Mie näin koko yön yhtä ja samaa painajaista enkä ees kyenny heräämään

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Mulla tuolla aivosoluissa muhii eräs ikävä muisto joka liittyy ex-mieheen ja siihen miten se minua on kohdellu... Ja viime yön uni oli ko toistoa yhestä tappavan kamalasta päivästä, ko sillä kerran pimeni vintissä ihan totaalisesti. Kaikki siinä unessa oli just niinkö oli ollu oikeastikki.

Mies oli minua yrittäny saaha hereille yön aikana monta kertaa, olen kuulema itkeny ja ollu ihan hiestä märkä, repiny tyynyliinanki halki, peitot ja lakanat myllänny ja yrittäny lähteä sängystä mut ei ollu jalat kantanu ja jääny sitte lattialle pyörimään, mies nostanu takas sänkyyn... :ashamed: Välillä olen rauhottunu, mutta saattanu haukkoa henkeä tai valittaa hiljaa. :/

Pitäskö muka vielä yrittää uskaltaa nukkuakki joskus... |O

Se uni ei edes ollu unenomanen, vaan niinku todellisinta totta, aamulla oli koko kroppa ihan kiputilassa, vessaan ko menin niin olin ihan varma että olen mustelmilla tms.
Mut ei ollu semmonen painajaisen jälkeinen olo, sydän kyllä hakkaa vieläki tuhatta ja sataa mut muuten on samanlainen nuutunu, pettyny ja pelokas olo mitä minun olo on aina ollu sillon ko exän kans vielä olen yhessä ollu. Ja mie en tuota miestäkkään saata ees silmiin kattoa, vaikkei se sitä minun unta ole päässy näkemään, minua hävettää ja tuntuu jotenki siltä että se on minun alennustilan siellä unessa nähny kuitenki, vaikkei koko unessa ees ollu. :ashamed:

Sekava sepustus. :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hui :o

Painajaiset usein muutenkin rankkoja kestää, mitä sitten onkaan unet jotka ovat tosielämän painajaisia. :(
Ilmeisesti sulla on ollut väkivaltainen ex?

Väkivaltanen niin henkisesti ko fyysisesti. Tosissaan raakaa väkivaltaa käytti vuosikausia. Mut sit sillä oli semmosia tilttikausia että ihmettelen nykyään miten olen ees hengissä... :snotty: Tai edes kropaltani ehjä. Sydän kyllä särky pieniksi murusiksi kuten psyykeki, niitten vuosien aikana...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
:hug: Varmaan turha sanoa, että se oli vaan unta, koska sulle se selvästi oli ihan todellista.

Niin. Olen mie silti itteäni lohutellu tässä että se oli unta. Muisto vain joka pääsi pinnalle.
Pääsis vielä näistä kiputiloista mitkä tullu yön aikana, vähän väliä pakko tarkistaa että eikö muka ole mustelmaa, päätä särkee ja itkua pukkaa ja olo ihan mukiloitu kaikin puolin.

Voi olla unet taas hakusessa muutaman päivän... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Vieläkö ex on hengissä? Toivottavasti edes jossain hoitolaitoksessa tai vankilassa...

Hengissä tietääkseni, tännäänki muistanu minua tekstiviestillä... Välillä kyllä käy istumassa ja välillä hoijossaki, mut pääasiassa kai vapaana tallaa... Onneksi sitä ei vielä tähän mennessä ole kukkaan akka (tietääkseni ) huolinu, ei tarvi miettiä kärsiikö joku samaa mitä mie aikanaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Vieläkö ex on hengissä? Toivottavasti edes jossain hoitolaitoksessa tai vankilassa...

Hengissä tietääkseni, tännäänki muistanu minua tekstiviestillä... Välillä kyllä käy istumassa ja välillä hoijossaki, mut pääasiassa kai vapaana tallaa... Onneksi sitä ei vielä tähän mennessä ole kukkaan akka (tietääkseni ) huolinu, ei tarvi miettiä kärsiikö joku samaa mitä mie aikanaan...

miksi sä vastaanotat siltä tekstiviestejä? Mä vaihtaisin tuotapikaa numeroni!
 
Alkuperäinen kirjoittaja yök:
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Vieläkö ex on hengissä? Toivottavasti edes jossain hoitolaitoksessa tai vankilassa...

Hengissä tietääkseni, tännäänki muistanu minua tekstiviestillä... Välillä kyllä käy istumassa ja välillä hoijossaki, mut pääasiassa kai vapaana tallaa... Onneksi sitä ei vielä tähän mennessä ole kukkaan akka (tietääkseni ) huolinu, ei tarvi miettiä kärsiikö joku samaa mitä mie aikanaan...

miksi sä vastaanotat siltä tekstiviestejä? Mä vaihtaisin tuotapikaa numeroni!

