Meidän vauva tulee kuolemaan. :'(

[muserrus]

Mulla oli tänä aamuna toinen ultra, ja paljastui ettei meidän vauvalla ole aivoja melkein ollenkaan. Saatiin vaihtoehdot tehdä myöhäisten viikkojen keskeytys tai sitten vaan odottaa meneekö kesken vai syntyykö vauva lopulta kuolleena/vain kuolemaan. En yhtään tiedä mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä, mies tulee vasta viiden jälkeen töistä ja en ole hänelle vielä pystynyt kertomaan. Pelkään hänenkin reaktiotaan, tähän oman suruni päälle vielä. Entä miten kerromme lähipiirille tällaisesta tilanteesta, en voi vaan jatkaa elämäänikään normaalisti kun mulla maha näkyy jo ja kaikki tutut ja sukulaiset tietää jo raskaudesta. Ahdistaa.

 

[Kaiutin]

Mitä apua ja tukea ultran tehnyt ammattihenkilö sulle tarjosi?

 

[feger]

Monenko lääkärin arvio tuo oli?

Ja olen pahoillani!

 

[Voi ei :(]

Voi miten surullista, olen pahoillani puolestanne.

Neuvoa en tietenkään osaa, koska en ole tuollaista kokenut, mutta yhdessä miehen kanssa varmasti keksitte teille sopivan ratkaisun.

Voimia teille, mihin ratkaisuun ikinä päädyttekin.

 

[njp]

Voi kurjuus... Hiljaiseksi vetää. Olen tosi pahoillani.

 

["vieras"]

uuteen ultraan aika

 

["vieras"]

Voi ei,surullista.
En oikein tiedä mitä pitäisi edes sanoa,muuta kun voimia,voimia todella paljon!

 

[Chala]

Pakkohan sun on asia miehesi kanssa jakaa, yhdessä mietitte miten eteenpäin. Varmistakaa ehdottomasti asia ja vertaistukea varmasti löytyy, eikö esim. Käpy tällaisissakin tilanteissa ole ihan oikea osoite?

Käpy ry - Etusivu

:hug:

 

[Hilpuri Tilli]

Eiköhän se keskeytys ole tuossa tilanteessa paikallaan, kuin se, että odottaa kuolevaa lasta vielä raskauden toisen puoliskon. Otan osaa.

 

[jbbhyb]

Kannattaa vielä sopia uuteen ultraan aika. Noita virheellisiä ultria on ennenkin ollut, mm. minun ystävälleni sanottiin että lapsella ei ole toista munuaista tai jotakin sen suuntaista, mutta lapsi syntyi täysin terveenä. Toki joutui tarkkailuun aluksi syntymänsä jälkeen. Kuitenkin mietitään, että hänelläkin oli useita ulra-aikoja pitkin raskautta, tutkittiin ja tarkkailtiin, aina vaan todettiin että joku ongelma siellä on. Kuitenkaan ei ollut.

 

[muserrus]

Mitä apua ja tukea ultran tehnyt ammattihenkilö sulle tarjosi?

Sain läjän jotain esitteitä ja numeroita, sekä ajan psyk.polille juttelemaan aiheesta. En ole vielä jaksanut kamalasti tutkia niitä, oon vaan itkenyt siitä asti kun tulin kotiin.

 

[Määä]

No kai tuo varmistetaan vielä jotenkin? Vai oliko tämä se varmistus?
Kyllä mä taitaisin vahvasti kallistua sen keskeytyksen puolelle.
Mä katsoin joskus jotain juttuja ilman aivoja syntyneestä vauvasta (siis oli aivokurkiainen vaan tms), ja se eli kuitenkin jonkun vuoden. Aika rankkaa olis sellainenkin.

