui turvalliselta.

 

["vieras"]

no hmm.. on yksi koira joka varmaan saataisiin tänne hoitoon ja se ei räkytä muille koirille. Se on ollut meillä ennenkin hoidossa, mutta kyllä meidän koira räksytti silloinkin vaikka tämä yksi ei räksyttänyt.

 

[mun mielipide on]

Nyt mut varmaan kivitetään tämän neuvon takia

Olet vuoden ajan työskennellyt koiran kanssa joka ei vastaa apuihisi tai ohjaukseesi. Mieti mielessäsi, jaksatko samaa vielä ensi vuoden, sitä seuraavan vuoden ja mahdollisesti seuraavat 5-10 vuotta.
Tiedäthän että ihmisillä on erilaisia luonteenpiirteitä ja osalla on myös mt-häiriöitä. Osalla on paniikkihäiriöitä jotka rajoittavat heidän elämäänsä. Verrataan vaikka koiraasi paniikkihäiriöiseen ihmiseen. Minulla ei ole paniikkihäiriöitä mutta kuvittelisin sen olevan aika kamala tilanne, jos tosissaan pelkää tilanteita/tilannetta ja maailma näyttää kaaokselta. Koiralla ei ole muuta purkautumiskeinoa kuin haukkuminen ja kuvailemasi pelko-oireet joilla hän näyttää sinulle kuinka kaaos on hänen maailmansa.
Ihminen tiedostaa ja osaa analysoida itseään, osalla tämä itseanalysointi helpottaa koska tiedostaa miksi ja mitkä tilanteet saavat aikaan paniikkihäiriön. Koira ei pysty niin tekemään.

Kun olette lähdössä ulos, koira jo vetää itselleen stressitilan joka kärjistyy aina hetkittäin kun koiran maailmassa tapahtuu paniikkipurkaus.Stressitila ihmisilläkin tutkitusti muuttaa aivoja, minusta olisi hyvin loogista että näin tapahtuisi koirallakin.
Jotkut koirat vain ovat hermokimppuja, eli liian teräväaistisia ihmisiksi sanoen paniikkihäiriöisiä. Teidän ihmis/koira-suhteenne on jo nyt terapiasuhde, ja haukkupanta on periaatteessa lepositeet, ei hoitomuoto. Oletko valmis laittamaan koirasi lepositeisiin hänen loppuelämänsä ajan?

Koira pelkää ulosmenoa---> koira stressaa ---> koira häiriökäyttäytyy ---> laitetaan haukkupanta jota koira jo inhoaa --> koira stressaantuu enemmän.

Koiran onnellisuudesta voi olla monta eri mieltä, jotkut ajattelee ettei koira voi olla onnellinen koska koira ei ajattele. Jotkut ovat sitä mieltä että koira ajattelee ja tuntee. Hyvän elämän tarkoitus Aristoteleen mukaan on, kun saa toteuttaa omaa lajilleen tyypillistä olemusta. Ehkä tämä voisi päteä koiriinkin.

Ymmärtääkseen koiran käyttäytymistä täytyy ajatella kuin koira, tai jos koira ei ajattele, täytyy koirastua kuin koira. Eikä siinä kaikkikaan, täytyy ymmärtää koiran yksilöllistä koiramaisuutta. Ehkä ulkopuolisen näkemys olisi ihan fiksua tähän, mutta jos teillä ei ole mahdollisuutta siihen, mieti mielessäsi, kuinka koirasi hyvä elämä toteutuu tällä hetkellä ja mitkä ovat realistiset tulevaisuudennäkymät. Olet kuitenkin koiran omistaja, et koirasi terapeutti. Sinulla on oikeus koirasi kanssa tasapainoiseen koirastelusuhteeseen, jossa molemmat saatte hyviä kokemuksia jopa ulkoilessa.

 

["vieras"]

En nyt oikein saanut kiinni siitä mikä sun "neuvo" oli? luopua koirasta? viedä piikille? Ne vaihtoehdot EI tule kysymykseenkään.

