Meillä ei vaan ole varaa toiseen lapseen..=(

[vieras]

Meillä on yksi lapsi. Ja kyllä rakkautta riittäisi toisellekin lapselle ja vaikka kolmannellekin, mutta
siinä on iso mutta.
Täällä kirjoitettiin, että kahdella työssäkäyvällä on varaa toiseen lapseen.

Mutta ei ole. Henkistä hyvinvointia voisimme tarjota kahdelle lapselle, paljon suukkoja ja läheisyyttä ja rakkautta, yhdessäoloa.
Mutta taloudellisesti emme voisi tarjota kahdelle lapselle täysipainoista elämää.

Nyt lapsemme saa enemmän rakkautta kuin olisi hyväksikään sekä taloudellisesti hänen elämänsä on huoletonta ja loppuelämä vanhuuteen asti turvattua (ainakin näillä näkymin)

Käymme molemmat töissä, mutta asunto ja autolainojen ja laskujen, pakollisten ruoka ja muiden tarvikkeiden hankkimisen jälkeen kuukaudessä jää käteen sen verran, että sillä elää 3 ihmistä.
Tietenkin tilanne helpottuu kun lainat on joskus maksettu.

Mihinkään vuokrakasarmiin emme mene ja tässä iässä en enää aja 20v vanhalla autolla ja kulje kirppareilta ja sukulaisilta vaatteita kerjäämässä.
Sossua en edes ajattele, sillä sen kynnyksen yli en astuisi.

Nys asumme mukavalla paikalla ja lapsemme saa joskus kaupasta jotain kivaa ja voimme hiukan hemmotella meitä kaikkia.
Ei tarvi olla koko ajan lapselle sanomassa, että ei ole rahaa, ei voi mennä sinne, ei voi tehdä sitä ja tätä.

Mitä elämää on yhteiskunnan elättinä olo, jokaista senttiä venyttäen ja miettien mistä tekee ruuan kun lapsilisä tulee vasta viikon päästä.

Ja entäs kun lapsi aloittaa opiskelun, menee autokouluun haluaa vähän vanhempana kavereiden kanssa reissaamaan, muuttaa omilleen.
Koko ajan kun lapsi kasvaa hän tarvitsee myös enemmän rahaa vaativia asioita.

Ja siinä ei rakkaus auta yksin.

Nyt voimme tarjota rakkautta ja taloudellisesti turvatun elämän, kahdelle emme sitä voi antaa ja siksi emme tee toista lasta.
Jos sellainen ihme käy, että rikastumme tästä joskus, niin on aika toiselle lapselle, mutta nyt kun tiedän, että omat rahat ei siihen riitä niin ei toista lasta.

Ihan vaan pisti silmään, että miksi ihmeessä sen lapsen pitää kaikki mammona saada vanhemmilta valmiiksi?? Kyllä ihan elämässä voi auttaa, mutta töihin voivat lapset itsekin mennä ansaitsemaan rahaa. En minä ainakaan elä ajatellen, mitä lapsemme voisivat haluta 15 vuoden päästä Ja oletuksella että totta kai sen kustannamme.

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Koulutus on ilmainen Suomessa kirjoja lukuunottamatta, matkustaa voi halvalla (100 ? vk Etelä-Euroopassa), ei tarvitse aina ostaa kallista matkaa

 

[vieras]

