Meillä ei ole ketään hoitamaan lasta tässä kaupungissa

[välillä kypsyttää]

Paitsi kunnallinen päivähoito. Ei olla miehen kanssa tehty yhtikäs mitään kahdestaan nyt 4:ään vuoteen. Välillä harmittaa ihan tosissaan! Mies opiskelee, jotenka ei kyllä ole varaa palkata hoitajaakaan..

Enimmän aikaa olen kyllä sinut homman kanssa. Meidän lapsi tottakai joten itsehän se kuuluukin hoitaa. Eikähän tässä enää montaa vuotta ole, kun tarvitsee jatkuvaa aikuisen läsnäoloa. Sekin on surullista. Paradoksaalista.

Tuli mieleen, ku eräs äiti valitti, kun ei ole riittävästi omaa aikaa. Vaikka lapsella on mummit ja kummit ja kaikenmaailman tuttavat, joilla on 2-4krt kuussa. Kaikki on suhteellista.

Tosin pitääpä olla onnellinen,siitäkin, että edes on se lapsi. Mut kai silti vähän saa toivoa, et saisi omaa aikaa?

 

[No onko]

Mikä kaupunki? MLL:n hoitaja ja opiskelijaneidotbei hirveästi maksa jos muutamastactunnista kyse. Eikö sukulaisia jotka joskus vois tulla hoitaa?

 

["hmh"]

Tai voisikohan sitä ajatella verkostoitua toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Tyyliin minä otan välillä teidän lapset niin otatteko te sitten välillä meidän lapset.

Tämmöistä kaveriperheporukkaa sitä itse aikoinaan käytettiin. Vaikka mummeja oli, niin asuivat kaukana ja sitäpaitsi muutenkaan viitsi keski-iän vaivoissa kärvisteleviä ihmisiä vaivata pikkulasten hoidolla.

 

[Madicken04]

Mietin kanssa että eikö ole siis ketään kavereita paikkakunnalla, eihän niiden lastenhoitajien tarvi sukulaisia olla.

Tuo verkostoituminen on hyvä juttu. Eikö lapsella ole ketään kavereita (päiväkodista, naapurustosta, mahdollisista harrastuksista...) joiden perheitä tuntisitte tai kehen voisitte tutustua? Lapsi on kuitenkin jo sen verran iso että tuon ikäisten hoitoonottaminen tarkoittaa jo lähinnä kaveria omalle lapselle, tilanne josta kaikki hyötyvät.

 

[Blue]

Eihän sen hoitajan tarvitse olla samalla paikkakunnalla. Neljävuotias(?) on jo niin iso että voi olla yön kylässä. Vai eikä teillä ole kauempanakaan ketään? Sitten tilanne onkin jä vähän hankalampi.

 

["näin on"]

Minäkin suosittelen hankkimaan ystäviä, joiden kanssa voi joskus hoitaa lapsia puolin ja toisin. Pääsette vaikka elokuviin, syömään, lenkille tms mikä teistä onkaan mukavaa.
Tai sitten on vain kaivettava rahapussia ja hommattava maksullista hoitoa.

 

[ertyu]

Mulla on paljon ystäviä, joilla on pieniä lapsia, mutta heistä ei kyllä ole lapsenhoitoapua. Jos on omat pienet lapset ja hektinen arki, niin siihen harva jaksaa mitään ylimääräistä. Meillä siis lapset 4 ja 2. Mummot hoitavat pari kertaa vuodessa, kun tulevat käymään ja olen hyvin kiitollinen siitä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

kyllä se mll:nkin hoitaja valitettavasi maksaa paljon, jos varaa ei ole. se on tieten joku 8 euroa tunti. päivä tekee jo sillä takasalla 64 euroa.

 

["hmh"]

Mulla on paljon ystäviä, joilla on pieniä lapsia, mutta heistä ei kyllä ole lapsenhoitoapua. Jos on omat pienet lapset ja hektinen arki, niin siihen harva jaksaa mitään ylimääräistä. Meillä siis lapset 4 ja 2. Mummot hoitavat pari kertaa vuodessa, kun tulevat käymään ja olen hyvin kiitollinen siitä.