Arvaa montako kertaa olen vaihtanu. Ja aina ollu salaset tiedot, mut jostaki se minun numeron aina kaivaa esille. Sama mitä tekkee... Luultavimmin joka kerta löytää jonku joka tietää jonku joka tietää jonku joka tietää jonku joka tietää minun numeron. |O
 
:hug: :hug: :hug: sie olet niin reippaasti työntäny ne muistot kauas alitajuntaan että nytten ko on asiat hyvin ja sie ns. huokaset helepotuksesta niin ne nousee sieltä muistoista. ja missäpä muuallakaan ko unessa ku on ihan rentona ja mieli avoimena kaikelle :/

ihan kuullostaa siltä niinko ois ollu yöllinen kauhukohtauski siinä vielä päällä niien muistojen lisäksi. miehelläs on ollu varmaan avuton olo siinä vierellä mutta sie pystyt kuiten luottamaan siihen että siun vierellä on joku joka pittää siusta huolta. kyllä sie pystyt uuelleen nukahtammaan, sie tiiät ettei exäs voi ennää sinnuu sillätavoin koskettaa mutta se, antaako ittensä uskoa niin, onki jo toinen juttu. se on vaikiaa ku on nuin rankkoja takana :(
 
:hug: Voin vain kuvitella miten tuollaiset hirveydet seuraa uniin. :/
Mutta ei sulla ole mitään hävettävää miehesi silmissä, älä sitä mieti!
Pieni kevennys.. :
Meidän perhe oli viime yönä kylässä jonkun romaniperheen luona ja muistan vaan että mulle tuli kamala kiire sieltä pois kun mun poika piirsi heille kuvan jossa poliisi pidätti yhden heistä ja mies meni sitten piirtämään siihen oman lisäyksensä jossa oli jättimäinen mustalaismies joka retuutti sitä poliisia oikein olan takaa, oli kyllä niin sekopäinen uni ettei mitään rajaa! :xmas:
 
Mies sano että vaikka se on mulla vaikeita öitä nähny nii tuo oli ihan omaa luokkaansa, nimenomaan siksiki ko ei ollu saanu minua hereille. :/ Selvästi nähny että minnuun sattuu mut ei ole voinu mittään tehä, paitti yrittäny piettää kainalossa ja turvassa.

Ja sitähän mulla on, että suurimman osan ikävistä jutuista olen pukannu sivummalle käsittelemättä niitä, hereillä ollessaki jos muistan yhtäkkiä jonku jutun nii kyllä alan hakata päätä seinään ja itkeä. Unessa sitte ko ei voi pysäyttää sitä muistoa ollenkaan, se vaan mennee omalla painollaan ja se on pakko kattoa läpi. |O

Ja varmaan on osansa tässä hormoneillaki, ja monella muullaki tekijällä... :ashamed:
 
Tää on vain tälläista mutu-tietoa mutta ehkä alat nyt käydä noita kaikkia asoita kunnolla läpi kun sinulla on elämässä asiat hyvin. Psyykkeen on nyt turvallista käsitellä vanhoja traumoja. Koska olet käsittääkseni jättänyt päihteetkin niin et voi enää turruttaa itseäsi alkoholilla vaan sinun täytyy käydä läpi käsittelemättömiä asioita. Käytkö terapiassa? Oletko puhunut siellä painajaisistasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tää on vain tälläista mutu-tietoa mutta ehkä alat nyt käydä noita kaikkia asoita kunnolla läpi kun sinulla on elämässä asiat hyvin. Psyykkeen on nyt turvallista käsitellä vanhoja traumoja. Koska olet käsittääkseni jättänyt päihteetkin niin et voi enää turruttaa itseäsi alkoholilla vaan sinun täytyy käydä läpi käsittelemättömiä asioita. Käytkö terapiassa? Oletko puhunut siellä painajaisistasi?

Säännöllisesti mulla on terapiaa, ollu jo toista vuotta... Ja siellä näitä asioita nimenomaan kaivellaan esille ja siksi mulla nuita vahvoja unilääkityksiäki on kokeiltu etten näkis unia. Mut siis tämmöstä yötä ei ole ennen ollu :(
 
Ihmismieli on sellainen että sen kokemat tarumat täytyy käsitellä tavalla tai toisella. Onneksi ne ovat vain unia eivätkä enää totta, vaikka painajaiset tuntuvatkin varmasti raskailta.
 

Yhteistyössä