Meidän poika 2v5kk ei tykkää enää äidistään:(

[tiina]

Vitsi kun tuntuu pahalta nämä "ei mamma anna mehua, pappa antaa, ei mamma laita peittoa, pappa laittaa, ei mamma auta, pappa auttaa, mamma mene pois ei saa paijaa, pappa paijaa..." Koko ajan. Joo ja tiedän että tämä on kai joku "isävaihe" mutta pahalta siltl tuntuu kun halinkin antaminen tuntuu joskus olevan niin vaikeaa.
Minne katosi minun hellä pieni poikani jolle olin todella tärkeä?

 

[Karuski]

minä olen suosiossa ja kun illalla sanon sängyssä rakastavani neitiä, ni vastaus kuuluu: iskä ei lakasta..aina sama laulu..

 

[näin]

Kyllä nämä asiat pitäisi kaikkien vanhempien tietää ja järjellä osata ajatella (kuten tekstissä kirjoitit, mutta järki hoi).

Tuo on se ikä, kun poika tajuaa, että on erilainen äitinsä kanssa ja enemmän, kuin isänsä jne. Antakaa lapsenne kokea rauhassa nämä isävaiheet ja muutkin sukupuoleen liittyvät asiat. Todella typerää ja lapsellista tuntea pahaa mieltä noista asioista. Lapsesta riippuen, mutta voin vannoa, että tämä vaihe menee ohi tai ainakin helpottaa, joillakin nopeastikin, joillakin sitten vähän hitaammin.

 

[Silvia Logo]

Kyllä se tärkeyskohta takas tulee.
Toivottavasti ette mene lapsen pillin mukaan, vaan mehua ... antaa se joka antaa.

 

[meillä]

Tyttö on aina ollut isäntyttö ja sanoo monesti että ei oo äidin kaveri... ja vaatii isää tulemaan viemään nukkumaan jne. Mutta jos olen vaikka illalla pidempään pois kotoa ja lapsi on käymässä nukkumaan, niin ei ole malttanut nukahtaa ennen kuin tulen ja saa antaa halin, ja samoin yöllä jos näkee painajaista niin huutaa äitiä. Eli taitaa olla jonkinlaista uhmaa vaan äitiä kohtaan tuo, että äiti ei kelpaa mihinkään. Ikää tytöllä 3,5 ja tätä on jatkunut jo yli vuoden.

 

[3 miestä kotona]

Meillä on sama juttu mutta perheen ainoana naisena olen vain yrittänyt olla mukana miesten jutuissa ja yhteinen arki ja tekeminen saa pojat kyllä pitämään myös äidistään. Toki isi on kova sana esim. joissain leikeissä tai harrastuksissa. Äidistä tykätään joskus ja toisinaan taas ei...

 

[tiina]

Kyllä nämä asiat pitäisi kaikkien vanhempien tietää ja järjellä osata ajatella (kuten tekstissä kirjoitit, mutta järki hoi).

Tuo on se ikä, kun poika tajuaa, että on erilainen äitinsä kanssa ja enemmän, kuin isänsä jne. Antakaa lapsenne kokea rauhassa nämä isävaiheet ja muutkin sukupuoleen liittyvät asiat. Todella typerää ja lapsellista tuntea pahaa mieltä noista asioista. Lapsesta riippuen, mutta voin vannoa, että tämä vaihe menee ohi tai ainakin helpottaa, joillakin nopeastikin, joillakin sitten vähän hitaammin.[/quote

Ai että ihan typerää ja lapsellista, ja järki hoi..
Joo ihan miten vaan, olisit melkein voinut jättää ilkeän kirjoituksesi kirjoittamatta.

 

[vieras]

Meillä sama juttu nyt kun isä lomautettu ja on ollut kotona reilun viikon. Äiti ei kelpaa edes maitoa kaatamaan.. Toivon, että on ohimenevä ilmiö

 

[kannustavaa]

Kyllä nämä asiat pitäisi kaikkien vanhempien tietää ja järjellä osata ajatella (kuten tekstissä kirjoitit, mutta järki hoi).

Tuo on se ikä, kun poika tajuaa, että on erilainen äitinsä kanssa ja enemmän, kuin isänsä jne. Antakaa lapsenne kokea rauhassa nämä isävaiheet ja muutkin sukupuoleen liittyvät asiat. Todella typerää ja lapsellista tuntea pahaa mieltä noista asioista. Lapsesta riippuen, mutta voin vannoa, että tämä vaihe menee ohi tai ainakin helpottaa, joillakin nopeastikin, joillakin sitten vähän hitaammin.

Onpa kannustavaa.Kai jokainen saa tuntea pahaa mieltä tuossa tilanteessa sentään..Ei se mitään haittaa.Typerää on väittää tuon kaltaisten tunteiden olevan lapsellisia ja typeriä..

 

[tiina]

Kyllä se tärkeyskohta takas tulee.
Toivottavasti ette mene lapsen pillin mukaan, vaan mehua ... antaa se joka antaa.

Ei mennä lapsen pillin mukaan, jos olen jo peittelemässä kun poika alkaa parkua isää, peittelen tyynesti loppuun ja sanon että nyt on äidin vuoro, jos ei kelpaa niin sitten poika joutuu "peittelemään itse itsensä".
Hän kyllä yleensä tyytyy siihen.

 

[tiina]

Tuosta lapsen pillin mukaan hyppimisestä muuten vielä, mitenköhän ihan oikeasti näissä tilanteissä pitäisi tehdä, niin kuin on aiottu vai saako lapsen itku/haluaminen määritellä kuka pesee hampaat ym. Toisaalta tyhmä kysymys, ei tietenkään saa, mutta jäin vain miettimään tätä.
Pääsääntöisesti olen tehnyt asian loppun vaikka lapsi isän paikalla haluaisikin, mutta isän mielipiteestä en ole ihan varma, hän ainakin pyörii lähettyvillä valmiina tartumaan asiaan jos annan.