Pitäiskö lopettaa tämä suhde?

[SaanaNiina]

Olen seurustellut reilun vuoden miehen kanssa.
Ei ole ollut kiire asumaan yhdessä. Tapaamme noin kerran viikossa keskimäärin.
Olemme kolmikymppisiä, olen itse opiskelija, mies on myös. Tunnemme yhteisten tuttavien kautta. Elämä ei ole kohdellut meitä molempia aina hyvin. Molemmilla on ollut hankaluuksia ihmissuhdetaustassa mutta mielestäni molemmat ovat niistä asioista myös tietoisia, eivätkä vanhat haamut seikkaile suhteessa.

Kuitenkin tässä syitä miksi voisin itse lopettaa suhteen:

-Emme ole puhuneet tulevaisuudesta, mutta en jotenkin näe sitä. Se johtuu arjestamme. Mies syö psyykenlääkkeitä emmekä harrasta seksiä kovinkaan paljon. Hän kokee myös alemmuudontuntoja asiasta, hänellä on sängyssä melko huono suorituskyky. Meidän täytyy myös käyttää kondomia ehkäisynä, mikä huonontaa sitä vielä entisestään. Minua vähäinen seksi ei haittaa kovin paljon, paitsi välillä. Olin kuitenkin ajatellut, että seksielämämme menisi parempaan suuntaan ajan kanssa, eikä niin ole käynyt. Jollain lailla olen kuitenkin hyväksynyt tilanteen.

-Mies myös nukkuu tosi huonosti (heräilee öisin tai ei saa unta). Joskus hän nukkkuu huonosti viikottain ja se vaikuttaa näkemisiimme. (Hänellä on unilääkkeitäkin mutta ne eivät voi parantaa tuollaista ongelmaa.) Hän myös valvoo todella myöhään ja nukkuu myöhään, koska voi. Mietin, voiko arki toimia tuollaisen ihmisen kanssa, jos muuttaisimme yhteen. Mietin, olisiko arjessani vain "yksi iso lapsi", jos perustaisimme perheen. Minua myös häiritsee se, että hänelle tuo vuorokausirytmi on ihan ok, vaikka se mielestäni vierottaa häntä jo normaalista elämästä.

-Mies pelaa paljon tietokonepelejä. Tuntuu, että viime aikoina hän on tehnyt vain sitä suurimman osan ajastaan. Hän tekee kyllä muutakin: hänen kotinsa on siisti, hän hoitaa opiskelunsakin. Silti minusta tuntuu, että hän jumittaa paljon kotona vain pelaten, eikä välitä tavata muita ihmisiä. Hänen kaverinsa ovat monet vanhoja kavereita (tunnettu 10-20 vuotta) eikä sen vuoksi hänen tarvitse koko ajan omien sanojensa mukaan aktiivisesti pitää yhteyttä heihin. Hänelle kuitenkin riittää se, että hän vaihtaa näiden kavereiden kanssa pari sanaa mese-tyyppisesti ja näkevät pari kertaa vuodessa.

-tuntuu, että tuo kaikki edellinen vaikuttaa kuitenkin tunteisiini. Välitän hänestä mutta tuntuu, että en jaksa rakastaa tuollaista ihmistä, jota en voi kunnioittaa. Se on väärin, koska hänkin hyväksyy minun monia vikojani (joista mitään en käsitellyt tässä).

-Olen itse kiireinen ja tuntuu, että kaikki fiksaamiset, että voisimme nähdä viikottain ovat vain enemmän stressaavaa minulle kuin iloa siitä, että saa nähdä rakkaansa

Olen totinen luonne ja myös niin vanha, etten haluaisi hylätä tätä suhdetta heppoisin perustein. Ennen suhdetta olin tyytyväinen elämääni vanhanapiikana. En tiedä, tarvitsenko tätä suhdetta siihen, että elämäni tuntuu täyteiseltä. Tuntuu, että olen liian kyyninen edes haaveilemaan jostain ruusunpunaisen ihanasta parisuhteesta. En oikeastaan edes uskalla haaveilla perheestä ym. koska elämäntilanne ei ole sellainen. Minusta tässä on hyviäkin asioita mutta en tiedä, mitä haluan suhteelta. Varmaan seksiä sopivasti ja rakkautta ja kunnioitusta sopivasti, hmm. Mutta tulevaisuuteenkin pitäisi uskoa.

Ajatuksia?

 

[MopoMie$$]

Ajatuksia?

