Meidän lapset ovat kyllä tosi vaikeita/haastavia!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ollaanko ainoat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

ollaanko ainoat

Vieras
3 ja 6 - vuotiaat.
Ovat päivähoidossa 9h/pvä, siellä ovat kai ihan normaaleja eli joskus kiukutteluja, mutta ihan normaalin rajoissa.

Kotona kiukuttelevat tosi paljon, harrastuksiin vienti muistuttaa maanpäällistä helvettiä ainakin jos molemmat ovat mukana. Isomman kanssa ei niinkään ongelmia jos yksin on.

Mutta juuri isompi käyttäytyy isälleen tosi huonosti toisinaan, kaupassa on potkinut isäänsä kun ei ole saanut jotain mitä on halunnut (yksi kerta vaan).

Pienempi on tosi vaikea kiukuttelija, kun haen päivähoidosta, aamut menevät aika normaalisti tai siis hyvin, kun suunnitellaan etukäteen miten toimitaan.

Isompi on tosi suulas ja pahakin suustaan, tosi suorapuheinen, varmaan liiankin.

Olen taas niin väsynyt näihin juttuihin, mies eilen sanoi että ovat huippuälykkäitä lapsia ja siksi ovat tuollaisia toisinaan - ehkä tuo on vain toiveajattelua miehen puolelta.

Onko meillä kasvatus mennyt ihan päin seiniä?? Lapsia rakastetaan, heillä on harrastuksia, satuja luetaan päivät pitkät tai ainakin illat, mutta olisiko rajat vähän hatarat??
 
Ihan liian pitkä päivä päiväkodissa ja lisäksi vielä harrastuksia. Lapsenne ovat stressaantuneita.

Isän potkiminen ei ole merkki huippuälykkyydestä, vaikka isä potkuja kaipaisikin.
 
Meillä suunnilleen samanikäiset lapset. Isompi on kiltti ja avulias, ei kiukuttele mutta pienemmän kanssa on aina jotain. Tänäänki kiukutteli kun lähdin pyöräilylle viemään, kun ei menty neidin haluamaan suuntaan...Toivottavasti menis iän myötä ohi. Luulen ettei ole kyse kasvatuksesta, toiset vaan on temperamenttisia luonteeltaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja milda:
Ihan liian pitkä päivä päiväkodissa ja lisäksi vielä harrastuksia. Lapsenne ovat stressaantuneita.

Isän potkiminen ei ole merkki huippuälykkyydestä, vaikka isä potkuja kaipaisikin.

Pienempi harrastaa vain tunnin viikossa, sekin viikonloppuna.
Isompi harrastaa sitten enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Mihin se mies sen huippuälykkyyden perustaa? siihen kiukutteluunko? outo mies. ja outoja olette molemmat.

Ollaan molemmat matemaattisesti tosi lahjakkaita, joten arvelee kai siltä pohjalta, että lastenkin on pakko olla ainakin sillä osa-alueella lahjakkaita.

Jotenkin itse luulen, että tuo matemaattinen lahjakkuus tavallaan sulkee pois jonkun sosiaalisen lahjakkuuden/tunneälyn tms. eli ei tee meistä kauhean hyviä kasvattajia.

 
Huippuälykkyys ja pahasuisuus ja huono käytös eivät kyllä liity toisiinsa. Ukkos taitaa lohdutella itseään. Miten on , kerrotko lapsille suoraan mikä kussakin tilanteessa menee pieleen? Vai meneekö jäkättämisen puolelle? Lapset eivät jaksa kuunnella mitään pitkiä selostuksia, vaan tarvitsevat selkeitä yksioikoisia ohjeita käytökselleen. Esim suorapuheisuus on huonoa käytöstä. Sanotko lapselle, että hän käyttäytyy huonosti, noin ei ole tapana puhua. Ja sitten piste. Jos on älykäs, on myös oppimiskykyinen. Mutta usein näkee vanhempia jotka oikeasti yrittävät kasvattaa lapsiaan, mutta selkeys ja johdonmukaisuus puuttuvat. Jos harrastukseen meneminen on vanhemmille yhtä h...ä, miksi ihmeessä lapset kerran toisensa jälkeen palkitaan sillä, että pääsevät kuitenkin harrastamaan? Kivaa saa kun osaa käyttäytyä, MUTTA äidin tai isän pitää selkeästi kertoa mikä käytöksessä nyt mätti ja mitä lapselta odotetaan. "Et voi sanoa äitiä paskaksi, pyydä anteeksi ja lpeta haukkuminen." Jos ei onnistu, harrastus jää tältä päivältä väliin. Jos anteeksipyyntöä ei tule, mennään arestiin odottelemaan sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:
Meillä suunnilleen samanikäiset lapset. Isompi on kiltti ja avulias, ei kiukuttele mutta pienemmän kanssa on aina jotain. Tänäänki kiukutteli kun lähdin pyöräilylle viemään, kun ei menty neidin haluamaan suuntaan...Toivottavasti menis iän myötä ohi. Luulen ettei ole kyse kasvatuksesta, toiset vaan on temperamenttisia luonteeltaan

