Toggle sidebar

Mie oon varmaan tylsin ihminen maailmassa *turhis valivalia*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IhanaValo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

IhanaValo

Vieras
Kukaan ei soita, eikä laita viestiä, ei pyydä minnekään.

Ei miul paljoa kavereita oo ikinä ollu kun en oo hyvä ystävystymään mut niistäkään parista ei kuule enää mitään ellei ota itse yhteyttä. Ja silloinkin niillä on yleensä muuta menoa, muiden kavereiden kanssa.

Mie oon aika tylsä varmaan, eihän miulle ikinä mitään jännää tapahdu. Tätä samaa vanhaa, perhe-elämää. Oon miettinyt, johtuuko se miusta vai siitä, että sain nuo lapset..ne on aika villejä, tykkäävät hillua ees taas ja rauhottuvat vaan hetkiseksi paikalleen.

En aiemminkaan mikään niin hirveen liikkuvainen ihminen ollu, tosin joskus tuli viihteellä käytyä ja kyläiltyä kavereilla, oltua kaupungilla muuten vaan/ostoksilla jne.

Sen myönnän että harvoin tulee minnekään esim.kaupungille lähettyä lasten kans ihan vaan huvin vuoksi, ainakaan niin että siellä pitäis jonkin aikaa viihtyäkin..
 
No en sano pahalla mutta mulla on jääny sellainen mielikuva että olet hirveän huonoitsetuntoinen ja aina tyyliin" En mä onnistu, en mä osaa". Jos on oikein passiivinen niin ei saa ystäviä tai ole kovin haluttua seuraa. Usko itseesi, tuo enemmän itseäsi esille ja uskalla elää, olet arvokas! :)
 
Yritä saada joku harrastus? Vaikka esim. ala käymään kuntosalilla? Siellä tulee helposti muut ihmiset puhumaan, vaikka ei tuntisikaan.
Itselläni oli ennen juuri samanlaiset mielikuvat kuin sinulla, että olen tylsä ja kukaan ei halua olla kanssani. Mutta kyllä se siitä! :) Kunto parani huomattavasti ja sain kaksi hyvää ystävää.
Tietysti lapset vähän hankaloittavat harrastuksen aloittamista mutta..
 
[QUOTE="mii";24874738]No en sano pahalla mutta mulla on jääny sellainen mielikuva että olet hirveän huonoitsetuntoinen ja aina tyyliin" En mä onnistu, en mä osaa". Jos on oikein passiivinen niin ei saa ystäviä tai ole kovin haluttua seuraa. Usko itseesi, tuo enemmän itseäsi esille ja uskalla elää, olet arvokas! :)[/QUOTE]

No tää kyllä kolahti, tommoinenhan mie oon.
En tosin kavereille valita asioistani, liian hiljainen ehkä oon kylläkin.
 
No mulla on 2 tosiystävää ja vaikka asutaan samassa läänissä niin nähdään kerran, kaks vuodessa. Soitellaan kylläkin viikottain. Mä en ole kyläluuta enkä jaksa esim. puistoissa paapattaa vieraiden ihmisten kanssa, eikä ole harrastuksia eli ihan kotieloa vietän. Mutta toisaalta aikoinaan menin kylillä "aamusta iltaan" joten tykkään tästä.
Ehkä ap voisi ottaa sitä omaa aikaa uimahalliin, kahvilaan, kirjastoon, jokin urheiluhomma, opiskelua...Auttaisiko se jos vaikka uusiat uttavuuksia saisi? Ei pelkkä baareilu mielestäni ole ainoa tapa tavata ihmisiä...?
 
Mie oon hirmu huono minnekään lähtemään harrastamaan, miehellä lisäks vuorotyö joten mikään säännöllinen ei ees käy.

Ja joo, pitäsi oppia uskomaan itseensä..kun se vaan olis niin helppoa.
 