Selvä homma. Kaipaat lisää seksiä. Salasuhteen paikka. Ota yhdyntää tänne päin tai laita email ketjuun niin otan yhteyttä. 100% luottamus ja tyydytystakuu!

P.s jos olet läski niin älä vaivaudu, minulla riittää normipainoisia "asiakkaita" yllin kyllin!

 

[SaanaNiina]

^Kiitos ajatuksesta.
Tunnistan kyllä tuon ilmiön vaikka olen miettinyt sitä itse vähän eri vinkkelistä. Olen itse vähän samaan tapaan yönet menettävä kuin miesystävänikin, siksi tuntuu kohtuuttomalta syyttää häntä suhteen pilaamisesta herkkäunisuudella, koska itse minuun vaikuttaa herkästi stressi ja yönet menee. Meissä on myös jotain samaa tuota kautta, jossain vaiheessa ajattelin, että löysinpä samanlaisen ihmisen kuin itseni mutta toisaalta se asia ei taas hivele yhtään. Mutta tunnistan itsessäni kyllä tuon potentiaalisen työnarkomaanin ja olen huomannut, että minun on vaikea saada elämään merkityksellisyyttä. Toisaalta merkityksellisyyttä tulee joidenkin elämässäni olevien asioiden kautta, toisaalta - kuten tässä suhteessakin, on todella vaikea kokea, että tällä suhteella on mitään tarkoitusta elämässä.

 

[Leelian lepotuoli]

Jos sinä olet terve nainen, älä lähde rakentamaan loppuelämän suhdetta psyykensairaan kanssa. Heilläkin on oikeus olla olemassa, mutta suosittelen, että sinä etsit terveen ihmisen pariksesi. Et sinä tarvitse isoa lasta, kuten itse kirjoitit. Sinä tarvitset MIEHEN. Kuta aikaisemmin onnistut hylkäämään kauniisti tämän ison lapsen, sitä vähemmän häntä satutat.

Kuten itsekin huomaat, hänen maailmansa ei ole normaali (valvomiset, tietokonepelit, ei yhteydenpitoa ns. normaalimaailmaan). Miksi sinä sietäisit lopun elämääsi? Olisit ilmeinen hoitaja hänelle.

 

[SaanaNiina]

Jos sinä olet terve nainen, älä lähde rakentamaan loppuelämän suhdetta psyykensairaan kanssa. Heilläkin on oikeus olla olemassa, mutta suosittelen, että sinä etsit terveen ihmisen pariksesi. Et sinä tarvitse isoa lasta, kuten itse kirjoitit. Sinä tarvitset MIEHEN. Kuta aikaisemmin onnistut hylkäämään kauniisti tämän ison lapsen, sitä vähemmän häntä satutat.

Kuten itsekin huomaat, hänen maailmansa ei ole normaali (valvomiset, tietokonepelit, ei yhteydenpitoa ns. normaalimaailmaan). Miksi sinä sietäisit lopun elämääsi? Olisit ilmeinen hoitaja hänelle.

Minua ei ole pelottanut hänen sairautensa. Sen vuoksi, että hän on kertonut, että syö psyykenlääkkeitä, koska hänen kehonsa ei tuota tarpeeksi serotoniinia. Mutta olen huomannut, että hän kärsii myös paniikkihäiriöistä. Minulla on myös itselläni sairaus, joka vaikuttaa arkeemme, sen vuoksi tuntuu kohtuuttomalta tuomita toinen.

Minusta ei ole oleellista se, että haluaisimme täsmälleen samoja asioita, esim. olla koko ajan menossa ja harrastuksissa, vaan että voimme jakaa joitakin asioita. En ole ajatellut, että kotona nyhvääminen on vielä sellainen asia, joka sabotoi suhteen onnistumisen mahdollisuudet täysin.

 

[nm puuttuu]

"Olen totinen luonne ja myös niin vanha, etten haluaisi hylätä tätä suhdetta heppoisin perustein. Ennen suhdetta olin tyytyväinen elämääni vanhanapiikana. En tiedä, tarvitsenko tätä suhdetta siihen, että elämäni tuntuu täyteiseltä."

Sinun pitää ap. luottaa omaan sisäiseen ääneen. Tietenkin elleissä voi pohdiskella elämän syviä asioita, mutta suurista elämänviivoista päätät vain sinä itse.

Yksineläminen koukuttaa. Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen elämäntyyliin.
Mutta jos haaveilet perheestä ja lapsista täytyy tehdä ratkaisuja.