On meidän isompi myös avulias ja kiltti, mutta kiukuttelee helposti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niin no:
Huippuälykkyys ja pahasuisuus ja huono käytös eivät kyllä liity toisiinsa. Ukkos taitaa lohdutella itseään. Miten on , kerrotko lapsille suoraan mikä kussakin tilanteessa menee pieleen? Vai meneekö jäkättämisen puolelle? Lapset eivät jaksa kuunnella mitään pitkiä selostuksia, vaan tarvitsevat selkeitä yksioikoisia ohjeita käytökselleen. Esim suorapuheisuus on huonoa käytöstä. Sanotko lapselle, että hän käyttäytyy huonosti, noin ei ole tapana puhua. Ja sitten piste. Jos on älykäs, on myös oppimiskykyinen. Mutta usein näkee vanhempia jotka oikeasti yrittävät kasvattaa lapsiaan, mutta selkeys ja johdonmukaisuus puuttuvat. Jos harrastukseen meneminen on vanhemmille yhtä h...ä, miksi ihmeessä lapset kerran toisensa jälkeen palkitaan sillä, että pääsevät kuitenkin harrastamaan? Kivaa saa kun osaa käyttäytyä, MUTTA äidin tai isän pitää selkeästi kertoa mikä käytöksessä nyt mätti ja mitä lapselta odotetaan. "Et voi sanoa äitiä paskaksi, pyydä anteeksi ja lpeta haukkuminen." Jos ei onnistu, harrastus jää tältä päivältä väliin. Jos anteeksipyyntöä ei tule, mennään arestiin odottelemaan sitä.
Tässä oli hyviä ajatuksia, kiitos.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Mihin se mies sen huippuälykkyyden perustaa? siihen kiukutteluunko? outo mies. ja outoja olette molemmat.

Ollaan molemmat matemaattisesti tosi lahjakkaita, joten arvelee kai siltä pohjalta, että lastenkin on pakko olla ainakin sillä osa-alueella lahjakkaita.

Jotenkin itse luulen, että tuo matemaattinen lahjakkuus tavallaan sulkee pois jonkun sosiaalisen lahjakkuuden/tunneälyn tms. eli ei tee meistä kauhean hyviä kasvattajia.

Itsekin olenmatemaattisesti lahjakas, mutta en kyllä sen takia lapsiani huippuälykkääksi kutsu, että kiukuttelevat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Mihin se mies sen huippuälykkyyden perustaa? siihen kiukutteluunko? outo mies. ja outoja olette molemmat.

Ollaan molemmat matemaattisesti tosi lahjakkaita, joten arvelee kai siltä pohjalta, että lastenkin on pakko olla ainakin sillä osa-alueella lahjakkaita.

Jotenkin itse luulen, että tuo matemaattinen lahjakkuus tavallaan sulkee pois jonkun sosiaalisen lahjakkuuden/tunneälyn tms. eli ei tee meistä kauhean hyviä kasvattajia.

Itsekin olenmatemaattisesti lahjakas, mutta en kyllä sen takia lapsiani huippuälykkääksi kutsu, että kiukuttelevat.
:) ei mieskään sen vuoksi heitä huippuälykkäinä pidä, taisi jäädä paljon kirjoittamatta, mutta en nyt jaksa alkaa niin syvällisesti miettimään.

Tuli vaan äsken sellainen olo, että paljon haasteita on vielä noiden lasten kanssa...siksi tein avauksen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ei ne taida tosi vaikeita olla, tai huippuälykkäitä. Väsyneitä vaan, loppuunpalaneita jo alle kouluiässä.

