Meillä vauvan kanssa ei pääse pois kotoa, jos ei halua ongelmia. :(

[bdt]

että kyllä tutut rytmit tuovat turvallisuuden tunnetta se on fakat tottui vauva siihen tai ei--!!!!

Tutut rytmin ovat turvallisuuden tunnetta, totutpa tai et. No miten ne voi olla tuttuja jos niihin ei totu...

 

[hmm]

5 kk:n ikäinen pärjää jo useamman tunnin syömäti eli jos ei syö kaupungilla, syö varmasti pikkasen myöhemmin.
Sama nukkumisen kanssa, nukkuu kun nukuttaa.

Ei kaikkea tarvi tehdä vauvan mukaan.

juu,eihän sellaiset joilla on useampia lapsia vois näiden muiden kanssa mennä harrastuksiin tai mihinkään jos pitäis vaan kotona istua syvässä hiljaisuudessa..

 

[myy]

Tajusin ehkä viestisi väärin, mutta tuli sellainen olo, että jo ihan pienenkään vauvan ehdoilla ei kuulu mennä? Olen eri mieltä. Kun vauva on ihan pieni, minusta hän silloin sanelee ehdot: hänen itkuihinsa vastataan ja kaikki perustarpeet tyydytetään. Sitten pikkuhiljaa, vauvasta riippuen ( ehkä n. puolen vuoden jälkeen ), voi vauvalta ruveta jo vaatimaan, että hän malttaa hetken odottaa tarpeidensa tyydytystä. Ja kyllähän vauvansa tunteva vanhempi tietää, milloin on kyse tarpeesta ja milloin "turhasta" käninästä, johon ei tarvitse joutuin vastata.

Ja eihän se vauva fyysisesti mene rikki itkemisestä, mutta jos jatkuvasti jätetään tarpeisiin vastaamatta ja annetaan vaan itkeä, henkistä rikkoontumista saattapi tapahtua. Lapsesta saattaa tulla kiltti ja sopeutuvainen, mutta myös arvottomuuden tunne voi jäädä muhimaan.

juu tajusit väärin. niinkun ilmeisesti kaikki muutkin. en jaksanu alkaa vääntää rautalangasta (ilmeisesti olis pitäny) mitä tarkoitin, luulin että tosta tosiaan ois jotkut voinu tajuta että en tarkottanu sitä että annetaan huutaa tunti tolkulla, mutta kun ei niin ei...

 

[umbrella-]

Myy, vaikka nyt selvensitkin niin en silti edelleen ole kanssasi samaa mieltä. Eli erilaisia ollaan siinä mielessä, mutta sitähän se täällä elämässä on
Itse koin, että vauva tarvii oman kodin rauhaa eli en ollut menossa aamupäivä ja sitten taas iltapäivä. Koin, ettei mullakaan ole kiire minnekään vaan nautin ihan siitä rauhasta ja olemisesta vauvan kanssa. Vauva ei mielestäni tarvinnut jatkuvaa viriketulvaa vaan koti riitti.
Kuitenkin ollaan lasten kanssa reissattu, juuri tulimme eilen etelän matkaltakin eli ei me kotiin kuitenkaan olla linnottauduttu, kun tiedän, että tästä kenties sitten vedät seuraavan ääripään esiin, että mikäs siinä jos kotiin verhojen taakse haluaa linnottautua =)

 

[bdt]

sunulla olikin viisas kommentti!!! justiin. hyvä sinä!!!

 

[umbrella-]

Mutta ap:lle sen verran, että vaikka en osannut neuvoja juuri antaa, eli itse vauvan itkettämisen sijaan sitten elin sen vauvan ehdoilla enkä väkisin lähtenyt liikenteeseen. Kuitenkin tuo aika opetti minua ja muutti ihmisenä, opinkin nauttimaan rauhasta, tutustuin eritavalla omiin ajatuksiinikin kun uskalsin pysähtyä. Täytyy sanoa, että monella tapaa olen eri ihminen kuin ennen kuopuksen syntymää... Eli olen kyllä kiitollinen siitä, että tuollainen pieni ihminen saapui elämääni opettamaan eri tapoja elää tätä elämää

 

[hmm]

