Menestyminen ja raha perheen edelle

["surullinen"]

Olen todella surullisessa tilanteessa; mieheni kunnianhimo ja tyytymättömyys ns. tavalliseen elämään on tuhoamassa suhdettamme. Meillä on yhteinen pieni lapsi ja asiat voisivat olla ihan hyvin, on oma koti jne. mutta tämä ei riitä miehelleni vaan hän haluaa ns. enemmän. Kaikki pitäisi olla hienoa ja upeaa, parempaa kuin muilla, on äärimmäisen kateellinen esim. rikkaille ihmisille.Toisinsanoen on vakaasti sitä mieltä, että raha tuo onnen. Itselleni taas on tärkeää toki rahakin, mutta tärkeämmäksi koen kuitenkin sen, että minulla on rakkaat ihmiset ympärilläni ja on terveyttä yms. Mies on yrittäjä ammatiltaan ja nyt on saanut päähänsä, että perheemme on hänen uransa ja menestyksensä esteenä. Olen todella surullinen tilanteesta. Mies on todella väläytellyt, että tällä elämäntyylillä ei pysty menestymään niin paljon kuin haluaisi, onko sitten ero ainoa vaihtoehto, että pystyy keskittymään työhönsä, eikä perhe ole häiritsemässä? Luulin, että me olemme lapsen kannsa kaikista tärkeintä, mutta ilmeisesti raha ja menestyminen menee meidän edelle. Kellään vastaavaa?

 

["Hömelö"]

En suostuis siihen, että mun lapsi joutuis elämään nähden ja kokien joka päivä, että hän on rasitteena ja että isä ei pidä tärkeempänä kuin mikään muu asia. Nakertaa lapsen itsetuntoo ihan varmasti. Enkä minäkään suostuis kattelemaan ees rikasta miestä, jos tuntisin olevani pelkkä pallo jalassa. Tosi nöyryyttävää. Kertoisin tämän miehelle ja käskisin miettimään tarkasti asioiden tärkeysjärjestystä. Lähtisin, jos perhe jää kakkoseksi rahalle ja omaisuudelle. Enkä jaksais muutenkaan kattoo ihmistä joka on koko ajan kateellinen ja tyytymätön.

 

["Mytty"]

No juu, kuulostaa kyllä vähä siltä että en jäis minäkään vaikka tässä neljä lasta jo onkin ja viides tulossa. Ei lapsi tule olemaan onnellinen tuollaisessa kodissa.

 

["surullinen"]

Surettaa, kun näin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan on ollut myös aika, jolloin ne ihmissuhteet, perhe jne oli miehelle tärkeintä, mutta nyt tämä kunnianhimo ja ura vie hänet mukanaan. Mikään ei tavallaan riitä. Pelkään vaan, että sitten kun hän on todella menettänyt meidät, ihmiset, jotka häntä rakastavat, niin tajuaa mitä hänellä oli......

 

[Choir]

Meillä kutakuinkin sama tilanne. Taisteltu asiasta. Nyt on tullut järkiinsä ja tekee säännöllisesti työtään. Yrittäjä hänkin. Menestymisen avain on juurikin se että tekee säännöllisesti eikä 24/7 koska jos uhrautuu pelkästään töilleen niin se syö ihmistä eikä näin ollen ollenkaan niin tehokas töissään. Ymmärrän toki että kun on yrittäjä on se raha itse tienattava kun ei ole ns pohjaa. Osta sille joululahjaksi kirja: Isän kasvatusoppi, Juha t.Hakala!

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="surullinen";29230952]Surettaa, kun näin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan on ollut myös aika, jolloin ne ihmissuhteet, perhe jne oli miehelle tärkeintä, mutta nyt tämä kunnianhimo ja ura vie hänet mukanaan. Mikään ei tavallaan riitä. Pelkään vaan, että sitten kun hän on todella menettänyt meidät, ihmiset, jotka häntä rakastavat, niin tajuaa mitä hänellä oli......[/QUOTE]
Mä just eilen mietin, että ihmisen menestys mitataan oikeastaan vasta kuolinvuoteella. Istuuko joku vierelläsi ja pitää kädestäsi kiinni siksi, että rakastaa sinua, vai siksi, että siitä maksetaan hänelle palkkaa?

