S
spu
Vieras
Kotona laitettiin rauhottava peräpuikko ja vajaan puolen tunnin päästä alko kävely vähän horjumaan, mutta muuten oli koko ajan aivan normaali oma ittensä. Ensimmäistä kertaa elämässään suostui aivan reippaasti hammaslääkärin tuoliin. Kiipes siihen ite ja meni pötköttää. Jutteli koko ajan kovasti kaikkea hoitajille, sellaista, jotka oli jo kotona päättänyt heille kertoa tai kysellä. Pyysi saada aurinkolasit ym...
Ilokaasu maskin sai nenälle ja tosi reippaasti sen otti ja piti vielä itse kiinni, että se varmasti pysyy. Välillä alkoi puheripuli, mutta kun suu piti avata, aukaisi sen reippaasti toooosi isolle!
Siihen asti kaikki meni viimeisen päälle hyvin, kunnes päätettiin alkaa yhden hampaan reikää hoitamaan ja laitettiin puudutuspiikkejä (paljon, useaan otteeseen) Vaikka oli saanut mansikanmakuisen puudutegeelin ikenen pintaan, ei se ehtinyt vaikuttaa, joten itki kun kävi kipeää. Ois halunnut äidin syliin. Silti itkun ja huudonkin seasta aukaisi suutaan isosti ja reippaasti, jotta saatiin porattua. Alkuun ei pelännyt poraakaan, mutta lopulta kaikki itketti.
Suostui kuitenkin yllättävän reippaasti mm. sulkemaan suunsa tarvittaessa, pureskelemaan mustaa paperia jne... Ei mitään vastaan hankaamista, vaikka itkikin.
Hoidon jälkeen kiitteli ja sanoi, että "tuun tänne vielä uudestaanki!"
Puudutus kesti suussa pitkään ja sen seurauksena oli pieni purru vahingossa puolet huulestaan ja kielestään hajalle. Huuli oli kolminkertainen, mutta eipä tuo ole kipua valitellut.
Vähän vain hassun näköinen jne...
Eniten mua ihmetyttää se, että miten lapsi muistaa koko hammaslääkärikäynnin, ihan kaikki, aivan selvästi!! Kun joka paikasta lukee, että lapsi ei muista noiden lääkkeiden takia/ansiosta tapahtumista mitään. Mut kyllä meidän lapsi oli koko ajan tässä ja nyt, ajan tasalla ja toistellu kotona kaikki mitä hammaslääkärissä tapahtui sekä että mitä hän kyseli ja kertoi ja mitä hoitajat vastaili.
Kaikenkaikkiaan meille jäi silti reissusta tosi hyvä mieli!! Hoitaja ja lääkäri esitteli lapselle välineitä ja kertoi niistä, kuunteli lapsen juttelut ja oli lapsen tasolla.
Ilokaasu maskin sai nenälle ja tosi reippaasti sen otti ja piti vielä itse kiinni, että se varmasti pysyy. Välillä alkoi puheripuli, mutta kun suu piti avata, aukaisi sen reippaasti toooosi isolle!
Siihen asti kaikki meni viimeisen päälle hyvin, kunnes päätettiin alkaa yhden hampaan reikää hoitamaan ja laitettiin puudutuspiikkejä (paljon, useaan otteeseen) Vaikka oli saanut mansikanmakuisen puudutegeelin ikenen pintaan, ei se ehtinyt vaikuttaa, joten itki kun kävi kipeää. Ois halunnut äidin syliin. Silti itkun ja huudonkin seasta aukaisi suutaan isosti ja reippaasti, jotta saatiin porattua. Alkuun ei pelännyt poraakaan, mutta lopulta kaikki itketti.
Suostui kuitenkin yllättävän reippaasti mm. sulkemaan suunsa tarvittaessa, pureskelemaan mustaa paperia jne... Ei mitään vastaan hankaamista, vaikka itkikin.
Hoidon jälkeen kiitteli ja sanoi, että "tuun tänne vielä uudestaanki!"
Puudutus kesti suussa pitkään ja sen seurauksena oli pieni purru vahingossa puolet huulestaan ja kielestään hajalle. Huuli oli kolminkertainen, mutta eipä tuo ole kipua valitellut.
Vähän vain hassun näköinen jne...Eniten mua ihmetyttää se, että miten lapsi muistaa koko hammaslääkärikäynnin, ihan kaikki, aivan selvästi!! Kun joka paikasta lukee, että lapsi ei muista noiden lääkkeiden takia/ansiosta tapahtumista mitään. Mut kyllä meidän lapsi oli koko ajan tässä ja nyt, ajan tasalla ja toistellu kotona kaikki mitä hammaslääkärissä tapahtui sekä että mitä hän kyseli ja kertoi ja mitä hoitajat vastaili.
Kaikenkaikkiaan meille jäi silti reissusta tosi hyvä mieli!! Hoitaja ja lääkäri esitteli lapselle välineitä ja kertoi niistä, kuunteli lapsen juttelut ja oli lapsen tasolla.
