Meillä ei vaan ole varaa toiseen lapseen..=(

[laalaa]

No niin joku sentään ymmärsi mitä tarkoitin.. siis jos tällä hetkellä kolme ihmistä ja koira asuu 44 neliön kaksiossa, niin ei tulisi mieleenkään tehdä tänne toista lasta, niin ja se asuinalue. En ole muuttamassa "huonommalle alueelle" saati vuokralle, vaikka mulle annettais viisi lasta, en sitten millään. Okei, ehkä se on materian haalimista, jos haluaa antaa lapselleen asuinalueen, jossa voi turvallisesti leikkiä ilman, että astuu hiekkalaatikolla huumeneulaan, niin sitten olen sellainen. Tässä tilanteessa, tähän asuinalueeseen meillä ei ole varaa tehd toista lasta.

Missä maassa te asutte kun kuulostaa noin vaaralliselta? Täällä Suomessa Espoon keskuksen liepeillä on onneksi halpaa ja rauhallista eikä mitään huumeneuloja!

 

[nimmi]

Meillä on yksi lapsi. Ja kyllä rakkautta riittäisi toisellekin lapselle ja vaikka kolmannellekin, mutta
siinä on iso mutta.
Täällä kirjoitettiin, että kahdella työssäkäyvällä on varaa toiseen lapseen.

Mutta ei ole. Henkistä hyvinvointia voisimme tarjota kahdelle lapselle, paljon suukkoja ja läheisyyttä ja rakkautta, yhdessäoloa.
Mutta taloudellisesti emme voisi tarjota kahdelle lapselle täysipainoista elämää.

Nyt lapsemme saa enemmän rakkautta kuin olisi hyväksikään sekä taloudellisesti hänen elämänsä on huoletonta ja loppuelämä vanhuuteen asti turvattua (ainakin näillä näkymin)

Käymme molemmat töissä, mutta asunto ja autolainojen ja laskujen, pakollisten ruoka ja muiden tarvikkeiden hankkimisen jälkeen kuukaudessä jää käteen sen verran, että sillä elää 3 ihmistä.
Tietenkin tilanne helpottuu kun lainat on joskus maksettu.

Mihinkään vuokrakasarmiin emme mene ja tässä iässä en enää aja 20v vanhalla autolla ja kulje kirppareilta ja sukulaisilta vaatteita kerjäämässä.
Sossua en edes ajattele, sillä sen kynnyksen yli en astuisi.

Nys asumme mukavalla paikalla ja lapsemme saa joskus kaupasta jotain kivaa ja voimme hiukan hemmotella meitä kaikkia.
Ei tarvi olla koko ajan lapselle sanomassa, että ei ole rahaa, ei voi mennä sinne, ei voi tehdä sitä ja tätä.

Mitä elämää on yhteiskunnan elättinä olo, jokaista senttiä venyttäen ja miettien mistä tekee ruuan kun lapsilisä tulee vasta viikon päästä.

Ja entäs kun lapsi aloittaa opiskelun, menee autokouluun haluaa vähän vanhempana kavereiden kanssa reissaamaan, muuttaa omilleen.
Koko ajan kun lapsi kasvaa hän tarvitsee myös enemmän rahaa vaativia asioita.

Ja siinä ei rakkaus auta yksin.

Nyt voimme tarjota rakkautta ja taloudellisesti turvatun elämän, kahdelle emme sitä voi antaa ja siksi emme tee toista lasta.
Jos sellainen ihme käy, että rikastumme tästä joskus, niin on aika toiselle lapselle, mutta nyt kun tiedän, että omat rahat ei siihen riitä niin ei toista lasta.

jos lapselta kysyttäs, se ottas sisaruksen paljon mielummin.

No, mutta eihän lapselta kysytä, eiköhän se arvioiminen jää vanhemmalle?

 

[vieras]

Ei kannata surra liikaa. Jos tuntuu, ettei toiseen lapseen ole varaa tai että elämä muuttuisi liian hankalaksi, niin yksi lapsi on ihan hyvä. Ajattele vaikka kiinalaisia, jotka eivät saa kuin yhden lapsen. Jospa se helpottaa. Ehkä teillä tilanne muuttuu myöhemmin.