Mutta ap:lle sen verran, että vaikka en osannut neuvoja juuri antaa, eli itse vauvan itkettämisen sijaan sitten elin sen vauvan ehdoilla enkä väkisin lähtenyt liikenteeseen. Kuitenkin tuo aika opetti minua ja muutti ihmisenä, opinkin nauttimaan rauhasta, tutustuin eritavalla omiin ajatuksiinikin kun uskalsin pysähtyä. Täytyy sanoa, että monella tapaa olen eri ihminen kuin ennen kuopuksen syntymää... Eli olen kyllä kiitollinen siitä, että tuollainen pieni ihminen saapui elämääni opettamaan eri tapoja elää tätä elämää

sun esikkokin oli varmaan tosi tyytyväinen vai oletko niitä äitejä jotka laitto muksun tarhaan kun ei pysty ite liikkumaan mihkään kun on vauva...

 

[niin]

taisi unohtua vastaaminen ketjun aloittelijalle!

 

[umbrella-]

Mutta ap:lle sen verran, että vaikka en osannut neuvoja juuri antaa, eli itse vauvan itkettämisen sijaan sitten elin sen vauvan ehdoilla enkä väkisin lähtenyt liikenteeseen. Kuitenkin tuo aika opetti minua ja muutti ihmisenä, opinkin nauttimaan rauhasta, tutustuin eritavalla omiin ajatuksiinikin kun uskalsin pysähtyä. Täytyy sanoa, että monella tapaa olen eri ihminen kuin ennen kuopuksen syntymää... Eli olen kyllä kiitollinen siitä, että tuollainen pieni ihminen saapui elämääni opettamaan eri tapoja elää tätä elämää

sun esikkokin oli varmaan tosi tyytyväinen vai oletko niitä äitejä jotka laitto muksun tarhaan kun ei pysty ite liikkumaan mihkään kun on vauva...

Ei kaiki ole niin mustavalkoista, ystävä rakas. Ei tälläisestä jaksa tapella, kun olet jo mielipiteesi muodostanut, etkä halua ymmärtää. Onko sinulle täysin vierasta kasvaminen ihmisenä? Siitähän tässä oli puhe. Eihän lapsi, oli se sitten esikoinen tai kuopus, varmasti kärsi siitä jos äiti pysähtyy miettimään elämää tai asiota syvällisemmältäkin kannalta.

Muoks, olisiko muuten susta esikoiseni sitten ollut äärettömän tyytyväinen, kun oltais shoppailtu ja kahviteltu keskustassa aamut ja illat? Meidän esikoinen kun on siitä hassu tapaus, ettei ihan jaksa äidin shoppailureissulla mukana kiertää, ainakaan kovin mielellään

 

[myy]

Myy, vaikka nyt selvensitkin niin en silti edelleen ole kanssasi samaa mieltä. Eli erilaisia ollaan siinä mielessä, mutta sitähän se täällä elämässä on
Itse koin, että vauva tarvii oman kodin rauhaa eli en ollut menossa aamupäivä ja sitten taas iltapäivä. Koin, ettei mullakaan ole kiire minnekään vaan nautin ihan siitä rauhasta ja olemisesta vauvan kanssa. Vauva ei mielestäni tarvinnut jatkuvaa viriketulvaa vaan koti riitti.
Kuitenkin ollaan lasten kanssa reissattu, juuri tulimme eilen etelän matkaltakin eli ei me kotiin kuitenkaan olla linnottauduttu, kun tiedän, että tästä kenties sitten vedät seuraavan ääripään esiin, että mikäs siinä jos kotiin verhojen taakse haluaa linnottautua =)

niin no ihmisiä on erilaisia, mun ainoo kontakti ulkomaailmaan oli olla pois kotoa, kaverit ns. kun hylkäs kun raskaaksi tulin. ei meillä kukaan koskaan käynyt kahvilla tai mitään, päähän siinä ois hajonnu jos oisin vaan kotona ollut.

mähän en itse näitä ääripäitä ole tässä vedellyt esiin, koitin selventää omaa näkemystäni mut jatketaan vaan samaa rataa..
ELI jos kokee sen hankalaksi lähteä hankalan vauvan kanssa jonnekin niin sitten pitää jäädä kotiin. mä istuin ekat 4kk kotona pienen vauvan kanssa, sitten vasta otin elämästä ite kiinni.

joillekin riittää se että voi olla kotona vaan, kun siellä varmasti käy vieraita, meillä ei käynyt niin ihan oman järjen kannalta oli fiksumpaa olla pois kotoa muutamia tunteja kerrallaan.

niin kuin itsekkin sanoit, ollaan tästä erimieltä, jo ilmeisesti senkin takia että meillä oli aivan eri tilanteet kun oli tää vauva aika menossa.

lähen hakemaan sitä rautalankaa nyt.