Mutta ymmärrän hyvin pointtisi tuosta että haukkupanta ei ole se ratkaisu tähän ongelmaan, se vaan peittää sitä. Siksi asiaa pohdinkin että mahtaako se vaan pahentaa tilannetta...

Voi hyvin olla että koiralla on heikko hermorakenne tms, olen sitä itsekin pohtinut. Ja se on myös saanut muista koirista joskus huonoja kokemuksia. Lisäksi pitää ottaa tietty huomioon sen elämäntilanne, toisen koiran kuolemasta on pari kuukautta ja toinen koira oli sille hyvin tärkeä. Lisäksi koira käy varmaan nyt läpi omaa murrosikäänsä, niinkuin sanoin niin tuntuu että sillä olisi taas sellainen mörkökausi, jos tiedät mistä puhun. Kyseessä on nuori uroskoira.

 

["vieras"]

Mitäs olette mieltä, olisko apua jos pyytäisin toisen koiran meille hoitoon viikoksi/ kahdeksi? tuo tuttumme koira on meidän omalle koiralle ihan tuttu ja keskenään ovat todella hyviä kavereita. Toinen koira on hyvin rauhallinen, vanhempi uros. Jos se vaikka osaisi omalta osaltaan näyttää mallia meidän nuorelle epävarmalle koiralle... tai auttaisi meidän koiraa unohtamaan vanhan koiramme. huoh. en tiedä. Joka tapauksessa se pitäisi tehdä sitten nyt, ennenkuin vauva syntyy.

 

["vieras"]

Ole itse sille koiralle se turva, siihen mitään toisia koiria tarvita. Tsemppaat itsesi ennen uloslähtöä siten että pystyt siihen. Lähdet lenkille kuin vieraan koiran kanssa, et odota että mitään tapahtuu. Jos rähisee, annat palautteen heti, nyppäät hihnasta tai nippaat korvasta. Annat palautteen siten että koira tajuaa että nyt tuli palautetta. Toinen vaihtoehto on ottaa lenkille mukaan jokin koiran lelu tai herkkuja johon koiran huomio on kiinnitettynä suurimman osan ajasta.
Näin olen itse toiminut ja meillä ei asu enää yhtäkään remmirähjää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26568059]Ole itse sille koiralle se turva, siihen mitään toisia koiria tarvita. Tsemppaat itsesi ennen uloslähtöä siten että pystyt siihen. Lähdet lenkille kuin vieraan koiran kanssa, et odota että mitään tapahtuu. Jos rähisee, annat palautteen heti, nyppäät hihnasta tai nippaat korvasta. Annat palautteen siten että koira tajuaa että nyt tuli palautetta. Toinen vaihtoehto on ottaa lenkille mukaan jokin koiran lelu tai herkkuja johon koiran huomio on kiinnitettynä suurimman osan ajasta.
Näin olen itse toiminut ja meillä ei asu enää yhtäkään remmirähjää.[/QUOTE]

Niin, siis näin me on toimittu yli vuosi. Tosin en nippaile koiraa.

 

["vieras"]

Onhan tuossa selvät tekijät mitkä saa koiran haukkumaan.

Menettänyt tukensa ja turvansa, lauman jäsenen joka on ilmeisesti ollut hieman liiankin tärkeä koiralle.

Nuori ikä ja murkkuikä muutenkin lisää epävarmuutta uroskoirassa ja joskus laukaisee tuon rähjäämisen vaikka pentuna olisikin nätisti hihnassa kulkenut.

Murkkuikä on yleensä se aika jolloin vain odotellaan ja kärsitään koiran pöllöilyistä, yritetään pitää kuria yllä ja koitetaan pitää hermot hallinnassa kun kaikki koiralle opetetut asiat katoaa kuin tuhka tuuleen joksikin aikaa.

Mä luulen että aika helpottaa, odotat pahimman murkkuiän ohi menemistä ja sitten koulutuskin puree ihan eri tavalla.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26568085]Onhan tuossa selvät tekijät mitkä saa koiran haukkumaan.