 

[..]

No, mutta eihän lapselta kysytä, eiköhän se arvioiminen jää vanhemmalle?

No tuskin kysytäänkään, mutta kyllä mä haluan lapselleni onnellisen lapsuuden ja ap ilmeisesti takaraivossa jyskyttävästä tunteesta päätellen ehkä haluaiskin lapsen vielä.

 

[vieras]

Jep, eiköhän sulle ap riitä se yksi. Jotenki vaikutat epäkypsältä

 

[laalaa]

Lapsen kannalta voisi olla parempikin, jos ei saisi kaikkea. Aikuisena voi olla muuten rankkaa, kun huomaa, että pitäisi tulla omalla palkalla toimeen.

Tuskin se lapsi kärsii siitä, että vanhemmilla on varaa harrastuksiin ja matkailuun, kenen lapsi kärsii jos vanhemmilla on kesämökki, jossa lapsi voi viettää perheen kanssa kesälomia, tai purjevene, jossa lapsi oppii nauttimaan ulkoilmasta ja luonnosta??

Nyt kuulostaa jo provoilulta. Mutta kyllä se sisar tai veli olisi varmaan mieluisampi ja enemmän iloa tuova asia kuin mikään noista.

Ja itse olen samaa mieltä että olisi parempi että lapsi oppisi tyytymään vähempään ja huomaamaan että kaikkea ei edes kannata haluta.

 

[vieras]

Jep, eiköhän sulle ap riitä se yksi. Jotenki vaikutat epäkypsältä

 

[ap]

No niin joku sentään ymmärsi mitä tarkoitin.. siis jos tällä hetkellä kolme ihmistä ja koira asuu 44 neliön kaksiossa, niin ei tulisi mieleenkään tehdä tänne toista lasta, niin ja se asuinalue. En ole muuttamassa "huonommalle alueelle" saati vuokralle, vaikka mulle annettais viisi lasta, en sitten millään. Okei, ehkä se on materian haalimista, jos haluaa antaa lapselleen asuinalueen, jossa voi turvallisesti leikkiä ilman, että astuu hiekkalaatikolla huumeneulaan, niin sitten olen sellainen. Tässä tilanteessa, tähän asuinalueeseen meillä ei ole varaa tehd toista lasta.

Missä maassa te asutte kun kuulostaa noin vaaralliselta? Täällä Suomessa Espoon keskuksen liepeillä on onneksi halpaa ja rauhallista eikä mitään huumeneuloja!

Muutamassa päiväkodissa työskentelin itä-helsingissä, ja aina sai aamuisin olla huumeneuloja korjailemassa, ennenkuin uskalsi lapsia ulos päästää, että silleen..

 

[x]

mitäpä, jos se teidän kullannuppu alkaa aikuisena opiskella tai ryhtyy siivoojaksi tain kaupan kassaksi? Millä se sitten elää, kun on aina saanut kaiken haluamansa?

 

[32v sossumuijana]

Minusta on hienoa että olette ajatelleet taloudellista tilannettanne ennen kuin lisäännytte,se on arjen realismia! Ja harvinaista nykyajan nuorissa,nuoret tuntuvat tekevän lapsia juuri niin paljon kun mieli tekee, kyllähän sossusta sitten apua saa jos vanhemmilta ei heru-on yleinen tapa ajatella.Olette ainakin kypsiä aikuisia!Onnea teille. Luultavasti teille koittaa päivä,kun olet jatkanut uraasi ja olette maksaneet asuntoanne muutaman vuoden, että lapsen lisääntyminen on taloudellisesti mahdollista.

 

[vieras]

Lapsen kannalta voisi olla parempikin, jos ei saisi kaikkea. Aikuisena voi olla muuten rankkaa, kun huomaa, että pitäisi tulla omalla palkalla toimeen.

Tuskin se lapsi kärsii siitä, että vanhemmilla on varaa harrastuksiin ja matkailuun, kenen lapsi kärsii jos vanhemmilla on kesämökki, jossa lapsi voi viettää perheen kanssa kesälomia, tai purjevene, jossa lapsi oppii nauttimaan ulkoilmasta ja luonnosta??