 

[umbrella-]

Myy, vaikka nyt selvensitkin niin en silti edelleen ole kanssasi samaa mieltä. Eli erilaisia ollaan siinä mielessä, mutta sitähän se täällä elämässä on
Itse koin, että vauva tarvii oman kodin rauhaa eli en ollut menossa aamupäivä ja sitten taas iltapäivä. Koin, ettei mullakaan ole kiire minnekään vaan nautin ihan siitä rauhasta ja olemisesta vauvan kanssa. Vauva ei mielestäni tarvinnut jatkuvaa viriketulvaa vaan koti riitti.
Kuitenkin ollaan lasten kanssa reissattu, juuri tulimme eilen etelän matkaltakin eli ei me kotiin kuitenkaan olla linnottauduttu, kun tiedän, että tästä kenties sitten vedät seuraavan ääripään esiin, että mikäs siinä jos kotiin verhojen taakse haluaa linnottautua =)

niin no ihmisiä on erilaisia, mun ainoo kontakti ulkomaailmaan oli olla pois kotoa, kaverit ns. kun hylkäs kun raskaaksi tulin. ei meillä kukaan koskaan käynyt kahvilla tai mitään, päähän siinä ois hajonnu jos oisin vaan kotona ollut.

mähän en itse näitä ääripäitä ole tässä vedellyt esiin, koitin selventää omaa näkemystäni mut jatketaan vaan samaa rataa..
ELI jos kokee sen hankalaksi lähteä hankalan vauvan kanssa jonnekin niin sitten pitää jäädä kotiin. mä istuin ekat 4kk kotona pienen vauvan kanssa, sitten vasta otin elämästä ite kiinni.

joillekin riittää se että voi olla kotona vaan, kun siellä varmasti käy vieraita, meillä ei käynyt niin ihan oman järjen kannalta oli fiksumpaa olla pois kotoa muutamia tunteja kerrallaan.

niin kuin itsekkin sanoit, ollaan tästä erimieltä, jo ilmeisesti senkin takia että meillä oli aivan eri tilanteet kun oli tää vauva aika menossa.

lähen hakemaan sitä rautalankaa nyt.

No rautalankaa tässäkin: vauvan tahtiin eläminen ei tarkoita sitä että ollaan AINA VAIN JA AINOASTAAN KOTONA. Huomaatko, miten itse nyt kärjistät.

 

[hmm]

Mutta ap:lle sen verran, että vaikka en osannut neuvoja juuri antaa, eli itse vauvan itkettämisen sijaan sitten elin sen vauvan ehdoilla enkä väkisin lähtenyt liikenteeseen. Kuitenkin tuo aika opetti minua ja muutti ihmisenä, opinkin nauttimaan rauhasta, tutustuin eritavalla omiin ajatuksiinikin kun uskalsin pysähtyä. Täytyy sanoa, että monella tapaa olen eri ihminen kuin ennen kuopuksen syntymää... Eli olen kyllä kiitollinen siitä, että tuollainen pieni ihminen saapui elämääni opettamaan eri tapoja elää tätä elämää

sun esikkokin oli varmaan tosi tyytyväinen vai oletko niitä äitejä jotka laitto muksun tarhaan kun ei pysty ite liikkumaan mihkään kun on vauva...

Ei kaiki ole niin mustavalkoista, ystävä rakas. Ei tälläisestä jaksa tapella, kun olet jo mielipiteesi muodostanut, etkä halua ymmärtää. Onko sinulle täysin vierasta kasvaminen ihmisenä? Siitähän tässä oli puhe.

sä olet tehnyt selväksi kyllä oman kantasi josta ymmärsin ettet paljoa ole liikkunut missään kun vauvasi on ollut pienempi joten mietin vain ettei vanhempi lapsesi varmasti kovin tyytyväinen ole ollut jossei missään ole saanut käydä..