Tuntuu, että täällä kaksplussan sivuilla kohtaan kahdenlaisia ihmisiä. Monet ovat kommentoineet minun olevan materialisti.. hmm.. Tosiaan yllättyisitte. En ole materialisti, mutta minulle on tärkeää, että elätän itse lapseni, ja takaan heille tulevaisuuden, jossa omia unelmiaan voi täyttää. Oikeastaan alunperin aloituksessa ei ollut kyse ajokorteista tai ensiasunnoista, vaan tästä hetkestä, jota nyt elän. Asumme pienessä kaksiossa, siis kolme ihmistä ja koira, sekä mieheni lapsi joka toinen viikonloppu. Nyt vaan on aika vaihtaa asuntoa, ja isompaan asuntoon ei ole kht varaa, vaan minun on mentävä töihin, jos mielii muuttaa, ja silloinhan lapsen kanssa ei kotona voi olla. Tämä "luokkajako" rikkaiden lapsista tulee rikkaita- on täysin tutkimuksellista näyttöä, että sosioekonominen asema siirtyy sukupolvelta toiselle, eli jos vanhemmat itse ovat koulutettuja ja tienaavat itse oman ja perheen elannon, tulee lapsetkin tulevaisuudessa tähän pyrkimään. Niin ja edelleen korostaisin sitä, että meillä ei todellakaan lapselle osteta kaikkea, mihin raha riittää, eli lapsen piloille hemmottelua ei tapahdu, vaan luonnon ja muiden ihmisten arvostamista pyrin opettamaan, sekä sitä, että omien valintojen seuraukset täytyy kantaa.. vaikkapa siinä, kuinka monta lasta tekee (saa)..=)

Monen varakkaan perheen lapsi menestyy elämässään koska tuntee (tai vanhemmat tuntevat) oikeat ihmiset. Näin saavat suojatyöpaikkoja yms.

Moni vanhempi myös pakottaa lapsensa esim. lukioon vaikka lapsi ei sinne haluaisi. Ylpeys ei anna myöten että oma lapsi menisi ammattikouluun. Lapsille ei edes anneta vaihtoehtoja, vanhemmat sanelevat miten on tehtävä. Pakotetaan hakemaan yliopistoon jne. koska eihän AMK ole tarpeeksi hieno paikka meidän lapselle.

 

[mää vaan]

Meillä on yksi lapsi. Ja kyllä rakkautta riittäisi toisellekin lapselle ja vaikka kolmannellekin, mutta
siinä on iso mutta.
Täällä kirjoitettiin, että kahdella työssäkäyvällä on varaa toiseen lapseen.

Mutta ei ole. Henkistä hyvinvointia voisimme tarjota kahdelle lapselle, paljon suukkoja ja läheisyyttä ja rakkautta, yhdessäoloa.
Mutta taloudellisesti emme voisi tarjota kahdelle lapselle täysipainoista elämää.

Nyt lapsemme saa enemmän rakkautta kuin olisi hyväksikään sekä taloudellisesti hänen elämänsä on huoletonta ja loppuelämä vanhuuteen asti turvattua (ainakin näillä näkymin)

Käymme molemmat töissä, mutta asunto ja autolainojen ja laskujen, pakollisten ruoka ja muiden tarvikkeiden hankkimisen jälkeen kuukaudessä jää käteen sen verran, että sillä elää 3 ihmistä.
Tietenkin tilanne helpottuu kun lainat on joskus maksettu.

Mihinkään vuokrakasarmiin emme mene ja tässä iässä en enää aja 20v vanhalla autolla ja kulje kirppareilta ja sukulaisilta vaatteita kerjäämässä.
Sossua en edes ajattele, sillä sen kynnyksen yli en astuisi.

Nys asumme mukavalla paikalla ja lapsemme saa joskus kaupasta jotain kivaa ja voimme hiukan hemmotella meitä kaikkia.
Ei tarvi olla koko ajan lapselle sanomassa, että ei ole rahaa, ei voi mennä sinne, ei voi tehdä sitä ja tätä.

Mitä elämää on yhteiskunnan elättinä olo, jokaista senttiä venyttäen ja miettien mistä tekee ruuan kun lapsilisä tulee vasta viikon päästä.

Ja entäs kun lapsi aloittaa opiskelun, menee autokouluun haluaa vähän vanhempana kavereiden kanssa reissaamaan, muuttaa omilleen.
Koko ajan kun lapsi kasvaa hän tarvitsee myös enemmän rahaa vaativia asioita.

Ja siinä ei rakkaus auta yksin.

Nyt voimme tarjota rakkautta ja taloudellisesti turvatun elämän, kahdelle emme sitä voi antaa ja siksi emme tee toista lasta.
Jos sellainen ihme käy, että rikastumme tästä joskus, niin on aika toiselle lapselle, mutta nyt kun tiedän, että omat rahat ei siihen riitä niin ei toista lasta.

