T
Tuntuuvieläpahalta
Vieras
taustaa : 16 avioliittovuoden jälkeen mies rakastui toiseen mieheen, sanoi ettei ole koskaan rakastanut minua ja petti minua sen miehen kanssa. Nelisen kertaa oli palaamassa luokseni eron jälkeen kertoen olevansakin hetero tai biseksuaali, mutta sitten aina palasi tuon miehen luo. Ero tuli siis 1,5v sitten. Voin paremmin eron jälkeen, sillä koko liittomme ajan tunsin jatkuvasti miehen puolelta olevani riittämätön ja kelpaamaton.
Meillä on yksi yhteinen lapsi, joka täyttää 10 v ensi keskiviikkona. Exä on tuolloin etelänreissulla tuon miehen kanssa. Eivät siis asu yhdessä, mutta tuo homomies viettää usein aikaa exän luona. Exä halusi, että lapsen "perhesynttärit" pidetään huomisaamuna (meillä oli perheenä tapana herättää lapsi ja herkutella sen jälkeen, näin teimme myös viime kesänä) hönen luonaan, lapsi on siis tämän viikon isällään. Suostuin siihen.
Äsken lenkillä huomasin homomiehen olevan exän luona (auto oli siinä, en Kurkkinut sentäs sisälle
). Se tarkoittaa sitä yleensä, että hän on myös yötä ja siis aamullakin siellä "perhesynttäreillä". Minua se ajatus ahdistaa ja tuntuu edelleen tosi pahalta koko viime vuoden tapahtumista johtuen. En halua mennä sinne silloin. Mutta sitten tulee mieleen lapsen näkökulma...ne on lapseni synttärit. Toisaalta hän kyllä huomaa pahan oloni, vaikka kuinka yritän näytellä iloista. En tiedä, mitä tekisin. Vai vietämmekö lapsen kanssa kahdestaan oikeana synttäriaamuna omat perhesynttärit..? Vai mitä?? Ahdistaa.
Meillä on yksi yhteinen lapsi, joka täyttää 10 v ensi keskiviikkona. Exä on tuolloin etelänreissulla tuon miehen kanssa. Eivät siis asu yhdessä, mutta tuo homomies viettää usein aikaa exän luona. Exä halusi, että lapsen "perhesynttärit" pidetään huomisaamuna (meillä oli perheenä tapana herättää lapsi ja herkutella sen jälkeen, näin teimme myös viime kesänä) hönen luonaan, lapsi on siis tämän viikon isällään. Suostuin siihen.
Äsken lenkillä huomasin homomiehen olevan exän luona (auto oli siinä, en Kurkkinut sentäs sisälle
). Se tarkoittaa sitä yleensä, että hän on myös yötä ja siis aamullakin siellä "perhesynttäreillä". Minua se ajatus ahdistaa ja tuntuu edelleen tosi pahalta koko viime vuoden tapahtumista johtuen. En halua mennä sinne silloin. Mutta sitten tulee mieleen lapsen näkökulma...ne on lapseni synttärit. Toisaalta hän kyllä huomaa pahan oloni, vaikka kuinka yritän näytellä iloista. En tiedä, mitä tekisin. Vai vietämmekö lapsen kanssa kahdestaan oikeana synttäriaamuna omat perhesynttärit..? Vai mitä?? Ahdistaa.
