Meillä on kova kuri ja tiukka kasvatus

[Ei kuitenkaan niin]

Ainakin jos vertaa moniin täällä. Pienestä pitäen on pojalle tehty selväksi mitä saa tehdä, löytyy selkeät rajat ja niiden rikkomisesta tulee seuraamus.

Sanaa "EI" viljeltiin pienempänä kovinkin ahkeraan, nykyisin se tulee harvemmin koska lapsi tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen rikkomisesta seuraa esim. jäähy tai tavaran takavarikointi.

Mä en usko että lapsi päättäis tehdä "niin kuin oikein on" jos sille annetaan mahdollisuus valita, esim. juuri lautasen heittäminen lattialle. Hauskempaa luulis olevan kun näkee ne sirpaleet ja kuulee kovan äänen, siksi ollaan valittu suora kieltäminen.

Vastapainona lapsi saa hirveät kasat huomiota, hellyyttä ja rakkautta, häntä halitaan ja hänelle luetaan, pelataan palloa ja viedään retkille. Tästä kaikesta on seurannut tasapainoinen, iloinen, luottavainen ja seurallinen poika, joka käyttäytyy kauniisti eikä vierasta ketään.

Huom, poika vasta 1v8kk joten kasvatustyyli varmasti muuttuu jonkun verran hänen kasvaessaan..mut nyt mennään näin ja hyvin toimii.

Kuulostaako teistä liian kovalta? Kun on lukenut noita pehmeän kasvatuksen juttuja niin melkein kaikesta pitäisi nykyään neuvotella :/ Ei mun mielestä, aikuinen on se joka määrää ja jonka tehtävä on suojella lasta häneltä itseltään.

 

[joo]

Ei kuulosta kovalta, hyvinhän tuo sujuu Nähdään puolen vuoden kuluttua :wave:

 

[Huspati Huta]

Kuulosta erilaiselta, kuin meillä. Minua ei ole tainnut koskaan oikein edes kiinnostaa päättää kaikesta. Tiedän, että kuulostaa varmaan ap:n korvaan omituiselta. Mutta niin vain on. Eivät lapseni silti ole halunneet heittää lautasia lattialle kilinää kuullakseen Olen minä miljoona ei-sanaa sanonut ja sanon vastakin, mutta koitan miettiä mihin väliin sen sanon, etten olisi ei-automaatti.

 

[Non compos mentis]

En ole ihan pienille kieltoja selittänyt, tietysti koululaisten kanssa ei voi vain kieltää kaikkea, ellei ole joku kodin hirmuvaltias. Mä olen sitä mieltä, että jodonmukaisuus sekä oikeudenmukaisuus ovat a ja o. Meillä ei ole koskaan tarvittu lapsilukkoja tai muutakaan vastaavaa. Omassa kodissa ovat saaneet suht vapaasti olla, meidän säännöillä.

 

[kukin tavallaan]

Mä oon aika lepsu ollut verrattuna tohon sun kirjotukseen.

Musta lapsi on lapsi,se tarvitsee rajoja mutta kuitenkin lapsuus pitäisi olla juuri se että saa hullutella ja touhuta kaikkea.
ehkä oon itse tälläinen kun lapsena mulla ei ollut rajoja ollenkaan,kaikkea sain tehdä.

tunnen tuttavani jonka lapsi ei saa oikeastaan tehdä mitään koskaan ja sitä kielletään koko ajan,puistossa ei saa olla hiekkalaatikolla ettei likaa vaatteita.
se meni musta todellakin pahasti yli ja meinasin sanoa siitä mut en kehdannut.

kyllä meilläkin käyttäydytään kauniisti toisia kohtaan vaikka onkin lepsu kasvatus ollut.

 

[vieras]

Ei kuulosta jos selität miksi EI saa tehdä sitä tai tätä. Pelkän Ei sanan viljely ei auta ja lapsi jää vaille vastauksia tästä.

Itse miellän myös sen että lapsi saa valita joskus itse jotain. Mutta ei saa "kuuta" taivaalta.

 

[hm]

joskus jotain,eli kerran vuodessa

mietin tossa et minkälaisia lapset on murrosiässä jos ne ei lapsena saa mitään.
silloinhan ne sitten mässää herkkuja ja ostelee kaikkea ja kokeilee kaikkea jos koskaan ei saa mitään lapsena

 

[Ei kuitenkaan niin]

Joo en mä siis mikään diktaattori ole, poika saa mennä ja olla miten mielii kunhan menee nätisti eikä aiheuta hirveää tuhoa.

