miehellä vaativia ystäviä?

[uusi tyttökaveri]

Mulla on nyt hirveet paineet niskassa vaikkei pitäs ollenkaan!

Tutustuin ihanaan mieheen, jonka kanssa tapailu on edennyt aika vauhdilla seurusteluksi. Toistemme kanssa olemme täysin omat itsemme ja onnellisia, mutta minua paineistaa hänen ystäviinsä tutustuminen. Hänellä on paljon myös naispuolisia ystäviä ja ystäväpariskuntia, tiiviitä kaveriporukoita joihin olen menossa ns. "uutena tulokkaana", ja nämä ystävät kuulemma kovasti odottavat tapaavansa minut.

Mulla ei ole koskaan ollut sen tiiviimpiä ystäväjoukkoja saatika en ole harrastanut mitään pariskuntatapaamisia koskaan. Olen ennemmin yksin kuin bilehile, ja mies tietää tämän. Hän on kuitenkin moneen kertaan sanonut kaverinaistensa tuumanneen että "kunhan sä hommaat tyttöystävän nii sen on parempi olla hyvä tyyppi että mekin tullaan sen kanssa juttuun", "oon saanut tarpeekseni kaikista näistä hattarapäistä" jne. Tuntuu kuin joka puolelta tulisi kauheesti odotuksia että mun pitää olla huikea tyyppi ja tulla kaikkien näiden ihmisten kanssa toimeen ja käydä heidän ja miesystäväni kanssa ulkona. En tietenkään haluis olla mikään pettymys.

TIEDÄN että nämä huoleni on varmaan turhia ja nuo ihmiset on varmaan kivoja tyyppejä, sikäli olen ihan utelias. Mies kuitenkin on todella sosiaalinen, komea ja suosittu, minä sievästä ulkokuoresta huolimatta aika omissa oloissani viihtyvä ja ujo. Olemme loistava tiimi yhdessä mutta tuntuu kuin minut vietäs johonkin susilaumaan kuhan tapaan nuo ihmiset.. Miten näistä hermoiluista pääsee eroon...

 

[Mietiskelijä]

Mulla on nyt hirveet paineet niskassa vaikkei pitäs ollenkaan!

Tutustuin ihanaan mieheen, jonka kanssa tapailu on edennyt aika vauhdilla seurusteluksi. Toistemme kanssa olemme täysin omat itsemme ja onnellisia, mutta minua paineistaa hänen ystäviinsä tutustuminen. Hänellä on paljon myös naispuolisia ystäviä ja ystäväpariskuntia, tiiviitä kaveriporukoita joihin olen menossa ns. "uutena tulokkaana", ja nämä ystävät kuulemma kovasti odottavat tapaavansa minut.

Mulla ei ole koskaan ollut sen tiiviimpiä ystäväjoukkoja saatika en ole harrastanut mitään pariskuntatapaamisia koskaan. Olen ennemmin yksin kuin bilehile, ja mies tietää tämän. Hän on kuitenkin moneen kertaan sanonut kaverinaistensa tuumanneen että "kunhan sä hommaat tyttöystävän nii sen on parempi olla hyvä tyyppi että mekin tullaan sen kanssa juttuun", "oon saanut tarpeekseni kaikista näistä hattarapäistä" jne. Tuntuu kuin joka puolelta tulisi kauheesti odotuksia että mun pitää olla huikea tyyppi ja tulla kaikkien näiden ihmisten kanssa toimeen ja käydä heidän ja miesystäväni kanssa ulkona. En tietenkään haluis olla mikään pettymys.

TIEDÄN että nämä huoleni on varmaan turhia ja nuo ihmiset on varmaan kivoja tyyppejä, sikäli olen ihan utelias. Mies kuitenkin on todella sosiaalinen, komea ja suosittu, minä sievästä ulkokuoresta huolimatta aika omissa oloissani viihtyvä ja ujo. Olemme loistava tiimi yhdessä mutta tuntuu kuin minut vietäs johonkin susilaumaan kuhan tapaan nuo ihmiset.. Miten näistä hermoiluista pääsee eroon...

Kaikkein tärkeintähän tässä teidän jutussa on se, että teidän keskinäinen suheteenne toimii kaikilla tavoin. Tämän jälkeen tulevat sitten sukulaiset ja ystävät. Olemalla oma ihana itsesi, varmasti valloitat kaikki. Älä ainakaan ala vetämään mitään maailman paras tyyppi roolia.

Yleensäkin ottaen, kukaan ei voi parhaalla tahdollakaan miellyttää kaikkia ihmisiä. Mikäli miehesi ystävät ovat fiksuja, he hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Varsinkin, kun näkevät, että miehesi on onnellinen kanssasi. Niinhän sinunkin täytyy tehdä, eli hyväksyä hänen ystävänsä sellaisina kuin he ovat.

Onnea suhteellenne!