V
"vieras"
Vieras
Lapsen isä asuu siis ranskassa, eronneita, mutta asuneet joskus ranskassa.
Kasvatuseroja suomalaisen ja ranskalaisäidin välillä:
"Kun asuin Ranskassa olin sikäläisten mielestä varmasti toivottoman lepsu. En koskaan tottunut siihen autoritääriseen kuriin, jota lapsilta siellä edellytettiin. Hätkähdin, joka kerta, kun näin jonkun läimäyttävän lastaan. Nukuttamisasioissa minua pidettiin liian hellämielisenä, koska en voinut enkä halunnut huudattaa vauvaa. Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että aikuisen täytyy saada miettiä myös aikusiten asioita eikä vain elää lasten ehdoilla. Muutenhan lapsella ei ole onnellista äitiä tai isää."
"Lapseni päivähoito alkoi seimessä. Vein hänet sinne, kun hän oli vuoden ja kolme kuukautta, aluksi kolmeksi tunniksi kerrallaan. Ranskalaiset ystäväni ihmettelivät, miten olinkin uhrautunut ja hoitanut lasta kotona niin pitkään. Siellä äitiysloma loppuu, kun vauva on kolme kuukautta. Suomessa minua hävetti tunnustaa, että olin laittanut lapsen niin pienenä hoitoon. Enkö olisi voinut sinnetellä paria vuotta? Imetin Selmaa kaksi vuotta, ja sitä varmaan pidettiin Rnaskassa outona ja perverssinäkin, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään."
"Ranskassa minua ja Selmaa ihmeteltiin, kun ulkoilimme myös muulloin kuin aurinkoisella säällä. Puin hänelle käytettynä saadun Reiman ulkohaalarin ja kuljetin pyörällä hoitoon. Ihmiset naureskelivat, että olin pukenut lapseni hiihtohaalariin. Hänen kurahaalarinsa herättivät hilpeyttä, ne olivat paikallisten ihmisten mielestä kalastajan vaatteet. Sikäläisillä lapsilla oli nahkakengät ja duffelitakit, ja jos on olemassa mahdollisuus, että jossain vaiheessa vähän sataa, ranskalaiset pysyvät takkojensa ääressä. Ranskassa ei ollut kiipeilytelineitä oikein missään."
-Kirjailija Riikka Ala-Harja
Luitteko ja miltä kuulostaa? Olen kyllä tyytyväisempi lasten elämään Suomessa, mutta ranskaan verrattuna suomessa ollaan jo vähän turhankin tarkkoja kaikesta. Heti lastensuojeluilmoitusta, jos äiti ei jaksa joskus lähteä lapsensa kanssa pihalle, tai antaa lapselle joskus pienen hellän tukistuksen, kun lapsi lyö toista lasta. Ranskassa kun oikeasti fyysinen väkivalta on ihan normaalia (en sitä harrasta, enkä haluaisi, mutta jos oikeasti lapsi tekisi jotain todella tuhmaa, esimerkiksi löisi toista lasta tai purisi, en mitenkään katsoisi kieroon äitiä, joka tukistaisi lastansa tämän takia. Tietysti olisi hyvä selvittää se muulla tavoin). Tai se, että täällä äidit kilpailevat siitä, kuka on lastensa kanssa eniten ulkona talvellakin. Itse vihaan talvella istua kyyhöttämässä pihalla lumihangessa katsomassa lapsen puuhia ja tekisi mieli olla välillä ihan sisälläkin, varsinkin loskakelillä.
Ja vielä tuo päiväkotijuttu. Täällä tuomitaan jos laittaa lapsensa ennen 2 v ikää tai joillekin se on se 3 v, kun ranskassa on normaalia laittaa lapsi päiväkotiin 3 kk ikäisenä.
Kasvatuseroja suomalaisen ja ranskalaisäidin välillä:
"Kun asuin Ranskassa olin sikäläisten mielestä varmasti toivottoman lepsu. En koskaan tottunut siihen autoritääriseen kuriin, jota lapsilta siellä edellytettiin. Hätkähdin, joka kerta, kun näin jonkun läimäyttävän lastaan. Nukuttamisasioissa minua pidettiin liian hellämielisenä, koska en voinut enkä halunnut huudattaa vauvaa. Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että aikuisen täytyy saada miettiä myös aikusiten asioita eikä vain elää lasten ehdoilla. Muutenhan lapsella ei ole onnellista äitiä tai isää."
"Lapseni päivähoito alkoi seimessä. Vein hänet sinne, kun hän oli vuoden ja kolme kuukautta, aluksi kolmeksi tunniksi kerrallaan. Ranskalaiset ystäväni ihmettelivät, miten olinkin uhrautunut ja hoitanut lasta kotona niin pitkään. Siellä äitiysloma loppuu, kun vauva on kolme kuukautta. Suomessa minua hävetti tunnustaa, että olin laittanut lapsen niin pienenä hoitoon. Enkö olisi voinut sinnetellä paria vuotta? Imetin Selmaa kaksi vuotta, ja sitä varmaan pidettiin Rnaskassa outona ja perverssinäkin, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään."
"Ranskassa minua ja Selmaa ihmeteltiin, kun ulkoilimme myös muulloin kuin aurinkoisella säällä. Puin hänelle käytettynä saadun Reiman ulkohaalarin ja kuljetin pyörällä hoitoon. Ihmiset naureskelivat, että olin pukenut lapseni hiihtohaalariin. Hänen kurahaalarinsa herättivät hilpeyttä, ne olivat paikallisten ihmisten mielestä kalastajan vaatteet. Sikäläisillä lapsilla oli nahkakengät ja duffelitakit, ja jos on olemassa mahdollisuus, että jossain vaiheessa vähän sataa, ranskalaiset pysyvät takkojensa ääressä. Ranskassa ei ollut kiipeilytelineitä oikein missään."
-Kirjailija Riikka Ala-Harja
Luitteko ja miltä kuulostaa? Olen kyllä tyytyväisempi lasten elämään Suomessa, mutta ranskaan verrattuna suomessa ollaan jo vähän turhankin tarkkoja kaikesta. Heti lastensuojeluilmoitusta, jos äiti ei jaksa joskus lähteä lapsensa kanssa pihalle, tai antaa lapselle joskus pienen hellän tukistuksen, kun lapsi lyö toista lasta. Ranskassa kun oikeasti fyysinen väkivalta on ihan normaalia (en sitä harrasta, enkä haluaisi, mutta jos oikeasti lapsi tekisi jotain todella tuhmaa, esimerkiksi löisi toista lasta tai purisi, en mitenkään katsoisi kieroon äitiä, joka tukistaisi lastansa tämän takia. Tietysti olisi hyvä selvittää se muulla tavoin). Tai se, että täällä äidit kilpailevat siitä, kuka on lastensa kanssa eniten ulkona talvellakin. Itse vihaan talvella istua kyyhöttämässä pihalla lumihangessa katsomassa lapsen puuhia ja tekisi mieli olla välillä ihan sisälläkin, varsinkin loskakelillä.
Ja vielä tuo päiväkotijuttu. Täällä tuomitaan jos laittaa lapsensa ennen 2 v ikää tai joillekin se on se 3 v, kun ranskassa on normaalia laittaa lapsi päiväkotiin 3 kk ikäisenä.