Nyt kuulostaa jo provoilulta. Mutta kyllä se sisar tai veli olisi varmaan mieluisampi ja enemmän iloa tuova asia kuin mikään noista.

Ja itse olen samaa mieltä että olisi parempi että lapsi oppisi tyytymään vähempään ja huomaamaan että kaikkea ei edes kannata haluta.

Olet oikeassa. Uskon, että lapsi on paljon onnellisempi kun oppii tyytymään vähempään (eikä sen tarvitse tarkoittaa niukkuutta) . Kesämökit, veneet ja kalliit autot eivät todellakaan tuo onnea ja onnellisuutta. Sanoisin, että pikemminkin päinvastoin.

 

[ap]

Jep, eiköhän sulle ap riitä se yksi. Jotenki vaikutat epäkypsältä

Millä tavalla? Siksikö, että haluan asua lapseni kanssa rauhallisella ja turvallisella alueella, haluan tarjota lapsilleni kotihoitoa leikki-ikään asti, tahdon matkustaa, nähdä maailmaa ja haluan, että myös lapseni oppii maailman kulttuureja ja ymmärtää erilaisia tapoja? Sekö tekee minusta epäkypsän, etten tee hetken mielijohteesta lasta, koska mun vaan tekee nyt mieli toista lasta, ajattelematta lainkaan millä tavalla heidät elätän? Eiköhän nyt ole aika kurkata peiliin...

 

[Elämä maksaa]

Lapsen kannalta voisi olla parempikin, jos ei saisi kaikkea. Aikuisena voi olla muuten rankkaa, kun huomaa, että pitäisi tulla omalla palkalla toimeen.

Saa kaikkea.
Hmm. Ainakaan lapsemme ei saa kaikkea mitä haluaa.
Hän pitää niistä pienistä muovieläimistä ja tänään ostettiin kaupasta kokoelmiin uusi possu.
Muut tavarat mitä olisi ottanut jäivät kauppaan.

Tietää, että kaupasta ostetaan ruuat ja tarvikkeet ja joskus jotain pientä kivaa. Suuret kalliit lelut saa nimipäivä, synttäri ja joululahjoina.

Mutta hän on vielä todella pieni ja kuten täällä kirjoitettiinkin niin ei tarvitse rahallisesti paljoa.
Mutta hän kasvaa.
Aloittaa koulunkäynnin. Tarvitaan uutta polkupyörää, luistinta, suksea, joskus kivoja vaatteita, harrastus (mitä nyt haluaakin sitten harrastaa) maksaa.

Sitten taloudellinne tarve kasvaa kun vanhenee.
Autokoulu, josta joku kirjoitti, että ei kuulu vanhempien maksettavaksi, koska ei itsekään ole sellaista kotoaan saanut.
Mutta meidän suvussa on ollut perinne, että vanhemmat ostavat ekan auton lapselleja kustantavat sen autokoulun.
Minä sain sen, mieheni sai sen ja molempien sukulaisten lapset.

Entä sitten kun perukoulu loppuu ja menee lukioon ja sitten yliopistoon tai muuhun kouluun.
Eläminen ja kirjat maksavat h:n paljon.
Silloin tarvitaan vanhempien apua.

Sitten tulee vielä tähän oman katon alle muutto. Sinne tarvitaan huonekaluista lähtien kaikkea ja jos lapsi opiskelee vielä silloin niin haluamme auttaa myös taloudellisesti.

Omat vanhempani ovat auttaneet minua nuoruudessa ja nykyäänkin jos tarvitsen.
Mutta tästä huolimatta minusta on tullut taloudellinen ja en haaskaa rahaa turhuuteen.

 

[vieras]

Jos todella haluaisitte toisen lapsen niin sitten sen tekisitte. Tuollaiset syyt ovat vain tekosyitä. Ei teidän ole pakko tehdä lisää lapsia jos kerta olette nykytilanteeseen tyytyväisiä ettekä halua mitään muutosta. Jokaisen oma valinta monta lasta haluaa. Ei sitä tarvitse yrittää selitellä.

