Tänään meidän kuopus siirtyi pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn <3 Kyllä oli mamma haikeena kun pakkasi varastoon pinnasängyn, sitterin ja muut vauvahärvelit. Ja oli kummallista katella kun "vauva" hipsi abaut 65 kertaa illalla omasta sängystä isän ja äidin huoneeseen. Ennen on jäänyt (tietysti) pinnikseen muitta mutkitta kun pois ei ole päässyt.
Kuinka voikin olla näin ristiriitaiset fiilikset. Vauvakuumetta ei ole, eikä enempää lapsia suunitelmissa, mutta haikeana katselen kuinka lapset kasvaa ja vauvan pullukkakädet muuttuu siroiksi sormiksi ja leikki ikäinen ei enää ajattelekkaan että äiti on ykkönen!
Kuinka voikin olla näin ristiriitaiset fiilikset. Vauvakuumetta ei ole, eikä enempää lapsia suunitelmissa, mutta haikeana katselen kuinka lapset kasvaa ja vauvan pullukkakädet muuttuu siroiksi sormiksi ja leikki ikäinen ei enää ajattelekkaan että äiti on ykkönen!
Kyllä se sinne lopulta jää. Ylimääräset hölinät ja silittelyt vaan pois. Äidin täytyy pysyä kovana ja näyttää, että nyt on yö!