Ihan vaan pisti silmään, että miksi ihmeessä sen lapsen pitää kaikki mammona saada vanhemmilta valmiiksi?? Kyllä ihan elämässä voi auttaa, mutta töihin voivat lapset itsekin mennä ansaitsemaan rahaa. En minä ainakaan elä ajatellen, mitä lapsemme voisivat haluta 15 vuoden päästä Ja oletuksella että totta kai sen kustannamme.

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Koulutus on ilmainen Suomessa kirjoja lukuunottamatta, matkustaa voi halvalla (100 ? vk Etelä-Euroopassa), ei tarvitse aina ostaa kallista matkaa

Ja jos lapsi muuttaa omilleen, opiskelemaan, niin eikö sen olisi korkea aika aloittaa osa-aikatyöt oman kodin kulutuksen kattamiseksi. Meinaatko oikeesti maksaa lapsellesi opiskelijabileiden ryypiskelyistä lähtien kaikki?

Nykyään ei opiskelu enää juuri maksa kirjojen osalta. Monissa yliopistoissa/amk:ssä opettajat laittavat nettiin kurssilla tarvittavat kirjallisen materiaalin. Eli sen mitä me ennen muinoin kirjoitimme piirtoheitin kalvoilta käsi kipeenä, nykykersat saa lukea kotisohvaltaan läppäristään. Ja sanoin kurssikirjoja ei kuulemma voida vaatia kaikkia opiskelijoita hankkimaan, kun ne ovat kalliita ja asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan jos kaikki ei saa niitä kirjastosta lainattua. Eli siksi opettajan materiaali netissä riittää tenttien läpäisyyn. Korkeakouluopiskelu on siis jo nykyään ilmaista (läppäriä lukuunottamatta) tulevaisuudesta puhumattakaan. Tuskin silloin on enää edes mitään koulurakennuksia olemassa. Kaikki hoidetaan etäopiskeluna tietokoneella.

 

[ihmetyttää]

Miten ei ole varaa??? YH-äitini (palkka aikoinaan 6000 mk/kk) ja olen saanut ulkomaanmatkat, ajokortin, kielikurssimatkan, koulukirjat, polkupyörän, sukset, luistimet uutena, vaatteet jne. ja ihan omilla rahoilla ostettu, ei siis sukulaisten.

 

[jatkan vielä]

ja omistusasunnossa myös asuttiin

 

[vieras]

Tuntuu, että täällä kaksplussan sivuilla kohtaan kahdenlaisia ihmisiä. Monet ovat kommentoineet minun olevan materialisti.. hmm.. Tosiaan yllättyisitte. En ole materialisti, mutta minulle on tärkeää, että elätän itse lapseni, ja takaan heille tulevaisuuden, jossa omia unelmiaan voi täyttää. Oikeastaan alunperin aloituksessa ei ollut kyse ajokorteista tai ensiasunnoista, vaan tästä hetkestä, jota nyt elän. Asumme pienessä kaksiossa, siis kolme ihmistä ja koira, sekä mieheni lapsi joka toinen viikonloppu. Nyt vaan on aika vaihtaa asuntoa, ja isompaan asuntoon ei ole kht varaa, vaan minun on mentävä töihin, jos mielii muuttaa, ja silloinhan lapsen kanssa ei kotona voi olla. Tämä "luokkajako" rikkaiden lapsista tulee rikkaita- on täysin tutkimuksellista näyttöä, että sosioekonominen asema siirtyy sukupolvelta toiselle, eli jos vanhemmat itse ovat koulutettuja ja tienaavat itse oman ja perheen elannon, tulee lapsetkin tulevaisuudessa tähän pyrkimään. Niin ja edelleen korostaisin sitä, että meillä ei todellakaan lapselle osteta kaikkea, mihin raha riittää, eli lapsen piloille hemmottelua ei tapahdu, vaan luonnon ja muiden ihmisten arvostamista pyrin opettamaan, sekä sitä, että omien valintojen seuraukset täytyy kantaa.. vaikkapa siinä, kuinka monta lasta tekee (saa)..=)

Monen varakkaan perheen lapsi menestyy elämässään koska tuntee (tai vanhemmat tuntevat) oikeat ihmiset. Näin saavat suojatyöpaikkoja yms.

