V
viinia
Vieras
Hei
Kerronpa minäkin meidän kokemuksestamme.
Esitietoja: Tämä oli toinen raskaus. Ensimmäinen suunnitektu sektio ahtaan lantion vuoksi 8/04. Lantiostani ei mahdu syntymään yli 3 kg vauvat.
Minulla oli aika äitiyspolille viikolla 36+6 (4.10.05), jolloin oli tarkoistus tehdä uudelleen vauvan painoarvio, mennä osastolle ja aloittaa käynnistäminen, koska vauvan piti mahtua syntymään. Mutta vauvamme olikin kasvanut 2-viikossa noin 800g ja painoarvio oli 3100-3200 ja näin ollen varattiin suunniteltu sektio aika 18.10.05.
Tuolla käynnillä kohdunkaulaa oli jäljellä noin 2cm, pehmeää, kiinni. Ei siis mitään merkkejä että synnytys edes olisi lähellä.
6.10.05 Oli aivan normaali päivä, ei mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Normaalia menkkamaista kipua selässä, jota oli ollut jo muutaman viikon ajan. Illalla mieheni lähti normaalisti yövuoroon töihin, laitoin esikoisen nukkumaan ja kävin itsekin nukkumaan klo 22.30, eikä mitään merkkejä tulevasta.
Klo 23.30 herään aivan mielettömään kipuun selässä. maha koko ajan kovana... ei kipua mahassa, ei hienoja aaltoja kuten kaikissa oppaissa puhutaan. Siinä sitten yksin kotona itken ja kävelen, välillä miehelleni soittaen töihin ja valittaen miten selkään koskee.
Klo 01.30 Soitan synnytyssaliin. Kerron tilanteen... Siellä kätilö sanoo ja suosittelee ambulanssia, koska meiltä sairaalaan matkaa noin 35km. Odotan vielä 15min. Sitten soitan isovanhempani katsomaan esikoistamme. En halua soittaa ambulanssia ja tyhmä lähden ukkini kyydissä kohti sairaalaa.
Puolessa matkassa kipu alkaa olla todella sitämätöntä ja alkaa siirtyä myös oikealle alavatsalle.
Kys:n pihassa ajattelen että pääsen täältä yksin saliin ja kiellän ukkiani lähtemästä minua saattamaan. Kys:n aulassa ajattelen etten ikinä pääse perille :$
Onnellisesti perille kuitenkin pääsin... Salissa vastassa kaksi kätilöä... käyriin... vauvan käyrät hyvät... supistuksia tulee koko ajan... Lääkäri hälytetään paikalle... tutkii tilanteen... Synnytys täysin käynnissä... Kohdunkaula hävinnyt... Miehelleni soitetaan toiseen leikkausyksikköön että isää tarvittaisiin nyt. Leikkaava päivystysryhmä soitetaan myös.
kaksi kätilöä soitteli noita ja kaksi yritti etsiä minusta suonia johon saisi tipan ja verinäytteet otettua. Kipu vain niin kova ettei suonia ollenkaan näkyvissä. Lopulta tippa saadaan ja verinäytteet otetaan siitä.
Lääkäri pelkäsi että istukka on irtoamassa koska supistuksia oli koko ajan eikä ns. lepovaihetta ollut ollenkaan, sekä kivut oli mielettömät. Mietti jo viillon tekemistä pystyyn. Onneksi supistukset pysyivät ennallaan ja viilto tuli vaakaan.
Olin kysissä 7.10.05 klo 02.25 ja leikkaussalissa klo 03.00. Epiduraalipuudutuksessa syntyi täysin terve pieni poika klo 03.36 3385g ja 50cm. Leikkaus meni hyvin. Viilto tuli samaan kuin ennekin eli poikittain alas. Loppu hyvin kaikki hyvin...
Kerronpa minäkin meidän kokemuksestamme.
Esitietoja: Tämä oli toinen raskaus. Ensimmäinen suunnitektu sektio ahtaan lantion vuoksi 8/04. Lantiostani ei mahdu syntymään yli 3 kg vauvat.
Minulla oli aika äitiyspolille viikolla 36+6 (4.10.05), jolloin oli tarkoistus tehdä uudelleen vauvan painoarvio, mennä osastolle ja aloittaa käynnistäminen, koska vauvan piti mahtua syntymään. Mutta vauvamme olikin kasvanut 2-viikossa noin 800g ja painoarvio oli 3100-3200 ja näin ollen varattiin suunniteltu sektio aika 18.10.05.
Tuolla käynnillä kohdunkaulaa oli jäljellä noin 2cm, pehmeää, kiinni. Ei siis mitään merkkejä että synnytys edes olisi lähellä.
6.10.05 Oli aivan normaali päivä, ei mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Normaalia menkkamaista kipua selässä, jota oli ollut jo muutaman viikon ajan. Illalla mieheni lähti normaalisti yövuoroon töihin, laitoin esikoisen nukkumaan ja kävin itsekin nukkumaan klo 22.30, eikä mitään merkkejä tulevasta.
Klo 23.30 herään aivan mielettömään kipuun selässä. maha koko ajan kovana... ei kipua mahassa, ei hienoja aaltoja kuten kaikissa oppaissa puhutaan. Siinä sitten yksin kotona itken ja kävelen, välillä miehelleni soittaen töihin ja valittaen miten selkään koskee.
Klo 01.30 Soitan synnytyssaliin. Kerron tilanteen... Siellä kätilö sanoo ja suosittelee ambulanssia, koska meiltä sairaalaan matkaa noin 35km. Odotan vielä 15min. Sitten soitan isovanhempani katsomaan esikoistamme. En halua soittaa ambulanssia ja tyhmä lähden ukkini kyydissä kohti sairaalaa.
Puolessa matkassa kipu alkaa olla todella sitämätöntä ja alkaa siirtyä myös oikealle alavatsalle.
Kys:n pihassa ajattelen että pääsen täältä yksin saliin ja kiellän ukkiani lähtemästä minua saattamaan. Kys:n aulassa ajattelen etten ikinä pääse perille
:$ Onnellisesti perille kuitenkin pääsin... Salissa vastassa kaksi kätilöä... käyriin... vauvan käyrät hyvät... supistuksia tulee koko ajan... Lääkäri hälytetään paikalle... tutkii tilanteen... Synnytys täysin käynnissä... Kohdunkaula hävinnyt... Miehelleni soitetaan toiseen leikkausyksikköön että isää tarvittaisiin nyt. Leikkaava päivystysryhmä soitetaan myös.
kaksi kätilöä soitteli noita ja kaksi yritti etsiä minusta suonia johon saisi tipan ja verinäytteet otettua. Kipu vain niin kova ettei suonia ollenkaan näkyvissä. Lopulta tippa saadaan ja verinäytteet otetaan siitä.
Lääkäri pelkäsi että istukka on irtoamassa koska supistuksia oli koko ajan eikä ns. lepovaihetta ollut ollenkaan, sekä kivut oli mielettömät. Mietti jo viillon tekemistä pystyyn. Onneksi supistukset pysyivät ennallaan ja viilto tuli vaakaan.
Olin kysissä 7.10.05 klo 02.25 ja leikkaussalissa klo 03.00. Epiduraalipuudutuksessa syntyi täysin terve pieni poika klo 03.36 3385g ja 50cm. Leikkaus meni hyvin. Viilto tuli samaan kuin ennekin eli poikittain alas. Loppu hyvin kaikki hyvin...