 

[satutytti]

:hug: oon seurannut aivan lähipiirissä vastaavanlaista tapausta, heillä tosin todettiin aivottomuus "jo" rv 16 (muista syistä tehty ylimääräinen ultra) ja he päätyivät aborttiin. Varmasti aivan hirveä olo eikä tossa tilanteessa auta mitkään sanat, käykää kuitenkin vielä toisessa ultrassa varmistamassa asia (tai kai se ultraaja sen uuden ultran teille jo ohjelmoi johonkin yliopistolliseen sairaalaan?? tosin yksityinen vois olla ammattitaitoisempi?). pahoittelut ja jaksamiset teijän perheelle, älä mieti nyt miten kertoa asiasta muille

 

[muserrus]

Pakkohan sun on asia miehesi kanssa jakaa, yhdessä mietitte miten eteenpäin. Varmistakaa ehdottomasti asia ja vertaistukea varmasti löytyy, eikö esim. Käpy tällaisissakin tilanteissa ole ihan oikea osoite?

Käpy ry - Etusivu

:hug:

tottakai mä aion asian miehelleni kertoa, näkeehän hän mun turvonneesta naamastakin jo että kaikki ei ole kunnossa. En vaan yhtään tiedämiten tuollainen asia sanotaan toiselle. Mulla pyörii vaan ihan idioottimaisia lauseita päässä, tyyliin "kulta, meidän vauva on aivoton". Ei tuollaista varmaan saisi edes kirjoittaa saati ajatella, mutta oon varmaan vielä jossain shokissa. :'(

 

[Kaiutin]

Sain läjän jotain esitteitä ja numeroita, sekä ajan psyk.polille juttelemaan aiheesta. En ole vielä jaksanut kamalasti tutkia niitä, oon vaan itkenyt siitä asti kun tulin kotiin.

Avauksessa kirjoitit, että "saatiin vaihtoehdot.." Ketkä saitte? Kenen kanssa olit ultrassa siis? Vai olitko yksin?

Soita se miehesi nyt kotiin sieltä töistä ja mietitte yhdessä asiaa.

 

[Määä]

Nicholas coke - Google-haku
nicholas eli 3 vuotta.
Mutta siis tuliko tää nyt ihan eka kerran esille? Kai nämä sairaalassa varmistetaan vielä?

 

["vieras"]

Mä kans mietin et kai toi oli nyt varmistettu, oon lähipiirissä nähny kaikenlaista tapausta. Mutta voimia teille, keskeytys varmaan olisi henkisesti kuitenkin helpompi ku synnyttää kuoleva vauva (oma mielipide). Pyytäkää et joku muu kertoo lähipiirille, ni ei sitä tarvi miettiä. Ota yhteys sinne psyk.polille ihmees ni saat asian käsiteltyä. Varmaan shokissa olet. Aivan valtavasti voimia, symppaan todella kun itse pelkään kohta tulevaa ultraa.

 

[muserrus]

:hug: oon seurannut aivan lähipiirissä vastaavanlaista tapausta, heillä tosin todettiin aivottomuus "jo" rv 16 (muista syistä tehty ylimääräinen ultra) ja he päätyivät aborttiin. Varmasti aivan hirveä olo eikä tossa tilanteessa auta mitkään sanat, käykää kuitenkin vielä toisessa ultrassa varmistamassa asia (tai kai se ultraaja sen uuden ultran teille jo ohjelmoi johonkin yliopistolliseen sairaalaan?? tosin yksityinen vois olla ammattitaitoisempi?). pahoittelut ja jaksamiset teijän perheelle, älä mieti nyt miten kertoa asiasta muille

Mäkin olen "vasta" raskausviikolla 17, mutta silti 12 viikosta eteenpäin aborttia ei voida enää tehdä kaavinnalla, vaan synnytyksen normaalilla käynnistämisellä. Tällä hetkellä mietin vaan koko ajan sitä kumpi on pahempi, "tappaa" itse oma lapsensa, vai odottaa että hän kuolee "itsestään". Toinen, tämän tuloksen varmistava ultra on varattu tämän viikon perjantaille, menemme helsinkiin sitä varten. Aika huonolle tuo silti näytti, näin itsekin miten vauvan pää oli "tyhjää täynnä" vaikka monesta suunnasta katsottiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28251649]Mä kans mietin et kai toi oli nyt varmistettu, oon lähipiirissä nähny kaikenlaista tapausta. Mutta voimia teille, keskeytys varmaan olisi henkisesti kuitenkin helpompi ku synnyttää kuoleva vauva (oma mielipide). Pyytäkää et joku muu kertoo lähipiirille, ni ei sitä tarvi miettiä. Ota yhteys sinne psyk.polille ihmees ni saat asian käsiteltyä. Varmaan shokissa olet. Aivan valtavasti voimia, symppaan todella kun itse pelkään kohta tulevaa ultraa.[/QUOTE]

Tai siis tarkoitin että henkisesti rankkaa kantaa sitä lasta loppuaika, jos tulos on varma.

