meillä on tyttö hoikka, mutta ei mun mielestä silti alipainoinen, silti koulussa koulukuraattori

[isoäiti mölykylästä]

oli sanonut haastattelussaan, että yhtään et enää sitten laihduta enää. tyttö oli sanonut, ettei ole laihduttanutkaan koskaan. siihen tää nainen oli tuuminut, että tuli vaan olo, että tytto on laihduttanut kun on niin hoikka. tyttö syö kuin hevonen, ei todellakaan laihduta

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ei ihminen hevosen ruualla kasva...

 

[kittyb]

Olipas harvinaisen typerä kuraattori. Jos olisikin syömishäiriö, niin tuollaiset kyttäämisestä kertovat kommentithan vain nostavat uhmaa ja yllyttävät. Sitä paitsi jotkut ihmiset nyt vain ovat alipainon rajalla häälyviä luonnostaan vaikka söisivätkin paljon ja voivatkin täysin hyvin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja toivotaan, että koulussa vaihtuu piakkoin kuraattori! :kieh:

 

[hmph]

Ei ihminen hevosen ruualla kasva...

Hoh hoh hoo! Olitpa tosi nenäkäs (taas)

 

["mozzarella"]

Meillä on kanssa hoikka tyttö. Syö kuin heppa- kaikkea ruokaa, mitä muukin perhe. aineenvaihdunta on ilmeisesti vilkkaampi ja kaikki energia menee kasvamiseen ja liikkumiseen. Oon ruvennu juottamaan punaista maitoa ja mutenkin lisännyt energiaa hänen ruokiin, tulosta ei vielä näy. Muu perhe saa syödä kevyemmin

 

["Sari"]

Meillä myös erittäin hoikka teinityttö. Ei ole koskaan laihduttanut tai edes kiinnittänyt huomiota painoonsa. Terveydenhoitaja on kyllä hänellekkin maininnut tuosta painosta. Tyttö kuitenkin syö monipuolisesti, terveellisesti, säännöllisesti ja hyvin. Jopa kouluruoka maistuu. Hyviä rasvoja olen yrittänyt lisätä ruokavalioon, muuten siinä ei kyllä ole huomauttamista.

 

[jeylona]

Itse olin lapsena aina hieman alipainoinen, ja todella söin aivan mielettömiä määriä ruokaa, koskaan en edes ollut ajatellut laihdutusta. Hyvä aineenvaihdunta vissiin.

No ylä-asteen terkkahan sitten keksi että olen syömishäiriöinen ja otti yhteyttä mm. kuraattoriin ja vanhempiin. Hänen mielestään mun olisi pitänyt käydä nuorisopsykiatrillakin.
Ai jessus että äiti oli raivona...

Terkalle vietiin sitten neuvolakorteista lähtien kaikkia "todisteita" että olen ihan syntymästä asti ollut pituuskäyrän yläpäässä ja painokäyrän alapuolella. Vakuuteltiin että söin kaikkea, ja paljon, ja herkutkin maistui ja että ikinä ei ole äiti huomannut minun oksentavan tai nirsoilevan.
Lopulta sitten pointti meni ilmeisesti läpi ja asia unohdettiin. Vieläkin sapettaa ettei koskaan tullut edes pahoittelua terkan puolelta

Teini-ikäisenä tuntui jotenkin todella pahalta tuollainen epäily ja ns. syyttely ilman mitään aihetta. Välillä katselin itseäni peilistä ja mietin olenko todella niin SAIRAAN näköinen että ansaitsen tuollasen diagnoosi epäilyn.
Monella tuntuu olevan sellainen harhakuva, että laihuus=syömishäiriö.
Monasti ei muisteta että syömishäiriöitäkin on erilaisia, ja niitä voi sairastaa minkä kokoinen ihminen tahansa

 

["vieras"]

Vaikka olisi aiheettomia puuttumisia, niin minusta on aina hyvä että puututaa, joukossa varmasti on niitäkin joihin puututaan ihan aiheesta.

 

[viuh!]

[QUOTE="vieras";24521938]Vaikka olisi aiheettomia puuttumisia, niin minusta on aina hyvä että puututaa, joukossa varmasti on niitäkin joihin puututaan ihan aiheesta.[/QUOTE]
Ei nyt ihan näinkään mene. Mua on koulu terkka "kiusannut" koko yläasteen vastaavalla asialla. Ja itsetuntoon vaikutti roimasti. Aina laskeskelin päiviä että koska taas on seuraava ylimääräinen terveystarkastus...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ei nyt ihan näinkään mene. Mua on koulu terkka "kiusannut" koko yläasteen vastaavalla asialla. Ja itsetuntoon vaikutti roimasti. Aina laskeskelin päiviä että koska taas on seuraava ylimääräinen terveystarkastus...

Jos terveydenhoitaja tuntee tarvetta puuttua painoon, on se tehtävä todella hienotunteisen tahdikkaasti. Hän on kuitenkin auktoriteetti nuorelle ja lapselle. Valitettavasti kaikki eivät osaa.