 

[myy]

ja ap : jos se tuntuu oikeasti kovin hankalalta olla vauvan kanssa ihmistenilmoilla, niin olkaa hetki kotona ja yrittäkää uudestaan. toinen vaihtoehto on että otat liinan ja kannat, niin ainakin luulis rauhoittuvan. ja se syöminen, ei siihen vauva kuole jos on 4 tuntia syömättä, ellei ole sitten joku sairaus. kun et voi ketään pakottaa syömään tai nukkumaan, sillä tavalla vauvat ja aikuiset on samanlaisia, jokainen päivä on erilainen.

 

[hei]

osta manduca. Lapsi viihtyy yleensä lähellä ja jos on levoton, niin voi vaikka laittaa vähän villatakin sisään. Tuosta syömisestä. Meillä oli tuota ajoittain, että ei suostunut syömään kuin kotisohvassa, mutta olen sitä mieltä, että jos lapsella kunnolla nälkä, niin se syö. Välillä syötiin sit autossa parkkipaikalla, kun ei ollu reissussa maistunut. 4-5 tuntia ei ole pitkä väli pullosta syövälle lapselle. Meillä söi tuossa iässä 4-6 kertaa vuorokauteen ja nukkui jo 10-12h syömättä. Eli suurensi ruokamäärää ja söi selvästi harvemmin.

 

[myy]

umbrella, mä en edelleenkään kärjistänyt, koitin selventää sulle tilannetta jossa itse olin JONKA takia olen sitä mieltä mitä olen. itse sanoit että viihdyitte vauvan kanssa kotonakin vaan vauva-aikana, eikö ? vastasin siihen että joillekin se riittää ja kerroin taas kerran lisää omasta tilanteesta joka silloin oli päällä. mutta ei niin ei.

 

[vieras]

Onnistuisiko vauvan totuttaminen "ulkopuoliseen" elämään niin, että lähdet aina samaan aikaan päivästä ulos kauppaan tms. Eli "häiriöt" olisivat aina samaan aikaan, jolloin vauva osaa odottaa niitä. Ehkei vauva opi nukkumaan niiden aikana, mutta ainakin pitäisi niitä normaalina ja siten ehkä jossain vaiheessa ne eivät olisi enää niin jännittäviä, ettei malta nukkua.

Meillä saman ikäisellä vauvalla on alkanut tulemaan hieman vastaavia elkeitä. Kun ympärillä tapahtuu paljon mielenkiintoista, ei meinaa malttaa syödä eikä nukkua.

Ääniin voi varmaan jonkun verran opettaa, mutten usko, että se on täysin opittavissa. Meillä on myös esikoinen, joten kotona on usein hiljaista, kun en edes pidä radiosta tai muusta taustamelusta. Silti vauva kykenee nukkumaan usein meluisammassakin ympäristössä, kunhan "melu" on saman tyyppistä jo ennen nukahtamista. Jos ympäristön äänet muuttuvat, vauva helposti havahtuu.

 

[umbrella-]

Mutta ap:lle sen verran, että vaikka en osannut neuvoja juuri antaa, eli itse vauvan itkettämisen sijaan sitten elin sen vauvan ehdoilla enkä väkisin lähtenyt liikenteeseen. Kuitenkin tuo aika opetti minua ja muutti ihmisenä, opinkin nauttimaan rauhasta, tutustuin eritavalla omiin ajatuksiinikin kun uskalsin pysähtyä. Täytyy sanoa, että monella tapaa olen eri ihminen kuin ennen kuopuksen syntymää... Eli olen kyllä kiitollinen siitä, että tuollainen pieni ihminen saapui elämääni opettamaan eri tapoja elää tätä elämää

sun esikkokin oli varmaan tosi tyytyväinen vai oletko niitä äitejä jotka laitto muksun tarhaan kun ei pysty ite liikkumaan mihkään kun on vauva...

Ei kaiki ole niin mustavalkoista, ystävä rakas. Ei tälläisestä jaksa tapella, kun olet jo mielipiteesi muodostanut, etkä halua ymmärtää. Onko sinulle täysin vierasta kasvaminen ihmisenä? Siitähän tässä oli puhe.

sä olet tehnyt selväksi kyllä oman kantasi josta ymmärsin ettet paljoa ole liikkunut missään kun vauvasi on ollut pienempi joten mietin vain ettei vanhempi lapsesi varmasti kovin tyytyväinen ole ollut jossei missään ole saanut käydä..