Mt-ongelmat eivät poissulje parisuhdetta. Kiitän Luojaani joka päivä, että en tiennyt mt-jutuista yhtään mitään.

Luin vuosia sitten ylilääkäri K.A:n kirjan. Muistaakseni hän sanoi kirjassaan ettei mt-sairaita ole olemassakaan. Kai pitäisi lainata kirja uudestaan kirjastosta.

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Jos suhteesi ahdistaa jatka entistä elämää. Hylkääminen saa en käytä. Ei ketään voi hylätä ja vähiten itseään.

 

[Leelian lepotuoli]

Hyvä aloittaja, no miksi sitten kysyt täällä koko asiaa, koska olet jo päättänyt, ettet lopeta suhdetta? Puolustuskannalle meno heti, kun kyseenalaistaa koko jutun, kertoo juuri siitä, että kyselet ns. huviksesi, etkä kuitenkaan aio tehdä mitään. Minne unohtui se tyytyväinen vanhapiika? Miksi kirjoitit jotenkin niin, että olisit kuin hoitaja miehelle?

 

[SaanaNiina]

*huokaus* Kiitos edelliselle kommentoijalle. Tuntuu, ettei minulla ole mitään "sisäistä ääntä" tässä asiassa. En tiedä, minkä näkökulman tähän asian valitsisin. Olen ikään kuin vapaa valitsemaan minkä vaan näkökulman, mieleni ei anna tälle asialle mitään valmista merkitystä.
Emme ole puhuneet mistään perheen perustamisesta, se ei millään ole tapetilla oleva asia.
Ei minusta psyykenlääkityksellä oleminen sinällään kerro vielä mitään, mies on myös aikuinen ja täysjärkinen ja ymmärtää oman tilanteensa. Tosin hän ehkä korostaa sairauttaan, en tiedä, onko se hyvä asia vai ei. Välillä tuntuu, että hän näkee itsensä sitä kautta, toisaaltahan taas olisi naurettavaa ajatella, että hän lähtisi samalta viivalta kuin sellainen, joka ei psyykenlääkkeitä syö. Ei hän ole mikään kävelevä sairaus. Minusta kysymys sairaudesta ei ole niin mustavalkoinen.

 

[SaanaNiina]

Hyvä aloittaja, no miksi sitten kysyt täällä koko asiaa, koska olet jo päättänyt, ettet lopeta suhdetta? Puolustuskannalle meno heti, kun kyseenalaistaa koko jutun, kertoo juuri siitä, että kyselet ns. huviksesi, etkä kuitenkaan aio tehdä mitään. Minne unohtui se tyytyväinen vanhapiika? Miksi kirjoitit jotenkin niin, että olisit kuin hoitaja miehelle?

No, en todella tiedä mitä minun pitäisi ajatella asiasta. Kaipa tämä ketju on ajatusten selvittelyä varten. Haluan tehdä myös harkitun päätöksen. En halua ilmoittaa miehelle, että kaikki on ohi ja viikon päästä todeta, että haluan sittenkin jatkaa.

Hetkittäin tuntuu, että minä olen se vahvempi tyyppi suhteessa. Suhteemme dynamiikka ei kuitenkaan ole vielä sellainen selvästi vääristynyt, kuten suhteessa, jossa toinen ei enää kykenisi antamaan suhteeseen mitään, koska on niin surullinen tai sairas.
Arvostan ketjun kommentteja mutta en usko, että saan vastausta kysymykseeni tänään tai huomenna.

 

[Leelian lepotuoli]

Haluaisitko miehesi lastesi isäksi? Vastaa siihen ja tee sitten päätös. Leikkisikö hän lasten kanssa, osallistuisiko hoitoon, ota huomioon hänen nykyinen passiivisuutensa...

 

[nm puuttuu]

Kun itse olen kahden vaiheilla rukoilen vastausta. Asia ehkä menee tuonne ellien kristallipallopalstan aihepiirin puolelle, mutta usein olen kokenut elämässäni johdatusta.

Hieno asia, että suhtaudut realistisesti mt-asioihin. Nykyään asioista tiedetään niin paljon.

Paniikkihäiriö ym. asiat tiedän perinpohjaisesti. Ei niistä kannata kirjoittaa sen enempää.
Netistä löytyy tietoa yllinkyllin.

Kävin noin vuosi sitten Ruohonjuuressa ja mielenkiinnolla kuuntelin liikkeessä tuote-esittelijänä olevan miehen juttelua. Hänkin kertoi kärsineensä vakavasta masennuksesta.