 

[Hinni]

Itselläni on vähän vastaavanlainen kokemus kouluajoilta. Aina olen ollut pieni ja laiha. Syön kuitenkin kokooni nähden aivan tajuttoman suuria annoksia mutta aineenvaihdunta on niin nopea ettei mitään ylimääräistä kerry. Ikinä en ole laihduttanut. No koulun terkkari (yläasteella) sai päähänsä et mulla on jonkin sortin syömishäiriö. Niistä käynneistä terkkarin luona tuli varsinainen painajainen. Aina se puhui vaan ruoasta vaikka mielen päällä olisi ollut muutakin juteltavaa. Lähetettä lääkärille ja ravitsemusterapeutille ym. ym. Minusta ihan oikeasti tuntui, että minusta kohta tulee syömishäiriöinen, ellei asian jauhaminen lopu. Minä kun söin kuten kuuluukin mutta kun ei liho niin ei. Enkä ollut alipainoinen vaan ihan normaalin rajoissa. Onneksi uskalsin kertoa kotona asiasta ja äiti tuli mukaan koulun terkkarille. Loppui se jonninjoutava paasaaminen kun äiti tuumi, etä kaikki lapset on tuollaisia läpipaskoja, sopivat puun taakse piiloon

 

[Blue cat]

Mä olen myös aina ollut todella laiha, en vaan liho vaikka kuinka yritän. Vähän väliä joudun arvostelun kohteeksi ja saan kuulla "ethän vaan laihduta yhtään enempää" -kommentteja milloin keneltäkin, ja se oikeasti loukkaa, koska mä en missään vaiheessa ole yrittänyt laihduttaa. Raskauskiloistakin yritin pitää kynsin ja hampain kiinni, mutta niin ne vaan kaikki lähti...

No, siinä vaiheessa kun arvostelijat ovat nähneet siskoni, he ovat ymmärtäneet. Ollaan kaikki neljä pitkiä ja laihoja eikä meitä todellakaan ole pidetty nälässä.

 

["vieras"]

Minäkin olen ollut pienenä ja teininä todella laiha. En ollut terkkarin silmätikku, mutta sain kuulla laihuudesta kaikilta, myös terkkari käynneillä terkkarilta. Hän sitten sanoi kerran, että pitäis reippaasti enemmän syödä. Yläasteella, kun itsetunto oli tosi alhanen ajattelin, että vois yrittää normaalipainoon. No aloin syödä syödä syödä ja syödä. Paino nous ihan mukavasti ja aivan liikaa. Raskauden jälkeen olin sitten ylipainoinen. Tuntui, että en osannut olla mitenkään päin normaalipainoinen. Muodot olivat tulleet ja lähteneet pois. No nyt taas normaalipainoon olen tähtäämässä ja päässytkin. Nyt yritän olla normaalipainoinen ja syödä oikean verran.

 

[pohjantähdenalla]

Mä olen myös aina ollut todella laiha, en vaan liho vaikka kuinka yritän. Vähän väliä joudun arvostelun kohteeksi ja saan kuulla "ethän vaan laihduta yhtään enempää" -kommentteja milloin keneltäkin, ja se oikeasti loukkaa, koska mä en missään vaiheessa ole yrittänyt laihduttaa. Raskauskiloistakin yritin pitää kynsin ja hampain kiinni, mutta niin ne vaan kaikki lähti...

No, siinä vaiheessa kun arvostelijat ovat nähneet siskoni, he ovat ymmärtäneet. Ollaan kaikki neljä pitkiä ja laihoja eikä meitä todellakaan ole pidetty nälässä.

Juuri samoin mullakin. Joskus ottaa kupoliin,mutta yleensä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[Vähän rajaa]

Älkää nyt raivoonne ratketko. Anoreksia on vakava ja joskus jopa kuolemaan johtava sairaus. Siitä on puhuttu niin paljon, että on ihan normaalia vähän kysellä onko kaikki kunnossa. Paljon pahempaa olisi koulun välimpitämätön asenne joka voisi johtaa taudin pahenemiseen ja lapsen kuolemaan. Ei pitäisi olla noin kamalan herkkänahkainen.

 

[viuh!]

Älkää nyt raivoonne ratketko. Anoreksia on vakava ja joskus jopa kuolemaan johtava sairaus. Siitä on puhuttu niin paljon, että on ihan normaalia vähän kysellä onko kaikki kunnossa. Paljon pahempaa olisi koulun välimpitämätön asenne joka voisi johtaa taudin pahenemiseen ja lapsen kuolemaan. Ei pitäisi olla noin kamalan herkkänahkainen.

Sanopa sille yläasteikäiselle teinille, jolla vielä oman itsensä löytäminen hukassa, että älä ole herkkänahkainen. Tottakai pitää huolehtia ja huolestuakin, mutta joku ammattitaito ja järjenkäyttö on sallittua ihan terkkarillakin. Olen lähes jokaiselta luonnostaan hoikalta/laihalta kuullut sen että yläasteella on kynsin hampain saanu pitää siitä kiinni että on luonnostaan laiha, ei anorektikko.