 

[vieras]

No niin joku sentään ymmärsi mitä tarkoitin.. siis jos tällä hetkellä kolme ihmistä ja koira asuu 44 neliön kaksiossa, niin ei tulisi mieleenkään tehdä tänne toista lasta, niin ja se asuinalue. En ole muuttamassa "huonommalle alueelle" saati vuokralle, vaikka mulle annettais viisi lasta, en sitten millään. Okei, ehkä se on materian haalimista, jos haluaa antaa lapselleen asuinalueen, jossa voi turvallisesti leikkiä ilman, että astuu hiekkalaatikolla huumeneulaan, niin sitten olen sellainen. Tässä tilanteessa, tähän asuinalueeseen meillä ei ole varaa tehd toista lasta.

On kai niitä muitakin vaihtoehtoja kuin ökyalue tai huumekortteli...mutta siis, nämä ovat näitä elämän valintoja. Olisi mukavaa, jos saisi omaksi tilavan asunnon ihanalta paikalta, mutta ykkössijalla valinnoissani/haaveissani on kuitenkin saada lisää lapsia, ja jos niitä lisää siunaantuu, emme ainakaan lähitulevaisuudessa voi omaa asuntoa ostaa. Toinen vaihtoehto olisi, että jättäisimme lapsenteon tähän yhteen, olisimme töissä ja ostaisimme asunnon. Mutta, mieluummin lisää lapsia, asunnonostoa voi miettiä myöhemminkin

 

[ugh]

Minusta on hienoa että olette ajatelleet taloudellista tilannettanne ennen kuin lisäännytte,se on arjen realismia! Ja harvinaista nykyajan nuorissa,nuoret tuntuvat tekevän lapsia juuri niin paljon kun mieli tekee, kyllähän sossusta sitten apua saa jos vanhemmilta ei heru-on yleinen tapa ajatella.Olette ainakin kypsiä aikuisia!Onnea teille. Luultavasti teille koittaa päivä,kun olet jatkanut uraasi ja olette maksaneet asuntoanne muutaman vuoden, että lapsen lisääntyminen on taloudellisesti mahdollista.

Joo ja sitten ap voi olla jo niin vanha maho, että tarvii kalliit lapsettomuushoidot johon heillä ei ole rahaa.
Kannattais sunkin harkita alanvaihtoa, jos et kunnioita asikkaita. Ihan olet kuule palveluammatissa, etkä mikään jumala, joka päättää milloin kukakin saa lapsensa tehdä.

 

[ap]

mitäpä, jos se teidän kullannuppu alkaa aikuisena opiskella tai ryhtyy siivoojaksi tain kaupan kassaksi? Millä se sitten elää, kun on aina saanut kaiken haluamansa?

Eihän se hyvänen aika tarkoita, että lapsi saa kaiken haluamansa, jos vanhemmat miettii etukäteen millä lapsen ruokkii ja hoitaa! Meillä lapsi ei todellakaan saa kaikkea, meillä ei ole esim televisiota lainkaan, ei minkäälaisia pelejä tai vehkeitä! Kaikkien tavaroiden hankintaa mietitään etukäteen, aina ei tarvitse ostaa kaikkea, vaikka rahaa olisikin!

 

[ITSENÄINEN]

Lapsen kannalta voisi olla parempikin, jos ei saisi kaikkea. Aikuisena voi olla muuten rankkaa, kun huomaa, että pitäisi tulla omalla palkalla toimeen.

Saa kaikkea.
Hmm. Ainakaan lapsemme ei saa kaikkea mitä haluaa.
Hän pitää niistä pienistä muovieläimistä ja tänään ostettiin kaupasta kokoelmiin uusi possu.
Muut tavarat mitä olisi ottanut jäivät kauppaan.

Tietää, että kaupasta ostetaan ruuat ja tarvikkeet ja joskus jotain pientä kivaa. Suuret kalliit lelut saa nimipäivä, synttäri ja joululahjoina.

Mutta hän on vielä todella pieni ja kuten täällä kirjoitettiinkin niin ei tarvitse rahallisesti paljoa.
Mutta hän kasvaa.
Aloittaa koulunkäynnin. Tarvitaan uutta polkupyörää, luistinta, suksea, joskus kivoja vaatteita, harrastus (mitä nyt haluaakin sitten harrastaa) maksaa.