Olen kirjoittanut elleissä noin vuosikymmenen. Aikoinaan sanoin sukulaismiehelle, että haaveenani on tulla Suomen parhaaksi terapeutiksi.

Mutta alan opintoja en ala suorittamaan. Voihan sitä olla tällainen leikkiterapeutti itselleen.
Uskon vertaistuen voimaan.

Elämässä on tärkeintä terve itsetunto. Pitää luottaa itseensä. Kun on vahva tukiranka kestää monenlaisia paineita.

Sain aikoinaan avioeron yhteydessä erittäin paljon ohjeita elämääni. Valitsin parhaat ja jätin loput Al-Anon ohjelmaa noudattaen.

Joka päivä on tehtävä valintoja. Mutta näistä asioista enää enää rupattele elleissä.
En enää asioi kuin harvoin alepassa. Kuten rakkaat lukijani tietävät yksinkertaisesta kauppareissustakin kirjoitan pitkiä sepustuksia. Lörpöttely on suurin syntini. Siitä asiasta haluan eroon, mutta tokkopa ikinä siinä onnistun. En vaikka saisin maailman parasta terapiaa

 

[SaanaNiina]

Haluaisitko miehesi lastesi isäksi? Vastaa siihen ja tee sitten päätös. Leikkisikö hän lasten kanssa, osallistuisiko hoitoon, ota huomioon hänen nykyinen passiivisuutensa...

Olen ajatellut, että luonteensa puolesta kyllä. Ja hän on joskus sanonut, että haluaa lapsia (ei siis tuon tarkemmin). Nyt siis mietityttää se, että onko realiteetit sen asian puolella. Kyllä univaikeuksista kärsivät tekevät lapsia myös. Mietin vaan, voiko arkemme toimia, jos on kaksi huonosti nukkunutta. Tuntuu, ettei mikään rakkaus mene välttämättä sen yli, jos arki ei sitten toimikaan. Mutta joo. Tuosta asiasta olisi parempi puhua miehen kanssa.

 

[Leelian lepotuoli]

Alepa-täti. Sinusta ei tule Suomen parasta terapeuttia ilman perinpohjaista PITKÄÄ JA KALLISTA koulutusta. Älä loukkaa koulutettua ammattikuntaa käyttämällä itsestäsi edes leikisti tuota nimikettä ilman sitä. Perinpohjaisesta tietämisestä voisi puhua psykiatrian erikoislääkäri. Tuote-esittelijä väittää itseään vaikka marsilaiseksi saadakseen tuotteitaan myydyksi.

 

[Leelian lepotuoli]

Olen ajatellut, että luonteensa puolesta kyllä. Ja hän on joskus sanonut, että haluaa lapsia (ei siis tuon tarkemmin). Nyt siis mietityttää se, että onko realiteetit sen asian puolella. Kyllä univaikeuksista kärsivät tekevät lapsia myös. Mietin vaan, voiko arkemme toimia, jos on kaksi huonosti nukkunutta. Tuntuu, ettei mikään rakkaus mene välttämättä sen yli, jos arki ei sitten toimikaan. Mutta joo. Tuosta asiasta olisi parempi puhua miehen kanssa.

Oletko/oletteko kokeilleet uniongelmiin serotoniinin antagonistia (vastavaikuttajaa) melatoniinia? Se on aivojen yöhormoni. Lääkäriltä sitä saa reseptillä ja sitä käytetään jopa vauvojen vakaviin uniongelmiin, ja ns. yömaidossakin vaikutus perustui siihen. Lääkärin määräämänä kauppanimi on Circadin, mutta useista muista maista sitä saa ilman reseptiä, ja niin saa Suomestakin luontaistuotekaupoista Sininen uni -nimellä, kunhan muistaa katsoa, että ostaa nimenomaan MELATONIINIA Sininen uni -nimellä. Toisessa Sinisessä unessa on valeriaanaa ja jotakin, jota ei saa käyttää SSRI-lääkkeiden (serotoniinin takaisinoton estäjien) kanssa. Melatoniini sen sijaan on ihan OK yhteiskäytössä.

Lääkärit suosivat nykyään tätä melatoniinia, koska se on aivojen luontainen aine sekin. Sillä saa hyvin luonnollisen unen, eikä tokkuraista oloa tule.