Menettänyt tukensa ja turvansa, lauman jäsenen joka on ilmeisesti ollut hieman liiankin tärkeä koiralle.

Nuori ikä ja murkkuikä muutenkin lisää epävarmuutta uroskoirassa ja joskus laukaisee tuon rähjäämisen vaikka pentuna olisikin nätisti hihnassa kulkenut.

Murkkuikä on yleensä se aika jolloin vain odotellaan ja kärsitään koiran pöllöilyistä, yritetään pitää kuria yllä ja koitetaan pitää hermot hallinnassa kun kaikki koiralle opetetut asiat katoaa kuin tuhka tuuleen joksikin aikaa.

Mä luulen että aika helpottaa, odotat pahimman murkkuiän ohi menemistä ja sitten koulutuskin puree ihan eri tavalla.[/QUOTE]

Ihan hyvin tiivistetty ja toivon todella että olet oikeassa...

 

[Blue]

Koitapa ap kolinapurkkia jos koira on kerran arka. Googleta kolinapurkki. Voi tepsiä paremmin ja nopeammin kuin uskotakaan.

 

[....]

Se ei selvästikkään usko ja luota siihen että sinä olisit sen tuki ja turva.

Koetko itse että olet rauhallinen ja itsevarma kun käytte lenkillä? Mitä teet kun huomaat kaukana toisen koiran? Alatko heti tiukkaamaan remmiä ja/tai höpisemään koiralle?

Itse olen huomannut että koirat käyttäytyvät rennommin jos hihnan toisessa päässä ollaan ihan kuin vastaantuleva koirakko olisi ilmaa vain. Hankalaahan tämä on kun teillä on jo ongelma päässyt turhan pahaksi. Mutta jotenkin sinun pitäisi saada koira luottamaan sinuun.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26568101]Ihan hyvin tiivistetty ja toivon todella että olet oikeassa...[/QUOTE]

Unohdin vain kirjoittaa sen olennaisen, eli heitä ne haukkupannat helvettiin.

Ne voi toimia jos koira räkyttää itseään viihdyttääkseen,mutta sun koira tekee sitä epävarmuuden vuoksi ja tuollaiset kiusauspannat vain lisää ahdistusta..

 

["vieras"]

Se ei selvästikkään usko ja luota siihen että sinä olisit sen tuki ja turva.

Koetko itse että olet rauhallinen ja itsevarma kun käytte lenkillä? Mitä teet kun huomaat kaukana toisen koiran? Alatko heti tiukkaamaan remmiä ja/tai höpisemään koiralle?

Itse olen huomannut että koirat käyttäytyvät rennommin jos hihnan toisessa päässä ollaan ihan kuin vastaantuleva koirakko olisi ilmaa vain. Hankalaahan tämä on kun teillä on jo ongelma päässyt turhan pahaksi. Mutta jotenkin sinun pitäisi saada koira luottamaan sinuun.

En tiukkaa remmiä (tiedän kyllä mitä se koiralle tarkoittaa) enkä höpise, ellen anna sitten käskyä esim. seuraa tai jätä, jos näen että se alkaa tuijotuksen josta alkaa rähinä. Kun näen toisen koiran niin vaihdan suuntaa, jos koen että emme voi kiertää tarpeeksi kaukaa. Koira pystyy hillitsemään itsensä jos toinen koira on tarpeeksi kaukana, esim. kadun toisella puolella. Käskyjäkin tottelee hyvin, mutta vain kun tilanne ei ole liian stressaava. Eli jos toinen koira tulee vastaan samalla kadulla niin koira ei kykene vastaanottamaan käskyjä eikä välttämättä kiinnostumaan palkoista.

Meidän tilanne on varmaan sen verta hankala että ei tosiaan toimi tuo että itse olisin kuin ilmaa vain. Koira kun tosiaan ei tilanteessa tunnu kiinnittävän huomiota minuun, vaan kerää vaan itselleen sitä paniikkia ja hermostuu.

