Meneekö muilla ikinä hermot?

[Nimetön]

En oikeen tiedä mille osastolle tää kuuluis, mut kysytään nyt vaik täältä..

Mulla on mies ja ihana lapsi, ikää nyt 1v.4kk. Useinmiten tykkään ihan täysillä kummastakin, mut välillä, kun itseäkin väsyttäis(esim aamulla 5.30,kun lapsi saattaa jo herätä,eikä mies viitsi kun kylkeään kääntää,joten itsehän siinä on sit noustava,kun laps ei enää tahdo nukkuakaan) suututtaa kovasti ja tulee sit kiukuttua kummallekin. Tai jos haluais hetken edes esim. istua tietokoneella ja lapsi roikkuu koko ajan hihassa/lahkeessa,ja mies vaan istuu sohvalla katsomassa telkkaa.

Mies käy tosin töissä ja minä oon lapsen kans kotona, mutta tuntuu että minäkin haluaisin hetken edes aikaa ihan vaan itsellenikin, ja mies taas ajattelee,että kun hän kerta käy töissä,niin pitää saada rentoutua ja nukkua esim. niin pitkään kun jaksaa,jos vaan on vapaapäivä/myöhempään töihinmeno.

En tiiä,mitä vitamiineja pitäs alkaa syömään, että jaksais aamuisin nousta samaan aikaan kuin lapsikin ja sit illalla viettää aikaa miehenkin kans..

Sitten kun tähän vielä vauvakuumettakin pukkaa, oon aina halunnut useemmman lapsen kuin yhden, mutta kun voimat loppuu jo tämänkin pesueen kans.. Mitä tehdä?

Tuli pitkä ja tylsäkin juttu, mut miten teillä muilla nää hommat hoituu?

 

[Harakrankka]

Meillä on kans sama juttu, mut onneks se on menny ohi kun olen puhunu asiasta miehen kans! Ja vaikka välillä saankin omaa aikaa, niin silti väsyn joskus!

Ajan kans se helpottaa, mutta suosittelen puhumaan miehen kans asiasta ihan ajan kans että saisit sen ymmärtämään sinua!

Voimia ja :hug:

 

[Anu81]

Ihan sama juttu täällä! Kiukuttelen väsyneenä ihan typeristä jutuista ja mies yrittää kestää.OOn yrittäny laskee kymmeneen, mut ei se aina auta... Ärsyttää itteenikin kun oon niin ärsyttävä.Tidän kans että haluan vielä toisen vauvan (tyttö vasta 4kk), mutta miten siihen riittää voimat? Luulin että väsymys ja kiukuttelu helpottaa ajan myötä, mutta ei sitten vissiin, ku sullkin on kuitenkin jo vuoden vanhempi ku meillä...

 

[aukkis76]

Meillä tyttö 1 v. 9 kk ja sama meininki. Itse ratkaisin tilanteen sillä, että lähdin tekemään osa-aikaista työtä. Illat ja viikonloput ravintola-alalla. Saa ajatukset ihan muualle ja saa tehdä työtä mistä nautin, ja tuleepahan tienattuakin samalla...eipä sitä lepoa tule tälläkään tavalla ja kohta 2 vuotta 6-7 tunnin yöunilla ja raskasta työtä, mutta mieli on huomattavasti pirteämpi, eikä pinna pala lapsellekaan enää ollenkaan. Koeta vaan puhua ja puhua asiasta, muuta neuvoa en voi antaa. Tiedän miltä susta tuntuu. Voimia!

 

[aukkis76]

Ja lisäksi vielä, että mies ei pahemmin voinu sanoa mitään kun haluan ansaita työllä rahaa ja joutuipa pakostakin oppia olemaan lapsen kanssa keskenään, ja nyt tyttö on niin isin kaveria. Ja meilläkin menee miehen kanssa paljon paremmin.

 

[Nimetön]

Kiitos kaikille vastauksista..Helpottaa kuulla, etten ole ainut ketä joskus väsyttää ja tiuskituttaa.
Oma äitini ei ainakaan ymmärrä tätä, en tiedä sit millaisia me ollaan lapsena oltu. Meidänkään lapsi ei ole mikään hirmu vaikea edes, enkä tiiä mikähän mulla on. Tuntuu että kun lapsi oli pienenpi,niin jaksoin paremmin heräillä yms..vai liekkö aika jo nyt kullannut muistot
Tänäkin aamuna oli taas vaikea paikka,kun laps heräsi vähän ennen 5,ja yritin siinä sitten saada vielä hänet viereen nukkumaan..no, ehkä puoli tuntia jaksoi siinä viel nukkuu ja sit ylös..Tuntui vaan pahalta,kun toinen siinä vieressä vaan kylkeensä kääntää ja jatkaa kuorsaustaan
Pitää yrittää puhua miehen kans jos vaikka saisin sen kuuntelemaan.

Mukavaa loppukesää!