Sitten taloudellinne tarve kasvaa kun vanhenee.
Autokoulu, josta joku kirjoitti, että ei kuulu vanhempien maksettavaksi, koska ei itsekään ole sellaista kotoaan saanut.
Mutta meidän suvussa on ollut perinne, että vanhemmat ostavat ekan auton lapselleja kustantavat sen autokoulun.
Minä sain sen, mieheni sai sen ja molempien sukulaisten lapset.

Entä sitten kun perukoulu loppuu ja menee lukioon ja sitten yliopistoon tai muuhun kouluun.
Eläminen ja kirjat maksavat h:n paljon.
Silloin tarvitaan vanhempien apua.

Sitten tulee vielä tähän oman katon alle muutto. Sinne tarvitaan huonekaluista lähtien kaikkea ja jos lapsi opiskelee vielä silloin niin haluamme auttaa myös taloudellisesti.

Omat vanhempani ovat auttaneet minua nuoruudessa ja nykyäänkin jos tarvitsen.
Mutta tästä huolimatta minusta on tullut taloudellinen ja en haaskaa rahaa turhuuteen.

 

[vieras]

Jep, eiköhän sulle ap riitä se yksi. Jotenki vaikutat epäkypsältä

Millä tavalla? Siksikö, että haluan asua lapseni kanssa rauhallisella ja turvallisella alueella, haluan tarjota lapsilleni kotihoitoa leikki-ikään asti, tahdon matkustaa, nähdä maailmaa ja haluan, että myös lapseni oppii maailman kulttuureja ja ymmärtää erilaisia tapoja? Sekö tekee minusta epäkypsän, etten tee hetken mielijohteesta lasta, koska mun vaan tekee nyt mieli toista lasta, ajattelematta lainkaan millä tavalla heidät elätän? Eiköhän nyt ole aika kurkata peiliin...

kaikkeahan saa haluta, täysin eriasia toteutuuko noin sun suunitelmat. Pääsetkö matkustamaan yhtään mihinkään. Entä jos sairastut vakavasti? Tai tulee avioero ym. Kai olet myös varautunut huonoihinkin juttuihin? Ajattelet näköjään paljon; mutta ajatteletko tarpeeksi?

 

[vieras]

Lapsen kannalta voisi olla parempikin, jos ei saisi kaikkea. Aikuisena voi olla muuten rankkaa, kun huomaa, että pitäisi tulla omalla palkalla toimeen.

Saa kaikkea.
Hmm. Ainakaan lapsemme ei saa kaikkea mitä haluaa.
Hän pitää niistä pienistä muovieläimistä ja tänään ostettiin kaupasta kokoelmiin uusi possu.
Muut tavarat mitä olisi ottanut jäivät kauppaan.

Tietää, että kaupasta ostetaan ruuat ja tarvikkeet ja joskus jotain pientä kivaa. Suuret kalliit lelut saa nimipäivä, synttäri ja joululahjoina.

Mutta hän on vielä todella pieni ja kuten täällä kirjoitettiinkin niin ei tarvitse rahallisesti paljoa.
Mutta hän kasvaa.
Aloittaa koulunkäynnin. Tarvitaan uutta polkupyörää, luistinta, suksea, joskus kivoja vaatteita, harrastus (mitä nyt haluaakin sitten harrastaa) maksaa.

Sitten taloudellinne tarve kasvaa kun vanhenee.
Autokoulu, josta joku kirjoitti, että ei kuulu vanhempien maksettavaksi, koska ei itsekään ole sellaista kotoaan saanut.
Mutta meidän suvussa on ollut perinne, että vanhemmat ostavat ekan auton lapselleja kustantavat sen autokoulun.
Minä sain sen, mieheni sai sen ja molempien sukulaisten lapset.

Entä sitten kun perukoulu loppuu ja menee lukioon ja sitten yliopistoon tai muuhun kouluun.
Eläminen ja kirjat maksavat h:n paljon.
Silloin tarvitaan vanhempien apua.

Sitten tulee vielä tähän oman katon alle muutto. Sinne tarvitaan huonekaluista lähtien kaikkea ja jos lapsi opiskelee vielä silloin niin haluamme auttaa myös taloudellisesti.