Olen sille nyt opettanut käskyjen sijaan äänimerkin, jonka kuulleessaan se aina ottaa katsekontaktin minuun ja saa palkan. Ja olen yrittänyt yhdistää tämän eri tilanteisiin.. vastaantuleviin ihmisiin ja koiriin. Ollaan edettykkin siten että koira jo välillä automaattisesti katsoo minuun kun esim. ihminen tulee vastaan, ja annan siitä kehut ja palkat. Mutta kun se vieras koira tulee niin koira ei välttämättä malta katsoa minuun päin vaikka antaisin äänimerkin, eli ei siinä tilanteessa enään kuule minua.. liian stressaavaa sille.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26568165]Unohdin vain kirjoittaa sen olennaisen, eli heitä ne haukkupannat helvettiin.

Ne voi toimia jos koira räkyttää itseään viihdyttääkseen,mutta sun koira tekee sitä epävarmuuden vuoksi ja tuollaiset kiusauspannat vain lisää ahdistusta..[/QUOTE]

Juu, heitän. Ei me sitä nyt olla käytettykkään pitkään aikaan, kun minusta se lisää koiran ahdistuneisuutta. Tänään vaan aamulenkillä meinas mennä niin hermo että teki mieli se kaapista kaivaa. Taidan myydä sen pois.

 

[....]

Mitenkäs, onko teillä ketään tuttua jolla ois tuommoinen "pelottava" koira?
Mitä jos sopisitte jonkinlaiset treffit jonkun rauhallisen tuntemattoman koirakon kanssa. Siis niin että mukamas vahingossa törmäisitte lenkillä, ja antaisitte oman koiran rauhoittua ja huomata ettei toinen koira ole kamala. Antaa sen vain haukkua ja sekoilla niin kauan kunnes rauhoittuu. Sitten palkitsee ja jatkaa matkaa?

 

["vieras"]

Onpa sulla hankala tilanne.

Tosiaankaan tuo koulutus ei toimi jos koira on noin herkillä muiden koirien ollessa läsnä.

Tuleeko sulle mitään paikkaan mieleen johon voisitte mennä koiran kanssa katselemaan muita koiria kauempaa, ilman että nämä koirat pääsisi niin lähelle koiraasi jolloin se ahdistuu?

Yksi vaihtoehto olisi yrittää lenkittää koiraa kaukana toisen koiran perässä, jolloin koirasi ei ole naamakkain tai katseyhteydessä toiseen koiraan, jolloin toinen koira ei ole ollenkaan niin pelottava.

Nämä on hankalia kun tarvitsisi olla joku avustaja ja vieras kiltti koira apuna.

 

["aloittaja"]

Ei oikeen ole ketään kenet voisi koirineen pyytää avustajaksi. Mutta koitin nyt lenkillä olla taas mahdollisimman rauhallinen, oikeen liioitellun, meni lenkki kyllä paremmin. Palkkasin heti kun ottaa katsekontaktin minuun, ja palkkasin aina kun joku tuli vastaan. Näin jo kaukaa että vastaan tuli pieni koira, mentiin yhden mäen päälle ja annoin koiran katsoa ihan rauhassa tuota toista koiraa, ja palkkasin kun oli nätisti. Vähän hermoili mutta ei alkanut haukkumaan. Käveltiin kanssa yhden jalkapallokentän ympäri missä pojat pelas palloa, ihan rauhassa seisoskelin ja kävelin koiran kanssa kentän reunaa ja palkkasin aina kun katsoi minuun, vaikka kovin välissä silmäili huutavia lapsia..

Tuntuu kyllä että koiraa rauhoittaa tuo tapa. Jos alkoi juoksemaan, repimään hihnassa tms. hermoilua niin pysähdyin, kunnes taas muistaa katsoa minuun ja rauhoittua. Tuntuu vaan joskus itse idiootilta kun seison tuon koiran kanssa tuolla jossain kentän laidalla tai ihan vaan keskellä tietä

Mutta kyllä koirasta näkee että se HALUAISI toimia oikein, arkuus vaan meinaa ottaa vallan. Rauhallisen lenkin jälkeen se oli kyllä kotona taas kovin leikkisä ja iloisella päällä.