Suhteemme on aina ollut myrskyisä. Suuria laskuja pohjalle ja taas ylös. Tällä kertaa osuimme karikkoon.
Tapasimme vajaat 4 vuotta sitten. Onnea täynnä molemmat, tietäähän sen, rakastumisen tunteen. Alku oli myös suurta taistelua ja ristiriitoja, mustasukkaisuutta, mutta voitimme ne.
Kun saimme ensimmäisen lapsemme, olimme saaneet kaikki toimimaan. Tai niin luulimme. Riitely kuitenkin jatkui. Ja taas sovittiin.
Lukuisat kerrat olen itkenyt silmäni verille, luullut, että kuolen siihen epätoivon tunteeseen: miksei tämä voi onnistua?
Nyt itkunsekaisin tuntein odotan toista lastamme, mutta yksin. Ei se toiminutkaan. Miksi? Miehellä ei ollut minulle mitään sanottavaa. Ei kertakaikkiaan mitään. Nyt hän on poissa...
Minulla vain tyhjä pää.
Tapasimme vajaat 4 vuotta sitten. Onnea täynnä molemmat, tietäähän sen, rakastumisen tunteen. Alku oli myös suurta taistelua ja ristiriitoja, mustasukkaisuutta, mutta voitimme ne.
Kun saimme ensimmäisen lapsemme, olimme saaneet kaikki toimimaan. Tai niin luulimme. Riitely kuitenkin jatkui. Ja taas sovittiin.
Lukuisat kerrat olen itkenyt silmäni verille, luullut, että kuolen siihen epätoivon tunteeseen: miksei tämä voi onnistua?
Nyt itkunsekaisin tuntein odotan toista lastamme, mutta yksin. Ei se toiminutkaan. Miksi? Miehellä ei ollut minulle mitään sanottavaa. Ei kertakaikkiaan mitään. Nyt hän on poissa...
Minulla vain tyhjä pää.