METSÄÄN MENEE TÄMÄ SUHDE !!!!

[kaikki koettu..]

Niin on se ihana auvoinen kuva hävinnyt ja ajatus siitä että toimivaa parisuhdetta koskaan edes onkaan.
Tässä suhteessa minusta on imetty kaikki. Mitä en olisi kokenut ja sulattanut tässä suhteessa. Lukekaa, koettu on: Alkoholisimia, väkivaltaa, mies tullut kotiin pää paketissa jne, nettiseksit, ym ym..ja tässä pitäisi vaan mukamas olla ja mennä eteenpäin. Kaikki luulevat että meidän asiat ovat hyvin, mutta ei ne ole. Ei sitten ollenkaan. Painostusta naimisiin, lapsia tekemään ym joka puolella..en ikinä voi tehdä tähän suhteeseen niitä. Haaveilin että meille tehdään kaunis talo, sinne lapsia ja saan olla kotihengetär hetken vauvan kanssa, leipoa ja sisustaa jne..tällaisia pieniä haaveita, joita mielessään toivoo. Toivoo että olisi onnellinen perhe. Mutta ei. Meillä mies jaksaa halveksua jatkuvasti, asiassa jos toisessa. Jatkuvasti prässää ja kiirehtii joka asiassa vaikka ei mikään kiire ole. Rasittava luonne kaikella tapaa, minun voimat loppuvat enkä enää jaksa oikeasti.Puhuminen ei auta, ainut pelastus on ero. Se on ainut varma asia mikä on. Valitettavasti. Silti olen tässä..yritämpä pian itseni irrottaa tästä piinasta. Ennenkuin minun voimat menevät loppuunsa.En jaksa kirjoittaa..pää täynnä pahaa oloa..jatkan kun kykenen..

 

[voimia eroon]

Kuvailemasi perusteella eroa mitä pikimmin.

 

[harmony86]

hei. minulla oli reilu kaksi vuotta suhde jossa voin äärettömän pahoin.
puitteet kyllä kunnosa, miehellä oma firma, valtava talo nousemassa, mies halusi vauvaa..mietimme autoni vaihtoa farmariin..oikea idylli
olisin saanut kaiken mitä nainen voi haluta.. mutta ei..
totuus oli se, että odotin ukkoa töistä päivästä toiseen, luottamusta ei ollut, ei ystävyyttä, riitoa, pahoinpitelyä, mustelmia, palovammoja. aina miehellä oli selvittämättömiä asioita, ongelmia, jatkuva kiire.

rinnassa puristi jatkuvasti se että mitä seuraavaksi.. näin painajaisia ja olin todella yksin, olinhan lähtenyt toiseen kaupunkiin miehen luokse. tein töitä mies porukassa joten juttuseuraa ei naisista ollut.

toisen kuviot kaatuivat kaikki niskaani ja jäljellä oli vain kuoret..

nyt vihdoin olen päässyt eteenpäin ja revin itseni suhteesta irti.. nyt voin hengittää..

kaikille voimia, jotka kokevat samoin.

halauksia

 

[herätys kaikille jotka antaa kohdella itseään kalo]

" kaikille voimia, jotka kokevat samoin "

joo hei mutta, halloo hä? herätys!
annatte LUVAN kohdella itseänne samoin. ja ette te eroa, kun miehen ei tarvitse kuin vähän taputella päätä, ja nainen? unohtaa kaiket hä? ja luulee että mies on taas niin rakastunut, tuo ihanuus kestänee päivän, ja sitten taas itketään kun mies kohtelee huonisti.

 

[ps:]

siis kaltoin