 

[SaanaNiina]

Oletko/oletteko kokeilleet uniongelmiin serotoniinin antagonistia (vastavaikuttajaa) melatoniinia? Se on aivojen yöhormoni. Lääkäriltä sitä saa reseptillä ja sitä käytetään jopa vauvojen vakaviin uniongelmiin, ja ns. yömaidossakin vaikutus perustui siihen. Lääkärin määräämänä kauppanimi on Circadin, mutta useista muista maista sitä saa ilman reseptiä, ja niin saa Suomestakin luontaistuotekaupoista Sininen uni -nimellä, kunhan muistaa katsoa, että ostaa nimenomaan MELATONIINIA Sininen uni -nimellä. Toisessa Sinisessä unessa on valeriaanaa ja jotakin, jota ei saa käyttää SSRI-lääkkeiden (serotoniinin takaisinoton estäjien) kanssa. Melatoniini sen sijaan on ihan OK yhteiskäytössä.

Lääkärit suosivat nykyään tätä melatoniinia, koska se on aivojen luontainen aine sekin. Sillä saa hyvin luonnollisen unen, eikä tokkuraista oloa tule.

Mies on itseasiassa juuri varannut ajan lääkärille, jotta saisi reseptin melatoniiniin.

 

[SaanaNiina]

Mutta kiitos tuosta Sininen uni -neuvosta, se voi olla tarpeen jos reseptiä joutuu odottelemaan.

 

[Leelian lepotuoli]

Niin, samaa ainetta saa ilman reseptiä luontaistuotekaupoista. Sillähän sitä voi kokeilla maksamatta lääkärimaksua. Googlaamalla löytyy tietoa aineesta, mitä varmaan olette jo tehneekin.

 

[nm historiaa]

Alepa-täti. Sinusta ei tule Suomen parasta terapeuttia ilman perinpohjaista PITKÄÄ JA KALLISTA koulutusta. Älä loukkaa koulutettua ammattikuntaa käyttämällä itsestäsi edes leikisti tuota nimikettä ilman sitä. Perinpohjaisesta tietämisestä voisi puhua psykiatrian erikoislääkäri. Tuote-esittelijä väittää itseään vaikka marsilaiseksi saadakseen tuotteitaan myydyksi.

Voihan sitä laskea leikkiä vakavillakin asioilla näin valelääkäriaikoihin.

Suosittelen olemaan varovainen ohjeiden antamisessa. Kysyin jo aiemmin oletko itse kouluttautunut alalle. Mielestäni kouluttautuneet ammattilaiset eivät anna netissä neuvoja.
Ellit-palstailu on vain kevyttä jutustelua. Ei sen vakavampaa.

 

[Leelian lepotuoli]

Tsot tsot. En kertonut olevani kouluttautunut AMMATTILAINEN vaikka korkeastikouluttautunut ihmissuhdetyöläinen olenkin. Meitäkin on monella eri tittelillä ja monessa muussakin paikassa kuin ammattiauttajana. Kirjoitin näin itsestäni:

Olen (nyt lomalla työssäni, vaihtamassa työpaikkaa) sekä opiskellut psykologiaa, käynyt itse läpi pitkän psykodynaamisen psykoterapian työni takia omalla rahallani (joka pennin väärti, markka-aikaa elettiin ja kuuluu vähän niin kuin pakollisena ihmissuhdetyöläisen koulutukseen) sekä elänyt omassa elämässäni juuri noita vaiheita läpi. Joskus on mukava käydä täällä netissäkin vähän vastailemassa, vaikka toivonkin, etten tiivistä kommenttejani turhan tylyksi.

En siis kertonut olevani psykologi, psykoterapeutti tai psykiatri. Psykologiaa voi opiskella yliopistolla vaikka kuinka, esim. sivuaineeksi, olematta silti ammatiltaan psykologi.

Oma läpikäyty terapia antaa kyllä paljon eväitä pohtia asioita niin, etteivät sekaisin mene omat tunteet ja toisten asiat.

Miksi koulutettu ihminen ei saisi netissä kommentoida asioita? Koulutuksen antama tietopohja on selkeää dataa sen sijaan, että jokin kauppamarkkinakonsulentti sanoisi jotakin myydäkseen tuotteitaan?

 

[Leelian lepotuoli]

En minäkään kehtaisi ikinä väittää olevani Suomen paras terapeutti, saati edes terapeutti. Jos olisin psykiatrian erikoislääkäri, silloin uskaltaisin väittää jo tietäväni paljon siltä saralta. Väittäri psykiatriastakin jo auttaisi. Mutu-huuhaa-tieto on usein jopa vaarallista.