Omat vanhempani ovat auttaneet minua nuoruudessa ja nykyäänkin jos tarvitsen.
Mutta tästä huolimatta minusta on tullut taloudellinen ja en haaskaa rahaa turhuuteen.

tää lapsille kustantaminen, vaikka eroaisitte miehen kanssa?

 

[joo]

Jep, eiköhän sulle ap riitä se yksi. Jotenki vaikutat epäkypsältä

Millä tavalla? Siksikö, että haluan asua lapseni kanssa rauhallisella ja turvallisella alueella, haluan tarjota lapsilleni kotihoitoa leikki-ikään asti, tahdon matkustaa, nähdä maailmaa ja haluan, että myös lapseni oppii maailman kulttuureja ja ymmärtää erilaisia tapoja? Sekö tekee minusta epäkypsän, etten tee hetken mielijohteesta lasta, koska mun vaan tekee nyt mieli toista lasta, ajattelematta lainkaan millä tavalla heidät elätän? Eiköhän nyt ole aika kurkata peiliin...

Mä en oikein ymmärrä, mikset voisi muka tehdä tuota kaikkea myös kahden lapsen kanssa ihan nykyisillä tuloilla? Jos pystyt matkustelemaan yhden lapsen kanssa, ei sen toisen lapsen matkakustannukset tee kauheasti lisää... eniten maksavat aikuisten matkat. Alkuun varmasti mahdutte kaikki sinne kaksioonkin. Vuokra-asuntoja on myös niillä hyvämaineisilla ja rauhallisilla alueilla. Kaksi lasta ei maksa 2xyhden lapsen menot.

Jos olet päättänyt, että teille tulee vain yksi lapsi, hyvä niin. Mutta perustelusi ei ole kovin järkevä!

 

[laalaa]

No niin joku sentään ymmärsi mitä tarkoitin.. siis jos tällä hetkellä kolme ihmistä ja koira asuu 44 neliön kaksiossa, niin ei tulisi mieleenkään tehdä tänne toista lasta, niin ja se asuinalue. En ole muuttamassa "huonommalle alueelle" saati vuokralle, vaikka mulle annettais viisi lasta, en sitten millään. Okei, ehkä se on materian haalimista, jos haluaa antaa lapselleen asuinalueen, jossa voi turvallisesti leikkiä ilman, että astuu hiekkalaatikolla huumeneulaan, niin sitten olen sellainen. Tässä tilanteessa, tähän asuinalueeseen meillä ei ole varaa tehd toista lasta.

Missä maassa te asutte kun kuulostaa noin vaaralliselta? Täällä Suomessa Espoon keskuksen liepeillä on onneksi halpaa ja rauhallista eikä mitään huumeneuloja!

Muutamassa päiväkodissa työskentelin itä-helsingissä, ja aina sai aamuisin olla huumeneuloja korjailemassa, ennenkuin uskalsi lapsia ulos päästää, että silleen..

No pakkoko sinne on muuttaa? On niitä edullisia alueita muuallakin!

 

[vieras]

Jos todella haluaisitte toisen lapsen niin sitten sen tekisitte. Tuollaiset syyt ovat vain tekosyitä. Ei teidän ole pakko tehdä lisää lapsia jos kerta olette nykytilanteeseen tyytyväisiä ettekä halua mitään muutosta. Jokaisen oma valinta monta lasta haluaa. Ei sitä tarvitse yrittää selitellä.

Kauheaa selittelyn makua

 

[Elämä maksaa]

Lapsen kannalta voisi olla parempikin, jos ei saisi kaikkea. Aikuisena voi olla muuten rankkaa, kun huomaa, että pitäisi tulla omalla palkalla toimeen.

Saa kaikkea.
Hmm. Ainakaan lapsemme ei saa kaikkea mitä haluaa.
Hän pitää niistä pienistä muovieläimistä ja tänään ostettiin kaupasta kokoelmiin uusi possu.
Muut tavarat mitä olisi ottanut jäivät kauppaan.

Tietää, että kaupasta ostetaan ruuat ja tarvikkeet ja joskus jotain pientä kivaa. Suuret kalliit lelut saa nimipäivä, synttäri ja joululahjoina.

Mutta hän on vielä todella pieni ja kuten täällä kirjoitettiinkin niin ei tarvitse rahallisesti paljoa.
Mutta hän kasvaa.
Aloittaa koulunkäynnin. Tarvitaan uutta polkupyörää, luistinta, suksea, joskus kivoja vaatteita, harrastus (mitä nyt haluaakin sitten harrastaa) maksaa.

Sitten taloudellinne tarve kasvaa kun vanhenee.
Autokoulu, josta joku kirjoitti, että ei kuulu vanhempien maksettavaksi, koska ei itsekään ole sellaista kotoaan saanut.
Mutta meidän suvussa on ollut perinne, että vanhemmat ostavat ekan auton lapselleja kustantavat sen autokoulun.
Minä sain sen, mieheni sai sen ja molempien sukulaisten lapset.

Entä sitten kun perukoulu loppuu ja menee lukioon ja sitten yliopistoon tai muuhun kouluun.
Eläminen ja kirjat maksavat h:n paljon.
Silloin tarvitaan vanhempien apua.

Sitten tulee vielä tähän oman katon alle muutto. Sinne tarvitaan huonekaluista lähtien kaikkea ja jos lapsi opiskelee vielä silloin niin haluamme auttaa myös taloudellisesti.

Omat vanhempani ovat auttaneet minua nuoruudessa ja nykyäänkin jos tarvitsen.
Mutta tästä huolimatta minusta on tullut taloudellinen ja en haaskaa rahaa turhuuteen.

Siivellä?

Kirjoitan tähän isäni minulle sanoman asian.

Sitten kun he kuolevat oikein vanhoina, niin olen itsekin vanha ja elämäni on taloudellisesti kunnossa nuoruuden kitkutuksen jälkeen.
Saan perinnön, jonka sitten käytän turhuuteen kun en sitä tavallaan enää tarvitse.

Isäni sanoi, että he haluavat antaa minulle perintöäni koko elämäni ajan niin että heidän elämäntyönsä avulla heidän lapsensa ei tarvitse kituuttaa ja he näkevät mieluummin minun laittavat perintönsä lapseeni ja elämääni silloin kun olen nuori ja tarvitsen rahaa.
Kun toinen vaihtoehto olisi, että istuvat kukkaron päällä ja antavat minun selvitä elämässä jos selviän.
Ja sitten vanhana minun käteeni asetettaisiin se kukkaro, jonka sisältöä en enää tarvitsisi.

 

[ap]

Jep, eiköhän sulle ap riitä se yksi. Jotenki vaikutat epäkypsältä

Millä tavalla? Siksikö, että haluan asua lapseni kanssa rauhallisella ja turvallisella alueella, haluan tarjota lapsilleni kotihoitoa leikki-ikään asti, tahdon matkustaa, nähdä maailmaa ja haluan, että myös lapseni oppii maailman kulttuureja ja ymmärtää erilaisia tapoja? Sekö tekee minusta epäkypsän, etten tee hetken mielijohteesta lasta, koska mun vaan tekee nyt mieli toista lasta, ajattelematta lainkaan millä tavalla heidät elätän? Eiköhän nyt ole aika kurkata peiliin...

kaikkeahan saa haluta, täysin eriasia toteutuuko noin sun suunitelmat. Pääsetkö matkustamaan yhtään mihinkään. Entä jos sairastut vakavasti? Tai tulee avioero ym. Kai olet myös varautunut huonoihinkin juttuihin? Ajattelet näköjään paljon; mutta ajatteletko tarpeeksi?

Öö.. niin tosiaan jos sairastuisin niin, etten voisi matkustaa, ja tuolloin olisin luultavasti liian sairas myös olemaan työelämässä, ja kuka sillon minun lapseni elättäisi?? Totta kai avioero voi tulla, mutta olen tällä hetkellä sitoutunut mieheeni ja lapseeni ja jos luoja suo olen sitä vastaisuudessakin. Olet oikeassa siinä, että ajattelen paljon, se liittyy suurelta osalta myös koulutukseeni, mutten halua ajatella, kuinka huonosti voi pahimmillaan käydä, sen verran minulla on, luojan kiitos, uskoa tulevaisuuteen.