Idea onkin win-win tilanne. Sovitaan äiti- ja isätutun kanssa, että koska olis sopiva hetki kummallekin, silloin ja silloin perjantaina tulis teidän lapset meille ja sitten taas silloin ja silloin meidän lapset teille.

Se on sitten eri juttu, jos ei viitsi tai ei kykene moista sopimaan. Jos ei itse voi yhtään ylimääräistä lasta katsoa huushollissaan hetkeäkään tai ei pysty luottamaan toisen perheen kykyyn hoitaa mun lapsia. Ei se ole "hoitoapua", se on vaihtokauppaa, vierailua, vaihtelua arkeen (josta ei vissiin parane puhua verotuksessa, ettei siitäkin naksahda alvit).

 

[vie ras]

[QUOTE="hmh";29772047]Tai voisikohan sitä ajatella verkostoitua toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Tyyliin minä otan välillä teidän lapset niin otatteko te sitten välillä meidän lapset.

Tämmöistä kaveriperheporukkaa sitä itse aikoinaan käytettiin. Vaikka mummeja oli, niin asuivat kaukana ja sitäpaitsi muutenkaan viitsi keski-iän vaivoissa kärvisteleviä ihmisiä vaivata pikkulasten hoidolla.[/QUOTE]

Ei meillä onnistu tämäkään, meille kyllä tulee lapsia hoitoon/leikkimään , mutta meidän lasta ei koskaan kutsuta kenellekkään.

 

["hmh"]

Ei meillä onnistu tämäkään, meille kyllä tulee lapsia hoitoon/leikkimään , mutta meidän lasta ei koskaan kutsuta kenellekkään.

Kts kommentti 9. Älä odottele kutsuja vaan avaa suusi ja sovi ja järjestele asioita.

 

[Madicken04]

Mulla on paljon ystäviä, joilla on pieniä lapsia, mutta heistä ei kyllä ole lapsenhoitoapua. Jos on omat pienet lapset ja hektinen arki, niin siihen harva jaksaa mitään ylimääräistä. Meillä siis lapset 4 ja 2. Mummot hoitavat pari kertaa vuodessa, kun tulevat käymään ja olen hyvin kiitollinen siitä.

Toki kaikesta saa hektistä jos haluaa, mutta jos nyt perheissä on vaikka se 1-3 tervettä ja suht normaalia lasta niin eiköhän siinä yhden illan menisi pari ylimääräistäkin. Seuraa ja kavereita omille lapsille ja sitten vastaavasti jonain toisena iltana saa ne omat lapset hoitoon niiden hoitolasten luo. Jos siis oikeasti haluaa sitä kahdenkeskeistä aikaa.

 

[ystävät]

no jaa, helppo on sanoa etta "hankkikaa ystäviä" - ei niitä noin vaan hankita, sekin on oma prosessinsa ja joskus onnistuu, joskus ei, vaikka kaikki vauvakerhot koluaisi. Vähän samassa tilanteessa siis itsekin, ulkomailla asutaan. Ystäviä on (vähitellen saatu), ja pari kertaa ovatkin lapsen ottaneet kun kova tarvis on ollut (työmatkat tai esim.nuoremman lapsen syntymä), mutta itseäni alkaa nolottaa, jos sitä palvelusta ei pysty antamaan takaisin - kun noiden ystävien lapsilla on tietysti niitä mummeja ja kummeja paikkakunnalla, joten meidän hoitoapua ei juuri tarvita. Ei viitsi aina yhteen suuntaan kysellä. Mutta periaatteessa tuo siis on hyvä systeemi ja tosiaan noilla isommilla alkaa jo toimia kun on se kaveri. Mutta tasan ei mene tosiaan, mekään emme ole kahdestaan tehneet mitään viiteen vuoteen paitsi kerran, kun oltiin Suomessa lomalla.. sitä aina välillä miettii, että toivottavasti ihmiset joilla tuota turvaverkkoa on, osaavat sitä myös arvostaa.