 

[muserrus]

Avauksessa kirjoitit, että "saatiin vaihtoehdot.." Ketkä saitte? Kenen kanssa olit ultrassa siis? Vai olitko yksin?

Soita se miehesi nyt kotiin sieltä töistä ja mietitte yhdessä asiaa.

Olin yksin, tarkoitin tuolla että meidän koko perheemme sai nuo vaihtoehdot. Tosin enimmäiseltä lapselta ei paljoa kysellä, hän on vasta kaksi. Anteeksi epäselvyyteni, ei oikein ajatus juokse selkeästi ja ulosanti on mitä on. Miehellä on pakollinen työkeikka josta ei pääse aiemmin irtaantumaan, tulee siis viiden jälkeen heti.

 

["joku"]

Pahoittelut ja voimia <3 Sinuna pitäisin vauvan kuitenkin, synnyttäisin ja hoivaisin elämänsä loppuun asti. Vauva ansaitsee syntyä ja saada hoivaa, vaikkei kehityshäiriön vuoksi sitä tietoisesti edes ymmärtäisi.

 

[Määä]

Laitoin tuosta yhdestä pojasta siksi, että voisit katsoa ja miettiä, että entä jos ei kuolekaan heti?
Ihan hirvittävän rankkaa täytyy olla vanhemmilla, ja kun lapsella ei kuitenkaan ole aivotoimintaa, niin tuntuisi että se keskeytys on paras vaihtoehto.

 

[halaus täältä jostain]

[QUOTE="joku";28251673]Pahoittelut ja voimia <3 Sinuna pitäisin vauvan kuitenkin, synnyttäisin ja hoivaisin elämänsä loppuun asti. Vauva ansaitsee syntyä ja saada hoivaa, vaikkei kehityshäiriön vuoksi sitä tietoisesti edes ymmärtäisi.[/QUOTE]

Aapeella on pieni, kaksivuotias lapsi. Hänkin tarvitsee hoivaa ja rakkautta. Jos aapee päättää keskeyttää raskauden (kuten itse ehdottomasti tuossa tapauksessa tekisin), on turha yrittää syyllistää. Hoivaa sitä, joka ymmärtää, eli sitä 2-vuotiasta. Voimia aapeelle :hug:

 

[Chala]

tottakai mä aion asian miehelleni kertoa, näkeehän hän mun turvonneesta naamastakin jo että kaikki ei ole kunnossa. En vaan yhtään tiedämiten tuollainen asia sanotaan toiselle. Mulla pyörii vaan ihan idioottimaisia lauseita päässä, tyyliin "kulta, meidän vauva on aivoton". Ei tuollaista varmaan saisi edes kirjoittaa saati ajatella, mutta oon varmaan vielä jossain shokissa. :'(

Ei sillä ole mitään väliä millä sanoilla sä asian kerrot, kuten sanoit, miehesi kyllä näkee ettei kaikki ole ok ja sieltä ne sanat sitten jotenkin tulee pikkuhiljaa. Ja yhdessä teillä on parhaat mahdollisuudet selvitä tuosta eteenpäin. Ja ihan mitä tahansa saa ajatella mitä tällä hetkellä mieleen tulee, mikään ei ole väärin tai epänormaalia, usko se :hug:

 

[MarieHos]

Myös lapsen tulevaisuutta ajattelisin.
Vaikka vauva ei heti syntymän jälkeen kuolisikaan, eläisi vuoden tai vaikka sen kolme, niin onko se elämisen arvoista elämää?
En tarkoita, ettäkö jokainen pienen kehityshäiriön omaava ihminen ei olisi elämän arvoinen, mutta tässä tapauksessa kuitenkin on hieman isommasta kyse kuin esim. down syndroomasta tms.