Meillä on miehen kans niiiiiiiin hyvä yhteis elämä! :D

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja spyu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Näin on meilläkin.
14-kesäisistä on yhtä pidetty ja 16-vuotiaina saatu lapsi, mutta edelleen vain olemme onnellisia yhdessä.
Erottu on välissä, pariinkin otteeseen vain huomataksemme ettei siitä mitään tullut.
Petetty on myös,puolin ja toisin.
Riidelty,itketty ja huudettu, kumpikin täysiä lapsia vielä yhteenmuuttaessa saatika seurustelua aloittaessa.
Voisi sanoa että olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi ja onneksi samaan suuntaan. :)
Tuntuu että suhde vain paranee mitä enemmän ikää tulee lisää!
 
Onnea teille! Minä luulin kaiken olevan hyvin 16:sta vuoden avioliitto vuoden jälkeen kunnes alkukesällä mies yksi ilta ilmoitti muuttavansa muualle. Ne toiset naiset...
 
ja oikean kumppanin kanssa se onnistuu. Itselle on sattunut (tai no itsehän olen valinnut) huonoja miehiä tai sen alkuhuuman jälkeen rakkautta ei olltukaan. Mutta nyt kun on lapsi ja ikääkin alkaa olemaan sitä miettii miten erilailla sitä kumppaninkin valintaa kannattaa miettiä, ennen kuin menin tunteella nyt pitää ottaa se järkikin mukaan, jos sattuu sopivan miehen joskus löytämään :) niin ja onnea ap.. kuulostaa ihanalle.
 
Ja kiitokset muuten onnen toivotuksista! :)
Mukava lukea tällaista positiivistakin joskus parisuhteesta, kun nykyään pääsääntöisesti pelkästään haukutaan puolisoa näillä palstoilla. Ja pettäminen on valitettavan yleistä, eikä arvosteta mainitsemiasi asioita. Olen onnellinen puolestanne ja varmasti jatkossakin menee hyvin. Eikö ole kumma juttu, että jos uskaltaa sanoa olevansa tyytyväinen parisuhteessaan, niin se on joillekin käsittämätön juttu ja yritetään kaikin tavoin ottaa "luulot" pois tuolta kummajaiselta joka uskaltaa myöntää olevansa onnellinen. Älä välitä kateellisista, vaan nauti elämästä.
 
[QUOTE="mia";24616658]Onnea teille! Minä luulin kaiken olevan hyvin 16:sta vuoden avioliitto vuoden jälkeen kunnes alkukesällä mies yksi ilta ilmoitti muuttavansa muualle. Ne toiset naiset...[/QUOTE]

ja mun oli pakko erota 17-vuodewn avioliiton jälkeen. Alkoi niin ahdistaa, kun toinen aina töissä(yrittäjä). Muutenkaan ei enää muuta yhteistä, kuin lapset.
Uutta vakavaa suhdetta en ole aloittanut, joitain lyhyitä yrityksiä. Ei vain jaksa alkaa säätää, kun niin helppoa näin.
 
[QUOTE="mia";24616658]Onnea teille! Minä luulin kaiken olevan hyvin 16:sta vuoden avioliitto vuoden jälkeen kunnes alkukesällä mies yksi ilta ilmoitti muuttavansa muualle. Ne toiset naiset...[/QUOTE]

Meillä siihen ei ole syynä edes toinen nainen vaan mies haluaa lähteä etsimään onnea muualta 14 vuoden avioliiton jälkeen. Kuulemma nyt on se "viimeinen hetki" (lue neljänkympin kriisi). Ei ole tyytyväinen elämäänsä näin.
Surullista se on, luulin minäkin olevani aviossa lopun elämääni saman ihmisen kanssa.
 
En ymmärrä että kun tulee sitten näitä 30- tai 40-kriisejä ja kaikki tuntuu niin huonolta,niin miks ensimmäiseksi vaihdetaan sitä puolisoa?! Joo tuntu minustakin parisuhde laantuneelta ja mikään ei oikein tuntunut hyvältä. Mutta minä jätin työn ja lähdin opiskelemaan. Ja jostan kumman syystä huomasin sen puolisonkin olevan edelleen rakas ja aina rakkaammalta se on alkanut tuntumaan. Aivan eri tavalla taas jaksan tätä arkea ja kotielämää.
 
Ööh, onko joidenkin pointti tässä nyt se, että ei saa olla onnellinen ja positiivisesti ajatella jne, kun JOSKUS voikin mennä huonosti? Minäkin olen tällä hetkellä onnellinen mieheni kanssa. Pitäisikö tässä nyt sitten alkaa pelätä pettämistä tai jotain muuta? Oletteko kuulleet ennustuksista, jotka toteuttavat itsensä? Jos ihminen jotain oikein kovasti odottaa, niin sepä saattaakin tapahtua, koska ihminen alitajuisesti tekee asioita, jotka siihen johtavat. Parempi siis olla sitä mieltä, että on toisen kanssa loppuelämänsä, niin on paremmat mahdollisuudet siihen ;)
 
  • Tykkää
Reactions: himpatti
[QUOTE="joku";24617590]En ymmärrä että kun tulee sitten näitä 30- tai 40-kriisejä ja kaikki tuntuu niin huonolta,niin miks ensimmäiseksi vaihdetaan sitä puolisoa?! Joo tuntu minustakin parisuhde laantuneelta ja mikään ei oikein tuntunut hyvältä. Mutta minä jätin työn ja lähdin opiskelemaan. Ja jostan kumman syystä huomasin sen puolisonkin olevan edelleen rakas ja aina rakkaammalta se on alkanut tuntumaan. Aivan eri tavalla taas jaksan tätä arkea ja kotielämää.[/QUOTE]

Sanopa se, en minäkään ymmärrä. Mutta en sille mitään voi että mies kokee tämän olevan ratkaisu hänen tyytymättömyydelleen omaan elämäänsä. Luulen että se ei ole, mutta pakko kai antaa kokeilla.
 

Yhteistyössä