Ollaan ilmeisen eriaaltopituudella, eli et näytä ymmärtävän. Kuten täällä jo sanoin, vauvan tahtiin eläminen ei tarkoita kotiin linnottautumista, verhojen taakse vetäytymistä. Toiseksi esikoiseni ei juuri nauti äidin shoppalureissuista, eli se ettei joka päivä pörrätty kaupungilla, ei häntä kovasti tuntunut harmittavan.

Selvennystä siis, silloin kun kuopus tosiaan aina vain ja ainoastaan itki vaunuissa, en vienyt häntä huutamaan ostoskeskukseen. Miten olisin nauttinut siellä olosta huutavan vauvan kanssa? Hän oli tyytyväinen vauva kotona, rauhallisessa ympäristössä pelkkää hymyä. Valitsin siis helpomman tien, koin oloni hyväksi kun vauvalla oli hyvä olo. Esikoinen oli päivät eskarissa ja naapurustosta löytyy lapsia ja seuraa. Hänellä oli 2 harrastusta viikossa, isän kanssa kävi vielä uimassa joka viikkoa. Välillä käytiin kahvilla kaverilla tai joku kyläili meillä. Mitä mielestäsi esikoululaisen elämästä puuttu? Säännöllinen ruoka- ja unirytmi lisänä.

Onnekseni lapsilla on myös hyvin osallistuva isä, eli en kokenut jääväni mistään paitsi vaikka päivät menikin rauhallisesti, sitä kiirettä kun oon saanut elämässä tarpeeksi kokea. Mä nautin siitä, että sai keskittyä vauvaan ja esikoiseenkin ilman mitään härdelliä ympärillä. Kuitenkin harrastin itsekin, kävin salilla, lenkillä jne iltaisin. Onnekseni meillä on myös mahtavat naapurit, ja pihatöitä tehdessä oli ihmisiä ympärillä joiden kanssa halutessaan sai jutella. En kuitenkaan paljon sitä kaivannut, olo oli seesteinen ja rauhallinen, mitä pahaa siitä on ettei aina ole yltiösosiaalinen? Tunnistin itsessäni sen piirteen, kaipuun rauhaan ja elin sitten sen mukaan.

Toki myös netin kautta pidin yhteyttä ihmisiin. Mutta myös matkustelimme, joka vuosi ollaan tehty ulkomaanmatka, risteilyjä, kylpylälomia... onko se kotiin linnottautumista? Eristystä ulkomaailmasta? Lasten ehdoilla ja rytmillä toki nekin. Lapsi nukkunut hotellihuoneessa päivunet kaikessa rauhassa ja toinen vanhempi mukana ja toinen esikoisen kanssa. Joku sanoo, ettei ole mitään järkeä lähteä etelään niin, mutta tämä on meidän tapamme elää ja yhdessä olosta ja lomasta ollaan silti nautittu.

 

[umbrella-]

Onnistuin näköjään tappaaan tämän(kin) ketjun, mä kun odotin jo kunnon lynkkausta, kun nyt uudelleen ketjua tulin katsomaan

 

[Keittiönoita]

Minusta, ap, voisit miettiä, kumpi on teille tärkeämpää: liikkumaan pääseminen vai vauvan päivärytmin säännöllisyys. Siskollani oli samanlainen vauva kuin sinulla ja hän eli sen lapsen ensimmäisen elinvuoden kutakuinkin lapsen mukaan. Vauva-aika ei kuitenkaan ole kovin pitkä, joten varmaankin sen jaksaa, jos pitää vauvan ehdoilla elämistä tärkeinpänä. Voisitko käydä yksin tai ystäviesi kanssa jossain ja miehesi jäisi lapsen kanssa kotiin?

Toinen vaihtoehto on liikkua ja toivoa, että lapsikin siihen sopeutuu. Mulla on ollut "liikuteltavat" vauvat, joita ei päivärytmin heilautus haitannut. Jos oltiin päivä kotona, oli lapsillakin kutakuinkin säännöllinen rytmi. Yh:na ja vammaisen lapsen äitinä usein vaan joutui hoitamaan asioita, joten lasten oli pakko sopeutua alusta alkaen tiettyyn epäsäännöllisyyteen.

