miehellä ei

[vauvakuumetta?]

Heippa Ellit!

Kysyisin mielipidettänne seuraavasta asiasta. Meilla minä olen se, jolla on vauvakuume, miehella ei. Mies on kuitenkin suostunut tähän, että ehkäisyä ei käytetä, muttei hän ole erityisen innostunut asiasta, muttei kyllä toisinkaan päin. En ole mielestäni mitenkään pakottanut, painostanut tai ylipuhunut miestäni yritykseen. Toisaalta, kyllä minä olen ollut se, joka pitää asiaa usein esillä ja tein aloitteen ehkäisyn poisjättämisestä. Mieheni asenne koko ”projektiin” on indifferent. Hän sanoo, että kyllä hän varmasti lastaan rakastaa, sitten kun se on konkreettisesti siinä, mutta sitä ennen hänellä ei ole asiaan sen suurempaa kantaa. Itse olen ihan varma, mieheni tuntien, että jos meillä olisi lapsi, mieheni rakastaisi sitä yli kaiken ja varmasti yrittäisi hemmotella sen piloille.

Mutta kysymykseni on: Onko teistä väärin minulta olla hankkimassa lasta, kun mieheni ei sitä erityisesti halua. Pitäisikö minun odottaa kunnes miehellekin tulee palava vauvakuume? Vai riittääkö tämä, että mies ei vastusta vauva-ajatusta?

 

[elli]

Nojaa, empä montaa miestä tiedä jolla varsinaisesti olisi ""vauvakuume"". Mekin viime keväänä sovittiin, että jätetään ehkäisy pois ja tässä pari viikkoa sitten kysyin että no onko hänellä edes vauvakuumetta. Vastaus oli että ei: hänellä on vauvakuume sitten kun se vauva on siinä. Vähän hassu vastaus mutta ymmärsin kyllä: mieheni on vähän semmoinen heti tänne nyt-ihminen ja se vauvan alkuun saattaminen on kuitenkin sellaista ei-konkreettista toimintaa eikä nää naisen toiminnot (kuten ovulaatio) paljon mieltä liikuta...vähän huonosti selitetty. Toisin sanoen tulee varmasti vauvaa rakastamaan, mutta ei siis hössötä nyt tästä yrittämisestä. En tiedä auttoiko tämä yhtään...=)

Mutta mielestäni vastaus kysymykseesi on ei, se ei ole väärin että olet(te) hankkimassa lasta. Mikäli kaikki odottaisivat miehen puolelta palavaa vauvakuumetta, niin tässä maassa ei montaa lasta tehtäisi. Tosin kyllä vastustan sitä, että jos mies ""pakotetaan"" siihen, mutta tässä tapauksessa ei näyttäisi siitä olevan kyse.

 

[Nana]

Minulle ei riittäisi, että ""mies ei vastusta ajatusta"". Sinä itse tietysti tunnet miehesi parhaiten ja hänen ajattelukantansa. Lapsen saaminen on kuitenkin niin iso muutos ja vastuu, että minä haluaisin kuulla mieheltäni positiivisen kannan ennen yrityksen aloittamista.

 

[Unni]

Olet onnellisessa tilanteessa, jos miehesi ei vastusta lapsentekoa kovaäänisesti Itse yritän kääntää mieheni päätä hyvällä ja pahalla. Ensimmäinen vastaus oli ehdoton EI, mutta nyt on jo pientä joustoa näkyvissä. Mutta ensin pitää saada talo valmiiksi ja myydä pois - koska talo on miehen mielestä ""vaativainen lapsi"".

Miehen mielestä en voi perustella lapsen haluamistani uskottavasti... Kun sanon, että haluaisin kokea millaista on rakastaa omaa lasta ja haluaisin nähdä minkälainen ihminen meidän lapsemme olisi. Ja tietysti haluaisin seurata lapsen kasvamista --- puhumattakaan niistä syistä, jotka nousevat itse tilanteesta. Kyllähän lapsesta haluaa pitää huolta hänen itsensä takia eikä vain saadakseen itse jotain.

Miten asian nyt voi perustella, että perusitsekäs ihminen vailla minkäänlaista vauvakuumetta (ja ikää 29!) voisi sen ymmärtää??

Anteeksi, ei ollut tarkoitus ryhtyä vastavalitukseen. Piti sanomani, että tilanteesi on ihan hyvä. Lasta vain yrittämään

 

[ap]

Kiitos kaikille vastanneille.
Mieheni kyllä sanoisi suoraan, jos olisi vauvaa vastaan. Että kaipa tässä on ihan hyvä tilanne. Jotenkin vain tuntuu, että olen niin yksin tässä puuhassa. Mutta tosiaan, luulen että se asia muuttuu kun vauva on syntynyt.

 

[Toisin pain]

Ongelmallista se on myos toisin pain. Miehellani on tosi kova vauvakuume ja itse olen se joka koittaa rauhoitella. Olemme toki aloittaneet yrittamisen jo ja minakin olen siina ihan innolla mukana. Mieheni mielesta minun tulisi kuitenkin mittailla aamulampoja ja testailla ovista. Han on huolissaan siita, jos ovis sattuisi vilahtamaan ohitse. Itse koitan ottaa rennosti ja olen mukana ""tulee, jos on tullakseen""-asenteella. Mieheni on huolissaan siita, etta en ota tata asiaa tarpeeksi vakavasti..... vaikka mielestani suhtaudun vain jarkevasti. Onkohan muilla tallaisia ongelmia?

 

[*]

jaa onko kaikilla naisilla sitten vauvakuume jotka hankkiva lasta? Mulla ei ainakaan ollut ja miehelläni vielä vähemmän. Me vaan ajateltiin että nyt on sen aika mutta mitään kuumetta tai hullaantumista ei asiaan tullut. Miehet varsinkin ajattelee asiosita paljon konkreettisemmin ja luulisin että noin just että rakastaa sitä sittne kun vauva on konkreettisesti olemassa. Meill ainakin kävi just niin, molempien kohdalla.