Menin kauppaan pikkuväen kanssa. 2 nuorimmaista sisaruskärryyn vieretysten istumaan siihen istuinosaan ja kolmas sit kärryn viereen kävelemään.
Se marketti oli kamalan iso... isot käytävät ja paljon tavaroita.
Vanhinta tästä joukosta alkoi jo uuvuttamaan kävely siellä kaupassa ja mie nostin hänet sinne kärryn tavarakorin puolelle - kenkineen päivineen, koska eihän minun lapseni juoksentele koiransontakasoissa.
Ja lapseni myös uskoo... ainakin pitäisi uskoa, että kärryissä ei nousta seisomaan.
Ja sitäpaitsi - mie oon asiakas kaupassa ja miehän tuon kauppiaalle tuloja kantaessani lapsilisärahani juuri siihen kyseiseen markettiin
Lopulta löytyy elintarvikepuoli, monen käytävän jälkeen. Toiseksinuorinta alkaa kiukuttaa paikallaan istuminen, ja hän aloittaa huutokonserton, johon muut lapseni yhtyvät.
Näen pillimehuja, ja ajattelen, että koska olen maksava asiakas, voin antaa lapsille juomat jo kaupassa.
Siis eihän se mitään haittaa... miehän maksan ne siis kuitenkin.
Juomat saatuaan he haluavat vielä leipää... nälkäklin tulee, kun kauppa on niin iso. Avaan jo kärryihini nostamani sämpyläpussin, ja annan heille palat sämpylää. Miehän aion maksaa sen pussin heti kassalle päästyäni.
Mitäs väärää mie siinä tekisin - olenhan edelleenkin se maksava asiakas... ja kaikkien etu on toki, etteivät lapset huuda ja kilju niin, että muiden kanssa-asiakkaiden ostokset jäisivät kesken senvuoksi, että minun jälkikasvuni huutaa, kiljuu ja mekastaa kaupassa :xmas:
Lopulta suuntaamme kohti kassaa. Ladon ostoksiani hihnalle, ja onhan niitä taas kertynyt. Juuri kun olen ojentamassa muovikasseja kassalle päästäkseni pakkaamaan edes osan tavaroista jo ennakkoon ennen maksamista - ruuhkaa estääkseni - kassa huomauttaa, että omenani ovat jääneet punnitsematta.
Ojennan kättäni, ja sanon meneväni punnitsemaan ne ihan pian - ei se kestäisi kauaa.
Kassa kuitenkin sanoo kipaisevansa itse, ja varmistaa vielä, että kyseessä on se tarjous-omenalaatu... mikä lie Royal Gala nyt ikinä onkaan. Juu - sehän se.
Nyt minulla olisi oiva tilaisuus mennä pakkaamaan ne jo kassan ohi laitetut ostokset kassiin... jos ne kassit olisivat jo kassan toisella puolen, mutta ne on vielä lyömättä kuittiin. Päätän odottaa, että ne tulee asianmukaisesti lyötyä kassaan... kun kerran noin nyrpeällä ilmeellä suhtauduttiin inhimilliseen punnitusunohdukseenkin omenoiden kohdalla. Tätäkään en tosin ymmärrä - sillä edelleenkin olen asiakas, ja eikös asiakas ole aina oikeassa :snotty:
Kassa saapuu, ja lyö omenat kassaan. Samoin ne kaipaamani muovikassit, mutta en enää ennätä pakkauspuuhaan, vaan odotan, että saan ensin maksettua ostokseni. Pakkaan ne sitten sen jälkeen.
Saan maksettua, ja menen kassan päätyyn siis pakkaamaan. Pahaksi tuuriksi sattuu just vanha koulutoveri olemaan viereisellä kassalla. Pahaksi onneksi siksi, että siinä tulee sit muutama sana vaihdettua... ja jo muutenkin ruuhkainen kassa tukkeutuu entisestään, kun en jouda heti pois alta.
Mutta mie en ymmärrä tuollaista - siis maksavana asiakkaana olisin voinut kantaa senttini ja euroni naapurikauppaankin... Siellä ois voinut olla muuten parempia tarjouksiakin.
Ja ainakin henkilökunta, joka ei joka asiaa katsoisi niin nyrpeällä naamalla.
Siis ketä haittaa lapsi kärryn tavara-osassa, kaupassa syötetty välipala, vahingossa punnitsematta unohtuneet omenat, kassan ruuhkautuminen, kun on paljon ostoksia... ja jos siinä kassalla nyt pari sanaa vaihtaa kuulumisia... Onhan se nyt hyvänenaika sentään kohteliasta vastata, kun tervehditään B)
Mutta siis jestas mikä uni... Siis tuollasiin mietteisiin mie heräsin aamupuolla yötä viiden maissa
- ja heti tuli mieleen se, että täällä palstallahan näitä aina välillä nimenomaan ruoditaan...