 

[vanhemmat]

jokainen omalla tyylillään tekee sen minkä parhaaksi näkee

oletteko ottaneet mallia esimerkiksi vanhempienne kasvatuksesta?

 

[Huspati Huta]

jokainen omalla tyylillään tekee sen minkä parhaaksi näkee

oletteko ottaneet mallia esimerkiksi vanhempienne kasvatuksesta?

Ehkä jonkun verran olen ottanut, isäni ei osallistunut kyllä kasvattamiseen, äitini hoiti sen puolen, hän oli lempeä ja ymmärtävä äiti kaikissa lapsuuteni ja nuoruuteni vaiheissa. Ja minusta on kasvanut ymmärtääkseni ihan tolkullinen ihminen

 

[Ei kuitenkaan niin]

jokainen omalla tyylillään tekee sen minkä parhaaksi näkee

oletteko ottaneet mallia esimerkiksi vanhempienne kasvatuksesta?

Mä sain lapsena kaksjakoisen kasvatuksen, nuorempana tiukan ja sit murrosiässä sai mennä miten haluaa. Olis pitänyt olla enemmän rajoja, meni pari vuotta ihan hunningolla :|

Pitää lisätä vielä yksi esimerkki: meillä syödään kun on ruoka-aika. Tutulla lapsi saattaa ottaa yhden haarukallisen, kieltäytyä lopusta ja sit saa jätskiä ruuan sijasta. Vähän oudoksuttaa, mut se on heidän tyyli..

 

[Non compos mentis]

jokainen omalla tyylillään tekee sen minkä parhaaksi näkee

oletteko ottaneet mallia esimerkiksi vanhempienne kasvatuksesta?

En kai. Kyllä mulla on paljon enempi sellainen neuvotteleva ote ja ehkä ennen kaikkea osallistuva, ennaltaehkäisevä jne.

Aikoinaan mulle sanottiin, että vierailta tyypeiltä ei saa ulkona ottaa mitään, eikä kenenkään vieraan kyytiin saa mennä. Omien lasteni kanssa olen samaa mennyt niin, että kyselen, saako mennä ja jos ei saa, niin miksi ei saa. Abstraktit säännöt muuttuvat konkreettisiksi ja täten helpommin muistettaviksi, kun itse hokaa ne syy-seuraussuhteet. Tietenkään vauvojen ja taaperoiden kanssa sokraattista metodia tuskin voi käyttää, mutta ainakin 3-vuotiaasta alkaen.

Alun perin mun ajatuksena oli antaa lapsista kasvaa anarkisteja, mutta huomasin sen olevan liian utopistinen idea lasten kasvatuksessa. En halua heidän noudattavan sääntöjä sääntöjen vuoksi, vaan siksi, että heistä se on oikein. Tämän takia isommille lapsille joutuu jo selittämään tiettyjä toimintamalleja ja sääntöjen alkuperiä. Kuria meillä edelleen on siinä suhteessa, että sanktiot ovat käytössä.

 

[tilhi]

mäkään en neuvottele ton pojan kanssa, se tekee niinkuin mä käsken tai sitten saa rangaistuksen.. eli siis syödään ruoka-aikoina, on tietyt asiat mihin se ei saa koskea ja mitä ei saa tehdä, tahallisesta tavaroiden paiskomisesta tai rikkomisesta lähtee lelu pois.. tuhmasta käytöksestä joutuu jäähylle, samaten siitä et jos ei usko kun mä jotain sanon... mie en neuvottele 2,5v uhmiksen kanssa.. saa päättää asioista sitten kun on tarpeeksi vanha, siihen asti mennään mun diktatuurin alla..
ja mieletäni se selittäminen on ihan turhaa, oon kyllä sitä kokeillut, että selitän miksi ei saa tehdä jotain ja yhtä hyvin voisin seinälle puhua..

 

[suurperheen äiti]

Ainakin jos vertaa moniin täällä. Pienestä pitäen on pojalle tehty selväksi mitä saa tehdä, löytyy selkeät rajat ja niiden rikkomisesta tulee seuraamus.