Just näin.
Mitä ne harrastaa, jotain shakkikerhojako? Minkä ikäisiä te itse olette, matemaatikko iässä, ei tunneiässä.
 
Rajoita molempien harrastukset vain viikonloppuihin, arkisin hoitopäivän jälkeen olette vain kotona tai kodin lähellä ulkoilemassa ja laitatte lapset ajoissa nukkumaan niin alkaa väsymys pikkuhiljaa helpottamaan. Ja juurikin noin, että jos harrastamaan lähtö menee kiukutteluksi, niin silloin sinne ei lähdetä vaan mietitään jäähyllä seurauksia hetki ja ollaan kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vanhemmille ajokortti pakolliseksi:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ei ne taida tosi vaikeita olla, tai huippuälykkäitä. Väsyneitä vaan, loppuunpalaneita jo alle kouluiässä.

Just näin.
Mitä ne harrastaa, jotain shakkikerhojako? Minkä ikäisiä te itse olette, matemaatikko iässä, ei tunneiässä.

Liikunnallisia harrastuksia, isompi on jo valmennusryhmässä yhdessä lajissa, valmentaja juuri kehui miten hyvin kehittyy siinä.

Ollaan keski-ikäisiä, suhteellisen iäkkäinä saatiin nuo lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Rajoita molempien harrastukset vain viikonloppuihin, arkisin hoitopäivän jälkeen olette vain kotona tai kodin lähellä ulkoilemassa ja laitatte lapset ajoissa nukkumaan niin alkaa väsymys pikkuhiljaa helpottamaan. Ja juurikin noin, että jos harrastamaan lähtö menee kiukutteluksi, niin silloin sinne ei lähdetä vaan mietitään jäähyllä seurauksia hetki ja ollaan kotona.

Meillä ei ole ma ja ti harrastuksia ollenkaan, muuten isommalla on kaikkina muina päivinä harrastus, kuten jo kirjoitin on että on valmennusryhmässä yhdessä lajissa joten sitä on 3krt/vk.
 
Oletteko itse kireinä, kun haette lapsia hoidosta tai kun olette lähdössä harrastuksiin? Meillä ainakin lapset ovat tasan yhtä kireinä kuin aikuisetkin eli jos äiti on hermona niin taatusti on riidan ainekset kasassa. Kun itse jaksaa ottaa rennosti eikä hiosta lapsia niin kaikki tuntuu sujuvan paljon paremmin. Lapset ovat suunnilleen saman ikäiset kuin ap:lla, samoin hoitoajat ja harrastusmäärät.
 
maks. 7h päiväkotipäivä, harrastuksia on kerran viikossa perheuinti ei muuta. JA silti on välillä ihan sippi. Eikö lasten hoitopäivää voi mitenkään lyhentää? Tiedätte kaiketi oikeutenne 6h päivään pienen lapsen vanhempina?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletteko itse kireinä, kun haette lapsia hoidosta tai kun olette lähdössä harrastuksiin? Meillä ainakin lapset ovat tasan yhtä kireinä kuin aikuisetkin eli jos äiti on hermona niin taatusti on riidan ainekset kasassa. Kun itse jaksaa ottaa rennosti eikä hiosta lapsia niin kaikki tuntuu sujuvan paljon paremmin. Lapset ovat suunnilleen saman ikäiset kuin ap:lla, samoin hoitoajat ja harrastusmäärät.

Tiedän tuon ja kyllä toisinaan varmasti johtuu juuri tuostakin, että itsekin on jo valmiiksi väsynyt ja siksi tulee skismaa.
 
Toi on just älykkäiden ja melkon iäkkäinä lapset saaneille yleistä, että ne lapset sitten poltetaan loppuun eli on liikaa harrastuksia vielä päiväkotipäivien päälle. Olen lukenut, että pk:ssa oleva lapsi ei tarvitse lainkaan harrastusta lisäksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
maks. 7h päiväkotipäivä, harrastuksia on kerran viikossa perheuinti ei muuta. JA silti on välillä ihan sippi. Eikö lasten hoitopäivää voi mitenkään lyhentää? Tiedätte kaiketi oikeutenne 6h päivään pienen lapsen vanhempina?

Miehellä ei varmasti onnistu tuo työpäivän lyhentäminen ja sitten on yksi juttu, ehtivät sopivasti ulkoilla ennen kotiintuloa, joten siinä on toisaalta hyvätkin puolensa.
 

Yhteistyössä