Se marketti oli kamalan iso... isot käytävät ja paljon tavaroita.
Vanhinta tästä joukosta alkoi jo uuvuttamaan kävely siellä kaupassa ja mie nostin hänet sinne kärryn tavarakorin puolelle - kenkineen päivineen, koska eihän minun lapseni juoksentele koiransontakasoissa.
Ja lapseni myös uskoo... ainakin pitäisi uskoa, että kärryissä ei nousta seisomaan.
Ja sitäpaitsi - mie oon asiakas kaupassa ja miehän tuon kauppiaalle tuloja kantaessani lapsilisärahani juuri siihen kyseiseen markettiin
Lopulta löytyy elintarvikepuoli, monen käytävän jälkeen. Toiseksinuorinta alkaa kiukuttaa paikallaan istuminen, ja hän aloittaa huutokonserton, johon muut lapseni yhtyvät.
Näen pillimehuja, ja ajattelen, että koska olen maksava asiakas, voin antaa lapsille juomat jo kaupassa.
Siis eihän se mitään haittaa... miehän maksan ne siis kuitenkin.
Juomat saatuaan he haluavat vielä leipää... nälkäklin tulee, kun kauppa on niin iso. Avaan jo kärryihini nostamani sämpyläpussin, ja annan heille palat sämpylää. Miehän aion maksaa sen pussin heti kassalle päästyäni.
Mitäs väärää mie siinä tekisin - olenhan edelleenkin se maksava asiakas... ja kaikkien etu on toki, etteivät lapset huuda ja kilju niin, että muiden kanssa-asiakkaiden ostokset jäisivät kesken senvuoksi, että minun jälkikasvuni huutaa, kiljuu ja mekastaa kaupassa :xmas:
Lopulta suuntaamme kohti kassaa. Ladon ostoksiani hihnalle, ja onhan niitä taas kertynyt. Juuri kun olen ojentamassa muovikasseja kassalle päästäkseni pakkaamaan edes osan tavaroista jo ennakkoon ennen maksamista - ruuhkaa estääkseni - kassa huomauttaa, että omenani ovat jääneet punnitsematta.
Ojennan kättäni, ja sanon meneväni punnitsemaan ne ihan pian - ei se kestäisi kauaa.
Kassa kuitenkin sanoo kipaisevansa itse, ja varmistaa vielä, että kyseessä on se tarjous-omenalaatu... mikä lie Royal Gala nyt ikinä onkaan. Juu - sehän se.
Nyt minulla olisi oiva tilaisuus mennä pakkaamaan ne jo kassan ohi laitetut ostokset kassiin... jos ne kassit olisivat jo kassan toisella puolen, mutta ne on vielä lyömättä kuittiin. Päätän odottaa, että ne tulee asianmukaisesti lyötyä kassaan... kun kerran noin nyrpeällä ilmeellä suhtauduttiin inhimilliseen punnitusunohdukseenkin omenoiden kohdalla. Tätäkään en tosin ymmärrä - sillä edelleenkin olen asiakas, ja eikös asiakas ole aina oikeassa :snotty:
Kassa saapuu, ja lyö omenat kassaan. Samoin ne kaipaamani muovikassit, mutta en enää ennätä pakkauspuuhaan, vaan odotan, että saan ensin maksettua ostokseni. Pakkaan ne sitten sen jälkeen.
Saan maksettua, ja menen kassan päätyyn siis pakkaamaan. Pahaksi tuuriksi sattuu just vanha koulutoveri olemaan viereisellä kassalla. Pahaksi onneksi siksi, että siinä tulee sit muutama sana vaihdettua... ja jo muutenkin ruuhkainen kassa tukkeutuu entisestään, kun en jouda heti pois alta.
Mutta mie en ymmärrä tuollaista - siis maksavana asiakkaana olisin voinut kantaa senttini ja euroni naapurikauppaankin... Siellä ois voinut olla muuten parempia tarjouksiakin.
Ja ainakin henkilökunta, joka ei joka asiaa katsoisi niin nyrpeällä naamalla.
Siis ketä haittaa lapsi kärryn tavara-osassa, kaupassa syötetty välipala, vahingossa punnitsematta unohtuneet omenat, kassan ruuhkautuminen, kun on paljon ostoksia... ja jos siinä kassalla nyt pari sanaa vaihtaa kuulumisia... Onhan se nyt hyvänenaika sentään kohteliasta vastata, kun tervehditään B)
Mutta siis jestas mikä uni... Siis tuollasiin mietteisiin mie heräsin aamupuolla yötä viiden maissa
- ja heti tuli mieleen se, että täällä palstallahan näitä aina välillä nimenomaan ruoditaan...
en saanut enää unta, niin tulin kurkkimaan, että mitä tänne kuuluu muutaman vuoden tauon jälkeen. ihana kun oli heti vastassa joku tuttu "kasvo", lapsia on tullut viime näkemän jälkeen näköjään lisää 