Esim. melatoniin käytön tietää kuka tahansa unettomia ihmisiä työssään tapaava koulutettu ihminen. Kun lukee enemmän, luulee vähemmän.

 

[nm karkuteillä]

En minäkään kehtaisi ikinä väittää olevani Suomen paras terapeutti, saati edes terapeutti. Jos olisin psykiatrian erikoislääkäri, silloin uskaltaisin väittää jo tietäväni paljon siltä saralta. Väittäri psykiatriastakin jo auttaisi. Mutu-huuhaa-tieto on usein jopa vaarallista.

Esim. melatoniin käytön tietää kuka tahansa unettomia ihmisiä työssään tapaava koulutettu ihminen. Kun lukee enemmän, luulee vähemmän.

Titteleistä ja ammattinimikkeistä viis. Kaikki me olemme vain ihmisiä ja toistemme lähimmäisiä.

Olin eilen erittäin väsynyt töiden jälkeen ja köllöttelin sängyssäni. Päässäni alkoi soida vanha virsi. Kömmin sängystä ja kaivoin virsikirjan esiin. Virsi on 491. Oi Jumala et hylkää pientä lasta...

Aikoinaan lyhytpsykoterapiassa naisterapeuttini suositteli opiskelemaan diakonissaksi.
Ehkä tunnen suurinta vetoa hengellisiin asioihin.

Kun mainitsemani virsi aikoinaan kirjoitettiin siihen maailman aikaan psykologia oli melko tavalla lapsen kengissä. Ahdistukset ja masennukset käytiin läpi ja veisattiin kirkon penkissä melko ahdistaviakin virsiä. Siihen aikaan ei tietenkään ollut nettiä ja ellit-palstaa, jossa purkaa mieltään

Väittelin aika kiivaasti terapeuttini kanssa perinteisestä terapiasta ja hengellisestä hoitamisesta. Olen ilokseni kuitenkin myöhemmin huomannut, että psykologiassa on myös kaipaamiani oppisuuntia.

Tämä asia on niin monimuotoinen ja kiistanalainen, että en enää osallistu aihetta sivuaviin keskusteluihin. Uskonasioissa olen nykyään mielestäni erittäin suvaitsevainen ja laajakatseinen.

Onnea nm Leelian lepotuoli työnhaussa. Vaikutat erittäin tarmokkaalta, reippaalta ja tervehenkiseltä elliltä. Mutta ei meitä vajavaisia ihmisiä voi hylätä ja heittää sivuun. Kaikilla ihmisillä on yhtä suuri ihmisarvo. Saamme olla ja elää ihan täysipainoista elämää "terveiden" rinnalla.

 

[Leelian lepotuoli]

Hei,

Kiitos onnentoivotuksista. Minulla toki on uusi työ, aloitan maanantaina. Tällä alalla onneksi kysyntä on suurempaa kuin tarjonta.

Hyvää jatkoa sinullekin kuten myös ap:lle.

 

[SaanaNiina]

Nyt on sitten erottu tästä miehestä. Tuntui ehkä, että suhde oli kuin pehmustettu huone. Ei liian huonosti asiat, mutta ei myöskään hyvin. Pitemmän päälle alkaa masentaa minuakin.
Oli niin mielenkiintoista, että nämä asiat olivat selvillä vaikka kuinka aikaisin.

 

[fsdfasdf]

Nyt on sitten erottu tästä miehestä. Tuntui ehkä, että suhde oli kuin pehmustettu huone. Ei liian huonosti asiat, mutta ei myöskään hyvin. Pitemmän päälle alkaa masentaa minuakin.
Oli niin mielenkiintoista, että nämä asiat olivat selvillä vaikka kuinka aikaisin.

harmi että kävi noin. olin jo vastaamassa, että älä eroa, kunnes huomasin, että ketju on aloitettu tammikuussa. noh, päätöksen kanssa pitää elää.

 

[SaanaNiina]

harmi että kävi noin. olin jo vastaamassa, että älä eroa, kunnes huomasin, että ketju on aloitettu tammikuussa. noh, päätöksen kanssa pitää elää.

En rakastanut miestä. Ja kaikki nuo luetellut asiat olivat sellaisia, että ei ne ruokkineet sitä, että rakkaus olisi voinut joskus syttyäkään. Mt-ongelman ei tarvitse olla eron syy mutta rakkaudettomuus on sellainen.