Moni vanhempi myös pakottaa lapsensa esim. lukioon vaikka lapsi ei sinne haluaisi. Ylpeys ei anna myöten että oma lapsi menisi ammattikouluun. Lapsille ei edes anneta vaihtoehtoja, vanhemmat sanelevat miten on tehtävä. Pakotetaan hakemaan yliopistoon jne. koska eihän AMK ole tarpeeksi hieno paikka meidän lapselle.

Minulla 3 lasta ja totta kai haluan itselleni ja lapsilleni turvata tulevaisuuden. Me matkustellaan väh. 2 kertaa vuodessa, meillä on 5 makuuhuoneen omakotitalo, hyvät autot, syödään terveellistä(kallista) ruokaa ym ja me mieheni kanssa ei tienata keskiarvoa enempää. Itse vielä ollut kotona viimeiset 6 vuotta. Mutta ettei olisi rahaa toiseen lapseen?? Sitte jätetään, vaikka baarireissuja väliin ym, mikä ei ole niin tärkeää.

 

[Keittiönoita]

Mä en kyllä ole kommentoinut ap:n olevan materialisti :/ Enemmänkin olen koittanut tuoda hänelle erilaisia vaihtoehtoja, jolla sen toisen lapsen voisi kuitenkin nyt hankkia. JOS ap kerran sen toisen lapsen haluaa.

Mä tunnustan olevani jossain määrin materialisti. Mutta musta äidin ei tarvitse olla - mikäli siis haluaa toisenkin lapsen - materialisti silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. Alle 5 veelle kun on hiivatin paljon helpompaa sanoa, että "ei, et saa omaa hevosta" kuin sanoa yli 10 veelle, että siitä pollesta on nyt luovuttava, koska meille tulee nyt uusi vauva. Näin niinkuin vertauskuvallisesti.

Elintasoaan voi kyllä materialistikin muutamaksi vuodeksi laskea, jos vain haluaa.

 

[järki hoi, älä jätä!]

Mietipä minkälaisia psykologisia vaikutuksia voi lapselle tulla, jos hän on ainut lapsi ja kasvaapa melkein kultalusikka suussa? Jos ei järjenkäyttö riitä, aiheesta löytyy hyvää kirjallisuutta.

 

[juu ja ei]

Samaa mieltä siinä että lapsiperheillä on tiukkaa ja ymmärrän oikein hyvin halun asua rauhallisella asuinalueella - ainakin täällä pks:lla on isoja eroja alueilla.
Mutta mä oon päätellyt omassa pienessä päässäni, että lapsiperheillä on tiukkaa ihan sen takia, että vanhempien on pakko oppia sanomaan lapsilleen " ei, et saa nyt tuota auto-lelua. Aina ei voi saada kaikkea. Katsotaan sitten mitä kirjoitetaan joulupukille." tmv. Ymmärrätte varmaan taka-ajatuksen. Oppi lapset että kaikkea ei aina saa ja että arvostaa sitä mitä on ja ylipäätään arvostamaan muutakin kuin hienoja hilavitkuttimia .
(Meillä tehtiin lapset erittäin huonosti ajoitetusti eli tipuin minimi äitiyspäivärahoille jne. Mutta meillä olikin vain onni että saatiin ylipäätään se toinenkin vielä aluilleen. )

 

[vatruska]

Ei niitä lapsia peräkanaa tarvi tehdä. Kerkee sitä myöhemminkin. Meillä lapsilla 5.5v ikäeroa ja hyvin on mennyt.

 

[poikia3]

Minusta toinen lapsi ei tule maksamaan kovasti enemmän, kuin se ensimmäinen, vaatteet ja tavarat periytyvät, ja tilaakaan ei tarvita paljoa lisää. Ap:n asunto on kieltämättä pieni, mutta keittiönoidan ajatus siitä, että huonekaluja vaihtamalla asuntoon voisi mahtua kuulostaa kieltämättä hyvältä.

Mietin myös sitä, että mikä alue on niin hieno, ettei sieltä voi muuttaa pois, tai löytää jotain toista aluetta, josta saa riittävän kokoisen asunnon. Tai eikö muka alueelta itsestään löydy mitään vaihtoehtoa.

Esim. me asumme Espoossa hyvällä alueella, kun oltiin vaihtamassa asuntoa 100 neliön asumisoikeusasunnosta omistusasuntoon, katsottiin kaikki asunnot 80 neliöstä lähtien. Jos jossain olisi pohja josta pienillä muutoksilla saisi hyvän, löydettiin sitten lopulta asunto, jonka viralliset neliöt ovat 80, mutta lattiapinta-alaa on 95,5 neliötä, osa on matalaa tilaa ja yksi huone luokitellaan varastohuoneeksi. Mutta saimme kodin, jossa on 3 henkiselle perheelleemme riittävästi tilaa - tai ainahan sitä enemmän saisi olla - ja ennen kaikkea hinnalla johon meillä on varaa.

Minä siis kehoittaisin katsomaan avoimin mielin kaikki vaihtoehdot.

Siinä mielessä ymmärrän kyllä ap:ta, että neljänteen meillä ei taitaisi olla varaa. Asuntoa olisi pakko vaihtaa jossain vaiheessa, ja nyt sitoo jo sitten lasten koulut jne. Eli alueen vaihto ei tule kysymykseen. Samoin tässä yhteydessä menisi asunnon lisäksi myös auto vaihtoon.

 

[Niinno]

Kun toinen vaihtoehto olisi, että istuvat kukkaron päällä ja antavat minun selvitä elämässä jos selviän.
Ja sitten vanhana minun käteeni asetettaisiin se kukkaro, jonka sisältöä en enää tarvitsisi.

Niin ja sit on niitä muitakin sulle ilmeisesti ihan tuntemattomia vaihtoehtoja. Minä en ole saanut vanhemmiltani perintöä heidän eläessään enkä tule saamaan sitä heidän kuollessaankaan, koska heillä ei ole mitä antaa. Silti pärjään mainiosti, asun siellä missä haluankin ja matkustelen suhteellisen paljon.

 

[Seera]

Kuinka moni teista aideista olisi pystynyt hankkimaan lapsia ilman MITAAN tukia (mukaan lukien aitiysraha, kh)? Siita voidaan sitten paatella etta olisiko teilla varaa enempaan kuin yhteen lapseen.

On poyristyttavaa etta Suomessa lapsia hankitaan yhteiskunnan kustannuksilla. Turha sanoa etta he ovat tulevaisuuden veronmaksajia, veronmaksajia saadaan tanne ulkomailtakin. Sossuakin kutsutaan taalla yhteiskunnan "palveluksi", ihan kuin se olisi itsestaanselvyys etta sielta vaan rahaa haetaan.

Kylla oikeasti havettaisi olla sellaisen perheen lapsi joka hakee elantonsa sossusta tai ei hae mutta vaihtoehtoisesti hakee senkin edesta lapsille kirpparikamaa paalle ja ajelee 20-v. vanhalla romulla. Muistan etta naita monilapsi koyhallistoperheen lapsia viela kiusattiin koulussa, joten miettikaa myoskin minkalaisen elintason lapsenne haluaisi perheelle.

Asun ulkomailla ja yhtaan ainutta euroa en ole tukea saanut mistaan maasta, miehen palkalla on parjatty. Miehella on todella hyva palkka, mutta yhteen jaa lapsiluku. Haluan tarjota lapselleni hyvan elintason enka mitaan kituuttamista.

 

[poikia3]

Kuinka moni teista aideista olisi pystynyt hankkimaan lapsia ilman MITAAN tukia (mukaan lukien aitiysraha, kh)? Siita voidaan sitten paatella etta olisiko teilla varaa enempaan kuin yhteen lapseen.