 

[ehkä noin]

Mä just eilen mietin, että ihmisen menestys mitataan oikeastaan vasta kuolinvuoteella. Istuuko joku vierelläsi ja pitää kädestäsi kiinni siksi, että rakastaa sinua, vai siksi, että siitä maksetaan hänelle palkkaa?

Onko näin?
Kun usein tuntuu kyllä että nillä paskoilla ihmisillä riittää ihmisiä ympärillä. Junailevat asioita ja pakottavat ja painostavat.

esim useinhan on niin, että se väheksytty tyttölapsi, joka ei saa mitään perintöä, maatilat pojalle, tyttö ollut aina omillaan, ja autellut, niin se on kuitenkin se jota odotetaan auttelemaan ja se käy auttelemassa, vaikka on saanut vaan paskaa kohtelua ja eriarvoisuutta. Eli se ikään kuin hakee sitä rakkautta jos vaikka kelpaisi kun auttelee.

ja ne itsekkäät pässit jotka ovat aina saaneet kaiken, ne vaan porskuttaa, ja niiden lapset joita on passattu ja paapottu, eivät ne välttämättä välitä isovanhemmista jotka ovat saaneet pieneenä lastenhoitoapua, vaan ne, jotka eivät koskaan saaneet mitään.

Kuolinvuoteesta en tiedä. Varmaan kuiteknin niin että jos on tehnyt lapsia niin yleensä hautajaisissa on ihmisiä.

Tai jos pidot on hyvät, eli siinäkin voi ostaa rahalla.

 

[Keittiönoita]

Onko näin?
Kun usein tuntuu kyllä että nillä paskoilla ihmisillä riittää ihmisiä ympärillä. Junailevat asioita ja pakottavat ja painostavat.

esim useinhan on niin, että se väheksytty tyttölapsi, joka ei saa mitään perintöä, maatilat pojalle, tyttö ollut aina omillaan, ja autellut, niin se on kuitenkin se jota odotetaan auttelemaan ja se käy auttelemassa, vaikka on saanut vaan paskaa kohtelua ja eriarvoisuutta. Eli se ikään kuin hakee sitä rakkautta jos vaikka kelpaisi kun auttelee.

ja ne itsekkäät pässit jotka ovat aina saaneet kaiken, ne vaan porskuttaa, ja niiden lapset joita on passattu ja paapottu, eivät ne välttämättä välitä isovanhemmista jotka ovat saaneet pieneenä lastenhoitoapua, vaan ne, jotka eivät koskaan saaneet mitään.

Kuolinvuoteesta en tiedä. Varmaan kuiteknin niin että jos on tehnyt lapsia niin yleensä hautajaisissa on ihmisiä.

Tai jos pidot on hyvät, eli siinäkin voi ostaa rahalla.

Kyllä mä ajattelen, että on se noin. Tai senhän tietää vasta sitten, kun on itse kokeillut. Kyllä mulle ainakin vuosi takaperin niissä hirveissä kivuissa vatsaontelon täyttyessä verestä ja keuhkojen nesteistä oli suuri lohtu siitä, että molemmat lapseni olivat paikalla. Vaikken mitään enää nähnytkään häilyessäni tajuisuuden ja tajuttomuuden rajamailla, kuulin silti tyttäreni äänen. Ja tunsin, kun poikani silitti poskeani ja rohkaisi taistelemaan vielä vähän aikaa. Ja miten tärkeää oli, että kun makasi sitten sängyn pohjalla liikuntakyvyttömänä, lapseni, siskoni, isäni, siskoni tytär ja ystäväni olivat vuorotellen vierelläni. Mä en todellakaan halua kuolla yksin. Mieluummin menestyn vähemmän työelämässä ja enemmän ihmissuhteissa

 

[Vierass]

Eikä ole vastoinkäymisiä/menetyksiä (ajattelemisen aihetta) tullut eteen niin maallinen mammona vetää puoleensa. Näin se vain on. Ihminen ei otte sitä edes ymmärrä ennen kuin tosiaan tulee eteen joku vakava asia. Sen jälkeen vasta pystyy käsittämään elämää enemmän.

 

["surullinen"]

Niin nämä on kai vaan niitä asioita, joissa jokainen itse asettaa tärkeysjärjestyksen. Haluaisin vaan, että mieheni jotenkin pysähtyisi miettimään mitä hänellä JO on.... ja miksi siitä pitäisi luopua saadakseen tilalle jotain muuta, mitä ei sitten olisi meidän kanssa jakamassa? Ehkä emme vaan merkkaa tarpeeksi.... =(

 

["Vierailija"]

Meilläkin tuosta keskustellaan säännöllisesti, toivomme tosin molemmat korkeaa elintasoa ja nyt kun itse olen vauvan kanssa kotona, on tärkeää miehen eteneminen urallaan.