En tiedä. Kuulostaa ihan tavalliselta. Ei kannnata mitään itsetuntojuttuja mennä tuohon sotkemaan tai siis unohtaa aikuisena sellaiset höpinät. On enemmän kiinni käytännön aktivoitumisen tasosta ja omasta tavasta elää. Miksi sinun pitäisi tavoitella olla täysin joku muu ihminen kuin olet?
 
[QUOTE="vieras";24874821]En tiedä. Kuulostaa ihan tavalliselta. Ei kannnata mitään itsetuntojuttuja mennä tuohon sotkemaan tai siis unohtaa aikuisena sellaiset höpinät. On enemmän kiinni käytännön aktivoitumisen tasosta ja omasta tavasta elää. Miksi sinun pitäisi tavoitella olla täysin joku muu ihminen kuin olet?[/QUOTE]

Ai että aikusilla ei voi olla huono itsetunto? :xmas:

Sanoisin, että 90%:lla suomalaisista on huono itsetunto. Siksi en viihdykään Suomessa.
 
[QUOTE="vieras";24874821]En tiedä. Kuulostaa ihan tavalliselta. Ei kannnata mitään itsetuntojuttuja mennä tuohon sotkemaan tai siis unohtaa aikuisena sellaiset höpinät. On enemmän kiinni käytännön aktivoitumisen tasosta ja omasta tavasta elää. Miksi sinun pitäisi tavoitella olla täysin joku muu ihminen kuin olet?[/QUOTE]

No jos ei ole tyytyväinen tilanteeseen niin kai sitä voi yrittää muuttaa? Hakeutua juuri esim johonkin harrastukseen yms missä voisi tutustua uusiin ihmisiin.
Ei tarvi alkaa näyttelemään tai esittämään muuta kuin on, mutta löytää niitä omia vahvuuksia ja rohkeutta niin kyllä se auttaa. Positiiviset kokemukset sitten auttaa kasvamaan ja sitä huomaa että ympäristökin suhtautuu positiivisemmin.
 
Miten musta tuntuu, että tosi moni valittelee kun kukaan ei soita, ei viesti, eikä pyydä kylään?
Ei muakaan, mutta harvemmin mä jään kotiin istumaan jos on vaihtoehtoja - ja onhan niitä, kun lapset on jo isompia niin ei tartte edes lapsenvahtia hommata. Ja netin kautta olen etsinyt ja löytänytkin uusia kavereita, pitää vaan laittaa oma ilmoitus tai vastata jonkun muun ilmoitukseen. Aika harvan kanssa kemiat osuu yksiin niin, että voi olla kaveri, mutta ei niitä kavereita ainakaan sillä saa, ettei mitään itte tee.

Eli ulos vaan ja liikkeelle, jos ei muuta niin tulee parempi olo kun näkee muitakin ihmisiä. Tai vaikka puita, jos lenkille tekee mieli.
 
No minä kyllä viihdyn itsekseni. Mulle riittää kun töissä olen ihmisten ympäröimänä, joten vapaa-aikanani en edes halua kaveriseuraa. Lapset ja mies riittää. Lapsuudesta minulla on kolme ystävää, joita näen harvoin. He riittävät minulle, koska tuntevat minut läpikotaisin ja tietävät etteivät loukkaannu jos en ole jatkuvasti yhteydessä. Äitini on se ainoa ihminen, jonka kanssa juttelen viikoittain asioistani.

Vauva-aikana neuvolassa ihmeteltiin kun en innosta kiljuen halunnut ottaa osaa niihin vauvakerhoihin tai muskariin. En vaan yksinkertaisesti jaksa vieraita ihmisiä. Osittain varmaan siksi etten ole kovin hyvä sosiaalisissa suhteissa, mutta en myöskään niitä kaipaa. Harrastan myös paljon kaikenlaista, mutta en harrastuksissakaan halua muuta kuin omaa aikaa. Kiusaannun jos joku tulee juttelemaan. Haluan vaan olla rauhassa :)

Niin ja minulla ei ole huono itsetunto ja muutenkin elämäni on oikein hyvällä mallilla.
 