On poyristyttavaa etta Suomessa lapsia hankitaan yhteiskunnan kustannuksilla. Turha sanoa etta he ovat tulevaisuuden veronmaksajia, veronmaksajia saadaan tanne ulkomailtakin. Sossuakin kutsutaan taalla yhteiskunnan "palveluksi", ihan kuin se olisi itsestaanselvyys etta sielta vaan rahaa haetaan.

Kylla oikeasti havettaisi olla sellaisen perheen lapsi joka hakee elantonsa sossusta tai ei hae mutta vaihtoehtoisesti hakee senkin edesta lapsille kirpparikamaa paalle ja ajelee 20-v. vanhalla romulla. Muistan etta naita monilapsi koyhallistoperheen lapsia viela kiusattiin koulussa, joten miettikaa myoskin minkalaisen elintason lapsenne haluaisi perheelle.

Asun ulkomailla ja yhtaan ainutta euroa en ole tukea saanut mistaan maasta, miehen palkalla on parjatty. Miehella on todella hyva palkka, mutta yhteen jaa lapsiluku. Haluan tarjota lapselleni hyvan elintason enka mitaan kituuttamista.

Musta tämä kirjoitus on pöyristyttävä.

Jokainen yhteiskunta tekee päätöksensä, miten asiat siinä yhteiskunnassa asiat halutaan hoitaa. Suomi on tunnettu hyvinvointiyhteiskuntana, paikkana jossa tosiaan yhteiskunta huolehtii jäsenistään, niin että vapaaehtoistyötä tarvotaan vähän. Yhteiskunnan kypsyyden mittarina pidetään myös sitä, miten se huolehtii heikoimmistaan.

Lapset todellakin ovat tulevaisuuden veronmaksajia, ja hyvä niin, me suomalaiset emme varmaankaan halua rotuna kuolla sukupuuttoon.

Ne yhteiskunnan tuet maksetaan verovaroista, jossain vaiheessa on maksaja ja jossain vaiheessa saaja.

Minusta tosiaankin meidän systeemimme on hyvä, huomattavasti parempi, kuin esim. jenkkisysteemi, jossa vaikkapa työttömyys voi aiheuttaa talouden totaalisen romahtamisen.

 

[Seera]

Jossain maarin kannatan tuota ajatusta etta yhteiskunta huolehtii heikommistaan: Mutta oikeasti on poyristyttavaa etta yhteiskunnan jasenet eivat yhtaan ajattele yhteiskunnan ja omia resursseja, vaan olettavat etta lapsia voi hankkia niin monta kuin haluaa ja yhteiskunta maksaa.

Tarkoittaako tama etta koska perhe A haluaa valttamatta 2-3 lasta, yhteiskunnan on se maksettava? Milla tavalla tama on "heikommasta" huolehtimista? Onko meilla kaikilla oikeus hankkia enemman lapsia kuin pystymme itse kustantamaan?

Mika ihme pistaa pienituloisen perheen hankkimaan useita lapsia? Tama jos mika on itsekkyytta pahimmillaan josta ei ole hyotya yhteiskunnalle eika varsinkaan sen perheen lapsille.

 

[ninnu]

Mä en millään jaksanut lukea näitä kaikkia sivuja, mutta rahasta se ei todellakaan voi olla kiinni. Jos jotain haluaa, niin sen myös saa ja järjestää asiat niin, että se onnistuu.
Meillä on kuusi lasta ja elämme kyllä todella loistavaa elämää Itse haluan ainakin vielä yhden lapsen ja aion haaveeni myös toteuttaa!

 

[Seera]

Ilmeisesti tekin kuusilapsinen (kohta seitseman) nautitte yhteiskunnan tukia? Miten pystytte tarjoamaan lapsillenne samaa materiaalisesti mita esim. koulukaverit saavat? Ja tahan ei riita vastaukseksi etta he saavat rakkautta, se ei valitettavasti riita.

Muualla maailmassa teilla tulisi olla huipputulot etta parjaisitte, toisaalta muualla kenellekaan ei tule mielenkaan elaa varojensa yli ja hankkia noin montaa lasta. Kuulutteko uskonlahkoon?

 

[5 lasta kohta]

Ilmeisesti tekin kuusilapsinen (kohta seitseman) nautitte yhteiskunnan tukia? Miten pystytte tarjoamaan lapsillenne samaa materiaalisesti mita esim. koulukaverit saavat? Ja tahan ei riita vastaukseksi etta he saavat rakkautta, se ei valitettavasti riita.

Muualla maailmassa teilla tulisi olla huipputulot etta parjaisitte, toisaalta muualla kenellekaan ei tule mielenkaan elaa varojensa yli ja hankkia noin montaa lasta. Kuulutteko uskonlahkoon?

Meillä tulos 5 lapsi. Mitään muita tukia ei saada kuin lapsilisät. Olen kotona ja lapset hyvin puetut ja asutaan uudessa talossa. Mieheni sattuu tienaamaan sen verran hyvin,että pärjätään. Ei siis kannata yleistää,että kaikki suurperheet eläis yhteiskunnan varoilla.

 

[Seera]

Tosi hienoa etta parjaatte miehen tuloilla, nostan hattua! Nain se pitaisi mennakin, valitettavasti luulen etta aika usea monilapsi-perhe nostelee tukia monta, monta vuotta, joka mielestani on vaarin yhteiskuntaa kohtaan. Mutta muistan etten yleista tasta lahin, mukava kuulla etta Suomessakin on teidan kaltaisia vastuunsa tuntevia perheita.

 

[5 lasta kohta]

Tosi hienoa etta parjaatte miehen tuloilla, nostan hattua! Nain se pitaisi mennakin, valitettavasti luulen etta aika usea monilapsi-perhe nostelee tukia monta, monta vuotta, joka mielestani on vaarin yhteiskuntaa kohtaan. Mutta muistan etten yleista tasta lahin, mukava kuulla etta Suomessakin on teidan kaltaisia vastuunsa tuntevia perheita.

Kiitos kannustuksesta! Mies kyllä pois tosi paljon työn vuoksi. Mutta koska olen kotiäidiksi jäänyt,hoidan perheen ja mies tuo rahat

 

[ss]

No musta on ihan fiksua miettiä raha-asioitakin ja miten elämässä tullaan toimeen eikä vain lisääntyä ja ajatella että äidinrakkaus kaiken voittaa.

 

[Just]

Tänne oli muutama kommentoinut kuinka opiskelijoina ja työttöminä pärjäävät hyvin esim kolmen lapsen kanssa. Kun kasvatte aikuisiksi, menette töihin ja huomaatte ettei kaikesta saakkaan tukea, voi olla tilanne eri. Myös "vaatimustaso" elämälle kasvaa vanhemmiten, ainakin yleensä. Ihan esimerkiksi asunnon ja auton suhteen. Itse kun valmistuin, ajattelin rikastuvani kertaheitolla kun pääsee palkkoihin käsiksi.. No ei ihan niin mennytkään.

Joka tapauksessa, meille on ensimmäinen lapsi hyvää vauhtia tulossa ja pelkään ettei toiseen ole ikinä varaa. Työssäkäyviä ollaan, pienipalkkaisia. Opintolainaa maksetaan kumpikin, samoin autolainaa (yksi auto siis, välttämätön työni puolesta, sekä sen ettei täällä kulje julkisia meidän tarpeisiin, kauppaan ei pääse yms). Nämä lainat loppuvat kolmen-neljän vuoden päästä. Asuntolaina on, nätistä 20v vanhasta rivarikolmiosta, jossa lainanlyhennys+yhtiövastike yhteensä 50? enemmän mitä vastaava vuokra-asunto. Eli kun opinto- ja autolainat loppuvat, alkaakin hoitomaksut, tulos +-0. Tällä hetkellä pärjäämme hyvin, säästettyä saadaan vähän kerrassaan, matkustella ei ole varaa. Ei tuhlata, vaan harkitaan hankinnat tarkkaan, ostetaan vasta kun on varaa. Tiedän että yhden lapsen kanssa pärjäämme myös hyvin, haluan kuitenkin tarjota lapselleni tulevaisuudessa harrastusmahdollisuuksia ym. Ajokorteista ja autoista on kuitenkin turha haaveilla.. Ainakaan tällä tulotasolla.