Sanaa "EI" viljeltiin pienempänä kovinkin ahkeraan, nykyisin se tulee harvemmin koska lapsi tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen rikkomisesta seuraa esim. jäähy tai tavaran takavarikointi.

Mä en usko että lapsi päättäis tehdä "niin kuin oikein on" jos sille annetaan mahdollisuus valita, esim. juuri lautasen heittäminen lattialle. Hauskempaa luulis olevan kun näkee ne sirpaleet ja kuulee kovan äänen, siksi ollaan valittu suora kieltäminen.

Vastapainona lapsi saa hirveät kasat huomiota, hellyyttä ja rakkautta, häntä halitaan ja hänelle luetaan, pelataan palloa ja viedään retkille. Tästä kaikesta on seurannut tasapainoinen, iloinen, luottavainen ja seurallinen poika, joka käyttäytyy kauniisti eikä vierasta ketään.

Huom, poika vasta 1v8kk joten kasvatustyyli varmasti muuttuu jonkun verran hänen kasvaessaan..mut nyt mennään näin ja hyvin toimii.

Kuulostaako teistä liian kovalta? Kun on lukenut noita pehmeän kasvatuksen juttuja niin melkein kaikesta pitäisi nykyään neuvotella :/ Ei mun mielestä, aikuinen on se joka määrää ja jonka tehtävä on suojella lasta häneltä itseltään.

Kuulostaa. Sen vuoksi, että poikasi on vasta vähän päälle 1,5-vuotias. 1-vuotias on kuitenkin melkoinen tutkimusmatkailija, joka ei tee moniakaan asioita "tuhmuuttaan" vaan uteliaisuuttaan. Niinpä rankaisu tuntuu vähän kummalliselta. Ennemminkin keskittyisin seuraamaan, ettei lapsi vahingoita itseään tai mitään ja toki ei-sanaa voi opettaa.
Neuvottelu ei pienellä hyvin toimi, ei uhmaikäisellä varsinkaan, mutta isompien kohdalla se on oikein hyväkin keino, joka opettaa tajuamaan syy-seuraussuhteita syvällisemmin. Ei pelkästään jättämään tekemättä jotain rangaistuksen pelossa silloin kun joku on näkemässä tilanteen.

 

[sosionomi ja äiti]

mäkään en neuvottele ton pojan kanssa, se tekee niinkuin mä käsken tai sitten saa rangaistuksen.. eli siis syödään ruoka-aikoina, on tietyt asiat mihin se ei saa koskea ja mitä ei saa tehdä, tahallisesta tavaroiden paiskomisesta tai rikkomisesta lähtee lelu pois.. tuhmasta käytöksestä joutuu jäähylle, samaten siitä et jos ei usko kun mä jotain sanon... mie en neuvottele 2,5v uhmiksen kanssa.. saa päättää asioista sitten kun on tarpeeksi vanha, siihen asti mennään mun diktatuurin alla..
ja mieletäni se selittäminen on ihan turhaa, oon kyllä sitä kokeillut, että selitän miksi ei saa tehdä jotain ja yhtä hyvin voisin seinälle puhua..

Mä allekirjoitan tän ihan täysin, vanhemman velvollisuus on aiheuttaa lapselle pettymyksiä asioissa jotka ovat kiellettyjä. Alle viisi vuotiaan kanssa en minäkään neuvottele, ei tulisi mieleenkään. Voi olla, että nykyajan lapset saavat liikaa kaikkea, ja lisäksi saavat neuvotella itselleen sopivia sääntöjä tms. vanhemmuus tosiaan on hukassa monissa perheissä, jos lapsen pitää saada olla lapsi ja sählätä ja tehdä lapselle ominaisia juttuja, niin toteutuuko se lapsen oikeus olla lapsi myös silloin, kun vanhempi ei ota kaikkea vastuuta lapsen harteilta, ja päätä mitä saa tehdä ja mitä ei?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Meillä on styrankoraattinen kasvatusmuoto: aikuinen sanoo ja lapsi tottelee. Jos ei tottele, tulee penalttia.

Mutta oikeasti pitkälle pääsee ohjaamalla lasta ja antamalla mahdollisuus tehdä oikein. Joskus on kuitenkin tiukasti kiellettäväkin.