Huonon itsetunnon ja negatiivisen asenteen omaavan ihmisen on äärimmäisen vaikea tutustua muihin ihmisiin.
On myös äärimmäisen raskasta olla sellaisen ihmisen ystävä.
Varmasti syy yksinäisyyteesi on pitkälti omaa syytäsi, jolloin voit itse myös tilanteen muuttaa.
Hoida itsetuntosi ja elämänasenteesi kuntoon, positiivisuus vetää positiivisuutta ympärilleen.
 
Kyllä mie viihdyn myös itsekseni, ja perheeni kans mut joskus olis kiva nähdä muitakin.
Ja jotkut päivät on selkeesti parempia, oon paljon positiivisempi mut tuntuu että perusluonteeltani olen vähän semmoinen "ihaa-aasimainen".
 
Mä viihdyn parhaiten yksin ja teen mielelläni juttuja yksin.

Mutta nyt kun on lapset, niin musta on ihana olla kotona ja tehdä jutskia lasten kanssa. Niinku leikkiä ja ulkoilla ja retkeillä.
Nyt aloitettiin geokätköily - ihan ykköskivaa!

Onko sulla puutarhaa? Siellä saa toteuttaa itseään loputtomasti.
Itse haaveilen, että saisin lukea rauhassa... Töissä kuitenkin näen ihmisiä riittävästi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Kyllä mie viihdyn myös itsekseni, ja perheeni kans mut joskus olis kiva nähdä muitakin.
Ja jotkut päivät on selkeesti parempia, oon paljon positiivisempi mut tuntuu että perusluonteeltani olen vähän semmoinen "ihaa-aasimainen".
Click to expand...

No mitä minä olen seurannut sinua palstalta "sivusta" niin olet oikein mukava ihminen :) No joo ehkä omaat huonon itsetunnon, mutta silti tosi hyvä tyyppi, ainakin minun mielestä :D Ja sitäpaitsi TODELLA monet kotiäidit kärsii tuosta samasta ongelmasta..
 
Sellaisten ihmisten kanssa on vaikea olla, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen mitä ovat. Jos on ujo ja epäsosiaalinen, mutta on sen kanssa sinut, niin on ihan ok.
 
Kiitos, lumi :) Itse asiassa en enää ole kotiäiti, alotin just työharjoittelun ja siellä kyllä näkee ihmisiä ja toivonkin että oppisin ihmisten seurassa olemaan, juttelemaan jne.

Lapset yritän pitää kurissa, vanhemmalla heistä on lievä adhd ja on semmonen levoton tapaus. Tuntuu ettei sitä tajua kaikki, luulen ettei yks kaverini mielellään päästä meitä heille kotiin ees ettei lapset vaan sotke huonekaluja tms.

Ei ole puutarhaa, oon ihminen joka onnistuu tappamaan kaikki kasvit. Oon yrittänyt opetella neulomaan, siitä tykkään ja luen myös sillon kun ehdin/saan rauhassa vaan olla.
 
Itsellä sama fiilis, että ystäviä kaipaisin vaikka yhteydenpito olisikin vain s-postin, skypen ja puhelimen varassa niin olisi sekin arjen piristystä.
Olen tällä hetkellä äitiyslomalla ja jään vielä hoitamaan tyttöä kotiin senkin jälkeen, joten työelämän tuomat ihmiskontaktit saan unohtaa joksikin aikaa.
Kaipaan eniten kaverilla kyläilyä ja lenkkiseuraa en niinkään bilekaveria.

Onneksi sentään on vielä jäjellä yksi ystävä, mutta hänelläkin on niin erilainen elämän tilanne ettei kovin usein ehdi nähdä. Rakas aviomies ja kaksi tytärtä onneksi tuo arkeen iloa, mutta ei sekään aina riitä.
Mistä päin Suomea olet? Itse olen Itä-Suomesta ja ainahan sitä voi vaihtaa ajatuksia s-postin kautta ja jos tuntuu että kemiat synkkaa niin voihan sitä nähdäkin kyllähän junalla ja autolla pääsee.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa