Menee hermot työkaveriin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miten suhtautua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miten suhtautua

Vieras
Alkaa vähitellen mennä hermot erääseen työkaveriin. Kyseessä on hieman päälle parikymppinen mies, jonka touhut on välillä sellaisia, että hermot meinaa mennä.

(Tulee myöskin mieleen, että onko kyseessä kenties joku kehitysvamma, mutta ei tuo tyyppi oikein vaikuta sellaiseltakaan)

On sinänsä ihan ahkera -tosin melko hidas työntekijä- mutta kun kaikki mahdollinen pitää erikseen pyytää tekemään. Minkäänlaista oma-aloitteisuutta työntekoon ei todellakaan löydy. (Siis tyyppi tekee työn ja sitten saapuu pomon työpöydän viereen odottelemaan, että erikseen kerrottaisiin mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Ja työskentelemme oikeasti paikassa, jossa ei tekemistä odottavia töitä todellakaan puutu, eikä niiden huomaaminen ole vaikeaa)

Ja samoin on tilannetajun kanssa. Siis tyyppi saattaa jäädä seisoskelemaan ja ihmettelemään keskelle kiireisintä kulkuväylää ja ei ollenkaan tajua, että tarvitsisi kenties väistää pois tieltä.

Tässä nyt oli pari esimerkkiä, ja muutenkin on kaikkea tuollaista vastaavaa.
 
Tollaset on niiin rasittavia..onko kenties uusi työpaikallanne? Eli voisko olla vaan ettei ole vielä oppinu näkemään tekemättömiä töitä/mitkä niistä on sellasia että hän vois ne hoitaa?
 
Jos se on kovin ujo tai sillä on huono itsetunto?
Yks kaveri oli parissa ekassa työpaikassaan tuollanen, koska oli kovin epävarma ittestään yms.

Toki voi olla, että tyyppi on vain laiska.
 
jos vain on todella huonoa työhön perehdyttämistä?
Hän ei uskalla nuorena henkilönä tarttua töihin, kun ei tiedä onko se luvallista.Pelkää tallaavansa jonkun varpaille.
Moni työpaikka jättää uuden henkilön oman onnensa nojaa, jos on hieman epävarmempi itsestään jää haahuilemaan helposti muiden eteen.
 
Sitten sinulla on hyvin asiat, kun ei tuon kummemmasta ole kyse. Minun yksi työkaverini on jo pidemmän aikaa mustamaalannut minua ja vehkeillyt selkäni takana. Hän yrittää kaikin tavoin hankaloittaa töitäni ja nokitella minua. Tällainen vainoaminen tuntuu todella ahdistavalta.
 
Opastusta ja ohjausta lisää, niin hyvä tuosta tulee. Nuoret eivät välttämättä itse tajua, että töihin pitää tarttua, jos heille ei sitä kerrota. Koulussahan menee juuri niin, ettei mitään saa tehdä, jos ei erikseen käsketä tekemään. Siihen heidät on opetettu.

Eikö kukaan ole kertonut hänelle, että saa vapaasti alkaa tekemään töitä ilman, että odottaa ohjeita pomon pöydän vieressä?
 

Yhteistyössä