 

[VIERAS]

Mulla on aika samanlainen kasvatustyyli kun ap:llä. Lapsi saa toki olla lapsi ja tutkia paikkoja ja leikkiä ja touhuta, mutta tiettyjen (jossain asioissa aika tiukkojenkin) rajojen sisällä.

Näin siksi, että mä en oikeasti kestä sitä sellaista neuvottelevaa kasvatustyyliä, mut on itseni kasvatettu sillä tavalla ja mun vanhemmat todella maksoi kovan hinnan siitä sit mun murrosiässä kun taas kaikki ne kaverit joilla oli selkeät rajat jo lapsena olivat murrosiässäkin edes jossain väleissä vanhempiensa kanssa ja eivät hölmöilleet niin perusteellisesti.

Toki tämäkin on osittain kiinni ihmisestä ja perusluonteesta ja ympäristöstä, ja musta tuli kuin tulikin ihan fiksu aikuinen mutta sen verran monen "vapaata ja neuvottelevaa kasvatusta" nauttineiden kavereiden elämä nyt aikuisena on vankilassa ja osa on ison itkun kanssa haudattu että jos vaan voin lapseni niiltä kuvioilta suojella niin sen yritän tehdä.

Tämä toki on vain minun omaan kokemukseeni perustuva mielipipide, ja toki varmaan ihan millä vaan kasvatustyylillä voi kasvaa kunnon kansalaisia.

 

[hehe]

Mä jo aattelin, että vau! Ja sitten luin, että lapsi on vasta 1v8kk.. Siis niin mietoa keittoa.. Eihän tuon ikänen vielä edes osaa "kaikkia temppuja". Älähän vielä sitä kruunua kiillota

 

["Boo"]

Olen neljän lapsen äiti ja luokan opettaja. Meillä on todella kova kuri. Jos rikkoo sääntöjä, rangaistus on ansaittu! Vanhin poika (13 v.) joutuu myös mennä nukkumaan klo 20:00. Sama pätee aina viikonloppusin.

 

["vieras"]

Ainakin jos vertaa moniin täällä. Pienestä pitäen on pojalle tehty selväksi mitä saa tehdä, löytyy selkeät rajat ja niiden rikkomisesta tulee seuraamus.

Sanaa "EI" viljeltiin pienempänä kovinkin ahkeraan, nykyisin se tulee harvemmin koska lapsi tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen rikkomisesta seuraa esim. jäähy tai tavaran takavarikointi.

Mä en usko että lapsi päättäis tehdä "niin kuin oikein on" jos sille annetaan mahdollisuus valita, esim. juuri lautasen heittäminen lattialle. Hauskempaa luulis olevan kun näkee ne sirpaleet ja kuulee kovan äänen, siksi ollaan valittu suora kieltäminen.

Vastapainona lapsi saa hirveät kasat huomiota, hellyyttä ja rakkautta, häntä halitaan ja hänelle luetaan, pelataan palloa ja viedään retkille. Tästä kaikesta on seurannut tasapainoinen, iloinen, luottavainen ja seurallinen poika, joka käyttäytyy kauniisti eikä vierasta ketään.

Huom, poika vasta 1v8kk joten kasvatustyyli varmasti muuttuu jonkun verran hänen kasvaessaan..mut nyt mennään näin ja hyvin toimii.

Kuulostaako teistä liian kovalta? Kun on lukenut noita pehmeän kasvatuksen juttuja niin melkein kaikesta pitäisi nykyään neuvotella :/ Ei mun mielestä, aikuinen on se joka määrää ja jonka tehtävä on suojella lasta häneltä itseltään.

Voi kun teidän lapsi on vielä pieni. Säännöt, joista pidetään kiinni, pitää tietenkin olla jo pienelläkin uhmaikäisellä, mutta jäähyä tietääkseni suositellaan vasta 3-vuotiaana käytettäväksi, meillä se on otettu käyttöön vasta lähempänä 3-vuotissynttäreitä. Teidän on lapsi on tosiaan vielä pieni ja uhma aluillaan, kokemuksella voin sanoa, että meidän jokainen lapsi on tullut varsinaiseen uhmaansa vasta n. 3-vuotiaana, 4-vuotiaana on ollut sellainen seesteinen kausi ja sitten 5-vuotiaana on alkanut sellainen "toinen uhmaikä".