meidän tarina

[Harmaa]

Suhteemme on aina ollut myrskyisä. Suuria laskuja pohjalle ja taas ylös. Tällä kertaa osuimme karikkoon.

Tapasimme vajaat 4 vuotta sitten. Onnea täynnä molemmat, tietäähän sen, rakastumisen tunteen. Alku oli myös suurta taistelua ja ristiriitoja, mustasukkaisuutta, mutta voitimme ne.

Kun saimme ensimmäisen lapsemme, olimme saaneet kaikki toimimaan. Tai niin luulimme. Riitely kuitenkin jatkui. Ja taas sovittiin.

Lukuisat kerrat olen itkenyt silmäni verille, luullut, että kuolen siihen epätoivon tunteeseen: miksei tämä voi onnistua?

Nyt itkunsekaisin tuntein odotan toista lastamme, mutta yksin. Ei se toiminutkaan. Miksi? Miehellä ei ollut minulle mitään sanottavaa. Ei kertakaikkiaan mitään. Nyt hän on poissa...

Minulla vain tyhjä pää.

 

[taizi]

Jaksamista sulle!!!

Vielä löydät sen toisen kanssakävijän. Muistathan olla purkamatta tunteitasi lapsiin. :hug:

 

[Nainen]

Halaus ja jaksamista. Nainen on liian yksin, jos joutuu lasta odottamaan ilman miestä. :'(

 

[tellu]

Voimia sinulle. Ei varmasti ole helppoa. Tiedän tarkalleen miltä tuntuu tuo tunne et "miksi ei vaan voi onnistua". Olen huomannut, että silloin kannattaa katsoa itseä sisään ja miettiä miksi ei onnistu jos kaikki on muuten päällisin puolin ok. Meillä kaikilla on kuitenkin ne omat "demonimme" jotka pitää ylittää ja saada kuriin..

Suuren suuri hali sinulle.. :hug:

 

[johanna]

no mihin se mies on mennyt??