Miehelle se on tärkeä asia, että saa elätettyä perheensä ja pidettyä elintasoa, joten ajoittain meinaa työpäivät venyä, jolloin on aina perhekeskustelu edessä.
Mutta miehen motiivi nivoutuu pitkälti siihen, että saa koko perheelle rahaa ja sitä kautta onnea meille kaikille. Koska kyllähän sillä rahalla sitä onnea saa lisättyä perheelle

Haluamme tulevaisuudessa talon, matkustella vuosittain jne. Yhteinen päämäärämme, ilmankin olemme onnellisia, mutta kyllähän tavoitteita pitää olla elämässä. Muuten jumittuu paikoilleen, ja se ei meille ainakaan onnea tuo kummallekaan. Eikä pelkästään raha ole se, joka sitä iloa ja onnea tuo, vaan vaikkapa työssään menestyminen ja siinä kehittyminen.

 

["surullinen"]

En vaan jotenkin käsitä miten mies onnituisi tavoitteessaan paremmin ilman meitä. Olen todellakin ymmärtänyt sen, että yrittäjän työ on vaativampaa kuin ns. duunarin, en nipota koskaan näistä pitkistä työpäivistä tai muustakaan, olen täysin hyväksynyt sen, että miehen energia ja aika menee yritykselle. Hoidan kodin lähes yksin ja lapsen siinä samassa, vaikka itse käyn myös töissä. En ymmärrä miksi perhe pitää uhrata firman vuoksi.....?

 

["oikea ammattivalittaja"]

No yrittäjät on aina töissä niin on oma yrittäjämiehenikin ja myös appiukko vaikka ikää jo kohta 70v mutta yrittäjä hänkin.

 

[vierass]

Maailma on täynnä miehiä, joille ura tulee ensin. Jotka tekevät pitkää päivää ja ovat usein työmatkoilla. Kotona odottaa vaimo ja lapset. Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi tällaisten miesten pitää se perhe saada, jos oikeasti ei kiinnosta viettää heidän kanssaan aikaa. Mun mielestä on ihan ok, jos ihminen on urakeskeinen ja tietyissä tärkeissä töissä sellaisia ihmisiä tarvitaan, mutta miksi tehdä se perhe siihen kärsimään?

 

["surullinen"]

No enpä voi miestäni pakottaa haaveistaan ja unelmistaan vuoksemme luopumaan, enkä sitä haluakkaan, koska siitä ei seuraisi myöskään mitään hyvää. En varmana voi kuin hyväksyä asian, että hän on päätöksensä tehnyt, että meidän kanssamme ei saa niin paljoa rahaa, mainetta ja kunniaa.... tuntuu vaan tosi pahalta lapsen vuoksi tämä kaikki.....

 

[vierass]

[QUOTE="surullinen";29231679]No enpä voi miestäni pakottaa haaveistaan ja unelmistaan vuoksemme luopumaan, enkä sitä haluakkaan, koska siitä ei seuraisi myöskään mitään hyvää. En varmana voi kuin hyväksyä asian, että hän on päätöksensä tehnyt, että meidän kanssamme ei saa niin paljoa rahaa, mainetta ja kunniaa.... tuntuu vaan tosi pahalta lapsen vuoksi tämä kaikki.....[/QUOTE]

Mä en oikein ymmärrä minkä takia perhe muka estäisi rahan ja maineen hankkimisen. Kuitenkin melkein jokaisella pörssiyhtiön johtajalla ja ministerillä on lapsia ja puoliso.

 

["surullinen"]

No sitä minäkään en ymmärrä. Ja etenkin kun olen mielestäni ollut todella ymmärtäväinen miehen uran suhteen.....

 

[Moris]

Googleta miehellesi "Tarina kalastajasta ja liikemiehestä" ja käske katsoa elokuva The Family man. Saa vähän ajateltavaa.

 

[Keittiönoita]

Onko mies sanonut haluavansa avioeron, koska sinä ja lapsi olette esteenä hänen menestykselleen? Vai oletko tulkinnut miehen puheista, että näin on? Valtaosalla menestyneistä miehistä kun on vaimo ja lapsia. Monissa yhteyksissä perhe tekee miehestä uskottavamman, vakuuttavamman ja luotettavamman. Miehille siis perhe ei yleensä ole menestyksen este, jos vaan perhe hyväksyy sen, että mies on paljon pois kotoa.

 

[vierasss]

Palstalaisen ajattelua...ei sais tehdä töitä, työnteko on osoitus siitä, että perhe ei ole tärkeä.

Kyllä se kuulkaa vaan on niin, että tässä elämässä lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi elättää itsensä ja perheensä. Töitä on tehtävä.

On elämä mennyt niin löllöttelyks pullamössö-Suomessa, pitäis vaan saada löllötellä kotona ja nostaa tukia.

 

[Isämies]

Maailma on täynnä miehiä, joille ura tulee ensin. Jotka tekevät pitkää päivää ja ovat usein työmatkoilla. Kotona odottaa vaimo ja lapset. Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi tällaisten miesten pitää se perhe saada, jos oikeasti ei kiinnosta viettää heidän kanssaan aikaa. Mun mielestä on ihan ok, jos ihminen on urakeskeinen ja tietyissä tärkeissä töissä sellaisia ihmisiä tarvitaan, mutta miksi tehdä se perhe siihen kärsimään?

Paljonhan noita ura edellä meneviä miehiä on, jos kohta naisiakin nykyään lähes saman verran. Itse en kuitenkaan usko, että se kotona odotteleva puoliso olisi siellä vastentahtoisesti. Jos olisi, niin tuskinpa kovin pitkään kuitenkaan?

 

["niinpä"]

Ei työnteko tarkoita sitä, että perhe ei olisi tärkeä. Mutta pitäsi osata vetää joku raja siihen ja elämässä pitäisi olla sopivasti kaikkea, työtä, vapaa-aikaa, rahaa ja rakkautta. Mitä järkeä on tehdä hulluna töitä, jos ei koskaan ehdi nauttimaan vapaa-ajalla työn tuomista asioista, vaan olet kirjaimellisesti aina töissä ja muuta elämää ei juurikaan ole. Mikä loppupeleissä on tärkeintä?

 

[AivanSama]

Paljonhan noita ura edellä meneviä miehiä on, jos kohta naisiakin nykyään lähes saman verran. Itse en kuitenkaan usko, että se kotona odotteleva puoliso olisi siellä vastentahtoisesti. Jos olisi, niin tuskinpa kovin pitkään kuitenkaan?

Olen ollut huomaavinani, että naisena kaikenlaiset edustustehtävät ja työmatkat eivät ole ollenkaan niin itsestäänselvyyksiä miehen hoitaessa lapsia ja taloutta kotona. Tai ainakin kaikkien lähipiirissä olevien mielestä se on kertakaikkisen väärin. Naisen ei vaan sovi tehdä sellaista.

 

[Isämies]

esim useinhan on niin, että se väheksytty tyttölapsi, joka ei saa mitään perintöä, maatilat pojalle, tyttö ollut aina omillaan, ja autellut, niin se on kuitenkin se jota odotetaan auttelemaan ja se käy auttelemassa, vaikka on saanut vaan paskaa kohtelua ja eriarvoisuutta. Eli se ikään kuin hakee sitä rakkautta jos vaikka kelpaisi kun auttelee.

Tämä taas menee fiktion puolelle jo tuossa ensimmäisessa lauseessa. Se maatilan perinyt (oli se sitten tyttö tai poika) on todellisuudessa joutunut ostamaan niiltä sisaruksilta osuutensa kalliisti ja tavallisesti tietysti lainarahalla. Ja kun maatalouden kannattavuus on tänä päivänä mitä on, niin sen lainan hoitaminen ei ole ihan helppoa. Kateuden aiheita tuossa tilanteessa on aika hintsusti.

 

[yrittäjät on oma rotunsa]

Näin se taitaa olla monella yrittäjämiehellä, että töitä paiskitaan niin paljon kuin jaksetaan. Perheet tehdään, otetaan vaimot ja talot. jossain viidenkympin villityksessä aletaan miettimään, että voi sitä muutakin tehdä, siinä vaiheessa joko annetaan aikaa perheelle tai löydetään se elämän rakkaus, jos se vaimo onkin otettu mukavuussyistä eikä rakkaudesta. Yrittäjät on usein tosi itsekkäitä.