 

[vieras]

Esikoinen ei nukkunut vaunuissa kuin pari kuukautta. Sen jälkeen oli viisaampaa lähteä liikkeelle heti kun lapsi heräsi. Päätyä vähän koholle ja maailmaa ihmettelemään. En edes lähtenyt siitä, että vauvan pitäisi nukkua vaunuissa. Kuten joku aiemmin sanoi, hereillä olevan vauvan kanssa liikkuminen on vähän työläämpää, mutta parempi vaihtoehto kuin olla kotona koko ajan.

Autossa kuulemma kaikki lapset nukkuvat, mutta sitä päivää ei ole tämän lapsen kanssa vielä nähty (kohta 6v).

 

[totuta]

Totuta lastasi kotona pikkuhiljaa ääniin. Pidä tv / radio päällä kun syötät, laulele, juttele miehelle. Kun olette kävelyllä puhukaa, naurakaa jne. Eihän se muuten totu ennen kouluikää... Meillä on vauvasta asti imuroitu, tiskattu, puhuttu ja laulettu vaikka vauva nukkuu ja hyvin on mennyt.

 

[vieras]

Meillä oli samantapaista. Lapsi kyllä nukkui vaunuissa, jos työntelin niitä ulkona/kaupassa/kauppakeskuksessa (tosin päivisin ei muualla oikein sitten nukkunutkaan, kuin niissä vaunuissa, kotona sai kanniskella, että nukahti) mutta syömään ei suostunut kunnolla vieraassa paikassa. Imetin aina siellä parjatussa vessassa, kun kahvilassa tai penkillä tai ulkona ei lapsi osannut tissiin keskittyä. Oli muuta niin paljon ympärillä. Vieraassa paikassa lapsi ei vauvana osannut nukkua. Mm. kolmikuisena hän valvoi liki koko päivän, kun oltiin sukulaisissa, eikä ollut mahdollisuutta lähteä vaunuilemaan ulos. Yritettiin kyllä kovasti sitä nukkumista myös muualla, mutta ei siitä mitään tullut. Lapsi oli vauvana muutenkin kamalan huono nukahtamaan ja nukkumaan, aina sitä uneenvaipumista edelsi itku. Mukava oli vaunuja lykkiä ulkona, kun lapsi karjui sen perinteisen 5-10 minsaa ennen nukahtamistaan ja mummot paheksui, että etkö ota sitä syliin... mutta kun se vain pahensi sitä huutoa. Vauvat on erilaisia. Toiset nukkuu missä vain, toiset ei.

 

[ninaTT]

Mä ehdottaisin kantoliinan/repun kokeilemista. Jos vaikka ap saisit lainata joltakin, kokeilla viihtyykö lapsi kenties liinassa. Mun tyttö ei mun tietääkseni olis sietäny vaunuja (ne muutamat kerrat kun nopsaa kokeiltiin huuti ku palosireeni) ollenkaan. Mä olin jo ennen synnytystä päättäny kantaa paljon, ja hurahdin sitten niin paljon, etten vaunuja/rattaita ole käyttäny melkein ollenkaan. On niin ihanan helppo liikkua ku laps on rauhallinen ja tyytyväinen, ei tarvii etsiä hissejä ja mahtuu pienistäkin koloista. Ainoa haittapuoli on varmaan se, ettei pysty sovittamaan vaatteita jos shoppailee ellei ole kaveria auttamassa.

Ei tietenkään ole 100% varmaa, että lapsesi viihtyisi liinassa, mutta ehkä kokeilun arvoinen juttu?

 

[Joo-o]

mikä kumma siinä on, että aina pitää jankata tuosta ääniin totuttamisesta?!? Lapset eivät totu ääniin(lue:meteliin).Toiset vain ovat luonnostaan sikeäunisempia kuin toiset. Sama koskee aikuisia. Joku nukkuu vaikka katto putois päälle, minä en. Enkä pysty nukahtamaan päivänvalossa enkä metelissä. Enkä taatusti ole ainut lajissani!

Aapeen lapsi on vielä kovin pieni, jospa antaisit lapselle aikaa, kyllä ehdit hänen kanssaan kulkea myöhemminkin. Ota aikaa itsellesi, anna lapsi hoitoon vaikka isälleen tai isovanhemmille ja lähde itse ystävien kanssa tai ilman, harrastamaan, syömään tai vaikka vaan lenkille.