Mieli voi tietysti muuttua kunhan ensimmäinenkin saadaan kunnialla maailmaan, mutta tällä hetkellä laskelmieni mukaan enempään ei ole varaa. Ellei sitten myydä autoa (ja lopetan työssäkäynnin) ja asuntoa pienempään.. Ja se taas on mahdotonta elämänlaadun kannalta, kuitenkin meillä on ns. normaali asunto, ei mitään luksusta.

Kyllä se surettaa että nykypäivän Suomessa ei työssäkäyvillä koulutetuilla ihmisillä ole enempään mahdollisuutta, kun omatunto ei anna periksi mennä sossun luukulle. Suoraan sanottuna v***tuttaa, että työttömät ja opiskelijat tehtailee muksuja muiden kustannuksella. Jostainhan ne tuet on pois, olkoonkin sitten vaikka palkkatyön veronkevennyksistä. Vaikka onhan se kakspiippunen juttu, haluaisin kuitenkin että jokainen lapsia haluava saisi niin monta kuin tahtoo, rahasta riippumatta. Myös minä itse, mutta kun ei niin ei.

 

[Seera]

Tosi hienoa etta parjaatte miehen tuloilla, nostan hattua! Nain se pitaisi mennakin, valitettavasti luulen etta aika usea monilapsi-perhe nostelee tukia monta, monta vuotta, joka mielestani on vaarin yhteiskuntaa kohtaan. Mutta muistan etten yleista tasta lahin, mukava kuulla etta Suomessakin on teidan kaltaisia vastuunsa tuntevia perheita.

Kiitos kannustuksesta! Mies kyllä pois tosi paljon työn vuoksi. Mutta koska olen kotiäidiksi jäänyt,hoidan perheen ja mies tuo rahat

Hieno homma!Toivotan kovasti onnea teille myos elamassa eteenpain! Olette positiivinen esimerkki.

 

[v]

En tajua näitä jotka on onnettomia muka siitä ettei ole vara lapsiin kun ei kuitenkaan voi omasta hyvinvoinnista karsia mitään. Naurettavaa. Ja täyttä teeskentelyä ellei voi oikeasti miettiä vaihtoehtoja vaan on tiukasti päättänyt pysyä tietyissä talousnormeissa.

 

[juma]

En tajua näitä jotka on onnettomia muka siitä ettei ole vara lapsiin kun ei kuitenkaan voi omasta hyvinvoinnista karsia mitään. Naurettavaa. Ja täyttä teeskentelyä ellei voi oikeasti miettiä vaihtoehtoja vaan on tiukasti päättänyt pysyä tietyissä talousnormeissa.

Ymmärrätkö lukemaasi?? Se ettei halua muuttaa vuokrayksiöön kaupunin vuokrataloon, ei liene vaihtoehto kun perhekoko kasvaa. Se ettei pysty käymään töissä tai edes ruokakaupassa ilman autoa, on ihan totisinta totta, vaikka mielestäsi pitäisi varmaan karsia hyvinvoinnista ja jättäytyä työttömäksi ja pyytää vielä kunnalta taksiseteleitä kaupassakäyntiin, mutta karsimpahan "hyvinvointiani". Onko mielestäsi järkevää hankkia monta lasta, jos ei ole omilla tuloillaan varaa ostaa terveellistä ruokaa, vaatteita (juu, lapset kasvaa ja tarvitsee eri vuodenajoille vaatteita) ja mahdollisesti antaa lapsen vielä harrastaa jotain?

Kyllä meillä on vaihtoehtoja mietitty. Lottovoitto ja aikanaan erilainen uravalinta olisi niitä. Juu, voitaisiinkin lähteä opiskelemaan näin kolmekymppisenä ja ottaa lisää lainaa, vai elättäiskö sossu opiskeluajan?

Kerro ihmeessä omasta elämästäsi esimerkki, samalla ottaisin vinkkejä vastaan miten toimisit tilanteessamme.